lauantai 15. helmikuuta 2020

Pionimekko.




Tässä on taas yksi esimerkki siitä, kuinka kaikki ei aina näissä minunkaan hommissani mene putkeen. Tampereen käsityömessuilta ostin LillaLumin Julia-mekon kaavan ja Nappinjan pionitrikoota. Olen huono tekemään niin sanottuja esivalmisteluita ommellessani ja tälläkin kerralla jätin ne täysin omaan arvoonsa. Olisi ehkä pitänyt tajuta jo kaavaa piirtäessäni, ettei mekon yläosan ympärys millään riitä meidän likalle. Julia-mekko on ns. suoraa mallia ja meidän likka taas vartaloltaan pyöreä. Taisin piirtää kaavan koossa 98. Koko olikin muuten hyvä, paitsi leveyttä olisi voinut mekossa olla 104:n verran ja tämänhän tajusin vasta siinä vaiheessa, kun mekko oli jo koottu.

Sapetti aivan älyttömästi oma huolimattomuuteni ja vieläkin enemmän se, että nyt meni ihanaa kangasta aivan hukkaan. Luonteeseeni kuuluu tässä kohtaa viskata tekele roskiin (tai ainakin hyvin kauas kaapin perälle) ja aloittaa alusta, sillä en halua nähdä lopullisessa versiossa kompromissejä. Puhaltelin ilmaa jonkin aikaa, kirkastin mieleni, madalsin vaatimustasoani ja pyrin ajattelemaan positiivisesti - saisin korjattua tämän vielä varmasti niin, että vaate olisi käyttökelpoinen. Ratkoin sivusaumoja helmasauman molemminpuolin ja liitin sekä helmaosaan, että yläosaan pienet kolmiot, jolloin sain juuri tarvittavan määrän tilaa mekkoon ja nyt se on käyttökelpoinen.

2 kommenttia:

  1. Itse olen ja tosi huono lukemaan ohjeita ja välillä siitä saa kärsiä :) Onneksi sait kauniin mekon korjattua käyttöön. Pikkuneiti on varmasti kaunis uudessa mekossaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen ohjeiden lukemisessa tosi huono.. tai varmaan laiska on se oikea termi ;) Mutta jostain syystä mulla on kuitenkin hirveän suuri tarve soveltaa. Jotenkin tuntuu, että välillä kehitän ihan tahallaan itselleni ylimääräistä vaivaa :D

      Poista

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!