sunnuntai 23. helmikuuta 2020

10 kuukautta ilman sairaslomaa.

Totta se on. Se oli varmaan lokakuuta, kun aloin jo henkisesti valmistautua siihen, että kohta ne normaalit flunssat ja vatsataudit alkaa taas kiertää. Ja niin ne alkoikin. Tosin sillä erotuksella, että taudit tuntuivat koko ajan väistävän meidän perhettä.

Vähän ennen joulua taisin päiväkodissakin ihmetellä ääneen meidän äärettömän hyvää onnea, kun yhtäkään sairaslomapäivää ei ollut kohdallemme siunaantunut sen jälkeen, kun arkeen palattiin elokuun alkupuolella. Koululaisella oli syysloma, mutta me muut vedimme tukka putkella tasaista 5/2 arkea. Ja hyvinhän se tavallaan rullasi, kun siihen pyörään oli kyytiin hypännyt. Viisi arkipäivää, kaksi vapaata, viisi arkipäivää, kaksi vapaata. Heti marraskuun vaihduttua joulukuuksi aloin toden teolla odottaa joulua, sillä se tarkoitti kahden viikon lomaa ja totta vie, olin loman tarpeessa. En suoranaisesti missään vaiheessa toivonut lasten sairastuvan, mutta myönnän miettineeni, että jos he olisivat olleet edes muutaman päivän kotihoitoa vailla, saisin arkeen tarvitsemani tauon. Muistan, kuinka naureskellen sanoin yhdelle päiväkodin aikuiselle, kuinka olin henkisesti täysin varautunut siihen, että jouluna vieraanamme on varmasti ihan kaikki taudit aina flunssasta kihomatojen kautta täihin asti, vatsatautiakaan unohtamatta. Hän nauroi minulle ja totesi, että olen selvästi päättänyt ottaa tämän vastaan varautumalla pahimpaan. Eikös sitä sanota, että pessimisti ei pety, hahahhaha!! Joulu tuli, oli ja meni. Me olimme terveinä.


Tammikuun puolen välin tietämillä päiväkodin oveen ilmestyi lappu "Täitä liikkeellä, tarkkailethan lapsesi päätä." ja se sai kaverikseen muutaman viikon päästä "Ryhmässä vatsatautia" -lapun. Olin jo pitkään kuullut puhuttavan tuosta vatsataudista, kuinka se jyllää sekä päiväkodissa, että koulussa. Ja muutama viikko sitten se tuli meillekin - tosi lievänä kuitenkin, mutta niin, että maanantai ja tiistai meni kotitoimistoa ylläpitäessä. Meidän eskarilainen on kaikkiruokainen eikä millekään allerginen, mutta silti hänen vatsansa reagoi meitä muita paljon herkemmin.

Nyt kun muutaman oksennuskerran vaatineesta vatsataudista on aikaa jo kohta kaksi viikkoa ja ainoa sairastunut oli nuorempi poikamme, olen miettinyt, olikohan kyse ollenkaan vatsataudista. Noh, ei sillä väliä, hyvä vain, että tauti ei mennyt koko perheen läpi.

Tuntuu täysin uskomattomalta, että on edes mahdollista elää ja olla 10 kuukautta putkeen ilman sairastumista, kun perheessä on 8-, 6- ja 2-vuotiaat lapset. Minulla on hassu tapa ja laitan lähes kaiken kalenteriini muistiin. Siellä on sovussa lasten ja omat harrastukset, työpalaverit, muut tapaamiset ja lasten sairastumiset. Edellisen kerran tässä perheessä ollaan oltu lasten (yhden tai useamman) sairastumisen vuoksi sairaslomalla huhtikuussa 2019.

2 kommenttia:

  1. Hei pitkästä aikaa, kiva lueskella kirjoitustasi.
    Totta että taas on flunssa/vatsatauti on liikkeellä. Meillä onneksi ollaan toistaiseksi terveenä, tosin lasten perheet eivät ole säästyneet flunssasta. Koronaviirusta nyt pitää jännittää, minne iskee ??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos! Kiva kun olet lukemassa. Yritän (ehkä vähän epätoivoisestikin) elvyttää tätä kirjoitusharrastusta. Hyvä kuulla, että sielläkin ollaan saatu olla terveinä, vaikka kaiken maailman taudit tuntuvatkin nyt jylläävän vähän joka paikassa. Ja toki tuo Korona nyt tuo oman jännittävyytensä tähän "tautipeliin". Toivotaan, että Suomen tartunnat jää vain muutamaan tapaukseen.

      Poista

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!