perjantai 23. elokuuta 2019

Jooga yllätti minut.

Hävettää myöntää, mutta olen ollut todella ennakkoluuloinen yhden asian suhteen.

Jostain syystä olen aina ajatellut, että minun liikuntamuotoni olisi jotain sellaista, jota saisi suunnilleen hampaat irvessä tehdä. Jossa hiki suorastaan lentäisi ja treenin jälkeen olisi aivan loppu. Toisaalta, minun olisi varmastikin pitänyt ymmärtää, etten koskaan ole harrastanut mitään tällaista ja kysyä itseltäni, mihin oletukseni perustan. Nuorempana luistelin muodostelmaa ja vaikkakin luistelu onkin rankka laji, en muista, että siitä olisi koskaan nyt ihan jäätävä hiki tullut. Sitä paitsi, jäähallillahan oli aina ihan pirun kylmä!

Noh, tota. Se, minkä suhteen olen ollut ennakkoluuloinen, on jooga. En ole koskaan kovastikaan perehtynyt asiaan ja jostain ihmeen syystä olen muodostanut itselleni hyvin rajoittuneen käsityksen joogasta. Jooga on ollut minulle yhtä kuin hymisevät, lootusasennossa istuvat ihmiset. (Tähän kohtaan se sellainen apinaemoji, jolla on kädet naamalla.) Ja olen ehkä hieman ihmetellyt sitä, miten se on urheilulaji. Olen ymmärtänyt, että joogaa on montaa erilaista ja olen vannonut itselleni, että jooga on yksi niistä jutuista, mitkä vaan pitää testata. Voinpahan sitten sanoa, että testattu on.

joogablokki matolla

Viime keväänä meidän seudun facebook ryhmässä joogaopettaja kyseli seudun kiinnostusta joogaan. Ajattelin, että nyt tämä iskee niin lähelle, että minun tilaisuuteni on tässä ja ilmoittauduin mukaan. Vähän hermostuneena menin ensimmäiselle tunnille. Tunti alkoi alkurentoutuksella, jatkui työosuudella ja päättyi loppurentoutukseen. Nyt useamman joogatunnin jälkeen, en oikeasti osaa vieläkään sanoa tarkkaan mikä esim. näistä kolmesta on paras. Alkurentoutuksessa onnistun todella saamaan itseni irti niistä eletyn päivän tai menneen viikon jutuista ja pystyn keskittymään vain opettajamme aivan taivaallisen pehmeään ääneen, sekä omaan hengittämiseeni. Työosuudessa voin haastaa itseäni ja saan hyvän olon tekemisestäni ja ehkä jostain yksittäisestä onnistumisesta. Loppurentoutuksesta ei voi edes puhua niin kauniisti, millaisen tunteen se luo. Opettajamme pehmeä ääni on taivaallinen ja juuri oikeanlainen siihen hetkeen. Hän saa minut vaipumaan sellaiseen tilaan, että osaan oikeasti olla ajattelematta mitään. Mieleni on jotenkin aivan tyhjä ja se on mielestäni törkeän kova suoritus kolmen pienen lapsen äidille, joka elää ruuhkavuosiarkea pahimmillaan. Tästä jakaisin pisteet ennemmin meidän opelle, kuin itselleni.

Ekan tunnin jälkeen opettaja kyseli fiiliksiä ja sain vain sanottua olevani tosi rentoutunut. Taisin myös mainita, etten ikinä - koko elämäni aikana ole ollut niin rentoutunut ja hyvällä fiiliksellä torstai-iltana. Tai oikeasti minään viikonpäivän iltana. Joogassa yksi ihanimmista jutuista on se, että niin sanotun edistymisen voi nähdä jo yhdellä tunnilla. Jooga lisää kehon liikkuvuutta ja jos tunnin ensimmäisessä eteenpäin taivutuksessa ei kädet ylläkään mattoon asti, yltää ne lopputunnista paaaljon pidemmälle. Toinen mistä tykkään, on se, että saan haastaa kehoani isoillakin asioilla, mutta minun ei tarvitse niin sanotusti repiä ja riuhtoa kehoani sitä varten.

Ja hei, se mitä tulee urheiluun, niin huh!!! Ensimmäisellä kerralla en saanut ihan hikeä pintaan asti, mutta ähkimistä asentojen saavuttaminen ja pito vaati. Ja siitä seuraavan yön lihassärky! Aivan jäätävä tärinä reisissä, pohkeissa ja käsivarsissa, mutta kuitenkin kokonaisvaltainen hyvän olon tunne nosti hymyn kasvoilleni. Olin niin väärässä joogan suhteen, että oikeasti ihan hävettää sanoa sitä ääneen. Jooga on minun juttu ja siitä aion pitää kiinni!

Oletko sinä kokeillut joogaa? Onko sinulla jotain millä olisit yllättänyt itsesi aivan totaalisesti?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!