sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Pikavisiitti Viroon.

Rakvere Linnus

Olen tainnut muutamaan kertaan ohimennen mainita, ettei mieheni ole suomalainen, mutten ehkä ole koskaan kertonut hänen olevan virolainen. Olemme käyneet Virossa vain harvakseltaan ja nyt vasta kävimme ensimmäistä kertaa mieheni kotikaupungissa, Rakveressa. Hänellä asuu siellä muutamia sukulaisia ja heitä kävimme nyt moikkaamassa koko perheen voimin. Minulle ja ehkä lapsillekin reissu oli vähän raskaampi, sillä me emme puhu viroa. Opastin miestäni tulkkaamaan keskustelua, jos hän toivoo minun osallistuvan, sillä muuten en pysy mukana ja reissukin saattaa kääntyä tylsänpuoleiseksi. Mieheni on asunut Suomessa lähes koko ikänsä ja vaikkakin hän toki sukulaistensa kanssa puhuukin kotikieltään, ei hän ole sitä koskaan osannut puhua meillä kotona. Kahdeksan vuotta sitten, kun esikoisemme syntyi, ajattelimme, että isän olisi hyvä opettaa pojalle äidinkielensä puhumalla sitä, mutta ei se koskaan onnistunut. Mieheni sanojen mukaan, hän ei vaan osaa, kun luontevammin suomi tulee suusta.

Vuosien varrella olen kuunnellut viroa kai sen verran paljon, että ymmärrän sitä itse asiassa yllättävänkin paljon, mutta "sanaakaan" en tuota Suomen sukulaiskieltä puhu. Veikkaan, että esikoistamme häiritsi enemmän kielimuuri, kuin keskimmäistämme. O oli levoton ja selvästi vähän "hukassa" silloin, kun seurassamme oli muita. D taas leikki täysillä pikkuserkkunsa kanssa, vaikkei heillä ollut sanaakaan yhteistä kieltä. Elekieli auttoi heitä ja toisaalta uskon, että he ymmärsivät toistensa puhetta sanan sieltä, toisen täältä ja se riitti heille.

Parin päivän pikavisiitillämme sukuloimisen lisäksi kävimme tutustumassa myös Rakveren Linnan raunioihin.

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus


Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!