sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Pikavisiitti Viroon.

Rakvere Linnus

Olen tainnut muutamaan kertaan ohimennen mainita, ettei mieheni ole suomalainen, mutten ehkä ole koskaan kertonut hänen olevan virolainen. Olemme käyneet Virossa vain harvakseltaan ja nyt vasta kävimme ensimmäistä kertaa mieheni kotikaupungissa, Rakveressa. Hänellä asuu siellä muutamia sukulaisia ja heitä kävimme nyt moikkaamassa koko perheen voimin. Minulle ja ehkä lapsillekin reissu oli vähän raskaampi, sillä me emme puhu viroa. Opastin miestäni tulkkaamaan keskustelua, jos hän toivoo minun osallistuvan, sillä muuten en pysy mukana ja reissukin saattaa kääntyä tylsänpuoleiseksi. Mieheni on asunut Suomessa lähes koko ikänsä ja vaikkakin hän toki sukulaistensa kanssa puhuukin kotikieltään, ei hän ole sitä koskaan osannut puhua meillä kotona. Kahdeksan vuotta sitten, kun esikoisemme syntyi, ajattelimme, että isän olisi hyvä opettaa pojalle äidinkielensä puhumalla sitä, mutta ei se koskaan onnistunut. Mieheni sanojen mukaan, hän ei vaan osaa, kun luontevammin suomi tulee suusta.

Vuosien varrella olen kuunnellut viroa kai sen verran paljon, että ymmärrän sitä itse asiassa yllättävänkin paljon, mutta "sanaakaan" en tuota Suomen sukulaiskieltä puhu. Veikkaan, että esikoistamme häiritsi enemmän kielimuuri, kuin keskimmäistämme. O oli levoton ja selvästi vähän "hukassa" silloin, kun seurassamme oli muita. D taas leikki täysillä pikkuserkkunsa kanssa, vaikkei heillä ollut sanaakaan yhteistä kieltä. Elekieli auttoi heitä ja toisaalta uskon, että he ymmärsivät toistensa puhetta sanan sieltä, toisen täältä ja se riitti heille.

Parin päivän pikavisiitillämme sukuloimisen lisäksi kävimme tutustumassa myös Rakveren Linnan raunioihin.

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus


Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

torstai 18. heinäkuuta 2019

Vaaleanpunainen kakku kaksivuotiaalle.

vaaleanpunainen täytekakku kaksivuotiaalle

Tänään on juhlapäivä. Tänään on A:n syntymäpäivä ja hän täyttää jo kaksi vuotta! Juhlat on oikeasti juhlittu jo ennakkoon, kun ajattelin ettei keskellä heinäkuuta kovinkaan moni ole kotona. Ja oikeassa olin. Jos tänään juhlisimme olisi paikalla ehkä puolet vähemmän vieraita, tai jopa vieläkin vähemmän.

Kaksivuotiaalla tytöllä ei juurikaan toiveita lahjojen suhteen ollut eikä me vanhemmatkaan osattu tehdä tehtävää ihan helpoksi vieraille. Olemme todella huonosti perehtyneet tyttöjen leluihin ja sellaisia meillä ei oikeastaan ole. Osasin antaa vinkiksi vain vaatteita, TiTi-Nalle levyjä, nuppipalapeli ja muita iänmukaisia leluja. Loppujen lopuksi vieraat tiesivät hyvin mistä A voisi olla innostunut. Hän sai esimerkiksi nukelle rattaat, sängyn ja paljon muita nuken tavaroita, kirjan, sähköhammasharjan, nuppipalapelin, hiuspompuloita ja -pinnejä sekä totta kai myös niitä toivottuja vaatteita.

Kakusta minulla oli hailakka visio. Halusin jälleen kerran kuorruttaa kakun voikreemillä ja tehdä sen liukuvärjäystekniikalla. Muuten koristeluni teema oli vain vaaleanpunainen. Ajan puutteen vuoksi oikaisin jälleen ja käytin kakussa valmispohjia. Täytteeksi tein jo aika perinteisen sitruuna-mansikkarahkan.

vaaleanpunainen täytekakku kaksivuotiaalle

paljon onnea banneri

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Lahjaksi rahaa.

Rippujuhlat. Lakkiaiset. Valmistujaiset.

Nuorten juhlia, joissa ei enää tunnu olevan tapana antaa hopealusikoita tai muuta vähemmän tarpeellista ja yhä useammin saa kuulla, kuinka nuori toivoo lahjaksi rahaa. Ymmärrän täysin rahan toivomisen, sitä minäkin olisin toivonut aina (ja toivon edelleen, ahahaha), mutta lahjanantajana minusta rahan antaminen on niin kovin persoonatonta ja tylsää. Siksi kiersin jälleen kerran Pinterestiä läpi ja imin itseeni erilaisia ideoita rahan antamiseksi lahjana. Eilen tein -blogissa oli kivasti sydämen muotoon taiteltuja seteleitä ja siitä se ajatus sitten lähti.

Mitäs tykkäätte?

Ps. kohtasin kuvankäsittelyssä ongelman. Photoshop tunnistaa tässä kuvassa olevat setelit, eikä suostu avaamaan tätä, joten en saanut sitä muokattua oikean kokoiseksi. Onneksi Instagram-upotus pelastaa tilanteen. Onhan muuten @kommammaa jo seurannassa?

tiistai 9. heinäkuuta 2019

Rippikakku nuorelle naiselle.

Sunnuntaina juhlimme lähipiirin konfirmoitavaa ja olin luvannut tehdä juhlaan kakun. Tai no kaksi, kun yksi ei olisi riittänyt. Sain juhlakalulta paljon ideoita ja ajatuksia millaisen kakun hän toivoisi saavansa ja pyrin totta kai toteuttamaan ainakin suurimman osan toiveista. Toiveista tärkeimmät tuntui olevan korkea pyöreä kakku, jossa ei olisi sokerimassaa, siinä olisi suklaavalumia ja koristeina ehkä jotain oikeita tuoreita kukkia.

Lopputulos oli saajansa mieleen ja oikeastaan olen siihen itsekin tyytyväinen, vaikka muutaman jutun olisinkin tehnyt nyt toisin. Niin kuin aina. Tämä taisi olla neljäs liukuvärjätty kakkuni ja kyllä sen huomaa itsekin, miten sitä kehittyy tehdessä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin asiassa.

Saimme nauttia ihanaa ruokaa ja taivaallisia lohivoileipiä, joiden reseptin unohdin kysyä kokilta. Saaristolaisleivän päällä oli (ehkä) creme fraiche -pohjaista moussea, jossa oli ainakin punasipulia ja päällä graavilohiviipaleita. Päivän sää oli vaihteleva ja onneksemme emme kastuneet missään välissä. Sade pyyhkäisi ylitsemme juuri ennen ylläriohjelmanumeroa ja jopa pilvet väistyivät taivaalta paljastaen jälleen auringon meille. Poniajelua ei tarvinnyt jättää väliin. Hienosti järjestetty juhla, kiitos!

sinivalkoinen rippikakku tytölle

sinivalkoinen rippikakku tytölle

kukkakoriste juhlapöydässä

sateinen ikkunaruutu

poniajelulla

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Tuplahammas.

Vihdoin koitti pitkään odotettu hammastarkastus. Varasin jo alkuvuodesta D:lle ja A:lle hammastarkastusajat, mutta kaupungin toimesta niitä aikoja jouduttiin kahteen kertaan siirtämään. Tiedättekö sen fiiliksen, kun olet varannut aamuksi menon, tyhjentänyt koko aamupäivän töistä, ilmoittanut lasten tulevan myöhemmin päiväkodille ja sitten puhelimesi soikin heti aamuseitsemän jälkeen ja menosi joudutaan perumaan? Minä tiedän ja näin tapahtui vielä kaksi kertaa peräkkäin. Onneksi tarkastuksen agendalla ei ollut mitään kovinkaan akuuttia, joten ei juurikaan haitannut, että ajat siirtyivät tuosta noin vaan alkuperäisestä puolisen vuotta myöhemmäksi.

Miehen tehtävänä oli viedä lapset tarkastukseen, sillä minä olen vielä töissä ja hän nauttii jo kesälomastaan. Olin täyttänyt valmiiksi alle kouluikäisen lapsen tiedot -lomakkeen kummankin lapsen osalta - tulihan ne kutsukirjeen mukana kotiin. Annoin lomakkeet miehelle ja kerroin, että mukaan tulisi ottaa neuvolakortit ja hammasharjat. Ohjeistin häntä myös kysymään tarkemmin likan yhdestä hampaasta. A:n hampaat ovat tulleet ihan normiaikataulussa, mutta jo alkuvaiheessa kiinnitin huomioni yhteen tai kahteen oudosti puhjenneeseen hampaaseen. A:n vasemmalla olevat alaetuhampaat kasvoivat tismalleen samaan aikaan ja ovat edelleen hyvin kiinni toisissaan. Jopa niin kiinni, että voisin väittää niiden olevan yhtä ja samaa hammasta.

A:lla on kuulemma niin kutsuttu tuplahammas, eli nämä kaksi hammasta on kuin onkin yhtä ja samaa hammasta. Tosin tämä diagnoosi on nyt tehty vain katsomalla suuhun eikä esimerkiksi sitä ole kuvattu röntgenillä. Hammas ei vaikuta likan elämään mitenkään, joten sen annetaan olla ja kun hampaat alkavat vaihtua, tarkastellaan tilannetta uudelleen. On kuulemma ihan yhtä mahdollista, että seuraavat hampaat tulevat normaalisti kahtena erillisenä hampaana, kuin se, että nekin ovat yhdessä. Aika näyttäköön tämän.


Muutoin kummankaan suussa ei ollut huomioitavaa. D:n hampaat ovat alkaneet vaihtua ja yksi hammas on irronnut. Siistit suut kummallakin, eikä hammastarkastajaa oikeastaan kiinnostanut edes nähdä hammasharjoja. Lomakkeitakaan hän ei ollut kovinkaan innoissaan ottamaan vastaan, vaan tietoa vaihdettiin keskustelemalla. Neuvolakorttejakaan ei olisi tarvinnut ottaa mukaan (sähköiset kirjausjärjestelmät taitaa ajaa paperisen kortin ohi). Sinällään vähän hassua, sillä aikaa varatessa asiakaspalvelija on vielä erikseen muistuttanut mukaan otettavista tavaroista (täytetty lomake, hammasharja, neuvolakortti). Tuttia tuo meidän kaksivuotiaamme syö vielä ainakin nukkuessaan ja siitä toki pitäisi luopua, mutta jos sormet alkaa mennä suuhun tutista luopumisen vuoksi, on tutti kuitenkin parempi vaihtoehto.

Hampaiden hoito-ohjeet, sekä kaupunkien keskinäiset tavat toimia ovat mielestäni usein ihan ristiriitaisia. Jonakin vuonna kutsu ensimmäiseen tarkastukseen tulee jo alle yksivuotiaille ja toisena vasta kolmevuotiaana. Esikoisemme syntyi vuonna 2011 ja samaan aikaan syntyneiden lasten vanhempien kanssa keskusteltuani tulin siihen tulokseen, että Vantaalla ei kutsuttu alle yksivuotiaita näyttämään purukalustoaan, mutta jossain toisessa kaupungissa niin tehtiin. Itse asiassa en koskaan saanut esikoisen kohdalla edes kehotusta käydä hammastarkastuksessa, vaan kysyin asiasta jossain vaiheessa neuvolassa ja sieltä sitten ohjattiin varaamaan aikaa. O taisi olla jo kolmevuotias, kun kävimme ensimmäistä kertaa hammastarkastuksessa. D syntyi elokuussa 2013 ja hän sai "yksivuotislahjaksi" kehotuksen varata ajan hammastarkastukseen. Samassa kaupungissa asuva siskoni lapsi ei sitä saanut. Hän on meidän D:tä 10 viikkoa nuorempi ja tässä ajassa linjaus ensimmäisestä hammastarkastusajankohdasta oli jo muuttunut.

Neuvolasta olen saanut jokaisen lapsen kohdalla ohjeet hampaiden hoidosta. Pääpiirteittäin niissä sanotaan, ettei sokeria tule missään muodossa syödä tai juoda. Alle 2-vuotiaan hampaita harjataan kaksi kertaa päivässä, mutta vain toisella kerralla käytetään hammastahnaa (alle kaksveelle soveltuvaa ja maks. pikkurillin kynnenkokoinen määrä). Yli kaksivuotiaan hampaita harjataan kaksi kertaa päivässä. Nyt saimme "ohjeeksi", että parivuotiaan hampaita ei tarvitse harjata kahta kertaa päivässä, eikä edes päivittäin. Sanottiin kuulemma, että pari kertaa viikossa riittää. Aiomme toki jatkaa hampaiden harjausta kaksi kertaa päivässä ihan jo siitä syystä, että näin lapsi oppii heti alusta lähtien tämän tavaksi.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

4/5 kesälomalla.

Vielä 2 päivää jäljellä. Sitten alkaa koko perheen kesäloma.

Koululaisen kesäloma alkoi tietysti jo kesäkuun alussa ja päiväkotilaiset aloittivat siitä viikon päästä. Iso kiitos lastenhoidosta kuuluu ekalta lasten yhteiseltä lomaviikolta mummeille. Mies pääsi aloittamaan lomansa jo viikko ennen juhannusta käyttäen kaikki säästöön jääneet isyyslomapäivät ennen likan kaksivuotispäivää, joka on muuten jo ihan kohta.

vaaleanpunainen syreeni

Minä olen nauttinut. Perusarkena pääasiassa minä hoidan lasten aamutoimet ja -viennit sekä iltapäivän haut. Nyt olen saanut lähteä aamulla töihin kulkematta minkään ylimääräisen stopin kautta ja tulla päivän päätteeksi suoraan kotiin. Tälle kolmen viikon ajan jaksolle minulla oli vain yksi toive. Toivoin, että mies ymmärtäisi sen, kuinka ruokailu rytmittää jokaista elettävää päivää. Se, että on säännölliset ruoka-ajat vaatii sen, että ainakin jompi kumpi vanhempi myös suunnittelee edes ajatustasolla ruokailut. Jokaista ruokaa, kun ei voi vain ottaa valmiina jääkaapista, vaan silloin tällöin muut hommat on jätettävä ja mennä tekemään se ruoka valmiiksi. Asiasta ei olla keskusteltu sen enempää, mutta uskon, että mieheni alkaa ymmärtämään sen, mistä olen jokusen kerran saattanut päästää muutaman ärräpään, hahahah!

Vielä kaksi päivää tätä ja sitten olemme koko perhe aivan lomalla - seuraavat viisi viikkoa!