keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Lumitunika Vimman letistä.

Vimman lettikangasta olen säilönyt kangasvarastossani todella pitkään. Jos en ihan väärin muista, ostin tuon kankaan jo kauan ennen kuin tiesin tähän perheeseen tulevasta tyttölapsesta. Lettikangas on se sellainen kuosi, joka jakaa mielipiteitä tosi rajusti. Toiset rakastavat sitä ja toiset väittävät inhoavansa sitä. En voisi sanoa rakastavani tätä kangasta, mutta jotain sellaista siinä on, mistä pidän. Monesti meinasin jo ommella tästä siskon tytöille jotain, mutta jostain syystä jätin sen vielä hautumaan ja siitä lähtien kun tiesin A:n odotuksesta, olen miettinyt pääni puhki mitä tuosta kankaasta teen. Vauvaikäiset kasvavat todella nopeasti ja päätin reilusti odottaa, jotta voisin ommella jotain sellaista, mikä ei jäisi heti muutamassa kuukaudessa pieneksi.




Minun palani lettikangasta muotoutui Lalian Lumi-tunikaksi, jonka uskalsin ommella olkafrilloilla. Puhun uskalluksesta sen takia, etten koskaan aiemmin ole frilloja ommellut, enkä ollenkaan ollut varma miten rypyttäminen onnistuu tai, että miten teen päärmäyksen. Luin ohjeita päärmäyksen tekoon, mutta jätin sen kokonaan tekemättä. Luettuani useampaakin tekstiä, ymmärsin, ettei saumurillani päärmeen teko juurikaan onnistuisi ja taas ompelukoneesta minulta puuttui oikeanlainen paininjalka. Trikooreunan voi kuitenkin jättää huolittelematta ja niin minä tein.




Kangasta jäi vielä reilusti kaappiin ja perinteinen valinta olisi ommella siitä leggarit. Mietin kuitenkin, miltähän lettikangas näyttäisi reiluina haaremihousuina. Taidanpa kokeilla sellaisia seuraavaksi.

Hyppää mukaan ja tule seuraamaan elämäämme myös Instagramiin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!