tiistai 16. huhtikuuta 2019

Kiusatusta valehtelijaksi.

Moikka Opettaja,

O tuli tänään kotiin iltapäiväkerhon jälkeen lantiosta alaspäin aivan läpimärkänä. Poika kertoi, että hänet oli tuupattu iltapäiväkerhon jälkeen koulun vieressä olevaan ojaan. O oli omien sanojensa mukaan ollut ojan reunalla katsomassa ojaan päin ja joku vanhempi poika oli kuulemma häneltä kysynyt, haluaako hän mennä ojaan. Poikani oli vastannut kieltävästi, johon kysyjä oli reagoinut tuuppaamalla hänet ojaan ja poistunut paikalta. O ei osannut kertoa kuka tämä poika oli, hän ei tuntenut poikaa, mutta uskoi pojan olleen neljäsluokkalainen. En usko, että poikani oikeasti tietää miltä luokka-asteelta poika oli.

En oikein tiedä mitä tällaisessa tilanteesta pitäisi tehdä, joten ajattelin aloittaa siitä, että tuon asian sinun tietoosi. O:n mukana tilanteessa tai lähistöllä oli kuulemma ollut hänen kaverinsa Emma. O kertoi, että Emma on myös ekaluokkalainen - saattoi sanoa Emman olevan 1M luokalla.

Samalla sain kuulla, että O olisi joutunut ojaan jo aiemminkin. Viikkoja tai ehkä jo kuukausia sitten, mutta silloin se olisi tapahtunut koulupäivän aikana. Kysyin häneltä mitä hänen märille vaatteilleen oli käynyt tai, että oliko hän loppupäivän ollut märissä vaatteissa koulussa. O kertoi, että olisi kuivatellut vaatteet koulussa patterin päällä. Ajattelin, että jos näin olisi oikeasti käynyt, saattaisit ehkä tietää asiasta - ellei sitten tämä ole tapahtunut sellaisena päivänä, jolloin paikalla on ollut sijainen.


Äitinä yksi pahimmista peloistani koskien lapsiani, on pelko siitä, että lastani kiusattaisiin. Pelkään sitä ehkä siksi, että ainakin median kautta on välittynyt sellainen kuva, että kiusaustilanteelle voi olla lähes mahdoton tehdä mitään. Varmastikaan lehtiin ei päädy läheskään kaikki kiusaamiseen liittyvät tarinat, ja uskon siihen, ettei kaikki konfliktit ole vaikeita selvittää.

Yhtenä torstaina jouduin ensimmäistä kertaa oikeasti sen ajatuksen eteen, että lastani olisi kiusattu. Tenttasin esikoistamme tapahtumista ja kun en keksinyt muutakaan, ajattelin, että asia täytyy tuoda opettajan tietoon. Kirjoitin ylläolevan tekstin valmiiksi Wilmaan opettajalle lähetettäväksi. Saatan useinkin kirjoittaa jotain hyvin impulsiivisesti, mutta koskaan en lähetä tai esim. julkaise tekstiä sen enempää miettimättä. Nytkin jätin asian hautumaan luonnokseksi. Pohdimme mieheni kanssa sitä, onko näin voinut oikeasti tapahtua. Tiedämme O:n kiinnostuksen tuota ojaa kohtaan ja olemme häntä useasti kieltäneet sinne menemästä. Jollain tavalla O:n kertomus tuuppaajasta oli järkevä ja todentuntuinen, vaikka oudolta se kyllä kuulosti. Miksi kukaan tekisi noin? Oliko poikani ärsyttänyt jotenkin? Mitä oikeasti tapahtui?


Yksi suurimmista kysymysmerkeistä oli O:n reppu. Reppu ei kuulemma kastunut, koska se ei ollut hänen selässään, vaan hän oli riisunut sen jalkakäytävälle. Tämä ja se, että poika oli jotenkin hyvin rauhallinen, antoi meille syyn epäillä tarinan todenperäisyyttä.

Nukuimme yön yli ja keskustelin asiasta uudestaan pojan kanssa seuraavana päivänä. Pyysin häntä uudelleen kertomaan mitä oli tapahtunut ja kuvailemaan tuota tuuppaajaa. Tarinan hän kertoi kuten edellisenäkin päivänä, eikä hän osannut sanoa tuuppaajasta juuri mitään. Kuuntelin pojan kertomuksen, jonka jälkeen esitin hänelle kysymyksen "Oletko aivan varma, että kerroit nyt koko totuuden?". O oli pitkään hiljaa, jolloin tiesin saaneeni hänet kiinni valheesta. Poika oli keksinyt tarinan siksi, että hän pelkäsi vanhempiensa suuttuvan. Hänhän tiesi, että häntä oli kielletty menemästä ojaan ja nyt hän kuitenkin oli mennyt sinne, horjahtanut ja lähes uinut tuossa likaläjässä.

Hetkessä kiusatusta tulikin valehtelija. O tiesi tehneensä väärin ja hän tiesi senkin, ettei valehdella olisi saanut. Kävin pojan kanssa pitkän keskustelun valehtelun vääryydestä ja totuuden kertomisen tärkeydestä. Kerroin, että vaikka aina pitää pyrkiä tekemään oikein, tulee elämässä väistämättä eteen sellaisiakin hetkiä, jolloin tulee tehtyä tyhmästi tai "väärin". Se kuuluu elämään ja varsinkin lapsen arkeen ja tärkeintä onkin, miten asian käsittelee siitä eteenpäin. Tärkeintä on kertoa totuus, ottaa vastuu teoistaan, tarpeen vaatiessa pyytää anteeksi ja mikä tärkeintä, ottaa tapahtumasta opiksi. O pyysi anteeksi valehteluaan, mutta todellisuudessa taitaa jäädä nähtäväksi, ottiko poika opiksi.

11 kommenttia:

  1. Uskotko oikeasti että lapsesi olisi uinut ojassa vapaaehtoisesti tähän aikaan vuodesta jne...? Olen pahoillani poikasi puolesta <3 mutta äitinä/isänä/vanhempana sinun pitää tietää tosiasiat. Tiedätkö milloin lapsesi valehtelee miellyttääkseen sitä joka on tärkeämpää kuin oma elämä, eli vanhemmat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota.. Rehellisyyden nimissä olen nyt lukenut kommenttisi kuusi kertaa, enkä vieläkään oikein tajua mihin tekstini kohtaan vastaat. Luitkohan koko tekstin?

      Poista
    2. Niin, hivenen jää mietityttämään, mikä on se sinun varsinainen argumenttisi, anonyymi.

      Poista
  2. Hyvä että asia selvisi, eikä lastasi ole kiusattu. Toki sitten taas ikävää tuo valehtelu, mutta ehkä hän otti opikseen ja ensikerralla kertoo totuuden 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon kyllä, että ainakaan tästä aiheesta en kuule enää yhtäkään valhetta tuon pojan suusta :)

      Poista
  3. Kiusatuksi tuleminen on myös itsellä suuri pelko tulevaisuutta ajatellen. Omalla tyttärellä koulun aloitukseen on vielä aikaa, mutta väistämättä näitä asioita miettii etukäteen.
    Toivottavasti tässä tapauksessa kyseessä ei ollut kiusaamistilanne, vaikka ei valehtelukaan tietenkään oikein ole. Ihanaa kevättä teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tiedän, että tämä meni täysin lapseni valehtelun piikkiin :) Mahtavaa kevättä teillekin!

      Poista
  4. Hyvä, että asia selvisi ja hienoa, että saitte asian selvitettyä. Erityisesti pisti silmään, miten rakentavasti hoiditte asian poikanne kanssa.

    Mahtavaa kevään jatkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tuntuu ettei paljoa enempää voi tällä erää asialle tehdä. Uskon ainakin, että nyt oja on kierretty kaukaa ja toivon, että poika otti opiksi valheistaankin.

      Poista
  5. Onpa hyvä, että sinulla on tapana harkita ennenkuin lähetät kirjoittamasi viestin! Olisipa kurjaa, jos asian paljastettua opettaja pitäisi poikaanne valehtelijana eikä uskoisi jos joskus vastaan tulisikin oikea kiusaamistilanne. Ja hienoa, miten hyvin tunnette lapsenne 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tämäpä juuri! Tässä kohtaa täytyy kyllä sanoa, että kiitin henkisesti itseäni siitä, että osaan näinä hetkinä malttaa mieleni ja ns. nukkua yön yli. Ja toisaalta haluan omalta osaltani olla myöskin se vanhempi, joka on valmis ottamaan vastaan myös kritiikkiä lapsensa käyttäytymisestä. En tahdo olla se sellainen vanhempi, joka sulkee silmänsä ja toteaa aina "ei meidän poikamme".

      Poista

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!