A on tanssiva tehopakkaus.

Likan mitat on päivitetty ja kuulumiset vaihdettu tutun neuvolatädin kanssa. Puolitoistavuotias tyttömme on touhukas tehopakkaus, oman tahtonsa omaava persoona, joka rakastaa musiikkia. Kaiken tanssin ja touhun lisäksi hän tykkää myös pysähtyä paikalleen ja järjestellä pikkulegoja tai vaikka pistellä nuppihelmiään reikätauluun. A osaa jo liudan sanoja ja vaikka usein tahtonsa sanottamisen vaikeus saakin hänet parahtamaan itkuun, on itku nopeasti ohimenevää. Päiväkodissa likka on onnistunut hurmaamaan useammankin ihmisen ja on kiva huomata, kuinka toivottu kaveri hän joka aamu on.

Lähes koko syksy meni enemmän tai vähemmän flunssan kourissa, mutta sen kummemmat taudit ei häntä onneksi haitanneet, kunnes pitkittynyt räkäisyys löysi tiensä korviin. Syksyn ensimmäinen korvatulehdus tytöllä todettiin juuri ennen kuin lähdimme marraskuun puolen välin jälkeen kanarialle. Siitä alkoikin jo esikoiseltamme tuttu korvakierre ja tulehdusta hätyyteltiin monen antibioottikuurin verran. Joulun viettoon lähdettiin kolmannen (vai olikohan jo neljännen) kuurin kanssa ja saman tien varattiinkin jo aika putkitukseen. Kun uutta vuotta oli kulunut vasta muutama päivä, asennettiin tytölle putket kumpaankin korvaan Itiksen Pikkujätissä. Lapsen nukutus on aina jotenkin palan kurkkuun nostattava tapahtuma, mutta niin kuin aiemminkin, meni tälläkin kerralla kaikki hyvin. Putkitus oli nopea operaatio ja A oli jo hereillä 15 minuuttia siitä, kun hän nukahti syliini. Nyt toivotaan, että putket toimivat, kuten ovat toimineet esikoisellammekin ja poistaa kokonaan korvatulehdukset tautilistastamme.

A:n suusta kajahti jo pitkän aikaa sitten sana äiti. Äitiä huudetaan, kun äiti halutaan paikalle, mutta äiti tarkoittaa hänelle kaikkea muutakin. Äiti tarkoittaa tarjoilijaa, palvelijaa, pyllyn pyyhkijää, vaipan vaihtajaa, syöttäjää, juottajaa, syliin ottajaa, veljiä, meidän koiraa ja isääkin. Mutta osaa tuo pieni tyttö monta muutakin sanaa. Kaikki sanat eivät toki tule suusta ihan oikein, mutta ainakin me perheenjäsenet ja päiväkodin tädit ymmärrämme häntä. A osaa sanoa kukkuu, titi (titi-nalle, paras tv-ohjelma), kakka, joo, ei, kiitti, nenä, pipo, pupu, pappa, ihahaa. Näiden lisäksi tulee monta sanaa melkein oikein: muu (muumi), poi (pois), iivi (liivi=heijastinliivi), mimmu (mummi), poppu (loppu), ippu (tippui).

1,5v kasvut: paino 12,6kg, pituus 81cm ja päänympärys 48cm

Pupukakku toiveiden mukaan.

Taas on yhdet syntymäpäivät juhlittu. Tosin tällä kertaa ei juhlittu yhtäkään oman perheen jäsentä vaan siskoni esikoista. Edellisen postauksen lahjaksi menneet tunika ja takki olivat siis hänelle ja olihan tuolla eskarilaisella yksi toive synttäreidensä suhteen. Hän oli selannut kakkukuvia googlesta ja toivoi, että tekisin hänen juhliinsa pupukakun. Aikahan on arjessa kovin kortilla, mutta mitä sitä nyt ei täti siskon tyttönsä vuoksi tekisi. Pakkohan se pupukakku oli tehdä. Jo viikko sitten tein korvat valmiiksi, jotta ne ehtisivät kovettua juhlapäivää varten. Lauantaina paistoin kakkuun Kinuskikissan ohjeella korkean suklaakakkupohjan, joka on muuten ihan törkeän hyvää! Halusin supersuklaisen kakkupohjan kaveriksi jotain raikasta ja perinteinen valinta olisi ollut esim. appelsiini, mutta se tuntui niin tavalliselta yhdistelmältä. Tietoni mukaan synttärisankari tykkää tyrnistä, joten päätin kokeilla kakkuun vanilja-tyrnimoussea. Tyrni on makuna aika voimakas enkä siksi uskaltanut laittaa sitä kertalaakista paljoakaan täytteeseen. Välillä maistelin moussea ja lisäilin tyrnejä. Maku jäi kuitenkin ehkä vähän turhan hailakaksi, mutta ehkä parempi kuitenkin näin, kuin toisin päin. Vaniljaa toin mousseen vaniljarahkalla, sekä vaniljakreemillä. Kokosin kakun lauantai-iltana ja nostin jääkaappiin vetäytymään.

Sunnuntaina kumosin kakun, kuorrutin sen voikreemillä ja koristelin ihan oman maun mukaan - kerrankin niin, etten ollut tehnyt muuta suunnitelmaa koristelusta, kuin korvat. Kivahan siitä tuli, vai mitä?

Takki ja tunika lahjaksi.

Uudelle vuodelle lupasin yhden asian. Tänä vuonna aion ommella enemmän, kuin viime vuonna. Ajattelin, että jos jotain lupaan, lupaan jotain sellaista minkä voin oikeasti toteuttaa. Rima taisi nyt kuitenkin olla aika alas asetettu, sillä viime vuonna en ommellut kuin muutaman hassun vaatteen. Tammikuuta ei olla vielä vaihdettu helmikuuksi ja voin jo taputtaa itseäni olalle. Tein sen! Selätin ompelujumini ja otin kiireisen arjen keskellä aikaa rakkaalle harrastukselleni ja ennen kaikkea itselleni.

Takin tein siskoni tytölle syntymäpäivälahjaksi. Päällinen on jälleen Ikeasta ja vuoriksi laitoin joustocollegea (taisi olla Noshin). Kaava on hyväksi havaittu OB:n Happy Combo (6/2014). Takin kaveriksi pakettiin tein myös tunikan. Tunikan kaava on OB:n Flycatcher (3/2014), jota olen halunnut jo tuon lehden ilmestymisestä lähtien kokeilla (mihin ne vuodet oikein vierii?). Kankaat on Noshin ja Paapiin.

Näiden lisäksi tein samoilla tulilla meidän A:lle taas uuden tunikan. Tämänkin kaava on OB:sta (1/2015, Free Stars) ja kangas Noshilta. Minä niin näen jo sen, kuinka kohta tämä homma räjähtää käsiin ja jo ennen kesää likan vaatekaappi pursuaa äidin tekemiä tunikoita ja mekkoja, joita ei vaan kaikkia ehdi käyttää.

me&i SS19 on julkaistu!

Kevät on täällä! Ainakin me&i:n mukaan, sillä juuri hetki sitten on uusi mallisto julkaistu. Kevätmallisto on raikas ja värikäs tuulahdus keskelle talvea, vaikka olenkin nähnyt vasta kuvat. Nopealla vilkaisulla löysin taas lähempää tarkastelua vaativia tuotteita paljon enemmän naisten kuin lasten mallistosta, mutta nousi sieltäkin selvästi muutama ylitse muiden.

Perinteen mukaan näen malliston tänään heti tuoreeltaan ja ainakin näitä meinaan sovittaa päälleni (poislukien toki nuo lasten vaatteet, hahahha).

Kuvat on lainattu me&i:n sivulta ja kuvissa ovat nämä tuotteet:

Martta sweatshirt  //  x softest tee  //  dots flounce top  //  cropped high waist jeans  //  Martta tights  //  wide city pants  //  x pants  //  striped tieband top //  skulls  //  moose pants  //  pants with rainbow at back

Remontti etenee - tehosteseinän värien valinta.

Remontti etenee uudessa kodissa hitaasti ja varmasti. Lähes jokaisessa yläkerran huoneen seinässä on lasikuitutapettia ja sen päällä maalia. Halusimme tapetit pois ja maalatut seinät tilalle, joten päädyimme levyttämään seinät nopeuttaaksemme homman etenemistä. Ensimmäisenä laitettiin likan huone kuntoon, jonka jälkeen tarkoituksemme oli viedä remonttia eteenpäin huone kerrallaan. Päädyimme kuitenkin tekemään levytyshomman kerralla pois alta ja nyt jokaisessa yläkerran huoneessa (pl. keittiö) on äärettömän kaunis harmaasävyinen kipsilevyseinäpinta, hahahahahaha!!

D:n huone otettiin seuraavaksi käsittelyyn. Tässä huoneessa ei oltu edes kattoa vielä viimeistelty, joten katto saumattiin, tasoitettiin, hiottiin ja tasoitettiin, maalattiin, tasoitettiin, hiottiin ja maalattiin. Vai olikohan tuolla jossain välissä vielä ainakin yksi hiomis- ja tasoituskerta? Ei voi muistaa, mutta kauan se otti ja työlästä kuulemma oli. Seinät toki myös saumattiin, tasoitettiin, hiottiin ja maalattiin. Kaikki seinät maalattiin valkoisella ja yhdestä seinästä tuli tehosteseinä. D:n lempiväri on aina ollut oranssi ja vaikka tuo väri onkin aika.. noh voimakas, olin päättänyt, että poika saa oranssinsa. Kuviokin oli jo valmiina päässäni, mutta pohdintaa aiheutti väri, joka sopii seinään tuon oranssin kaveriksi. Selasin ensin sivukaupalla Tikkurilan sisäseinämaalien värikarttoja, poimin niiden värikoodeja ja koitin saada ideani näkyviin Power Pointissa. Homma ei ihan onnistunut, joten onneksi löysin vähän niin kuin vahingossa Tikkurilan sivuilta Color Up! -värisuunnitteluohjelman. Päätin kokeilla sitä.

Tyhjensin huoneen ja vaihdoin kameraani laajimman objektiivini. Otin jalustan ja räpsin kuvia seinästä, johon tehoste oli ajateltu ja koitin saada mahdollisimman "oikean värisen" kuvan seinästä. Voin kertoa, ettei muuten ole ihan helppo homma sekään. Siirsin hyvän kuvan Tikkurilan ohjelmaan ja lähdin kokeilemaan värejä. Sain ohjelmalla helposti tehtyä seinästä sellaisen, kun siitä ajattelin tulevan.

Värisuunnitteluohjelmalla sain maalattavaa seinää havainnollistettua paljon enemmän, kuin osasin edes kuvitella. Valitsin ensin tuon oranssin ja sen jälkeen sinisen valinta olikin oikeastaan ihan helppo. Ohjelma nimittäin ehdottaa muutamaa valitun värin kanssa yhteensopivaa sävyä - älyttömän kiva! Maalit oli valittu ja haettu kaupasta, jolloin eteen tuli se totuuden hetki. Suoraan sanottuna minua pelotti nähdä tuo oranssi vasta valkoiseksi maalatussa seinässä. Oranssi tuntui todella voimakkaalta, anteeksiantamattomalta, räikeältä ja rohkealta vedolta. Sitä kaikkea se olikin. Ensin hirvitti (jankutin mielessäni, että ainahan sen "saa" poiskin) ja nyt olen oikeastaan tosi ylpeä itsestäni, että uskalsin valita jotain näin räikeää.

Mitäs tykkäätte?

Irish Cream & Coffee juustokakku.

Meidän oli tarkoitus juhlistaa vuoden vaihtumista siskoni perheen kanssa. Heidän piti tulla meille syömään ja meidän aikuisten oli tarkoitus istua iltaa lasten mentyä nukkumaan. Toisin kuitenkin kävi, kun heidän nuorempi tyttärensä onkin ollut jo useamman päivän kuumeessa. Ruoaksi olimme ajatelleet fondueta ja jälkkäriksi halusin tehdä juustokakun. Söimme fonduet oman perheen kesken ja olihan se jälkkärikin tehtävä, vaikka vieraita ei nyt ollutkaan tiedossa. Tein tätä kakkua ensimmäisen kerran marraskuussa ja tästä tuli heti yksi lemppareistani. Ensimmäisellä kerralla koristelin kakun kekseillä, keksimurulla ja kermavaahdolla, ja nyt tyrnimarjoilla ja rosmariinilla.

Pohjana tässä ohjeessa käytin Taikinatassut blogista löytämääni pipari-kinuskijuustokakkua. Kakusta pitikin silloin ensimmäisellä kerralla tulla pipari-kinuskijuustokakku, mutta koska kaupassa ei juuri silloin ollutkaan piparirahkaa jouduin improvisoimaan. Irish Cream & Coffee rahka kuulosti taivaalliselta, joten sitä oli kokeiltava!

Pohja
200g LU Bastogne keksejä
70g voita

Irish Cream täyte
3 dl vispikermaa
200 g Irish Cream & Coffee rahkaa
200 g vaniljatuorejuustoa
4 liivatelehteä
1 tl  vaniljasokeria

Kinuskikiille
2 dl kuohukermaa
1,5 dl fariinisokeria
2 liivatelehteä

Pohja: Murskaa piparit ja sekoita sulatettu voi piparimurskan sekaan. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle ja laita vaikka kylmään odottamaan täytteen valmistuksen ajaksi.

Täyte: Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen ja vatkaa vaniljasokerilla maustettu vispikerma. Notkista tuorejuusto ja sekoita se rahkan kanssa. Yhdistä tuorejuusto-rahkaseos vatkatun kerman kanssa. Puristele liivatteet hyvin kuiviksi ja sulata ne pieneen määrään (muutama rkl) kiehuvaa vettä. Lisää sulatetut liivatteet täytteen sekaan ohuena nauhana koko ajan täytettä sekoittaen. Kaada valmis täyte pohjan päälle ja anna kakun hyytyä kolmisen tuntia jääkaapissa.

Kiille: Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Mittaa kattilaan 2 dl kuohukermaa ja 1,5 dl fariinisokeria ja kuumenna ne kiehuviksi, mutta keittää ei tarvitse. Puristele liivatteet jälleen hyvin kuiviksi ja sulata ne seokseen. Anna seoksen jäähtyä huoneenlämmössä hyvin ennen kuin kaadat sen kakun päälle. Anna kiilteen hyytyä jääkaapissa muutama tunti, irrota kakku vuoasta ja koristele se mielesi mukaan.

Hyvää uutta vuotta 2019!