keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Kaksi paitaa, mekko ja muutamat housut.

Vihdoinkin sain tehtyä jotain myös pojille ja kumpikin sai paidan. Pojista kumpikaan ei ole pitkään aikaan pyytänyt mitään, mutta silti joka kerta kun he kysyvät mitä ompelen, tunnen piston omassatunnossani, kun vastaan "mekkoa siskollesi". Paitojen lisäksi on viime aikoina valmistunut myös muutamat ihan pienet housut ja mekkokin - taas totta kai!

harmaa pupumekko söpis design kuosi ottobre blå blomma kaava

harmaa pupumekko söpis design kuosi ottobre blå blomma kaava

Tämä Söpis Designin pupukuosi on I H A N A ja rakastuin siihen aivan täysin heti ensisilmäyksellä. Jos en ihan väärin muista, saattoi tämä kuosi olla ihan niitä ensimmäisiä Söpis Designin kuoseja ja heti kun se tuli Nappinjan valikoimaan tilasin sitä itselleni. Puolisen vuotta pidin kangasta pestynä ompelunurkkauksessani ja mietin tarkkaan mitä teen siitä. Mekko ihan varmasti, mutta millainen? Tätä mekkoa varten harjoittelin ensin yhden toisen version (löytyy täältä). Tein Ottobren Blå Blomman yksinkertaisena ja jätin taskut pois. Kaavassa hihojen pituus on sellainen 3/4, joten pidensin ihan näppituntumalla hihoja. Aiemman tekemäni mekon hihat olisi voineet olla vieläkin pidemmät ja helmaresorista tuli ehkä hieman liian kireä (resorin pituus 0,7 x helman ympärys). Tähän mekkoon lisäsin jälleen hihapituutta ja tein helmasta vähän löysemmän, nyt käytin kertoimena 0,8.

tiikerikuosinen mintunvihreä paita pojalle

raitapaita pojalle tiikerikuvioitu hiha

raitapaita pojalle tiikerikuvioitu hiha

Tässä nämä poikien paidat nyt sitten ovat. Kaava on Ottobren vähän vanhemmasta lehdestä (6/2015). Kaava taitaa olla pääosin tehty ns. päällyspaidan kaavaksi, mutta minä tein siitä pitkähihaiset t-paidat. Kädentie on hauskan erilainen ja jostain kuulin tätä sanottavan satulakädentieksi. Samalla kaavalla olen tehnyt paitoja useamman aiemminkin, ja nekin ovat olleet joskus blogissa näytillä. Esikoiselleni olen tehnyt viisivuotispaidan, silloiselle kuopukselleni kolmevuotispaidan, ja veljenpojalle lähti  aikoinaan bussipaita samalla kaavalla synttärilahjaksi.

Hypistelin tuota tiikerikangasta käsissäni ja mietin, mitä teen sille pienelle palalle mikä näiden kahden paidan jälkeen jäljelle jäi. Kankaan korkeus ei juurikaan riittänyt muuhun kuin ehkä taskun tai muun vastaavan tehosteen tekoon ja harkitsin jopa tilkun poisheittämistä. Mieleeni muistui muutaman vuoden takainen raskauden loppuvaihe ja se kuinka pesänrakennusviettini selvästi purkautui ompeluintona. Koon 56 housut on oikeasti tosi pienet ja niihin ei mene kangasta juuri nimeksikään. Mieheni serkun perhe kasvoi yhdellä pienellä pojalla vähän aikaa sitten ja tästä yhdistelmästä se ajatus sitten lähti. Tein kahdet housut Noshin baggyhousujen kaavalla, pakkasin ne hyvin ja kiikutin housut kortin kera postiin. Paketin lähetin perheelle yllärinä ja jännitin aivan mielettömästi sitä, onko housut oikeankokoiset. Oli ne!

raidalliset Noshin baggyhousut vastasyntyneelle

tiikerikuvioiset mintunvihreät Noshin baggyhousut vastasyntyneelle

maanantai 4. marraskuuta 2019

Olohuoneen tehosteseinä.

Olohuoneen päätyseinään halusin värin lisäksi jotain muutakin. Ei mitään suurta ja jälleen kerran uppouduin etsimään netistä erilaisia tapoja tehdä tehosteseinä. Löysin monta kivaa, mutta oikeastaan päätöksen lopullisesta tekniikasta tein vasta maalikaupassa. K-Raudassa oli muutamia Tikkurilan tekniikoita esiteltynä ja sieltä se tekniikkakin sitten valikoitui. Ostimme maaliksi Tikkurilan Tunto Hienoa ja sävytimme sen V484 (ajopuu) sävyllä.

tikkurilan tunto hieno struktuuriseinä

tikkurilan tunto hieno struktuuriseinä

tikkurilan tunto hieno struktuuriseinä

tikkurilan tunto hieno struktuuriseinä

tikkurilan tunto hieno struktuuriseinä olohuone tehosteseinä

Maalaustekniikka oli yksinkertainen ja oikeastaan hyvinkin helppo. Maalia levitettiin noin neliömetrin verran kerrallaan seinään, jonka jälkeen juuri levitettyyn maaliin piirrettiin pyöreitä kuvioita tapettiharjalla. Opastevideoita tai muita ei juurikaan tullut katsottua ennen työhön ryhtymistä ja nyt jälkeenpäin voidaan todeta, että samansävyistä normiseinämaalia olisi kannattanut olla alla edes yksi kerros. Silloin struktuurimaalia ei olisi tarvinnyt levittää joihinkin kohtiin kahta kerrosta.

tiistai 29. lokakuuta 2019

Pikku professori.

Esikoisemme on nyt tokaluokkalainen ja matematiikassa he ovat edenneet kertotaulujen opiskeluun. O on aina ollut vaativa itselleen ja hän turhautuu helposti. Eskarivuosi pari vuotta sitten oli uuden oppimisen kannalta jotenkin todella haastavaa, sillä poika oli päässään vakuuttunut taidoistaan tehdä jotain ja kun hän oikeasti ei siihen ihan pystynytkään, hän turhautui ja menetti usein hermonsa. Esikoisemme usein yrittää kerran ja jos hän ei heti onnistu hän toteaa, ettei osaa ja on täysin sitä mieltä, ettei hän opikaan, vaikka kuinka opettelisi. Ekalla luokalla suurin oppimisen kompastuskivi oli lukunopeus. Kukaan ei patistanut poikaa lukemaan yhtään nopeammin, kuin hän luki (sillä hän luki), mutta O:n omasta mielestä hänen olisi pitänyt lukea yhtä nopeasti kuin muutkin. Tai yhtä nopeasti, kuin ehkä muutama hänen luokallaan ja O oli sitä mieltä, ettei hän ikinä opi lukemaan yhtä nopeasti. Nyt tokalla luokalla on taas uusia haasteita edessä. Matematiikka on tähän asti ollut pojalle se vahvempi ja miellyttävämpi oppiaine, mutta nyt kertotaulujen opettelu on alkanut ja ne aiheuttavat päänvaivaa.

Opettajaltakin tuli jo viestiä meille vanhemmille, että esikoisemme tunneskaala on valtava ja se menee usein laidasta laitaan, kun kyseessä on kertotaulut. Poika ei vain millään muka opi. Tai siis niin hän itse ajattelee. Poika. Ei opettaja. Ja oikeammin O ei millään suostu ymmärtämään sitä, ettei ne kertotaulut vain pomppaa sinne pääkoppaan yhdessä yössä, vaan niitä pitää ihan oikeasti opetella, luetella, kerrata ja toistaa. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta (tuskin viimeinenkään), kun tuskailen kotona sitä, miten opetan tämänkin asian lapselleni niin, että hän oivaltaa jutun juonen, mutta en kerro vastausta.

Olen yrittänyt selittää, ettei kertotaulujen opettelu oikeastaan ole laskemista ollenkaan, vaan se on niiden ulkoa opettelua. Sitä, että vielä kymmenienkin vuosien jälkeen tiedät heti vastauksen, kun joku sanoo sinulle kuusi kertaa kolme. Opetin poikaa luettelemaan esim. kolmen kertotaulun vastauksia. Hän oppi luvut kolmosesta kolmeen kymppiin nopeastikin, mutta meni taas aivan lukkoon, kun kysyinkin yhtäkkiä vastausta laskuun kolme kertaa neljä. En tiedä onko seuraava tapa oikein vai väärin, mutta sen opetin lapselleni. Sanoin hänelle, että hän voi luetella edelleen kolmen kertotaulun vastaukset mielessään ja nostaa aina yhden sormen pystyy sen merkiksi millä kerrotaan. Näin hän löytää tavallaan laskematta oikean vastauksen.


Ja sitten siihen Pikku proffaan. Hämärästi muistan, kuinka itsellänikin oli haasteita kertotaulujen opettelussa ja vanhempani hankkivat minulle Pikku proffa -laskimen harjoituksen tueksi. Laskimessa voi valita, mitä kertotaulua laskin kysyy ja itse siihen sitten näppäillään vain tulos. Laskin tuli mieleeni viikonloppuna ja muistelin, että se löytyisi yhdestä muistojeni laatikosta varastostamme ja etsin sen käsiini. Löysin laskimen, painoin sen päälle ja annoin laskimen esikoiselleni. Parinkymmenen vuoden seisomisen jälkeen laskin meni päälle ilman patterin vaihtoa ja toimii moitteettomasti. Kertotaulun opettelu nousikin tällä laitteella aivan uusiin sfääreihin ja nyt se tuntuu O:sta olevan jopa kivaa.

tiistai 8. lokakuuta 2019

Kuinka usein..

Näin Lapsiparkki -blogissa kivan haasteen ja päätin tarttua siihen itsekin. Eli kuinka usein teen jotakin. Ennen tätä listaa, en ollut osannut edes kunnolla miettiä sitä, kuinka paljon on asioita, mitkä ihminen tekee vähän kuin huomaamattaan.
Siis. Kuinka usein..

Vaidat Lakanat? Aika tarkkaan kahden viikon välein. En ole kalenterista valinnut erikseen lakanoiden vaihtopäivää, mutta pyrin tekemään sen joka toinen viikko

Vaihdetaan pyyhkeet? Tähän pätee myös noin kahden viikon sääntö. Toki tarpeen mukaan useamminkin.

Peset hiukset? Joka päivä, tai ainakin jokaisena sellaisena päivänä jolloin en ole koko päivää kotona. Arkiaamuisin kello herättää jo ennen kuutta ja ensimmäinen asia mitä teen, on pesen hiukset. Koen jopa ahdistusta likaisesta tukasta ja likaisen tuntuisesta tukasta ja siksi pesen hiuksen joka päivä.

Soitat isälle/äidille? Äidille soitan keskimäärin varmaan 4-5 kertaa viikossa (ahhahaha). Usein, kun ajan töistä kotiin soitan äidille ja vaihdan päivän kuulumiset. Isääni näen viitenä päivänä viikossa, joten hänelle tulee sitten soiteltua harvemmin.

Näet vanhempiasi? Olen perheyrityksessämme töissä ja sitä kautta näen isääni tosiaan joka arkipäivä. Äitiäni näen varmaan keskimäärin kerran viikossa. Joskus saattaa jokunen viikko jäädä välistä.

Käyt leffassa? Ehkä pari kertaa vuodessa. Nyt kun lapset alkaa olla jo isompia voisi heidän kanssaan käydä vähän useammin elokuvissa. koko perheen kesken ei kuitenkaan ihan vielä, sillä likka on vähän turhan pieni vielä.

Föönaat hiukset? Joka aamu. Tai ainakin joka arkiaamu.

Putsaat lattiakaivot? Ööö, en koskaan, ahahahah!! Jos joku siivoushommista meillä on selvästi mieheni hommaa, niin se on tämä.

Käyt metsässä? Liian harvoin. Metsäretket pitäisi jatkossa merkitä kalenteriin ja niitä pitäisi tehdä vaikka kerran kuussa. Luonnossa liikkuminen on oikeasti tosi kivaa ja lapsethan rakastaa (eväs)retkiä.

Käyt suihkussa? Joka päivä. Ainakin illalla. Aamuisin suihkukäyntini on vain hiusten pesu, jonka teen päätä alaspäin roikottamalla.

vaaleanpunainen tunika paapiin siiri

Sanot läheisille, että rakastat heitä? Aivan liian harvoin. Meistä vanhemmista kumpikaan ei ole koskaan oppinut sanomaan tätä lausetta oikein ääneen. Siitä, kun jompikumpi sen sanoi (tosin, jos toinen sanoo, niin sitten sanoo toinenkin) ääneen on oikeasti vuosia. Lapsille sanon silloin tällöin.

Sanot miehellesi rakastavasi häntä? Kuten yllä todettu, en lähes koskaan.

Tarkistat kuivakaapin sisällön? Kerran vuodessa siivoan ja järjestelen keittiön kaapit. Samalla käyn kuivakaapin sisällön läpi ja heitän oikeasti vanhat pois. Nyt kun muutostamme on vasta vuosi aikaa, on kuivakaappi pysynyt hyvin järjestyksessä eikä sinne ole juurikaan kerääntynyt mitään ylimääräistä.

Luuttuat lattiat? Kesäisin selvästi useammin. Silloin lapset juoksevat ulos ja sisään paljain jaloin ja lattiat likaantuvat paljon nopeammin. Kesällä saatan pestä lattioita kerran kuukaudessa, mutta sitten talviaikaan voi mennä useita kuukausi ennen kuin seuraavan kerran tartun moppiin.

Peset vessan? Kerran viikossa.

Puhdistat liesituulettimen? En koskaan. Tämäkin kuuluu (jostain kumman syystä) mieheni siivoushommiin.

Syöt noutoruokaa? Noutoruokaa voi nykypäivänä olla oikeastaan mikä vain. Arkena syön lounaakseni aina jotain jonkun toisen valmistamaa. Pizzaa tai hampparia meillä syödään parin-kolmen viikon välein. Useimmiten se on perjantairuoka. Siis silloin kun sitä syödään, ei joka perjantai, haha!

Valehtelet? Hyvin harvoin. Eniten tulee tietenkin lapsille kerrottua valkoisia valheita. Saattaisin myös valehdella, jos minulta kysyttäisiin mielipidettäni johonkin, enkä jostain syystä, missään nimessä haluaisi sanoa sitä oikeaa mielipidettäni ääneen.

Riitelet suhteessa? Koskahan me ollaan viimeksi riidelty..  en oikeasti edes muista. Onhan meilläkin nyt silloin tällöin erimielisyyksiä, mutta usein ne ovat vain eriäviä mielipiteitä, eikä riitoja. Tiuskastua tulee toiselle mistä tahansa asiasta aina silloin, jos joku muu asia harmittaa, mutta tämäkään ei ole kunnon riitelyä. Uskaltaisinkohan jopa väittää, että olemme riidelleet kunnolla viimeksi n. kolme vuotta sitten. Silloin aiheena oli lapsiluku.

Sheivaat? Keskimäärin kerran viikossa. Kesällä useammin ja talvella harvemmin.

vaaleanpunainen tunika paapiin siiri

vaaleanpunainen tunika paapiin siiri

Vaihdat hammasharjan? Liian harvoin. Sitten kun se alkaa tuntua ja näyttää siltä, että vaihto olisi hyvä juttu.

Käyt kirjastossa? En oikeastaan koskaan. Lasten kanssa tästä tosin voisi tehdä sellaisen tavan, että kävisi aina kerran kuussa. Tai sen mukaan, kun kirjat täytyy palauttaa, niin ottaisi aina uudet ja sitten taas palautuksen aikaan lainaa uudet. Eikös ne ole yleensä kuukauden lainoja?

Peset peitot ja tyynyt? Ainakin kerran vuodessa. Viime vuosina tosin varmasti vähän useamminkin, koska yrjötauti. Te tiedätte. Se kun tulee kylään, ni sehän on peitoilla ja tyynyillä aivan varmasti.

Syöt herkkuja? Ainakin viikonloppuisin. Lasten karkkipäivä on minunkin karkkipäiväni.

Soitat anopille? Harvoin. Useamminkin voisin. Ainakin laittaa WA-viestin, jos en soita.

Leivot? Ajattelin ensin, että tosi harvoin, mutta toisaalta tulee sitä kakkuja tehtyä varmaan kymmenisen vuodessa. Siihen pullat ja sämpylät päälle, niin varmaan oikeasti aika usein. Justiinsa eilen leivoin sämpylöitä ihan hetken mielijohteesta.

Siivoat jääkaapin? Aika siistinä se koko ajan on, mutta sellainen kunnon siivous tehdään varmaan kerran vuodessa.

Käyt puntarilla? Harvoin. Oma olo kertoo tosi paljon ja tiedän esimerkiksi sen, että pelkästään kuukautiskierto saa painoni heittämään jopa 2-3 kiloa, enkä siksi jaksa kauhean usein tuijottaa vaa'an lukuja.

Komennat miestäsi? Kehtaan myöntää, usein, hahah! Ja hän vastaa aina "Aha!". Tämä on meillä usein sellainen vitsikin.

Syöt irtokarkkeja? Rakastan irtokarkkeja! Korkeintaan kerran viikossa, karkkipäivänä syön irtsareita.

Vierailet isovanhempiesi luona? Vain isäni isä on enää täällä meidän kanssamme ja hän asuu vähän kauempana meistä. Ei kaukana, mutta kuitenkin sen verran kaukana, ettei arki-iltaisin sinne mennä käymään. Kuulostaa todella kliseiseltä, mutta jotenkin tämä ruuhkavuosiarki on syynä siihen, ettei muka ehdi tavata useammin. Tosin näemme lähipiirin juhlissa aika usein. Minulla ja sisaruksillani on yhteensä 10 lasta, joten lastenlastenlasten synttäreitä on vuodessa aika monet.

Peset pyykkiä? En ole tätä viime aikoina edes laskenut, mutta villi veikkaukseni on 5 koneellista viikossa.

vaaleanpunainen tunika paapiin siiri

vaaleanpunainen tunika paapiin siiri

Imuroit kotisi? Usein, lähes joka päivä! Eteinen, olohuone ja keittiö tulee imuroitua oikeasti ainakin joka toinen päivä ja koko huusholli imuroidaan kerran viikossa. Olen jo pitkään sanonut sitä, että meillä pitäisi olla sellainen DESIGN imuri, mikä istuu olohuoneen sisustukseen, sillä se on aina esillä.

Perheessä kinataan vaatetuksesta? Aika vähän, vaikkakin lapsia on kolme. Pojat ei juurikaan kinaa vaatteista, mutta vaatteiden vaihdosta ja pukemisesta yleensä käydään lähes päivittäin tiukempi sanaisia keskusteluita. Likka on vasta kaksi, joten hän ei ole vielä oppinut olemaan vaativa vaatetuksen suhteen. Vaikka on hänelläkin selvästi lempparitunikat ja housut, jotka hän haluaisia pukea joka päivä päälleen.

Käyt hammaslääkärissä? Kerran vuodessa sekä lääkärillä, että suuhygienistillä. Olen aivan toivottoman huono käyttämään säännöllisesti hammaslankaa, joten kerran vuoteen tehdään hammaskiven poisto.

Käyt kaupassa? Ainakin kerran viikossa, mutta silloinkin ostan vain hedelmiä toimistolle. Olemme kohta jo kaksi vuotta käyttäneet K-Citymarketin verkkokaupan keräilypalvelua ja tehdään viikon ruokaostokset aina tilaamalla.

Peset ikkunat? Kerran vuodessa on pakko, muuten ei näe ulos. Yleensä keväisin, sillä silloin aurinko alkaa paistaa ikkunoihin niin kirkkaasti, että kaikki sotkut näkyvät. Tämäkin on muuten mieheni hommaa.

Vaihdat sukat? Joka päivä ja silloinkin, vaikka sukat olisi olleet jalassa vain hetken.

Olet eri mieltä miehen kanssa? Harvoin, mutta onhan niitäkin asioita. Osataan myös olla eri mieltä asioista niin, ettemme riitele erimielisyyksistä.

Ostat uusia vaatteita? Toisaalta tuntuu, että liian usein, mutta toisaalta käytän aina niitä uusia paljon. Tilaan lähes kaiken nykyään netistä ja tajusin muuten juuri, että olen unohtanut yhden tilaukseni palautuksen. Apua, äkkiä tutkimaan olenko jo ihan myöhässä.

Siivoat? Koko ajan. Milloin lasten tavarat on taas kulkeutunut heidän huoneistaan ulos, tai eteinen on täynnä hiekkaa. Keittiön pöytä on sellainen, jonka joutuu pyyhkimään keskimäärin neljä kertaa päivässä. Note to myself (ja miksei muillekin): Lasipöytä on kiva, mutta sen puhtaanapito on yhtä helvettiä!

Olet tehnyt raskaustestin? Neljästi. Kolmella kerralla olin varma tuloksesta ja se yksi tuli tehtyä vain varmistuksen varmistukseksi, kun kuukautiset hieman antoi odottaa itseään. Odotettu nega oli se neljäs kerta.

Tarkistat toimiiko palovaroitin? En ikinä.. tarkistaakohan mieheni? Meillä taitaa olla sellaisia palovaroittimia, ettei niitä tarvitse tarkistella. Kotimme hälytysjärjestelmään kuuluu paloilmaisimet, joten niihin ei kai tarvitse kiinnittää sen suurempaa huomiota.

Peset autosi? Muistan sen ajan (joskus ennen lapsia), kun auto oli mulle enemmänkin kun vaan kulkuväline. Ei mulla mitään erikoista autoa ole koskaan ollut, mutta minusta oli kiva pitää autosta huolta ja pitää se siistinä niin ulkoa, kuin sisältäkin. Nyt autoni on kulkuväline isolla K:lla, hahaha! Pesen sen kun ehdin, jaksan, viitsin. Kurakeleillä ehkä useammin, mutta muuten harvemmin. Veikkaan, että shampoosuihkun peltilehmäni saa n. 4 kertaa vuodessa.

Käyt läpi vaatekaapit ja muut kaapit? Lasten kaappeja käyn läpi sitä mukaa, kun vaatteet alkaa tuntua heille pieniltä, eli oikeastaan aika useinkin. Muita varmaan säännöllisen epäsäännöllisesti kerran vuodessa.

Siivoat lääkekaapin? Kerran vuodessa.

Puhdistat hiukset harjasta? Parin viikon välein.

Kuvissa on juuri valmistunut tunika. Oman tytön kaappiin meni tämä. Kaavana Ottobren Blå Blomma (1/2016) ja kangas Paapiin Siirikuosi, jonka tarkempaa nimeä en edes tiedä.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Ruskareissu.

Pieni karhunkierros Oulangan kansallispuisto

Pieni karhunkierros Oulangan kansallispuisto

Pieni karhunkierros Oulangan kansallispuisto

Pieni karhunkierros Oulangan kansallispuisto

Pieni karhunkierros Oulangan kansallispuisto

Pieni karhunkierros Oulangan kansallispuisto

Pieni karhunkierros Oulangan kansallispuisto

Pieni karhunkierros Oulangan kansallispuisto

Pieni karhunkierros Oulangan kansallispuisto

Otin pienen irtioton arjesta ja vietin viikonlopun Kuusamon ihanissa maisemissa hyvän ystäväni kanssa. Olemme jo vuosia puhuneet siitä, kuinka joku syksy otamme ja lennämme Kuusamoon viikonlopuksi ja käymme kävelemässä Pienen karhunkierroksen. Parempaa ilmaa kävelyllemme olisimme voineet vain toivoa. Ilma oli kirkas, vettä ei satanut ja aurinkokin pilkahteli pilven raosta aina välillä.

Naurua ja koomisia tilanteita ei tältä reissulta puuttunut ja vatsalihaksemme sai varmasti treeniä ainakin viikon edestä. Ehkä paras kaikista oli se, kun hukkasimme vuokra-automme. Ajoimme Oulangan kansallispuistoon tarkoituksena lähteä kiertämään pientä karhunkierrosta. Käännyimme Juumantieltä kohti Oulanka Basecampia ja jätimme auton parkkiin Myllykosken kohdalle, sen enempää asiaa miettimättä. Sanoin kyllä ystävälleni, että tämä parkkipaikka ei ole nyt yhtään samannäköinen kuin se, millä viimeksi automme oli, mutta annoimme asian olla. Kävelimme kierroksen ja Myllykosken kohdalla jäimme miettimään, että mihinkähän suuntaan pitäisi lähteä, jotta löytäisimme automme. Reitti tavallaan oli merkitty vielä jatkuvaksi ja ajattelimme, että jatkamme matkaa. Kävelimme aina lähtöpisteeseen asti ja totesimme, että ei kuin takaisin. Palasimme sellaiseen kohtaan missä tiesimme, että automme pitäisi olla "tämän" tien varressa ja keskustelimme keskenämme siitä missä se voisi olla.

Kohdallemme osui avulias nuori patikoija ja hän kysyi: "mitä teillä on hukassa, voinkohan auttaa?". Siinä samassa repesimme nauramaan ja totesimme miehelle, ettei meitä voi auttaa, meiltä on auto hukassa, kun emme muista minne jätimme sen. Herra nauroi mukanamme ja toivotti onnea etsintään. Lähdimme kävelemään tietä pitkin ja muutaman minuutin kävelyn jälkeen seuraavan mutkan takana meidän vuokra-Fiesta jo odottelikin meitä. Normaalin 12 kilometrin sijaan kävelimme sitten reilut 14 kilometriä, ahhahaha!

torstai 26. syyskuuta 2019

Kasvata ruusupensas.

ruusupensaan kasvatus

Näin videon, jossa kasvatettiin yhdestä ruususta kokonainen pensas. Tosi simppelin näköinen homma ja minähän päätin, että tämä pitää testata.

Ohjeet olivat yksinkertaiset ja video tältä osin kesti ehkä 20 sekuntia. Videolla kastettiin ruusun varsi hunajaan ja upotettiin se perunaan. Peruna istutettiin multaan ja ruususta karsittiin kukka ja lehdet. Istutusta kasteltiin ja jonkin ajan kuluttua ruusu alkoi kasvattaa uusia kukkavarsia ja kasvoi pensaaksi. Sitä, kuinka kauan tähän meni ei kerrottu, mutta osasin kuvitella, ettei se ihan heti voi tapahtua.

Istutin kaksi ruusua tällä tekniikalla noin kolmisen viikkoa sitten, eikä ainakaan tähän mennessä ole tapahtunut muuta, kuin istutettu varsi on oikeasti ihan kuolleen näköinen, hahahah!!

Taitaa olla niin, että tämä kokeilu päättyy hetken päästä selvittämättömänä ja taidan kokeilla samaa uudella onnella, vaikka ensi kesänä, jolloin voin pitää istutuksen ulkona.

Onko joku testannut tätä tai jotain muuta "lifehack" -tyyppistä juttua ja onnistunut siinä?

ruusupensaan kasvatus

ruusupensaan kasvatus

ruusupensaan kasvatus

ruusupensaan kasvatus

ruusupensaan kasvatus

ruusupensaan kasvatus

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Laulua ja tanssia rakastava ilopilleri.

A:n syksyinen varhaiskasvatuskeskustelu oli taas merkittynä kalenteriin ja sitä varten päiväkodilta toivottiin, että vanhemmat täyttäisivät Huoltajien puheenvuoro -lomakkeen. Tarkoitus siinä on kertoa lapsen luonteesta ja mielenkiinnon kohteista ja esittää mahdollisia toiveita varhaiskasvatukselle. Sain tuotettua tätä varten alla olevan tekstin ja totesin itsekseni, että se kertoo juuri sen, millainen meidän kaksivuotias likkamme on.

tunika ottobre 4/2014 china girl

A on reipas ja iloinen kaksivuotias, joka uteliaisuuttaan on kaikessa mukana. A innostuu aina uudesta puuhasta ja usein uuteen leikkiin hypätään ihan keskeltä edellistä hommaa. Likalla on vahva oma tahto ja hän tietää mitä haluaa, tyttöä voisi joskus jopa sanoa jääräpäiseksi. Oman arvonsa hän tuntee vahvasti ja leikiten käyttääkin sitä hyödykseen. Tyttö taitaa olla hieman kehityksen edellä ja onkin kaksivuotiaaksi hyvin omatoiminen ja johdonmukainen toiminnassaan. A osaa myös pahoittaa mielensä ja esittää hyvin loukkaantunutta saadakseen huomiota. Pitkävihainen hän ei ainakaan vielä osaa olla. A puhuu ikäisekseen pitkiä lauseita ja ääntäminen on selvää. Likka on ketterä, eikä juurikaan omaa itsesuojeluvaistoa. Tyttö osaa riisua ja pukea ja on hän kerran yllättänyt äidin ja isän käymällä ihan itse potalla. Tyttö tykkää musiikista, eikä hän oikein osaa olla hiljaa. Ääntä tästä tyypistä lähtee enemmän kuin loppuperheestä yhteensä. A istuu mielellään sylissä ja halaa kovaa.

Tyttö tykkää liikkua, mutta varsinkin ulkona, jos vain tilaisuus tulee, hän mielellään kulkee sylissä tai rattaissa (älkää antako sille periksi).

A:n lempileikki tällä hetkellä on ehdottomasti kotileikki. Siinä saa hoivata vauvaa ja laittaa ruokaa. Pikkulegoilla on kiva leikkiä varsinkin silloin, kun Iso-D (veljensä, A myös oikeasti kutsuu veljeään tällä iso-liitteellä) leikkii niillä. Piirtäminen on myös mukavaa ja TiTi-Nallen tahdissa täytyy koko perheen yhdessä tanssia. Ainupuput ovat tytölle kaikista tärkeimpiä ja tuttikin täytyy olla suussa, kun nukkumaan mennään. Vanhempien ohella isoveljet ja serkkutytöt E ja E on tytölle kaikki kaikessa.


tunika ottobre 4/2014 china girl

Viime viikkoinen neuvolakäynti oli läpihuutojuttu, eikä siellä tehty mitään erikoisia huomioita. Pituutta oli kuulemma tullut nyt vähän normia enemmän, mutta ei kuitenkaan mitenkään niin paljoa, että se olisi tarvinnut mitään muuta, kuin asian ääneen sanomisen. Yhteen ääneen neuvolatädin kanssa todettiin, että hyvin menee, mutta menkööt. Hahaaaha!!

2v kasvut: paino 14,5kg, pituus 89,6cm ja päänympärys 49cm

Kuvissa on muutama viikko sitten valmistunut tunika A:lle. Kankaat ovat NOSHin ja kaavana OB:n China Girl (4/2014).

torstai 19. syyskuuta 2019

Ihka oikea taulu.

Tauluilla sisustaminen ei ole ollut ominta minua ja olen ihaillen katsonut koteja, joissa seinäpintaa uskalletaan täyttää tauluilla. Nykyään on saatavilla paljon erilaisia ja erikokoisia julisteita ja niitä käytetään sisustuksessa. Julisteiden hyvä puoli on se, että ne eivät maksa paljoakaan. Joten kuvan voi vähällä vaivalla ja rahalla vaihtaa uuteen, jos aiempi ei enää syystä tai toisesta miellytäkään.

Mielestäni kehykset ei kuitenkaan tee julisteesta ihka oikeaa taulua. Minulle oikea taulu on jonkun oikeasti tekemä, se on ainoa laatuaan, uniikki. Ystäväni on aika haka värien kanssa ja olen aina tykännyt hänen tyylistään. Monta vuotta olen ihaillut heidän seinällään olevaa isoa ystäväni maalaamaa taulua. Taulua, joka ei oikeastaan kai esitä mitään, mutta silti sitä aina jään tuijottamaan. Kysyin puolileikilläni ystävältäni tekisikö hän minullekin taulun ja hänhän otti siitä kopin. Kävimme yhdessä läpi hieman värimaailmaa, mutta muuten annoin hänelle aika vapaat kädet, sillä tiesin, ettei hän voi tehdä sellaista mistä en tykkäisi.

Muutama on kommentoinut taulun olevan aika.. noh.. vaaleanpunainen, hhahaha!! Ja sitä se onkin, mutta just sen verran kuin halusin. Sanoo nainen, joka vielä reilu viisi vuotta sitten ei olisi voinut kuvitellakaan ottavansa "mitään" vaaleanpunaista kotiinsa. Ehkä ikä avartaa väriajatuksiani?

Kuvat ei oikeasti tee oikeutta tälle taideteokselle ja olen ottanut siitä jo satoja kuvia eri valoissa yrittäessäni vangita sen kameran kautta sellaisena, kuin se on. Kertaakaan en ole vielä onnistunut saamaan siitä sellaista kuvaa, että voisin sanoa sen näyttävän samalta, kuin miten näen sen paljaalla silmällä. Kuvissa värit toistuvat todella paljon voimakkaammin. Paljaalla silmällä värit ovat paljon pehmeämmät ja ne liukuvat toisiinsa.

vaaleanpunainen taulu

vaaleanpunainen taulu

vaaleanpunainen taulu saippuakuplia

vaaleanpunainen taulu

vaaleanpunainen taulu

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Henkilökuvaus haltuun.

Rakastan valokuvaamista ja vaikka olen omia lapsia kuvannut paljonkin, on ihmisen kuvaaminen minulle silti vielä täysin uusi asia. Minä valokuvaan eniten isompia kokonaisuuksia sekä lähes makroa. Pienissä yksityiskohdissa on mielestäni aina jotain kaunista ja vangitsemisen arvoista.

Muutama vuosi sitten olin valokuvauskurssilla ja yhden tunnin aiheenamme silloin oli ihmisen kuvaaminen. Saimme vinkkejä miten toimia ja pääsimme kokeilemaan jotain aivan uutta. Yhdessä tunnissa ei kuitenkaan tullut kokemusta juurikaan kartutettua. Jotta me valokuvausta oppimaan tulleet  pystyimme opettelemaan ihmisen kuvaamista, jouduimme itse myös malleiksi. Siinä hetkessä oli hauska nähdä, kuinka jokainen paikalla ollut jäykistyi ja suorastaan kauhistui ajatuksesta riisua kamera kasvojensa edestä ja olla normaalisti. Koin, että ihmisen kuvaaminen oli todella vaikeaa ja uskon, että se johtui isosti siitä, että "mallit" eivät olleet yhtään kokeneita, eivätkä he oikeastaan edes halunneet olla kameran edessä. Asetelma siinä hetkessä oli hieman väkinäinen ja pakotettu, eikä se helpottanut asian opettelua.

Otin tämän tiimoilta riskin ja hyppäsin selvästi oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Ystäväni kysyi, josko lähdettäisiin yhdessä kuvausretkelle - hän voisi olla kameran etupuolella ja minä saisin olla takapuolella. Mahtava idea, johon oli pakko tarttua. Koukkasin ystäväni kyytiin ja huristimme Hakunilan kartanon pihapiiriin räpsimään kuvia. Ihmisen kuvaaminen on edelleen mielestäni aivan älyttömän vaikeaa, mutta ainakin tutun ja kameran edessä tottuneesti olevan ihmisen kuvaaminen on paljon helpompaa, kuin mitä odotin. Kymmenien asentojen ja satojen räpsyjen jälkeen alla olevat kolme kuvaa oli meistä kummastakin parhaimmat.

Kiitos ystävälleni mallina olemisesta ja yleensäkään reissun ehdottamisesta! Kiitos myös kärsivällisyydestä ja ymmärryksestä, sillä olen vasta hyvin vasta-alkaja henkilökuvauksessa.

ihmisen valokuvaaminen mallikuvaus

ihmisen valokuvaaminen mallikuvaus

ihmisen valokuvaaminen mallikuvaus

perjantai 23. elokuuta 2019

Jooga yllätti minut.

Hävettää myöntää, mutta olen ollut todella ennakkoluuloinen yhden asian suhteen.

Jostain syystä olen aina ajatellut, että minun liikuntamuotoni olisi jotain sellaista, jota saisi suunnilleen hampaat irvessä tehdä. Jossa hiki suorastaan lentäisi ja treenin jälkeen olisi aivan loppu. Toisaalta, minun olisi varmastikin pitänyt ymmärtää, etten koskaan ole harrastanut mitään tällaista ja kysyä itseltäni, mihin oletukseni perustan. Nuorempana luistelin muodostelmaa ja vaikkakin luistelu onkin rankka laji, en muista, että siitä olisi koskaan nyt ihan jäätävä hiki tullut. Sitä paitsi, jäähallillahan oli aina ihan pirun kylmä!

Noh, tota. Se, minkä suhteen olen ollut ennakkoluuloinen, on jooga. En ole koskaan kovastikaan perehtynyt asiaan ja jostain ihmeen syystä olen muodostanut itselleni hyvin rajoittuneen käsityksen joogasta. Jooga on ollut minulle yhtä kuin hymisevät, lootusasennossa istuvat ihmiset. (Tähän kohtaan se sellainen apinaemoji, jolla on kädet naamalla.) Ja olen ehkä hieman ihmetellyt sitä, miten se on urheilulaji. Olen ymmärtänyt, että joogaa on montaa erilaista ja olen vannonut itselleni, että jooga on yksi niistä jutuista, mitkä vaan pitää testata. Voinpahan sitten sanoa, että testattu on.

joogablokki matolla

Viime keväänä meidän seudun facebook ryhmässä joogaopettaja kyseli seudun kiinnostusta joogaan. Ajattelin, että nyt tämä iskee niin lähelle, että minun tilaisuuteni on tässä ja ilmoittauduin mukaan. Vähän hermostuneena menin ensimmäiselle tunnille. Tunti alkoi alkurentoutuksella, jatkui työosuudella ja päättyi loppurentoutukseen. Nyt useamman joogatunnin jälkeen, en oikeasti osaa vieläkään sanoa tarkkaan mikä esim. näistä kolmesta on paras. Alkurentoutuksessa onnistun todella saamaan itseni irti niistä eletyn päivän tai menneen viikon jutuista ja pystyn keskittymään vain opettajamme aivan taivaallisen pehmeään ääneen, sekä omaan hengittämiseeni. Työosuudessa voin haastaa itseäni ja saan hyvän olon tekemisestäni ja ehkä jostain yksittäisestä onnistumisesta. Loppurentoutuksesta ei voi edes puhua niin kauniisti, millaisen tunteen se luo. Opettajamme pehmeä ääni on taivaallinen ja juuri oikeanlainen siihen hetkeen. Hän saa minut vaipumaan sellaiseen tilaan, että osaan oikeasti olla ajattelematta mitään. Mieleni on jotenkin aivan tyhjä ja se on mielestäni törkeän kova suoritus kolmen pienen lapsen äidille, joka elää ruuhkavuosiarkea pahimmillaan. Tästä jakaisin pisteet ennemmin meidän opelle, kuin itselleni.

Ekan tunnin jälkeen opettaja kyseli fiiliksiä ja sain vain sanottua olevani tosi rentoutunut. Taisin myös mainita, etten ikinä - koko elämäni aikana ole ollut niin rentoutunut ja hyvällä fiiliksellä torstai-iltana. Tai oikeasti minään viikonpäivän iltana. Joogassa yksi ihanimmista jutuista on se, että niin sanotun edistymisen voi nähdä jo yhdellä tunnilla. Jooga lisää kehon liikkuvuutta ja jos tunnin ensimmäisessä eteenpäin taivutuksessa ei kädet ylläkään mattoon asti, yltää ne lopputunnista paaaljon pidemmälle. Toinen mistä tykkään, on se, että saan haastaa kehoani isoillakin asioilla, mutta minun ei tarvitse niin sanotusti repiä ja riuhtoa kehoani sitä varten.

Ja hei, se mitä tulee urheiluun, niin huh!!! Ensimmäisellä kerralla en saanut ihan hikeä pintaan asti, mutta ähkimistä asentojen saavuttaminen ja pito vaati. Ja siitä seuraavan yön lihassärky! Aivan jäätävä tärinä reisissä, pohkeissa ja käsivarsissa, mutta kuitenkin kokonaisvaltainen hyvän olon tunne nosti hymyn kasvoilleni. Olin niin väärässä joogan suhteen, että oikeasti ihan hävettää sanoa sitä ääneen. Jooga on minun juttu ja siitä aion pitää kiinni!

Oletko sinä kokeillut joogaa? Onko sinulla jotain millä olisit yllättänyt itsesi aivan totaalisesti?

tiistai 20. elokuuta 2019

4 päivää merellä.

purjeveneen heijastus tyynestä merenpinnasta

Meillä ei ollut suuria suunnitelmia kesälomamme ajalle. Ajattelimme, että mennään vähän kuin virran mukana, eikä sekään oikeastaan huono asia olisi, jos olisimme vain kotona. Muutimme nykyiseen kotiimme viime kesänä. Vuosi on tehty hikihatussa remonttia ja mennyt vuosi onkin vierähtänyt ohitsemme aivan älyttömän nopeasti. Meistä vanhemmista alkoi jo tuntua siltä, ettemme ole ollenkaan pysähtynyt olemaan kotona. Pysähtynyt nauttimaan meidän uudesta kodista ja tästä syystä olimme enemmän kuin valmiita olemaan lomalla vain kotimaisemissa. Pieniä reissuja toki tehtiin, mutta muuten oltiin kotona ja nautittiin. Aloitettiin vähän uusia projekteja ja vietiin vanhoja maaliin.

Vanhempieni kesäsuunnitelmat muuttuivat aika viime tipassa ja vähän kuin tämän ansiosta meillekin tarjoutui mahdollisuus lähteä heidän mukaansa merelle. Sääennuste lupasi lähes pelkkää aurinkoa, joten pääsimme pakkaamisessa helpolla. Lapsille otin mukaan vain yhdet pitkät housut ja eihän niitäkään edes tarvittu.

Tuntuu, että on ihan mahdotonta sanoin kuvailla tuota neljän päivän reissuamme. Myönnän, että alkuun mietin olikohan ihan virhe lähteä kolmen lapsen kanssa veneeseen asumaan neljäksi päiväksi. Uskon, että isolta osin sää helpotti olemistamme. Kaikesta ympärillä olevasta tuli vähän kuin omaa jatkettua reviiriä. Piti vain muistaa teroittaa lapsille, ettei ilman pelastusliivejä kuljeta. Jos vettä olisi tullut yhdenkin kokonaisen päivän, uskon, että mieleni olisi aivan toinen.

Tiedättekö, kun usein kuvan takana oleva tarina, tai mitä juuri sillä hetkellä on oikeasti tapahtunut, on jotain aivan muuta, kuin miltä kuva näyttää tai mitä se viestii katsojalleen? Instagramissa julkaisin yhden tällaisen kuvan meidän venereissultamme. Kauniissa kuvassa purjeveneen masto nousi korkeuksiin vasten sinistä taivasta. Kuva oli oikeastaan aika hieno ja sen kuvan tarina olisi voinut mennä näin:
"Makaat selälläsi veneen etukannella. Silmäsi ovat kiinni. Laineiden pehmeä liplatus kuulostaa ihanan rauhalliselta. Lämpömittari näyttää lähes kolmeakymmentä plusastetta, ja paahtava kuumuus polttaisi ihoasi, ellei rauhallinen merituuli vilvoittaisi juuri sopivasti (tosin nahka palaa nopeasti, jos korkeaa suojakerrointa on unohtunut levittää iholle). Avaat silmäsi ja otat tämän kuvan. Ihanan rauhallista!"

Todellisuudessa tarina meni näin:
"Veneesi on "ankkuroitu" meressä kelluvaan ulostetankin tyhjennyslauttaan. Yksi pitelee letkua paikallaan ja toinen pumppaa paskasäiliötä tyhjäksi. Sitä itseään ryöpsähtää kannelle ja kolmas pitelee lapsia kauempana heitä kovasti kiinnostavasta puuhasta. Nostat merivettä kannelle ämpärillä ja peset kantta. Toisella nostokerralla ämpärin kiinnityskoukku irtoaa ja ämpäri vajoaa syvyyksiin. Hetken mietit, kuinkahan syvää tässä on ja pohdit sukeltavasi hakemaan ämpärin. Äh, antaa olla! Asetut selällesi etukannelle makaamaan, vain ottaaksesi tämän kuvan. Kauniin kuvan, jonka takaa ei löydy ihan yhtä kaunista tarinaa, hahhahahaha!!!"

saaristomaisema högsårassa

purjevene kalliokiinnityksessä

purjevene ankkuroituna

selfie aurinkolasien heijastuksesta

auringonlasku venesatamassa

auringonlasku suomen saaristossa