maanantai 20. toukokuuta 2019

Mitä tänään syötäisiin? 8 viikon ruokalista - viikko 5.

Viides viikko jo! Eli 25:n ruokalajin lista on jo kasassa.

8 viikon ruokalista pussipastaa nakeilla ja pestolla

Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että pyttipannua meillä ei juurikaan syödä. Se on sellainen ruoka, jota meillä mielellään kaikki muut söisivät, paitsi minä, niin ajattelin sen myös laittaa listalle. Lasagnea meillä syödään silloin tällöin ja oikeastaan aina teen sen valmiilla Knorrin ateriapakkauksella. Yleensä lisään kuitenkin sekä nesteen, että lasagnelevyjen määrää ja keitän juustokastikkeen mukaan. Wienerleikkeet on meidän perheen kestosuosikki ja viikonloppujen herkkuruoka. Pyöräytän leikkeet maustekorppujauhossa ja syömme niitä usein lohkoperunoilla. Lautaselta ei saa unohtaa maustekurkkuveneitä, eikä kurkkuja voi syödä ilman hunajaa ja smetanaa. Pussipasta - siinäpä onkin oikea gourmetruokien aatelinen, hahah! Pussipasta, eli pussista valmis pasta-ateria on meidän lasten suosikki ja se on sellainen ruoka, kun apetta pöytään pitää saada minuuteissa. Sekoitan usein muutamaakin eri "makua" keskenään ja lisään pastan joukkoon joko nakkeja, lihapullia tai rapeksi paistettua pekonia. Sushi ei koskaan ole meillä arkiruoka, eikä sitä oikeasti kovin useinkaan syödä, joten sinällään tuo on aika villi kortti tällä listalla. Joskus käymme viikonloppuna lounassushilla tai sitten teemme niitä itse.



Kahdeksan viikon ruokalistan muut viikot löytyvät helposti täältä!

lauantai 18. toukokuuta 2019

Tilauksesta kakku vauvakutsuille.

Olen vannonut, etten leivo tilauksesta kakkuja tai ompele vaatteita. Suurin syy tähän on se, että perus arkielämä haittaa harrastamista siinä määrin, ettei koskaan ole tarpeeksi aikaa edes toteuttaa niitä, mitä itse haluan saada aikaiseksi. Tämän lisäksi syy tilauskakkujen teon välttelyyn on se, että vedän  aina jäätävät viime hetken panikoinnit noin vuorokautta ennen kakun kokoamista ja koristelua. Olen yllättävänkin kriittinen tuotoksistani ja suoraan sanottuna pelkään epäonnistuvani. Nyt kuitenkin kaikesta huolimatta tein poikkeuksen. Ja se kannatti.

mintun vihreä kerroskakku vauvakutsuille

Ystäväni pyysi, että tekisin hänelle juhliin (jonne hän oli menossa vieraaksi) kakun. Hän kysyi minulta tätä jo useita viikkoja sitten, eikä minulla ollut tälle viikonlopulle mitään erikoisia suunnitelmia, joten ehtisin varmasti varastaa aikaa kakun leivontaan. Oikeastaan aikataulut heittivät sinällään vähän kärrynpyörää, kun mies lähti eilen kaverinsa mökille. Eihän se, edelleen olin kotona, mutta harrastustoimintaani häiritsi totta kai hieman nuo kolme jaloissa pyörivää lastani, hahaah!

Ystäväni oli järjestämässä vauvakutsuja ja toiveissa hänellä oli normaalia korkeampi kakku, jossa olisi kuorrutteena kreemi liukuvärjäyksellä. Liukuvärjäyksen olen tehnyt kerran aiemmin ja silloin se ei mennyt ihan kuten ajattelin. Halusin päästä kokeilemaan tekniikkaa uudestaan ja googletinkin hyvän tovin eri tekniikoita. Lopulta sain hyvän vinkin yhdestä leivontaryhmästä. Muuten koristelu oli helposti toteutettavissa, koska suurimman osan koristeista ostin valmiina. Kakku itsessään kätki sisäänsä vielä yhden spesiaalijutun, jota en ollut aiemmin testannut. Paistoin kakkua varten gluteenittoman kakkupohjan ja sen tein Annin Uunissa blogin ohjeella. Tätä kakkua varten paistoin kaksi halkaisijaltaan 20cm vaalea kakkupohjaa, halkaisin kummankin pohjan kahtia ja toiseen kakkuun laitoin täytteeksi minttusuklaamoussen ja toiseen mansikkasitruunamoussen. Nostin toisen kakun toisen päälle ja apuna käytin kakkutukia.

Onnistuin hommassa ja uskallan jopa olla hieman ylpeä itsestäni. Ensimmäisestä kuvasta kuuluu kiitos ystävälleni.

mintun vihreä kerroskakku vauvakutsuille

mintun vihreä kerroskakku vauvakutsuille

mintun vihreä kerroskakku vauvakutsuille

perjantai 17. toukokuuta 2019

Tunnistatko nämä kasvit?

Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä enemmän uuden kodin pihamaan kukkapenkeistä nousee uusia tuttavuuksia. Uudet tuttavuudet ovat ihania ja on kiva huomata, että kukkapenkissä on paljon monivuotisia kasveja, jotka sieltä nostavat päätään. Ongelmaksi on nyt vain muodostunut se, etten tunnista läheskään kaikkia, enkä siis tiedä niistä juuri mitään.

1. ja 2. on sama kasvi. Keltainen kukka ja röpelöreunainen lehti. Kasvaa suhteellisen isolla alueella ja ihan vieritysten.
3. ja 4. sama kasvi kummassakin kuvassa. Ylhäältä katsottuna aika ruusumainen ja näyttää kasvavan pituutta aika paljon. Useita näitäkin, mutta ei ihan vierivieressä.
5. ja 6. on villi kortti. Tämä kasvi löytyy hyötykasvipenkin ulkopuolelta, enkä ole yhtään varma onko tämä jokin hyötykasvi, kukka vai vaan iso rikkaruoho.
7. ja 8. kasvaa meidän niin sanotussa hyötykasvipenkissä. Siivosin penkin ronskilla kädellä tuossa joitakin viikkoja sitten ja jätin nämä paikoilleen, koska ne eivät näyttäneet rikkaruohoilta.  Kaivoin vähän multaa kasvin ympäriltä ja näytti siltä, että joku sipulikasvi tuon täytyy olla. Tunnistatko mikä tämä kasvi on?
9. Nämä ovat kukkapenkissä ja nyt niihin on tullut violetinvärisiä kukkarykelmiä.

Nämä viisi kasvia ovat minulle kysymysmerkkejä, joten auttakaahan nyt naista mäessä!









torstai 16. toukokuuta 2019

Se itää!

Nuorempi poikamme laittaa talteen kaiken. Ja kun sanon kaiken, se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että syötyjen hedelmien siemenet säilytetään. D säilyttää siemeniä pienissä munakupeissa ja parhaimmillaan keittiössämme on näitä kuppeja käytössä useampiakin. Poika on varastoinut siemeniä aina talvesta lähtien ajatuksenaan istuttaa ne kasvamaan jossain vaiheessa. Laitoin tomaatin viipaleen taas tänäkin keväänä multaan ja samalla päätin sitten istuttaa myös nämä D:n talteen ottamat siemenet. Siemenet ovat kuivuneet kuukausitolkulla keittiössämme, enkä suoraan sanottuna hetkeäkään ajatellut, että nämä voisivat itää. Pitääkseni pojan tyytyväisenä tökkäsin multaan omenan ja appelsiinin (tai saattoi ne olla mandariininkin) siemeniä. Ajattelin, että näin voimme ainakin todeta yrittäneemme.

omenan taimi mullassa

Nyt ehkä kolmen viikon jälkeen ihmetys ja yllätys oli todella suuri, kun kastelin tomaatin taimia. Omenaistutuspurkistamme nousee jotain hyvin elinvoimaisen ja vihreän näköistä! (Kuva on huono, myönnän). D:n omena itää! Jännityksellä nyt odotamme mihin asti pääsemme tämän kasvatuksen kanssa.

Ps. Appelsiini ei idä - ainakaan vielä.

maanantai 13. toukokuuta 2019

Mitä tänään syötäisiin? 8 viikon ruokalista - viikko 4.

Hapanimeläkana tehdään meillä aina nopealla ja puolivalmiilla tavalla. Lyhykäisyydessään kanasuikaleet paistetaan kypsäksi ja pannulle lisätään Uncle Ben’s Sweet and Sour valmiskastiketta. Lihamakaronilaatikko on niin meidän, kuin varmasti monen muunkin lapsiperheen kestosuosikki. Nykypäivänä muuten lihamakaronilaatikosta käytetään hyvin yleisesti lyhyempää nimeä makaronilaatikko, mutta tiesitkö, että makaronilaatikko on sekin erillinen ruoka? Tai no lisukkeeksi kai tuota ruokaa voi enemmänkin kutsua. Avokadopastan tein ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten ja totta kai Hanna Gullichsenin hittireseptillä. Ensimmäisellä kerralla noudatin ohjetta orjallisesti ja seuraavalla kerralla terävöitin ruokaa rapeaksi paistetulla pekonisuikaleella. Ihan törkeän hyvää pastaa! Jauhelihakeitto on nopea ja helppo arkiruoka, jota meillä syödään mielestäni aivan liian harvoin.

lohimedaljongit basmatiriisin ja kastikkeen kera

Kalaa meillä syödään aivan liian harvoin, mutta silloin tällöin kuitenkin. Useimmiten kalana on lohi ja valmistan sen uunissa. Tällä kerralla leikkasin fileet medaljongeiksi ja asetin ne pellille. Pintaan ripottelin suolaa ja mustapippuria, sekä sitruunamehua. Päälle leikkasin vielä tuoretta tilliä ja laitoin kalat uuniin. Paistoin medaljonkeja 175 asteessa n. 20 minuuttia.

Meillä syödään kalaa tosi usein perunan kanssa, mutta sopivaa vaihtelua tähän ruokaan saa, kun keittääkin kalan kaveriksi basmatiriisiä. Kastikkeen teen useimmiten hyödyntäen valmiskastikkeita ja tällä kerralla yhdistin kalakastikkeen ja hollandaisekastikkeen. Kastikkeeseen tulevan veden korvaan kermalla, jotta saan kastikkeeseen hieman enemmän makua ja makuun syvyyttä. Kun kastike on valmista, lisään sinne tuoretta tilliä.

8 viikon ruokalista

Kahdeksan viikon ruokalistan muut viikot löytyvät helposti täältä!

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Totuus lastenhuoneista.

Julkaisin taas kerran instagramissa (@kommammaa) yhden sellaisen silotellumman kuvan likan huoneesta. Isäkuukaudet -blogin isä kommentoi kuvaa osuvasti: "Saako ennen/jälkeen kuvaparin myös leikkien jälkeen 😂 Näyttää hyvältä!" ja tämä ajatus jäi mieleeni elämään. Lähes aina syyllistyn itsekin siihen, että ennen kuin otan kuvan, silottelen viimeisetkin rypyt ja siivoan turhat tavarat pois. Pahimmassa tapauksessa siirrän tietyt kalusteet, esineet tai vaikka viherkasvit tilaan ja tiettyyn paikkaan vain sen kuvan oton ajaksi. Oikeasti, meidän lasten huoneet eivät ole ikinä siinä kunnossa, että niitä voisi tuosta noin vaan kuvata, mutta tänään uhmasin itseäni ja otin lasten huoneista ne totuuden kertovat kuvat.

En silotellut mitään, en siivonnut leluja, enkä pedannut sänkyjä. Ikuistin absoluuttisen totuuden.

Lelut ovat hujan hajan edellisen, sitä edellisen ja sitäkin edellisen leikin jäljiltä. Sängyt on petaamatta, sillä en koskaan ehdi tehdä sitä arkiaamuisin ja sänkyjen petaaminen klo 17 iltapäivällä, kun olen juuri tullut kotiin, tuntuu täysin turhalta. Keskimmäisen lapsen huone oli yllättävän siisti, mutta nuorimman ja vanhimman huoneet näytti taas siltä, että joku pieni pyörremyrsky olisi saattanut huoneessa vierailla.









maanantai 6. toukokuuta 2019

Mitä tänään syötäisiin? 8 viikon ruokalista - viikko 3.

Igorin kanan löysin vasta viime syksynä, kun kysyin puolihuolimattomasti siskoltani "mitähän sitä taas laittaisi ruoaksi". Hän ehdotti yhtenä vaihtoehtona Igorin kanaa ja minä olin vähän, että mitä häh? Hän käski googlettaa ruoan ja minähän googletin. Rakastuin jo pelkästään reseptin kautta, sillä ruoka, johon tulee sekä suolakurkkua, että smetanaa ei voi olla muuta kuin taivaallista. Ja sitä se olikin, enkä ymmärrä miten tämä kai jonkin sortin somehitinkin kokenut ruoka oli voinut mennä minulta ohi. Reseptiä en nyt lähde tähän kirjoittamaan, sillä voisin vain kopioida sen suoraan Peggyn pienestä punaisesta keittiöstä. Peggyn ohjeessa Igorin kana tehdään kananfileestä ja siitä minäkin sen teen. Usein kuitenkin suikaloin kanan valmiiksi suuhun sopiviksi paloiksi.

igorin kana

viikon ruokalista

Sopparuokia meillä syödään harvakseltaan, vaikka minä voisin syödä niitä useamminkin. Perheemme miehinen pää on sitä mieltä, ettei ne täytä tarpeeksi. Kinkkuherkkusienipasta taitaa olla peruja siskoltani, tai ainakin tällainen mielikuva minulla on. Lihapullakastikkeen teen aina äidin luottoreseptillä ja lisukkeena on aina joko keitetyt perunat tai muusi. Jos oikein haluan hifistellä ja teen tätä ruokaa esimerkiksi viikonloppuna, saatan jopa pyöräyttää lihapullat itse. Kuinka monelle on Pelmenit tuttuja? Mietin, miten kuvailisin teille pelmenit, mutta kun en keksinyt otin Wikipedian avuksi: "Pelmeni on Venäjällä laajasti tunnettu ja alun perin Kiinasta kotoisin oleva raviolia muistuttava ruokalaji, joka valmistetaan käärimällä yleensä jauhelihasta valmistettu täyte ohuen vehnäjauhoista valmistetun taikinan sisään." Pelmenit löytyvät pakastealtaasta ja niiden valmistus on helppoa. Me keitämme pelmenit suolalla maustetussa vedessä ja tarjoilemme ne smetanakermaviilin kanssa. Smetanakermaviilikastikkeeseen laitamme lautasella vielä aromisuolaa ja herkullinen ateria on valmis.

Kahdeksan viikon ruokalistan muut viikot löytyvät helposti täältä!

tiistai 30. huhtikuuta 2019

Sormusta ei koskaan löytynyt.

Kohta on mennyt vuosi siitä, kun kihlasormukseni katosi. Aika pitkään jaksoin elätellä toiveita, että se vielä löytyisi, mutta nyt ehkä olen jo hieman luovuttanut. Edelleen sapettaa hirvittävästi koko episodi. Olen kyllä tavallaan ihan tyytyväinen uuteen sormukseeni, jonka koruliike minulle teetti, mutta tiedättehän te nämä jutut. Eihän se nyt ole sama asia, kuin kantaa sitä ainoata ja oikeaa sormessaan. Juuri sitä yksilöä, jonka miehesi on sinulle valinnut, ostanut ja pujottanut sormeesi.

Sormuksen aitoustodistus oli tallessa ja liike totta kai teetti minulle sen tiedoilla uuden sormuksen. Uusi sormus ei ollut aivan vanhan kaltainen, ajattelin etteihän kai kaikkia yksityiskohtia voida selvittää vain aitoustodistuksen pohjalta. Harmikseni löysin myös vain yhden (erittäin huonolaatuisen) kuvan vanhasta sormuksesta ja se toimitettiin sepälle. Uusi sormus oli vanhaan verrattuna liian korkea ja leveä. Se oli kulmikas ja kivien istutuksissa oli "sakaroita" liikaa ja kerroinkin nämä seikat heti sormusta hakiessani. Asiakaspalvelija oli mukava ja pahoitteli edelleen kovasti tapahtunutta. Hän sanoi myös, että voin ottaa tuon sormuksen nyt sormeeni ja tunnustella sitä. Tutustua siihen ja tuoda sen kuitenkin takaisin "viilattavaksi", jos siltä tuntui. Lupasivat tehdä kaikkensa, että olisin siihen tyytyväinen ja niin he tekivätkin. Vein sormuksen takaisin muutaman viikon päästä ja yritin kertoa hyvin tarkkaan sen, millainen sen pitäisi vielä olla, että se olisi mahdollisimman samanlainen. Vielä kerran uusi sormus laitettiin työn alle. Uusi oli jo hyvin lähelle vanhaani ja hyväksyin sormuksen omakseni. Tähän asti olin hyvin tyytyväinen saamaani palveluun ja korvaukseen. Kävin kuitenkin vielä keskustelua siitä, miten he korvaisivat mielipahaani siitä, että onnistuivat hävittämään sen minun ainoan ja oikean kihlasormukseni. Totta kai ymmärrän, että vahinkoja sattuu ja tällainenkin tapahtuma on loppujen lopuksi hyvin inhimillistä, mutta silti tuntuu ihan todella oudolta se, että jotain näin tärkeää pääsee katoamaan.

sormukset sormessa

Liike tarjosi minulle useammankin lahjakortin. Sain monta paristonvaihtolahjakorttia, oikeuden käyttää sekä tätä uutta sormusta, että myöskin vihkisormustani puhdistuksessa ja kiillotuksessa rajattoman määrän kahden vuoden ajan. Lisäksi sain vielä 30% alennuslahjakortin, jonka voisin käyttää mihin tahansa heiltä ostamaani tuotteeseen. Pariston vaihtotarvetta ei vielä vuodenkaan päästä ole tullut eteeni. Sormukset alkavat kyllä olla jo puhdistusta ja kiillotusta vailla, mutta kynnys viedä nuo uudestaan samaan liikkeeseen, joka taas lähettää ne johonkin toiseen paikkaan, on erittäin suuri. Itse asiassa niin suuri, etten ole osannut nostaa jalkaani sen kynnyksen yli. Enkä tiedä uskallanko tehdä sitä ollenkaan, sillä luottoni on puhdas nolla siihen, että saan enää omiani takaisin. Sitten on vielä tämä prosenttiperusteinen lahjakortti. Ymmärrän kyllä liikkeen kannan tähän linjaukseen ja kun kysyin, voisinko saada euromääräisen lahjakortin, sanottiin sen olevan mahdotonta. Kuulemma 30% alennuskortti oli parasta mitä voivat tarjota.

Nyt olen vähän umpikujassa. Totta kai haluaisin kompensaationa hankkia jotain itselleni alennuksella. Olen kuitenkin ihminen, joka käyttää todella harkiten koruja, enkä oikeastaan koskaan osta niitä. Jos joskus olen jotain ostanut, on se ollut esim. Nomination rannekorun paloja ja kaikkihan sen tietää, ettei ne mitään arvokkaita ole. Toki 30% alennus on mistä tahansa summasta hyvä alennusta, mutta kun mietin sitä siltä kannalta, että saisin esim. 30e maksavasta korusta 9 euroa alennusta, tuntuu tuo yhdeksän euron hyvitys naurettavalta siitä, että he hävittivät kihlasormukseni. Voisin toki valita ostettavaksi jotain paljon kalliimpaa ja sitä kautta saada hyvitykseni euroissa isommaksi, mutta kun minulla ei ole tarvetta millekään, eikä oikeastaan edes haluakaan ostaa mitään.

Todennäköisesti en tule käyttämään lahjakorttiani, joka tietysti on valintani ja voin lopettaa asian vatvomisen siihen. Mutta silti - harmittaa edelleen aivan hirvittävästi.

maanantai 29. huhtikuuta 2019

Mitä tänään syötäisiin? 8 viikon ruokalista - viikko 2.

8 viikon ruokalista viikko 2

Uunimakkara ei ole meillä mitenkään usein syöty ruoka ja sitä pitäisikin laittaa useammin. Uunimakkari valmistuu lähes itsestään ja se maistuu kyllä kaikille. Jauhelihakastiketta meillä syödään tasaiseen tahtiin ja nakkimuhennoksen olen kehittänyt lähinnä meidän keskimmäistä varten. Kuten viimeksi kerroinkin, on nakkikastike meidän keskimmäisen suurinta herkkua ja hän voisi oikeasti elää pelkästään sillä ruoalla. Muita perheenjäseniä alkoi välillä kyllästyttämään alituinen toive nakkikastikkeesta, joten tein sen vähän toiseen, ja itse asiassa helpompaankin muotoon. Pohjana käytin kinkkukiusausta, jossa paloittelen kinkun ja laitan sen uunivuokaan perunasipulisekoituksen kanssa. Perään vähän kermaa ja mausteita ja koko komeus uuniin. Korvasin kinkun nakeilla ja jatkoin perunasipulisekoitusta bataatti-kermaperunoilla. Tuli ihan törkeän hyvä vaihtoehto nakkikastikkeelle.

Pizza ei ole meillä ihan arkiruoka, sillä teen aina itse myös pohjan ja pizza vaan on parasta heti uunista otettuna. Kyllähän sitä syö seuraavanakin päivänä mikrolämpimänä, mutta fiilis siitä ruoasta on siinä vaiheessa kadonnut kyllä kokonaan.

Poronkäristys on meidän kestosuosikki. Oli aika, jolloin söimme poronkäristystä vain mökillä. Jotenkin sen mielsi aina sellaiseksi "Kuusamo-ruoaksi", eikä sitä osannut syödä muualla. Edelleenkään emme syö kovinkaan usein poronkäristystä, mutta paljon useammin kuin ennen.

poronkäristys perunamuusilla suolakurkkuveneillä ja punajuuriviipaleilla

Poronkäristys 6:lle (osa syöjistä on lapsia) 

1kg poronkäristystä
1pkt pekonia
vettä
suolaa
mustapippuria
maustepippuria

Perunamuusi

2kg muusiperunaa (punainen)
voita
maitoa
suolaa
smetanaa

Pilko pekoni ja käristä sitä padassa, jossa haudutat ruoan. Lisää sekaan poronkäristysliha ja paista se kauttaaltaan kypsäksi. Pudota lieden lämpötila pieneksi ja lisää joukkoon vesi sekä suolaa, että pippureita maun mukaan. Itse yleensä laitan jonkun verran mustapippuria rouheena ja sen lisäksi sekä mustapippuria, että maustepippuria kokonaisina (reilu 10 kumpaakin) ruoan sekaan. Vettä lisään heti alussa kolmisen desiä ja usein lisään vettä hauduttamisen aikana. Haudutan aina poronkäristystä useamman tunnin, mutta jos kiire yllättää, on ruoka valmista jo noin tunnin hauduttamisen jälkeen.

Kuori perunat ja keitä ne kypsiksi. Kaada vesi pois ja lisää vajaa 2 ruokalusikallista voita sekaan. Survo perunat sähkövatkaimella muussiksi. Lisää maitoa vähän (ehkä desi) kerrallaan ja sekoita välissä. Jätä survos paksuksi, laita sekaan pari desiä smetanaa ja sekoita. Lisää maitoa, jos haluat muussista löysempää. Mausta suolalla.

Nauti poronkäristys puolukkahillon ja/tai suolakurkkuveneiden sekä punajuuriviipaleiden kanssa.

Kahdeksan viikon ruokalistan muut viikot löytyvät helposti täältä!

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Mitä tänään syötäisiin? 8 viikon ruokalista - viikko 1.

Mitä tänään syötäisiin? on kysymys, jonka esitän itselleni useasti, eli siis ainakin kerran viikossa. Tuntuu, että syömme aina samoja ruokia ja joskus olisi oikeasti kiva saada vähän laajennusta ruokarepertuaariin. Siitä se ajatus sitten lähti ja aloin kirjaamaan paperille meidän perheessämme eniten syötyjä ruokia. Yhtäkkiä tajusin, ettei meidän ruokalistamme oikeasti olekaan ihan lyhyt, sillä sain listalle lähes 40 eri ruokaa.

Nyt jos äitini lukee tätä, hänen mielessään kiehuu. Häntä on nimittäin jo vuosia ärsyttänyt se, että aika ajoin lehdissä julkaistaan esimerkiksi viikon ruoat kahdellakymmenellä eurolla ja sitten ruokalista on oikeasti vain maanantaista perjantaihin. Hän aina miettii, että ovatkohan jotkut ihmiset oikeasti sellaisia etteivät he syö viikonloppuisin. Tai, että kenen viikko on maanantaista perjantaihin, kun hänen viikkonsa jatkuu aina sunnuntaihin asti. Minun ruokalistassani on jokaiselle viikolle viisi ruokaa siksi, etten koskaan tee ruokaa joka päivä ja ihan vain luettavuuden kannalta olen ne sijoittanut nyt maanantaista perjantaihin. Meillä oikeasti tehdään ruokaa aina ainakin kahdelle päivälle, sillä näin ruuhkavuosiarjen keskellä en pysty puristamaan jokaisesta arkipäivästä aikaa ruoanlaitolle.

Kahdeksan viikon ruokalista tuntui ajatuksena sen verran kattavalta, että ajattelin laittaa hyvän jakoon. Jaan kahdeksan viikon ajan, joka maanantaina uuden viiden ruoan ruokalistan ja ainakin yhdestä ruoasta kerron vähän enemmän. Postauksessa saattaa olla tarinaa yhdestä tai kaikista viidestä ruoasta ja ainakin yhden sen viikon ruoan resepti. Toivottavasti näistä tulevista viikoista on helpotusta myös sinun arkeesi ja kuka tietää, jos vaikka saisit näistä jonkun uuden idean omaan viikkoruokailuusi.


Nakkikastike on minulle lähes legendaarinen ruoka. Sitä on laitettu äitini toimesta jo silloin, kun minä olin pieni. Silloin se oli aina tehty HK:n Aito Nakeista - se napsahtava nakki, ahahahahah! Nyttemmin käytän nakkina useimmiten Atrian Werneriä, Snellmannin kunnon nakkia tai jotain muuta sellaista nakkia, jonka lihapitoisuus on korkea. Resepti tähän ruokaan on päässä, enkä koskaan mittaile mitään aineksia, vaan lorautan ainekset näppituntumalla. Eilen tein nakkikastiketta kahdesta syystä - ensimmäisenä, se on meidän D:N lempiruokaa ja toisena, minun oli pakko yrittää miettiä tätä reseptiä varten edes jotain sinnepäin määriä.

Nakkikastike

Tästä määrästä meidän viisihenkinen perheemme syö kaksi päivällistä
3pkt Snellmann Kunnon nakkimakkaraa
1pkt pekonia
2 sipulia
3rkl vehnäjauhoa
3dl vettä
3dl kermaa
Rouhittua mustapippuria
(3 valkosipulin kynttä pilkottuna pieneksi ja 60g tomaattisosetta)

Suikaloi pekoni ja silppua sipuli. Paista pekonia ja sipulia (laita joukkoon myös valkosipuli, jos sitä ajattelit käyttää) kasarissa, jotta sipuli kuullottuu ja pekoni rapsakoituu. Pilko nakit ja laita ne pannulle pekonin ja sipulin kaveriksi. Kääntele ja paista kauttaaltaan. Kun nakit ovat saaneet hieman väriä pintaan (jos teet kastikkeesta tomaattisen version, sekoita tässä vaiheessa tomaattisose mukaan), sekoita vehnäjauhot mukaan, niin ettei vehnäjauhoa voi nähdä enää valkoisena. Kaada joukkoon vesi ja sekoita. Anna suurustua ja jatka kastiketta kermalla. Nesteen määrää oli minusta kaikista vaikein arvioida tätä varten, mutta mönkään ei voi mennä, jos ensin laittaa vähän vähemmän ja lisää sitten, jos kastike on turhan paksua. Mausta rouhitulla mustapippurilla ja anna kastikkeen hetki muhia ja maustua. Nauti keitettyjen perunoiden tai vaikka makaronin kanssa.

mitä tänään syötäisiin nakkikastike

Kahdeksan viikon ruokalistan muut viikot löytyvät helposti täältä!

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Kiusatusta valehtelijaksi.

Moikka Opettaja,

O tuli tänään kotiin iltapäiväkerhon jälkeen lantiosta alaspäin aivan läpimärkänä. Poika kertoi, että hänet oli tuupattu iltapäiväkerhon jälkeen koulun vieressä olevaan ojaan. O oli omien sanojensa mukaan ollut ojan reunalla katsomassa ojaan päin ja joku vanhempi poika oli kuulemma häneltä kysynyt, haluaako hän mennä ojaan. Poikani oli vastannut kieltävästi, johon kysyjä oli reagoinut tuuppaamalla hänet ojaan ja poistunut paikalta. O ei osannut kertoa kuka tämä poika oli, hän ei tuntenut poikaa, mutta uskoi pojan olleen neljäsluokkalainen. En usko, että poikani oikeasti tietää miltä luokka-asteelta poika oli.

En oikein tiedä mitä tällaisessa tilanteesta pitäisi tehdä, joten ajattelin aloittaa siitä, että tuon asian sinun tietoosi. O:n mukana tilanteessa tai lähistöllä oli kuulemma ollut hänen kaverinsa Emma. O kertoi, että Emma on myös ekaluokkalainen - saattoi sanoa Emman olevan 1M luokalla.

Samalla sain kuulla, että O olisi joutunut ojaan jo aiemminkin. Viikkoja tai ehkä jo kuukausia sitten, mutta silloin se olisi tapahtunut koulupäivän aikana. Kysyin häneltä mitä hänen märille vaatteilleen oli käynyt tai, että oliko hän loppupäivän ollut märissä vaatteissa koulussa. O kertoi, että olisi kuivatellut vaatteet koulussa patterin päällä. Ajattelin, että jos näin olisi oikeasti käynyt, saattaisit ehkä tietää asiasta - ellei sitten tämä ole tapahtunut sellaisena päivänä, jolloin paikalla on ollut sijainen.


Äitinä yksi pahimmista peloistani koskien lapsiani, on pelko siitä, että lastani kiusattaisiin. Pelkään sitä ehkä siksi, että ainakin median kautta on välittynyt sellainen kuva, että kiusaustilanteelle voi olla lähes mahdoton tehdä mitään. Varmastikaan lehtiin ei päädy läheskään kaikki kiusaamiseen liittyvät tarinat, ja uskon siihen, ettei kaikki konfliktit ole vaikeita selvittää.

Yhtenä torstaina jouduin ensimmäistä kertaa oikeasti sen ajatuksen eteen, että lastani olisi kiusattu. Tenttasin esikoistamme tapahtumista ja kun en keksinyt muutakaan, ajattelin, että asia täytyy tuoda opettajan tietoon. Kirjoitin ylläolevan tekstin valmiiksi Wilmaan opettajalle lähetettäväksi. Saatan useinkin kirjoittaa jotain hyvin impulsiivisesti, mutta koskaan en lähetä tai esim. julkaise tekstiä sen enempää miettimättä. Nytkin jätin asian hautumaan luonnokseksi. Pohdimme mieheni kanssa sitä, onko näin voinut oikeasti tapahtua. Tiedämme O:n kiinnostuksen tuota ojaa kohtaan ja olemme häntä useasti kieltäneet sinne menemästä. Jollain tavalla O:n kertomus tuuppaajasta oli järkevä ja todentuntuinen, vaikka oudolta se kyllä kuulosti. Miksi kukaan tekisi noin? Oliko poikani ärsyttänyt jotenkin? Mitä oikeasti tapahtui?


Yksi suurimmista kysymysmerkeistä oli O:n reppu. Reppu ei kuulemma kastunut, koska se ei ollut hänen selässään, vaan hän oli riisunut sen jalkakäytävälle. Tämä ja se, että poika oli jotenkin hyvin rauhallinen, antoi meille syyn epäillä tarinan todenperäisyyttä.

Nukuimme yön yli ja keskustelin asiasta uudestaan pojan kanssa seuraavana päivänä. Pyysin häntä uudelleen kertomaan mitä oli tapahtunut ja kuvailemaan tuota tuuppaajaa. Tarinan hän kertoi kuten edellisenäkin päivänä, eikä hän osannut sanoa tuuppaajasta juuri mitään. Kuuntelin pojan kertomuksen, jonka jälkeen esitin hänelle kysymyksen "Oletko aivan varma, että kerroit nyt koko totuuden?". O oli pitkään hiljaa, jolloin tiesin saaneeni hänet kiinni valheesta. Poika oli keksinyt tarinan siksi, että hän pelkäsi vanhempiensa suuttuvan. Hänhän tiesi, että häntä oli kielletty menemästä ojaan ja nyt hän kuitenkin oli mennyt sinne, horjahtanut ja lähes uinut tuossa likaläjässä.

Hetkessä kiusatusta tulikin valehtelija. O tiesi tehneensä väärin ja hän tiesi senkin, ettei valehdella olisi saanut. Kävin pojan kanssa pitkän keskustelun valehtelun vääryydestä ja totuuden kertomisen tärkeydestä. Kerroin, että vaikka aina pitää pyrkiä tekemään oikein, tulee elämässä väistämättä eteen sellaisiakin hetkiä, jolloin tulee tehtyä tyhmästi tai "väärin". Se kuuluu elämään ja varsinkin lapsen arkeen ja tärkeintä onkin, miten asian käsittelee siitä eteenpäin. Tärkeintä on kertoa totuus, ottaa vastuu teoistaan, tarpeen vaatiessa pyytää anteeksi ja mikä tärkeintä, ottaa tapahtumasta opiksi. O pyysi anteeksi valehteluaan, mutta todellisuudessa taitaa jäädä nähtäväksi, ottiko poika opiksi.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2019

Rairuohot kananmunan kuoriin.

Pääsiäinen on jo ensi viikolla. Tänä vuonna otimme pienen varaslähdön rairuohojen kanssa ja kylvimme ne jo reilu viikko sitten. Muutama vuosi sitten kylvimme rairuohosiilet ja viime vuonna maalasimme pilttipurkeista pieniä tipuja ja kasvatimme niille vihreät tuuheat tukat. Tänä vuonna halusin tehdä taas jotain meille uutta ja kylvin rairuohot kasvamaan tyhjiin kananmunan kuoriin. Munakupit askartelin kananmunakennosta. Leikkasin jokaista munaa varten yhden kennon kolon irti ja päällystin sen kauniilla servetillä. Asetin kupin puoliksi leikatun servetin keskelle, taitoin servetin kupin sisälle ja liimasin servetin reunat kupin sisäpohjalle vedellä laimennetulla puuliimalla. Vaikka kylvin useampaankin kananmunan kuoreen rairuohoa, jäi yhdestä pussillisesta siemeniä ihan hirvittävästi yli. Loput siemenet laitoinkin lasiseen maljakkoon kasvamaan. Helpolla ja hauskalla hommalla on kaunis lopputulos.

rairuoho kananmunan kuoressa

rairuoho kananmunan kuoressa

rairuoho kananmunan kuoressa

rairuoho kananmunan kuoressa

rairuoho kananmunan kuoressa

rairuoho kananmunan kuoressa

perjantai 5. huhtikuuta 2019

Kivitaiteilija.

Päiväkodissa on aina jonkun aikaa jokin teema, mitä ryhmässä toteuttavat. Viime syksynä D:n ryhmässä oli kiviteema ja se teema lievästi sanottuna jäi pojalle hieman päälle. Päiväkodissa he etsivät erilaisia kiviä luonnosta ja tutkivat kuinka montaa eri väristä löytävät. He opettelivat ison ja pienen ymmärtämistä kivien avulla ja he saivat etsiä itselleen oman kiven. Omat kivet kannettiin metsäretkeltä päiväkotiin ja ne pestiin, niille keksittiin nimet ja ne laitettiin näytille. Tasaiseen tahtiin alkoi sitten kotiinkin ilmestyä kiviä tuon pienen pojan toimesta. Välillä hän saattoi ottaa kesken viikon reppunsa kotiin mukaan, ja kun kysyin miksi, oli syynä se, että isompi kivi on näin helpompi kantaa kotiin. (A P U A !) Päiväkodissa vietiin tämä kiviteema jopa niin pitkälle, että tekivät yhtenä päivänä ryhmänsä kanssa retken Heurekan pihalle ihastelemaan Heurekan kivipuistoa ja siellä olevia erilaisia kiviä. Ihan mielettömän kiva juttu päiväkodilta, arvostan!

Yhdessä vaiheessa kivien kulkeutumisesta kotiin tuli jo tapa, kunnes lumi peitti maan, eikä kiviä enää oikein löytynyt. Sanoin pojalle, että kivien kerääminen on ihan ok, kunhan sovitaan muutamasta perussäännöstä.

1. kivet kuuluvat ulos
2. kivi ei saa olla niin iso, ettei sitä jaksa itse kantaa
3. vaikka sora on iso kasa pieniä kiviä, ne ei silti kelpaa kerättäväksi

Terassin pöydälle D on näitä kiviään nyt sitten kerännyt. Yhden kiven hän on saanut tuoda sisälle, mutta sen he etsivät päiväkotiryhmänsä kanssa metsäretkeltä, kantoi sen päiväkodille, pesi ja koristeli niistä jokaiselle oman kivityypin. Se on koriste-esine ja se on esillä D:n huoneessa.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

33 asiaa minusta mieheni kertomana.

Viimeksi kerroin blogissa 6 satunnaista faktaa itsestäni ja kun tähän kysymyslistaan törmäsin jossain toisessa blogissa, oli se pakko lähettää miehelleni. 33 asiaa minusta ja tai meistä mieheni kertomana, olkaa hyvä!

1. Mitä ajattelit minusta ensitreffeillämme?

Ei meillä ollut treffejä. Ensin ihastuin kaverini siskoon :D Toisella kierroksella taisi olla helluntai ;)
Tämä on muuten aivan totta. Ei kai me koskaan oikeastaan olla edes oltu treffeillä. Ensimmäisellä kerralla homma ei oikein ottanut niin sanotusti tuulta purjeisiinsa ikäeromme vuoksi ja nyt ollaan vähän niin kuin toisella kierroksella. Olimme helluntaina 2008 juhlimassa kaveriporukalla ja kai siinä oli kummankin puolelta sekä totuutta, toivetta, että vitsiä, kun naureskellen todettiin toisillemme "jos ei heilaa helluntaina, niin ei koko kesänä". Sillä tiellä ollaan edelleen.

2. Nauranko vitseille, mitä en oikeasti tajua?

Et.

3. Pidänkö halailusta?

Riippuu päivästä :)

4. Halusinko pienet vai isot häät?

Pienet.
Menimme naimisiin esikoisen ristiäisissä. Vihkiminen tuli yllätyksenä suurelle osalle kastejuhlaan tulleista vieraista, kun häämarssi alkoikin soida. Isot häät eivät ole koskaan olleet minulle mitkään pakolliset, kunhan sain kirkkovihkimisen ja ne tärkeimmät henkilöt todistamaan tapahtumaa - se riittää ja riittäisi edelleenkin minulle. Toki, näin jälkeenpäin ajatellen ei nyt harmita, mutta valehtelisin, jos väittäisin etten koskaan haaveile omista polttareistani tai siitä hääjuhlan suunnittelusta ja hääpäivän humusta. Ne jäivät välistä ja niitä tosiaan tulee aina välillä mietittyä hieman kaivaten.

5. Olenko koskaan rikkonut lakia?

Ylinopeutta ajat jatkuvasti :P
Tätä ei käy kieltäminen. Tosin puolustukseksi totean, että ylinopeus ei ole suurta taajamissa ja isompi ylitys pääsee tapahtumaan lähes poikkeuksetta vain ns. isommilla teillä (kehä- ja moottoritiet). 

6. Millainen on voileipäni?

Paahtoleipä, voita, juustoa ja leikkelettä.

7. Millaista musiikkia kuuntelen?

Suomipoppia ja iskelmää :D

kommammaa blogin kirjoittaja hanna

8. Mitä pelkään?

Hämähäkkejä.

9. Kestänkö stressiä?

Ootko joskus stressaantunut? Kai sä kestät.
Minulla taitaa olla aika hyvä paineen sietokyky, jos kerran mieheni ei edes huomaa minun olevan stressaantunut. Olen kyllä aina tiennyt sen, että toimin parhaiten ainakin pienen paineen alla.

10. Oudoin tapani?

Kun maistat esim. kastiketta niin paukutat hampaita yhteen. Miksi?! ei nestettä tartte pureskella :D
Tässä kohtaa repesin nauramaan ääneen (oli muuten hyvin lähellä, ettei kahvit lentäneet näytölle). En ole koskaan kiinnittänyt tähän asiaan huomiota, eikä mieheni ole tästä koskaan mitään aiemmin sanonut. Nyt tulevaisuudessa en varmasti voi koskaan maistaa mitään ajattelematta tätä, ahahahahaha!! Ps. maiskuttelu johtuu siitä, että kuvittelen maun tulevan paremmin esille, jos pyörittelen maistettavaa juttua suussani.

11. Mihin työhön et missään nimessä laittaisi minua?

Tähän en kyllä keksi mitään järkevää niin sanotaan vaikka… Terassin tekoon.

12. Jos saisin viettää päivän jonkun kuuluisan, elävän tai kuolleen kanssa, kuka se olisi?

Cheek.

13. Jos voittaisin lotossa, mitä tekisin rahoilla?

Säästäisit ja sijoittaisit.

14. Mikä väri vastaisi persoonaani ja miksi?

Oranssi. Lämmin ja mukava, kuitenkin lähellä punaista, jos jokin ei mene niin kuin pitäisi.
Tämä taisi olla kaunis ja hento tapa kertoa siitä, että osaan tulistua. En tiennytkään, että mieheni osaa pukea asioita sanoiksi näin kauniisti. Nimittäin olette saattaneet huomata saman kuin minäkin. Mieheni ei ole mikään jaarittelija, hän vastaa yhdellä sanalla, jos se vaan suinkin on mahdollista.

15. Mikä minua ärsyttää eniten muissa ihmisissä?

Kun joku ei osaa käytöstapoja, ihan niitä perusjuttuja.
Touché! Kiitos, anteeksi ja ole hyvä - nämä kolme hyvin yksinkertaista asiaa pitäisi jokaisen osata, mutta valitettavasti nykyään tuntuu, että nämä löytyvät vain harvan ihmisen sanavarastosta. Miksi niitä ei enää opeteta, tai miksi niitä ei käytetä? Perusystävällisyys tuntemattomien (sekä toki tuttujen) välillä pohjautuu pitkälti näihin kolmeen sanaan tai sanapariin. Minusta on lähes ärsyttävää, ettei osata kiittää, jos joku esimerkiksi väistää sinua tai avaa sinulle oven. Ei osata pyytää anteeksi, jos kävellään vaikka epähuomiossa toisen eteen tai huomioida esim. "ole hyvällä" toisen kiitosta. Tämä on taito, jonka vuoksi olen valmis nostamaan itseni jalustalle. Minä osaan nämä ja siitä kiitos kuuluu vain ja ainoastaan vanhemmilleni. Kiitos!

16. Mikä on suosikki roskaruokani?

Mäkkäri.

17. Rumin vaatteeni mistä minä pidän, mutta sinä et?

Ei sulla ole rumia vaatteita, mutta muutama ikivanha ja kulahtanut vaatekappale on tullut vastaan ja olen miettinyt, kehtaanko heittää roskiin :)
Ja nyt minä vaan mietin, että mitkä niitä on.. Ei kai vaan ne mieheltäni "perityt" vanhat t-paidat, joita tykkään käyttää yöpaitoina. Niitä EI saa heittää pois!

18. Mikä oli viimeisin tekstiviesti minkä lähetin sinulle?

 ”Hyvä 😊 Amandan kanssa ollaan vielä hereillä.”
WhatsApp on ajanut tekstiviestiajan ohi aika isosti ja tekstiviestejä ei tule kuin hyvin harvakseltaan lähetettyä. Niitä lähetetään lähinnä vain silloin, kun netti ei ole käytettävissä. Eli silloin, kun toinen on ulkomailla. Tämän viestin lähetin viime vuoden marraskuussa miehelleni, kun hän ilmoitti olevansa perillä hotellissa.

kommammaa blogin kirjoittaja hanna

19. Kun olen kipeä, haluanko että minua hoidetaan?

Kyllä sä pärjäät itseksesi. Et ole koskaan niin kipeä, että tarvitsisit hoitoa.

20. Kun riitelemme, miten käyttäydyn?

Harvemmin me riidellään, mutta jos riidellään, niin olet se joka avaa keskustelun ja pyrit ratkomaan ongelman mahdollisimman nopeasti.
En voi sietää hiljaa olemista ja asian pois pyyhkiytymisen odottamista ihan tuosta noin vaan itsekseen. Asiat ei poistu odottamalla ja keskustelun taito, sekä puheyhteyden ylläpito on minusta avainasioita parisuhteen onnistumiselle.

21. Menemme ravintolaan, mitä tilaan?

Pihvin.

22. Minkä asian äärellä voisin viettää tuntikausia?

Ompelun tai blogin.

23. Mikä saa minut todella vihastumaan?

Ihmisten typeryys.
Hahhaahhhaa!! Näin se on. Typeryys ja käytöstavattomuus. Ihmiset ovat erilaisia ja näen sen rikkautena, mutta jossain menee se minunkin rajani. Tuntuu, että tämä kohta kaipaisi enemmänkin selitystä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta olen nyt koittanut saada tähän aikaiseksi selitystä puolisen tuntia, enkä keksi esimerkkiä.

24. Entä piristymään?

Perjantaipuska.
Ihan parasta! Vielä kun sellaisen saisi vähän useammin, vinkvink!!

25. Millainen olen vaimona?

Erinomainen.
Ei lisättävää. Vaikka olisihan se nyt ollut kiva, jos ainakin tähän kohtaan olisi mieheni keksinyt muutakin, kuin yhden sanan.

26. Kumpi sanoi ensin “rakastan sinua” ja missä se tapahtui?

Ei voi muistaa.
Tätä en muista minäkään.

27. Mitä teen heti ensimmäiseksi aamulla?

Menet suihkuun.

28. Millaisia vaatteita käytän kotona?

Rentoja.
Oli aika, silloin parikymppisenä, että kotonakin oli pakko kulkea farkuissa tms. mutta sittemmin mukavuuden haluni on ottanut minusta vallan (olen siis tullut vanhaksi). Kotiin tullessa on pakko mennä heti vaihtamaan ainakin housut verkkareihin.

29. Mitä kotiaskaretta en osaa hoitaa?

Ei taida olla sellaista askaretta.

30. Kumpi määrää kaapin paikan?

Sinä.

31. Mikä on paras luonteenpiirteeni?

Rohkeus sanoa asiat niin kuin ne mielestäsi ovat.
Tämä on oikeastaan sellainen piirre, jota olen vähän joutunut harjoittelemaan. Olen aina halunnut sanoa asiat kuten ne ovat, olla rehellinen. Mutta muistaen sanomisessa kuitenkin sen, että on hyvin tärkeää, miten asiat päästetään suusta ulos. Ihailen ihmisiä, jotka uskaltavat sanoa asioista ääneen, osaavat argumentoida järkevästi ja pystyvät vielä ottamaan vastaan vastapuolen vastineen riitelemättä. Siinä, jos jossain, on keskustelutaitoa!

32. Entä paras piirre ulkoisesti?

Peba :D

33. Ihanin yhteinen muisto?

Thaimaan reissu
Toivoinkin, että mieheni keksii tähän jotain muuta kuin ne perinteiset lasten syntymät. Ei sillä, onhan ne oikeasti niitä ihan parhaita muistoja, mutta toisaalta ne muistot myös painivat niin eri sarjassa, että koskaan ei tule voittanutta vastaan. Thaimaan reissu oli meidän häämatka. 2012 helmikuussa oltiin viikon reissulla. Se oli kyllä paras reissu ikinä. Taidettiin silloin puhuakin, että kymmenen vuoden jälkeen lähdetään uudestaan Thaimaahan - täytyykin alkaa jo suunnitella tätä reissua.

tiistai 26. maaliskuuta 2019

Mitä dinosaurus sanoo?

RRÄÄYHHHH!!!

tiedekeskus heureka dinosaurusnäyttely

Likka osaa jo aika hyvin kertoa mitä mikäkin eläin sanoo.

"Mitä koira sanoo?", "Vuhvuh".
"Mitä kissa sanoo?", "Miauh".
"Mitä lammas sanoo?", "Määä".
"Mitä lehmä sanoo?", "Muuuu".
"Mitä dinosaurus sanoo?", "RRÄÄÄHH".

Ja saman vastauksen saa myös kysymällä mitä leijona sanoo. Tyttö imitoi myös zombieta kulkemalla ympäri kämppää kädet ojossa ja pitämällä örisevää ääntä. Veljensä pitävät huolen siitä, että A osaa kaikki ne tärkeimmät jutut, hahahah!

tiedekeskus heureka dinosaurusnäyttely

tiedekeskus heureka dinosaurusnäyttely

tiedekeskus heureka dinosaurusnäyttely

tiedekeskus heureka dinosaurusnäyttely

tiedekeskus heureka dinosaurusnäyttely

tiedekeskus heureka dinosaurusnäyttely

No mutta takaisin dinosauruksiin. Herra D on aina ollut kovin kiinnostunut dinosauruksista ja kävimmekin Heurekassa katsomassa dinoja. Koko perheen yhteinen Heureka-hetki ei ollut ihan niin ihana ja auvoisa, kun sen ehkä taas kuvittelin etukäteen mielessäni, mutta tulipahan käytyä ja nähtyä. Esikoisemme on aikamoinen vieteri innostuessaan. Voisi kuvitella pojalla olevan ainakin ämpärikaupalla muurahaisia housuissaan, sillä paikallaan pysyminen on vain kuuroille korville heitetty toive. O oli käynyt koulun (tai eskarin - ei pysty nyt muistamaan kumman) kanssa Heurekassa aiemmin ja hänellä oli tiedossa monta juttua näyttelystä. Poika toki tahtoi olla näyttämässä kaikkia asioita meille, mutta hän eteni sellaisella vauhdilla, että hänellä oli jo aivonäyttelyn aivot kädessään, kun me muut vasta otimme takkeja pois päältämme. Kävelimme aivonäyttelyn läpi ja menimme sitä ristiin rastiin pysyäksemme esikoisemme perässä. Sitten oli dinojen vuoro, jolloin toki O:ta alkoi harmittamaan, kun tehtiinkin nyt jotain, mitä joku muu halusi. Pojan oli kuitenkin kuljettava mukana koko näyttelyn läpi ja todellisuudessahan häntäkin nuo isot ja kiehtovat eläimet kiinnostivat.

Milloin viimeksi sinä olet käynyt Heurekassa?