Likan huone on valmis.

Likan huone valmistui meidän uuden kodin remontissa ensimmäisenä. Yhtä seinää siirrettiin heti alkuunsa ja oikeastaan sen jälkeen huone jätettiin tahallaan odottamaan vuoroaan. Remontoimme muut huoneet muuttovalmiiksi ja päätimme jatkaa sitten A:n huoneen remontin kanssa. Nyt on mennyt monta viikonloppua ja iltaa, kun mies on käytännössä katsoen asunut tuossa yhdessä huoneessa kaiken valveilla ja kotona olon ajan. A:kin oppi jo, että yhden huoneen ovi on koko ajan kiinni ja jos hän halusi isältään huomiota, hän paukutti avokämmenellä ovea. Hauskinta tässä oli se, että tyttö teki sitä silloinkin, vaikkei isä ollut edes kotona.

Seinät saivat uuden pinnan ja ne maalattiin. Olen viikkoja selannut nettiä läpi ja ihastunut todella monta kertaa erilaisiin maalattuihin seiniin. Yksi idea oli kuitenkin ylitse muiden ja sellainen seinä A:n huoneeseen tuli. Kaikista vaikeinta maalauksessa on mielestäni värien valinta, mutta väriliuskojen hakeminen kaupasta kotiin helpottaa tehtävää huomattavasti. Halusin toteuttaa seinän kolmella eri värillä ja jos yhden maalisävyn valitseminen on vaikeaa, niin kolmen on vielä vaikeampaa!

Suunnittelin kuvion ensin paperille. Piirsin ruutupaperille suunnilleen mittakaavassa olevan suorakulmion esittämään maalattavaa seinää ja sitten vetelin viivoja vähän sinne sun tänne. Yhdessä mieheni kanssa jäljensimme sitten tämän suunnitelman maalarinteipillä seinään ja niin seinä oli valmis maalattavaksi. Mietimme, kuinka toteutamme maalaamisen ja värin vaihdon, johon mieheni keksi hyvän tavan. Päätimme mikä maaleista oli 1, 2 ja 3 ja merkitsimme paperisuunnitelmaamme numerot kuhunkin kohtaan ja näin meidän oli helppo katsoa maalauksen lomassa suunnitelmasta millä värillä maalataan mistäkin.

Lopputulos on juuri sitä, mitä ajattelinkin sen olevan ja poikien huoneisiin tulee hyvin samalla idealla kolmea eri väriä. Kummankin pojan huoneeseen tulee kuitenkin yhteen seinään vain kolme isoa kolmiota. Me maalattiin Tikkurilan värikartan sävyillä Villiruusu (N338), Pioni (X337) ja Orkidea (Y421).

Uusin lemmikkimme: Elli.

Elli taisi asua meidän uudessa kodissa jo silloin, kun me sinne muutimme - tai sitten se muutti meidän kanssamme. Alakerran vessassa, pöntön takana oli hämähäkin seitti ja seitissä itse hämähäkki. Pojat sitä kävivät kurkkimassa aina välillä ja sanoivat syöttävänsä sille muurahaisia (niitäkin sieltä vessasta löytyi). Jonain päivänä kuulin, kun pojat keskenään puhuivat menevänsä syöttämään Elliä ja kysyinkin heiltä, kukas tämä Elli oikein on. No Ellihän on meidän alakerran vessan alivuokralainen. Ellin annettiin pitää seittinsä, eikä vessaa imuroitu kunnolla juuri pöntön takaa. Harmittaa, etten oikeasti ottanut Ellistä kuvaa heti silloin ja sitten viikkojen päästä uudelleen, sillä väitän, että tuo otus kasvoi oikeasti varmaan kaksinkertaiseksi.

Araknofobiaa minulla ei ole, mutta en juurikaan välitä hämähäkeistä. Juurikin tästä syystä myöskin vältin alakerran vessassa käymistä, koska minua ehkä vähän hirvitti ajatus selkäni kääntämisestä tälle hurjalle olennolle, hhaahahhahaha!! Yhtenä päivänä seitti oli kuitenkin tyhjä. Tarkkailimme lasten kanssa tilannetta muutaman päivän, mutta tulimme siihen tulokseen, että Elli oli ottanut ja lähtenyt. Mikä ehkä omituisinta, samalla hävisivät myös muurahaiset.

Nyt me pohdimme poikien kanssa, tuleekohan Elli vielä vastaan jostain kolosta.

ps. kuva on kyllä ottamani, mutta siinä ei ole Elli. Tämän kuvan olen ottanut joskus vuosia sitten vanhempieni vierashuoneessa.

33 kysymystä ja vastausta.

Pupulandiasta lähti tämä hauska kysymyspatteri liikkeelle. 33 kysymystä ja minun vastaukseni niihin. Miten sinä vastaisit näihin samoihin kysymyksiin?

Avioliittoja: 1
Menimme naimisiin hieman yllärinä - esikoisen kastejuhlassa. Vain lähimmät tiesivät päivän erikoisuuden, mutta suurimmalle osalle kastejuhlaan tulleista vieraista juhla alkoikin yllätykseksi häämarssilla.

Kihloissa: Kerran
Kihlat oli lupaus avioliitosta ja siihen liittoon astuttiin reilu puoli vuotta kihlautumisen jälkeen.

Lapsia: 3
Eikä enempää enää tule. Näin on hyvä ja meidän perheemme on täydellinen.

Lemmikkejä tällä hetkellä: 1
Kääpiösnautserimme Däni on reilu kahdeksan vuotias touhottaja.

Leikkauksia: 3 varsinaista leikkausta,
vaikka kai kaikki luomenpoistot ja sun muutkin pienemmät operaatiot on leikkauksia. Kaikki kolme lasta ovat syntyneet keisarinleikkauksella, mutta muuten olen osannut pysyä poissa veitsen terän alta.

Tatuointeja: 0
Olen pitkään haaveillut tatuoinnista, mutta en uskalla ottaa sellaista. Pelkään, etten ehkä kuitenkaan ole halukas katsomaan sitä loppuelämääni ja vielä enemmän pelkään allergisoituvani tatuoinneissa käytettäville väriaineille.

Lävistyksiä: 2
jos korvikset lasketaan lävistyksiksi. Korvisten lisäksi minulla on ollut napakoru.

Muuttoja: 7
niitä taitaa olla kaiken kaikkiaan, kun laskin sellaiset kodit, jotka muistan. Lapsena muutimme Helsingin sisällä kahdesti ja viimeisimmässä vanhempani asuvat edelleen. Aikuisiällä olenkin sitten muuttanut paljon useammin.

Ampunut aseella: Kyllä
Kävimme muutama vuosi sitten testaamassa ihan oikeita aseita.

Ottanut lopputilin: Ainakin kolmesti
Useampiakin työpaikkoja minulla on ollut, mutta olen tainnut kolmesta irtisanoa itseni. Muutoin työsuhde on päättynyt määräaikaisuuden vuoksi tai minut on irtisanottu tuotannollisten ja/tai taloudellisten syiden saattelemana.

Ollut saaressa: Usein!
Isoissa ja pienissä. Saarielämä, saaristo, meri, kesä ja veneily on kaikki toisiinsa liittyviä juttuja ja ihania sellaisia.

Autosi: Toyota Auris.
Juuri sopiva pysäköitäväksi kaupungissa ja silti hyvin tilava sisältä.

Ollut lentokoneessa: Monta kertaa,
mutta en kovinkaan usein viimeisen 10 vuoden aikana. Matkustelen aika harvoin ja kotimaassa tulee vielä harvemmin lennettyä.

Onko joku itkenyt vuoksesi: Uskoisin näin ja aiheita olen varmasti antanut monia.

Ollut rakastunut: Kyllä
Useammankin kerran sitä on kuvitellut olevansa rakastunut ja varmasti sillä hetkellä olen ollutkin. Se mistä tunnistin sen oikean rakkauden (mieheni kohdalla) oli se, että pystyin kuvittelemaan tulevaisuuteni hänen kanssaan - ihan sinne vanhuuteen asti, kun ollaan kumpikin jo ihan ryppysiä.

Ollut ambulanssissa: En
Teki mieli vastata kyllä, koska olenhan käynyt ambulanssissa, mutta en ole koskaan käynyt siellä potilaana tai ollut saattamassa ketään.

Luistellut: Kyllä
Alle kaksikymppisenä olin lähes koko ajan luistimet jalassa, sillä harrastin muodostelmaluistelua. Sitten se harrastus jäi, kun piti satsata koulunkäyntiin. Vieläkin pysyn pystyssä, piruetti onnistuu jotenkuten ja edelleen minulla on samat vanhat taitoluistimeni käytössä.

Surffannut: En
Jostain syystä surffaus ei ole koskaan juurikaan houkuttanut minua.

Ollut risteilyllä: Kyllä
En kovinkaan paljon, mutta silti sen verran, että Helsingistä lähtevät laivat on aika tuttuja.

Ajanut moottoripyörällä: En
Joskus olen saattanut kokeilla muutaman metrin matkan veljeni skootteria, mutta varsinaisesti en ole koskaan ajanut mitään moottorillista kaksipyöräistä. Yhteen aikaan haaveilin kyllä moottoripyöräkortin ajamisesta, mutta sekin sitten jäi. Kyydissä olen kuitenkin ollut useasti.

Ratsastanut hevosella: Kyllä
Tai niin minulle on kerrottu. Olin silloin niin pieni, etten muista itse siitä mitään.

Lähes kuollut: En onneksi koskaan.

Ollut sairaalassa: Olen
Joskus nuorempana olin sairaalassa ehkä pari päivää ja minun pituuskasvuni hidastumista tutkittiin. Mitään syytä ei löydetty, mutta jäin 152 senttiseksi. Sen jälkeen olen viettänyt sairaalassa aikaani vain lasten syntymien aikaan.

Suosikkihedelmä: mandariini, satsuma, klementiini - mitä näitä nyt on? Rakastan sitrushedelmiä!

Aamu vai ilta: Aamu
Kummassakin on puolensa, mutta ehkä kuitenkin olen enemmän aamuihminen. Lauantaiaamu on minun mielestäni ihan paras päivä ja ajankohta. Viikonloppu on juuri alkanut ja saa rauhassa juoda aamukahvin ja suunnitella päivän tekemisiä.

Lempiväri: Ei ole
Joskus nuorempana olisin heti vastannut sininen, mutta nykyään minulla ei ole lempiväriä. Lempivärini ovat määräytyneet jo pitkään vuodenaikojen mukaan. Kesäisin tykkään kirkkaista väreistä, syksyisin murretuista, talvisin tummista sävyistä ja keväisin varsinkin vaaleanpunaisen eri sävyt ovat ihania.

Viimeisin puhelu: Siskolleni
Siskon kanssa puhumme päivittäin puhelimessa ja puheluminuutteja kertyy muutamasta aina tunteihin asti. Puhun aivan varmasti kaikista eniten siskoni kanssa puhelimessa ja toisena on ehdottomasti äitini. Äidinkin kanssa tulee puhuttua lähes päivittäin.

Nähnyt jonkun kuolevan: En, mutta olen nähnyt kuolleen ihmisen.
Tosi kaukaa kylläkin ja vain selkäpuolen ko. henkilöstä. Vuosia sitten olin risteilyllä ja laivassa olleet ihmiset kerääntyivät ikkunoihin katsomaan. Uteliaana piti minunkin mennä ihmettelemään tilannetta. Tallinnan satama-altaassa (jossa laiva seisoi laiturissa) oli hukkunut ihminen noussut pintaan.

Kahvi vai tee: Kahvi! Ehdottomasti kahvi.

Paras piirakka: Äidin tekemä raparperipiirakka. Sen voittanutta ei ole tullut vielä vastaan.

Kissa vai koira: Koira

Paras vuodenaika: Kevät
Parasta on, kun saa seurata luonnon heräävän unestaan. Kevät on jotenkin uudestisyntymisen aikaa.

Vauvarokko eli kolmen päivän kuume.

A:lle nousi ilman mitään muita oireita kuume. Kuume laski lääkkeellä, mutta nousi taas uudelleen ja kun kuumemittari näytti reilua 39 astetta, lähdin lääkäriin hänen kanssaan. Lääkärissä tutkittiin keuhkot, korvat, nielu ja otettiin veri- sekä pissanäyte. Pikaisesti katsottuna tulehdusarvot olivat normaalit ja pissastakaan ei outouksia löytynyt. Pissanäyte lähti vielä viljelyyn, joka valmistuu muutamassa päivässä. Tytön vointi oli suhteellisen hyvä, joten lähdimme kotiin. Diagnoosi oli sillä hetkellä selittämätön kuume ja ohjeeksi saimme antaa kipu- ja kuumelääkettä.

Vielä seuraavanakin aamuna likka heräsi kuumeisena. Jälleen kuume laski lääkkeellä, mutta nyt se ei enää tullut takaisin. Tyttö oli koko päivän todella kiukkuinen ja ärtyisä, eikä ruokakaan oikein maistunut. Jokainen asia oli hänen mielestään väärin päin ja vain sylissä oli kiva olla. Aika varhain maanantaina panin merkille A:n vatsassa ja jaloissa pieniä punaisia näppylöitä ja saman tien osasin tehdä taudin diagnoosinkin. Vauvarokko, eli kolmen päivän kuume! Sitä meillä ei ole ollutkaan vielä.

Seuraavana päivänä lääkäri soittikin pissaviljelyn tuloksia ja kyseli ensin hieman A:n voinnista. Kerroin tytön olleen ärtyisä, mutta kuumeen jo laskeneen. Kerroin myöskin, että tein diagnoosin iho-oireiden ilmaannuttua ja saman diagnoosin olisi lääkärikin tehnyt. Hän myös kertoi, että on tehty tutkimuksia, joissa on pystytty toteamaan, että vauvarokon kuumeen jälkeinen tila aiheuttaa useille potilaille päänsärkyä ja siitä usein uskotaan ärtyneisyyden johtuvan. Nauroinkin lääkärille, että nyt kun sanot tuon, kehtaan myöntää, että pohdin, onkohan likalla pää kipeä ja hän yrittää sitä kovasti kertoa, sillä A piteli päätään useasti tai taputti ensin omaansa ja sitten minun päätäni. Diagnoosi siis vahvistui ja pissa oli (kuten oletinkin) puhdas.