Olin jo melkein luvannut itselleni, että tämä on yksi niistä aiheista, joita en tule koskaan käymään blogissani läpi. Suoraan sanottuna nyt kuitenkin ottaa päähän niin hitokseen, että pakkohan tästä on avautua. Jos edes itselleen saisi paremman olon, kun "oksentaa" tämän kaiken ulos. Nyt ollaan kuitenkin sillä tavalla eri näkökulmasta liikkeellä, että
av, yv tai mmm ei ole niitä juttuja, miksi minua ärsyttää. Olen aika huono kirppistelijä ja tarkoitan tällä sitä, että ostan lähes kaiken tarvittavan uutena. Jotenkin koen sen helpommaksi ja siitä helppoudesta sitten osaltaan maksan, kun maksan tuotteesta sen täyden hinnan.
Muutto lähenee kovaa vauhtia ja olen tyhjentänyt kaappeja pahvilaatikoihin. Samalla olen käynyt tavaroita kriittisellä silmällä läpi ja pakannut muuttolaatikoihin vain ne, joita oikeasti koen tarvitsevani seuraavan puolen vuoden / vuoden aikana. Osan tavaroista heitin reilusti roskiin, mutta koska osa on täysin toimivaa ja vielä hyvää tavaraa, mutta meille tarpeetonta, ajattelin, että annetaanpa taas kerran kirppistelylle mahdollisuus. Kierrätetään ja kannetaan ekologisuudesta edes pieni hippunen omaa kortta yhteiseen kekoon. Ensin opettelin Facebookin Marketplacen käyttöä. Vaikeatahan tuo ei ole, mutta en alkuun ihan tajunnut sen toimintaperiaatetta. Sitten kun ymmärsin, että itse asiassa tuohan on oikeastaan aika kätevä juttu, että julkaiset myynti-ilmoituksen Marketplacella ja sitten jaat sen haluttuihin paikkoihin ja hallinta on helppoa, tajusin ettei se ihan niin yksinkertaista olekaan. Tajusin vasta kantapään kautta sen, ettei Marketplacella muutettu ilmoitus näy muutettuna jaetuissa ryhmissä, vaan kaikki ilmoitukset tulee kuitenkin muokata manuaalisesti. Tyhmä homma.
Tuo nyt ei kuitenkaan ollut kuin pieni osa tätä harmistusta. Suurimman osan harmistuksestani on aiheuttanut ihan ihmiset. Muut ihmiset. He, ketkä ovat olleet edes pienesti kiinnostuneita myytävistä kohteistani.
Esimerkki 1. Meidän sitterin hankin A:ta varten noin vuosi sitten ja ostin sen käytettynä. Sitteri selvästi edustaa jo vähän varttuneempaa Emmaa, mutta on toimiva ja kankaitakin on pesty ahkeraan. Kuitenkin itse maksoin tuosta laitteesta sen seitsemän euroa, niin ajattelinpa, että
annetaan se eteenpäin. Sain tasaiseen tahtiin yksityisviestejä siitä, onko sitteri vielä vapaana. Näitä viestejä tuli kuusi kappaletta ja kaikkiin vastasin lähes saman tien. Kaikille kirjoitin: "Kyllä on, sijaitsee [paikkakunta]." Ei vastausta. Kukaan kuudesta ei vastannut yhdelläkään kirjaimella viestiini. Alkoi todella sapettaa, sillä minut on opetettu kohtelemaan ihmisiä kuten toivoisin itseäni kohdeltavan. Olemalla ystävällinen. Sitten tuli seitsemäs "onko vapaa?" viesti. Kirjoitin jälleen tuon tutun vastauksen. Vastapuoli vastasi tällä kertaa: "Onko se ehjä ja homeeton?", vastasin sitterin olevan vanha ja toimiva. Kerroin, että toisen turvavyön kiinnike on hävinnyt ja se on korvattu nippusiteellä (unohdin mainita, että tämä on pitävämpi liitos). Homeesta totesin, etten edes tullut ajatelleeksi, että siinä voisi hometta olla. Vastapuoli ei vastaa. Menee tunti, toinen ja kolmaskin. Sadattelen taas kerran ihmisten tyyliä vain jättää asiat roikkumaan. Useamman tunnin päästä revin teatraalisesti kankaat irti sitterin kehikosta ja viskoin ne tekstiilijätekassiin. Runko löysi loppusijoituspaikkansa sekajäteastiasta.
Esimerkki 2. Pinnasänkyyn kiinnitettävä soiva mobile. Toimiva kapistus, jonka sain siskoltani. Heillä se on taitanut olla kahdella lapsella käytössä. Laitetta voisi kehua uudenveroiseksi, joten laitoin sille hintaa 7e. Ei mennyt kuin tunti ja ensimmäinen oli jo kiinnostunut laitteesta ja sovimmekin, että hän tulee seuraavana päivänä sen hakemaan. Hän lupasi tulla klo 15 aikaan ja jos hän pääsee aiemmin, niin hän laittaa viestin. Tasaiseen tahtiin ensimmäisen vuorokauden aikana tuli muitakin kiinnostuneita ja sain yhteensä 11 viestiä mobilesta. Seuraava päivä tuli ja kello läheni kolmea. Ei viestiä, joten en ihan vielä odotellut tyyppiä saapuvaksi. Kello tikitti ja kun se alkoi olla jo neljä, totesin itsekseni, ettei se ehkä mene enää siihen "klo 15 aikaan". Ei näkynyt, eikä kuulunut ja seuraavana aamuna laitoin viestin seuraavalle kiinnostuneelle "Mobile olisi vapaana, vieläkö olet kiinnostunut?", tyyppi oli kiinnostunut ja kysyinkin pääsisikö hän hakemaan sitä jo samana päivänä? Koska en jaksa koko päivää päivystää kotona, kerroin, että olen kotona ainakin 11-12 ja 15-16 välisenä aikana ja kysyin sopisiko näistä jompikumpi hänelle. Kello oli kymmenen lauantaiaamuna, kun sovimme, että hän tulee hakemaan mobilen 15-16 välillä. Arvaatteko jo? Kello oli 16.10, kun lähdin kotoa. Tyyppi ei laittanut viestiä tai ilmaantunut. Odottelin sunnuntaihin saamatta minkäänlaista yhteydenottoa ja otin mobilen pois myynnistä. En jaksanut enää kolmannen mahdollisen oharin tekijän kanssa sopia yhtään mitään.
Esimerkki 3. Minulla on muutama useamman vuoden vanha Guess -merkkinen käsilaukku, joita ei vaan enää tule käytettyä ja laitoin yhden laukun myyntiin. Heti oli taas kiinnostusta ilmassa ja muutamakin laittoi viestiä. Ensimmäinen kyseli, onko laukku vielä vapaana ja kertoi kiinnostuksestaan. Vastasin, että laukku on sinun, jos niin tahdot ja kysyin pääsisikö hän sen huomenna noutamaan, kun ihan vieressä asui. Ei vastausta. Seuraavana päivänä (pe) klo 17 aikaan häneltä tuli viesti. Aloitti viestin kertomalla ettei ollut huomannut viestiäni aiemmin. Hän kertoili senkin, kuinka hänellä menee vähän huonosti ja on ikävää, ajatukset seilaa yms. Ehti lähteä jo matkaan, kun kuulemma hautajaiset olisivat seuraavana päivänä toisella paikkakunnalla. Kertoi tulevansa kotiin vasta muutaman päivän päästä (eli eilen) ja kysyi onnistuisiko haku tiistaina. Sadattelin taas päässäni ja jos olen oikein rehellinen, niin myönnän ajatelleeni, että nämä hautajaiset vain keksittiin. Vastasin myöntyvästi ja kysyin pääsisikö hän tiistaina klo 10. Tämä sopi. Ei varmaan tarvitse asiaa sen enempää puida, mutta eipä tyyppiä näkynyt tänään klo 10 meidän oven takana. Eikä muuten mitään viestiäkään tullut, eikä ole tullut vieläkään. Nyt arvon jaksanko tuotakaan enää tarjota seuraavalle kiinnostuneelle.
Miten ihmeellä te muut hankkiudutte toimivista, mutta itsellenne tarpeettomista tavaroista eroon? Mistä johtuu se, että ihmiset ovat nykyään toisiaan kohtaan näin välinpitämättömiä? Eikö kukaan kunnioita enää toista ihmistä edes sen vertaa, että pienemmistäkin lupauksista pidettäisiin kiinni tai edes reilusti ilmoitettaisiin, ettei päästäkään sovittuna ajankohtana?