40+ ideaa joulukalenterin täytteeksi.

Ihan kohta alkaa marraskuu, joten on lähes rikollista etten ole tälle vuodelle vielä yhtäkään joulupostausta julkaissut. Ehkä se ensimmäinen juttu mistä tunnistaa lähestyvän joulun ja joulun odotuksen on miettiä millainen joulukalenteri tänä vuonna tehdään tai ostetaan. Halusin viime vuonna tehdä joulukalenterin pojille itse ja pähkäilin pitkään millaisen siitä teen. Kun olin päättänyt tehdä pussukkakalenterin, olikin edessä se kaikista vaikein asia - mitä kaikkea piilotan luukkuihin? Sain viime vuonna koottua yli 40:n idean listan joulukalenterin täytteeksi kelpaavista asioista ja nyt haluan jakaa tämän listan teille hyvissä ajoin ennen joulukuun alkua. 

legoeläin- tai hahmo (Minifigures)
heijastin
superpallo
pipareita
suklaakonvehteja
tarina, lelu tai palapeli jaettuna eri luukkuihin
tarroja
elokuva
huulirasva
hammasharja
piparimuotti
rusinoita
ksylitolpastilleja
pieni suihkugeeli
pikkukirjoja
värityskuvia
värikyniä
pikkareita / boksereita
pikkuauto
jouluisia koristeita
lasikuulia
purkkaa
pikkuhahmoja
tatuointeja
kumeja
joulusukkia
leimasimia
tehtävälappuja esim. tänään leivotaan pipareita
magneetteja
sorminukke
Schleich -hahmoja
pulmatehtäviä
ompelukuvia
hiuspompuloita
popcornit
pillimehu
lumiukkosopat
aineettomat lahjat: lupaus pulkkamäestä, leffaillasta, metsäretkestä yms.
tikkareita
merirosvon silmälappu
pyyheripustin omalla nimikirjaimella
askartelutarvikkeita
pelikortit
tarinanopat
avaimenperä

Joko teillä pohditaan kovaa vauhtia millainen joulukalenteri tänä vuonna on esillä?

Äidin oma aika - POMPdeLUX -kutsuilla.

Pojat: "Ai mihin sä meet iltapäivällä"?
Minä: "Ystävälle, siellä on vaatekutsut."
P: "Joo, me tullaan sit mukaan"!
M: "Ettekä tuu, mä meen nyt yksin".
P: "Mut kuka sit meidän kaa on - et sä voi jättää meitä ihan yksin"?
M: "Ette te oo yksin, isä on teidän kanssa".
P: "Jääkö Likkakin meidän kanssa? Miten se isä pärjää..."

Sanomattakin on selvää, että viimeiset kolmisen kuukautta on tullut aika tiiviisti vietettyä kotona tai niin, että aina on ainakin yksi lapsi mukana. Jotta en valehtelemaan lähtisi, niin olen tainnut käydä kolmen kuukauden aikana kerran vanhempainillassa, ehkä muutamasti kaupassa ja kerran vanhempainyhdistyksen kokouksessa ihan itsekseni. Nyt sain kutsun katsastamaan POMPdeLUXin uutta syysmallistoa, joten tiesin tilaisuuteni koittaneen. Vaikka kuinka olisivat lapset kinuneet, en olisi ottanut heitä mukaan ja se päätös piti! Tuo lähes kolmetuntinen teki oikeasti ihan mielettömän hyvää. Pompit oli ihania ja vaikka muutamakin mekko rekiltä huuteli sekä minun, että A:n nimeä jätin ne vielä tilaamatta.

Pompit on aina olleet mittapuussani niitä ehkä vähän astetta hienompia vaatteita. Tytön olisin osannut arkeenkin pukea Pomppiin, mutta poikia en. Jotenkin tuntuu, että tyttö käyttää helpommin arjessa mekkoja ja hameita kuin pojat suorempia housuja - vaikka kai se todellisuudessa on vain pukijasta eli vanhemmasta kiinni. Tilasin pojille boksereita ja kummallekin farkut, sillä boksereita tarvitaan aina ja farkkujakaan ei ole tällä hetkellä liiaksi kaapissa. Tylliunelmat ja ihanat tyttöjen housut jätin siis ostamatta - mutta eniten sillä ajatuksella, että keskityn niihin sitten lisää kun A oppii kävelemään ;)

Ruokaa suoraan kotiovelle.

Kaupassa käynti on ollut minulle jo pitkään sellainen välttämätön paha. Jostain syystä tuntuu, että ruokakaupassa käynti on joka viikko yhtä vastenmielistä ja suuren kynnyksen takana. Ihan kuin sinne lähteminen olisi verrattavissa vähintään vuorelle kiipeämiseen. Ainakin vuoden päivät olen vannonut, että ensi viikolla kokeilen tilata ruokakauppatavarat suoraan kotiin ja ainakin yhtä kauan se on jäänyt aikomisen asteelle. Jostain syystä viikot menee niin hirvittävällä vauhdilla, että olen aina ollut myöhässä tilaukseni jätön  kanssa. Tilaus kun pitäisi jättää toimitusta edeltävänä päivänä ja usein herään asiaan vasta sinä aamuna, kun kaupassa käyntiä ei voi enää siirtää huomiselle.

Muutama viikko sitten päätin, että nyt ihan oikeasti päästän itseni helpommalla ja teen tilauksen. Toimijoitahan on useita, mutta oikeastaan testiin valikoitui K-Citymarket ihan vain siksi, että olen tottunut käyttämään Keskon kauppoja ja valikoima on siten tuttua (esim. Pirkka ja K-Menu). Ostoslistan teko tuntui jotenkin todella raskaalta, varsinkin kun kävin valikoimaa läpi aina vasta iltaisin joskus yhdeksän aikaan, mutta koitin muistuttaa itseäni, että seuraavalla kerralla homma on jo paljon helpompi, kun voin vain ottaa vanhan listan esiin ja muokata sitä.

Tein tilauksen viime viikon torstaina, valitsin toimitusajankohdaksi perjantai-illan (17-21) ja painoin tilaa. Jäin jännityksellä odottamaan toimitusta. Perjantaina sain tekstiviestin, jossa kerrottiin toimitukseni tulevan klo 17-19 välillä, ja n. 15 minuuttia ennen toimitusta sain viestin: "tilauksesi on pian perillä". Kuljettaja kantoi kolme pahvilaatikollista ja yhden muovikassin eteiseemme ja minä maksoin ostokset kortilla. Nostin laatikot keittiöön, purin ne ja järjestin tavarat kaappeihin. Aivan törkeän helppoa! Ja mikä parasta, minun ei tarvinnut lähteä kauppaan :D Tykästyin niin, että eilen tuli jo toinen kotiinkuljetus meidän ovelle. Luulen, ettei mua enää hevillä saa lähtemään kauppaan asti tekemään ostoksia, ellemme sitten tarvitse jotain spesiaalia.

Muutama sana imetyksestä.

Näin kansainvälisen imetysviikon kunniaksi jokunen ajatus paljon puhuttavasta rintaruokinnasta myös minulta. Useampikin (nais)bloggari ottaa jälleen kerran kantaa julki-imetykseen. Minua on ehkä hieman alkanut häiritsemään se, että jos ja kun imetyksestä puhutaan juututaan aina tarkastelemaan asiaa vain julki-imetyksen näkökulmasta. Ei sillä, sekin on varmasti oikein hyvä ja tarpeellinen keskustelenaihe, mutta joskus olisi kai ihan kiva lukea vähän toisenlaista näkökulmaa asiaan. Tästä syystä ajattelin kirjoittaa omasta suhtautumisestani imetykseen ja siitä heräävistä ajatuksistani.

Oma imetystaipaleeni alkoi kuusi ja puoli vuotta sitten. Imettäminen oli täysin vierasta minulle, sillä en ollut edes kuullut siitä tarinoita juuri keneltäkään. Koen, että sairaalassakaan ei juurikaan vaadittu imettämään, mutta toki siihen kannustettiin. Synnytykseni pysähtyi avautumisvaiheen jälkeen vauvan tarjontavirheen vuoksi ja lopulta synnytys päättyi tuona maaliskuisena iltapäivänä kiireelliseen sektioon. Vaikkei synnytykseen tai syntymään varsinaisesti mitään sen suurempaa draamaa liittynyt, oli kokemus kaiken kaikkiaan kai aika rankka ja vietin osastolla lähes vuorokauden ilman vauvaa. Vauvan sain rinnalleni kunnolla tosiaan vasta lähes vuorokauden päästä ja vasta näin jälkikäteen olen miettinyt sillä olleen varmasti paljon merkitystä imetyksen käyntiin lähdössä, sekä myöskin siinä miten suhtauduin imetykseen. O sai siis lisämaitoa heti sairaalasta lähtien, enkä koskaan täysimettänyt häntä. Koen, että esikoisen imettäminen jäi lyhyeksi osaltaan kannustuksen puutteesta ja osaltaan tietysti myös omasta viitseliäisyydestäni. Tämän lisäksi myös koin esikoisen aikaan imettämisen henkisesti kovin hankalana. En siksi, ettäkö sitä ei olisi sallittu tietyissä tilanteissa tai paikoissa, vaan siksi etten vain kokenut sitä luonnolliseksi muualla kuin kotona - tuttujen ihmisten keskellä. Ahdistuin ihmisten edessä ja koska en halunnut enkä voinutkaan linnoittautua kotiin, koin pulloruokinnnan olevan huomattavasti helpompi vaihtoehto. Imetin kuitenkin esikoista kaiken kaikkiaan kolme kuukautta.

Kuvissa on itse tekemäni imetyskoru. Samalla kun tilasin silikonihelmiä tuttinauhoja varten, tilasin myös nämä helmet kaulakorua varten.

D:n kohdalla imettämiseen kannustettiin jo sairaalassa ihan toisella tavalla ja koin imettämisen lähtevän käyntiinkin aivan eri tavalla. Vaikka tämäkin synnytys eteni juuri kuten ensimmäinenkin ja päättyi myöskin avautumisvaiheen jälkeen tarjontavirheen vuoksi pysähtyneenä kiireelliseen sektioon, sain kuitenkin vauvan heti samana iltana rinnalleni. Muistan edelleen kuinka kipeä olin tuon ensimmäisen yön. Yritin, taistelin ja itkin kun en onnistunut. Vauvan saaminen rinnalle oli lähes mahdotonta itse, kun en saanut (pystynyt) vielä liikkua eikä yökötkään juurikaan käyneet luonani ja minähän vedin perisuomalaiseen tyyliin "Kyllä mä pärjään, enkä muuten varmaan pyydä apua!" Jälkeenpäin kyllä jäi mietityttämään miksi minut jätettiin niin yksin, mutta toisaalta se myös sai minut "taistelemaan" ja ehkä myös lopulta onnistumaan. Mutta vielä paremmin muistan - kuin eilispäivän sen viimeisen elokuisen aamuyöni kättärillä, kun juhlin yksinäni maidon nousua. Rintojani koski ja olin kirjaimellisesti saanyt yön aikana kasvatettua tissit! Se taisi olla ensimmäinen onnistumiseni imetyksen saralla. D ei ollut kovinkaan pieni vauva ja jo hänen ollessa kuukauden ikäinen tuntui ettei maitoni riitä hänelle. Ryhdyimme taltuttamaan pojan nälkää korvikkeella ja aika nopeasti olimme samassa tilanteessa kuin Oonkin kanssa. D:tä imetin kaiken kaikkiaan neljä kuukautta.

Nyt kolmannella kerralla synnytys oli suunniteltu sektio ja olin jo varautunut siihen, ettei imettäminen ehkä lähde käyntiin helposti. Ajattelin, että vaikkakin kroppani on valmistautunut vauvan tuloon, ei kroppani kuitenkaan saa minkäänlaisia ennakkoimpulseja syntymästä esim. supistusten muodossa. Imettäminen kuitenkin lähti käyntiin kuten edelliselläkin kerralla ja nyt kolmen kuukauden jälkeen maitoa tulee vielä hyvin ja äidinmaito on A:n pääasiallinen ravinto. Iltaisin on kuitenkin alkanut tuntumaan siltä ettei maitoa enää heru yhtä helposti ja A jää nälkäiseksi. Tästä johtuen aloimme reilu viikko sitten antamaan A:lle korviketta ennen yöunille menoa ja sitä meneekin oikein hyvin. Näin myöskin maitoa riittää paremmin yösyöttöä varten, eikä syöminen mene turhautumiseksi ja veny tunnin mittaiseksi.

Tällä kerralla imettäminen on kuitenkin tuntunut helpommalta, kuin aiemmin enkä ole hakeutunut pulloruokintaan vain sen "helppouden" vuoksi. Vieläkään en istuisi ruokkimassa vauvaani kaiken kansan nähtävillä vaikka kauppakeskuksessa, mutta en myöskään tee siitä itselleni ongelmaa. Minä olen se äiti, joka mielummin menee vaikka sitten sinne vessaan istumaan ja imettämään, enkä osaa ajatella sitä pahana - koska siellä saan olla rauhassa.

Minkälaisia imetyskokemuksia teillä on?

Syysloman kohokohta: Taaperotiistai

Lapset ja min ollaan vietetty tällä viikolla syyslomaa. Olen tainnut ennenkin kertoa, että Vantaalla on käytössä tämä päivähoidon rajaus 20:een viikkotuntiin minun ollessa kotona. Tästä syystä O:lla, joka on esikoulussa ei ole päivähoito-oikeutta esikoulun loma-aikoina, ja esikoulun loma-ajat taas määräytyvät koulujen mukaan, koska esikoulu kuuluu oppivelvollisuuden piiriin. Näin ollen O:lle tämä syysloma oli niin sanottua pakkolomaa ja koska toinen poika on väkisin kotona, pääsen minäkin ehkä helpommalla, kun en syki vain yhden vuoksi päiväkodille - eli D:kin on tottakai saanut lomailla.

Tämä syysloma oli loma, jota olin odottanut pitkästä aikaa todella hartaasti. Vaikkakin likka nukkuu hyvin (tosin viime viikot on olleet vähän vaikeampia) tuntuu silti, että en saa unta tarpeeksi. Osaltaan tähän vaikuttaa juurikin se, että vien pojat tarhalle puoli yhdeksäksi arki-aamuisin ja sen vuoksi on herättävä viimeistään seitsemältä. Kun on sen kolme kuukautta nukkunut katkonaisesti alkaa ehkä pikkuhiljaa tuo univaje hiipiä takaraivoon. A on ottanut uudeksi tavakseen nukahtaa yöunille vasta puolen yön kieppeillä ja selvästi hänen yöaikansa on välillä 00-12. Edelleen likalle riittää öisin "yhden pysähdyksen taktiikka", mutta kun oma herätyskello soi seitsemältä, saattaa uni olla kaksi kertaa kolme tuntia ja that's it!

Mutta miten tämä viikko on sitten muuten mennyt. Noh.. maanantaina olin luvannut (ja halusinkin) mennä lähistöllä järjestettävään MLL:n perhekahvilaan. Herätyskello siis soimaan vähän aikaisemmin, jotta voi rauhassa tehdä aamutoimet ja jatkaa sitten kahvin lipittämistä muiden mammojen seurassa. Tiistaiksi olin lupautunut Taaperotiistai -tapahtumaan, joka oli tällä kertaa Kauppakeskus Kaaressa. Taas sai laittaa herätyskellon soimaan ;)

Yksi tämän viikon odotetuimpia tapahtumia oli siis Taaperotiistai ja tottakai, kun jotain oikein odotat, niin viimeistään edellisenä päivänä tuntuu siltä, että homma leviää käsiin. Sunnuntai - maanantai välisenä yönä D valitti korvaansa ja maanantaina pojan ääni oli todella käheä. Muita oireita ei tuntunut kuitenkaan olevan, kunnes iltapäivällä alkoi toinen silmä punoittamaan. Päätin siltä istumalta varata ajan Pikkujättiin ja käydä jo vähän ennakkoon lääkärissä. Saimme silmätippoja ja korvaa varten antibiootin, jonka voisi aloittaa jos pojalle nousee kuume tai hän alkaa enemmänkin valittamaan korvaansa.

Tiistaina otimme siis heti aamusta nokan kohti Kauppakeskus Kaarta. Kävimme moikkaamassa Pikkujätin pisteellä Lilliä ja Lenniä ja pojat pääsivät tekemään omat rintamerkit. Aku Ankan pisteellä pojat leikkivät ankkoja ja Touhulan ständillä hulavanne sai kyytiä. Tatu ja Patu saivat pojat kiljumaan riemusta ja kumpikin riensi halaamaan hahmoja. Tatulta ja Patulta on muuten tullut uusi kirja (Tatun ja Patun ällistyttävä satukirja) ja voin luvata, että sen lukeminen on jokaiselle hauskaa puuhaa! Tässä satukirjassa on nimittäin ohjeet sen lukemiseksi ja jo ensimmäisillä sivuilla olevaa naamajumppaa ei vaan voi tehdä nauramatta. Leikkimisen ja tutkimisen lomassa löysimme onneksi itsemme myöskin Organixin pisteelle ja pääsimme lievittämään pahinta nälkää maistelemalla uusia soseita. Pojat ryhtyivät kunnolla testaajiksi ja maistoivat tottakai jokaista esillä ollutta makua. Harmittaa ehkä hieman, että menin muutama viikko sitten tilaamaan Tarramonsterin nimikointitarroja pojille, sillä heillä oli jaossa alennuskoodeja tilauksia varten.

Pisimpään vietimme aikaa FamilyBoostin pisteellä. Vaihdoimme kuulumisia ja kerroin mikä meidän tämänhetkinen tilanteemme on tuon eskarilaisen kanssa. O on taitava poika, mutta odottaa myöskin itseltään ehkä hieman liikaa ja hän hermostuu nopeasti, jos ei onnistu. Tästä aiheesta teimme yhteistyötä FamilyBoostin kanssa viime keväänä ja nyt oli kiva hieman päivittää tilannetta. Sain myös muutaman oivan vinkin, kun kysyin apua niinkin "yksiselitteiseen" kysymykseen kuin "miten saada lapsi tottelemaan?" hhhaahahahah! Pääasiassa vinkki oli pyrkiä kääntämään lapsen huomio siihen mitä hänen halutaan tekevän, eikä niinkään siihen mitä ei saa tehdä. Eli, korvaa kieltosana kehoituksella.

Vielä on yksi Taaperotiistai tulossa, joten jos et vielä ole ollut mukana kiertueella, kannattaa 31.10. suunnata nokka kohti Helsingin Forumia!

// Kaupallinen yhteistyö //

#noshsewing2017 - vielä kerran housuja!

Näitä pieniä housuja on tullut viime aikoina tehtyä useammatkin. A:lle tein niitä jo ennen hänen syntymäänsä ja veljeni pojalle annoin itse tehtyjä housuja ristiäislahjaksi - tai noh, me annoimme ;) Sitten oli vuorossa vielä yhdet ristiäiset, sillä toisellekin veljelleni (minulla on pikkusisko ja kaksi pikkuveljeä) syntyi poika tänä kesänä. Olenkohan muuten koskaan kertonutkaan tästä meidän "joukkosikiämisestä". Tämähän meni sillä tavalla hassusti, että nuorempi veljeni ilmoitti vaimonsa kanssa viime vuoden marraskuussa odottavansa perheeseensä uutta jäsentä. Kuukausi tämän jälkeen minä ilmoitin saman uutisen mieheni kanssa ja meidän ilmoituksesta ei mennyt kuin ehkä kaksi viikkoa, niin vanhempi veljeni vaimonsa kanssa ilmoitti myöskin ilouutisen. Ensimmäisen laskettuaika (LA) oli muistaakseni 6.7. minun LA oli 29.7. ja kolmas LA oli 31.7. Lopulta ensimmäinen kerkesi syntymään jo kesäkuussa (juhannussunnuntaina), meidän A syntyi sektiolla 18.7. ja kolmas tuli A:n laskettuna päivänä - päivää ennen minun syntymäpäivääni. Tätä serkuskatrasta on nyt kasassa 10 pientä pampulaa ja vasta kuusi ja puoli vuotta sitten odotettiin sitä ensimmäistä - meidän O:ta.

No mutta, takaisin asiaan. Saimme kunnian ryhtyä tämän toisena syntyneen pojan kummeiksi ja annoimme luonnollisesti pojalle lahjaksi kummilusikan. Tämän lisäksi minusta oli kuitenkin kiva antaa taas jotain itsekin tehtyä, joten surautinpa jälleen muutamat housut - tai no neljät niitä tuli tehtyä. Kahdet on taas Noshin Baggyt ja kahdet OB:n Summer Sea:t (3/2013). Summer Sea -kaava on siitä hauska, että housut tehdään yhdestä palasta ja ainoa housuosan sauma tulee keskelle taakse.  Todella nopeat leikata ja ommella! Baggyt taas on parhaimman näköiset, kun taka- ja etukappaleen tekee eri kankaasta, jolloin housujen hauskat eteen tuodut sivusaumat näkyvät reilusti ja antavat kivan kontrastin housuille.

Noshilla on Instagramissa kuvakisa käynnissä ja siihen pääsee osallistumaan jakamalla kuvan vaatteesta, joka on itse tehty tai saatu itse tehtynä. Juju on siinä, että vaatteen tulee olla ommeltu Noshin kankaista :) Liitä kuvaan tagit #noshsewing2017 ja #noshfabrics niin olet mukana lahjakorttien arvonnassa. Tämä oli täysin ilmainen vinkki arvonnasta.

Opetellaan lukemaan.

Osasinkin jo odottaa meidän perheeseen oppimisen tavutus -vaihetta, mutta se pääsi yllättämään, että tämä on tuolla meidän neljävuotiaalla eikä tuolla eskarilaisella. Ehkä Herra Eskari on jo niin osaava, ettei hän jaksa juurikaan innostua tavutuksista - ellei siitä sitten tee poikien välillä pientä kisaa tai muuten mukavaa ajanvietettä. Jostain syystä en ole osannut ajatella, että lapsi oppii puheensa kautta tavuttamisen lähes itsestään. Tai ainakin meillä pojat ovat oppineet. Osaavat mielestäni yllättävän vaikeitakin sanoja tavuttaa (vaikeaksi luen esim. sanan kaiutin) ja antavat tavujen lennellä useasti ja isolla äänellä.

Yllättävää tässä on myös se, että D ei pelkästään tavuta sanoja vaan hän myös osaa kertoa montako tavua tietyssä sanassa on. Yhtenä päivänä istuin keittiössä ja kuulin kuinka pojat keskustelivat tavuista ja sanoista olohuoneessa. D kertoi veljelleen tietävänsä, että keskiviikossa on neljä tavua. Höristin korvia ja tietysti laskin heti mielessäni keskiviikon tavut. Ihan oikein poika laski, mutta ajattelin, että pakkohan sen on olla oppinut tuo päiväkodista ja toistaa vaan ulkomuistista asioita. Päätin testata poikaa, enkä todellakaan aloittanut helposta: "Kuinka monta tavua on sanassa kuorma-auto"? Poika otti käden nyrkissä eteensä ja aloitti sormien pystyyn nostamisen aina kun sanoi uuden tavun: "KUOR-MA-AU-TO.. neljä"! Hah, aivan oikein! Kysyin vielä useammankin pojalta ja aina hän osasi antaa oikean vastauksen.

Eihän noilta lapsilta ole enää mikään salassa, kun osaavat varmaan kohta jo kummatkin lukeakin ;)

16 kuvaa Animal Body Worlds -näyttelystä. *arvontamuistutus*

Siitä lähtien kun Eläinten Body Worlds näyttely tuli Heurekaan on minun pitänyt käydä se katsomassa. Näyttely aukesi jo tämän vuoden tammikuussa ja on luonnollisesti jatkoa vuonna 2013 Heurekassa olleelle ihmisten anatomiaa esittelevälle body worlds näyttelylle. Tuokin näyttely oli Heurekassa useita kuukausia, mutta jostain kumman syystä en saanut raahattua itseäni sinne asti. Edelleen harmittaa, että näyttely jäi silloin näkemättä, mutta yritän luottaa siihen, että se tulee vielä joskus takaisin. Nyt kun eläinnäyttelyä on jäljellä enää suunnilleen kuukauden päivät sain otettua itseäni niskasta kiinni ja menin Heurekaan. Vaikka kuvittelin näyttelykohteiden olevan enemmän oikeannäköisiä ja yllätyin ehkä hieman niiden "muovisesta" ulkonäöstä oli näyttely hyvin vaikuttava erittäin mielenkiintoinen. Kuvittelin eläinten olevan huomattavasti rajumman näköisiä ja siksi osaltaan halusin jättää pojat kotiin. Myönnettäköön toki, että halusin myös katsoa näyttelyn rauhassa ;)

Oletko sinä käynyt katsomassa Body worlds -näyttelyitä?

Ps. Olethan osallistunut jo lightboxin arvontaan?

Viikkoni numeroina.

5 kokattua ruokaa
1 neuvolakäynti
32 vaihdettua vaippaa
28 kupillista kahvia
5 mikrolämmintä ateriaa
1 koeajo
8 palaa suklaata
147 ajettua kilometriä
1 ulkona syöty lounas
9 koneellista pyykkiä
1 kulttuuripläjäys
3 tuntia aamupäiväkahviseuraa
7 astianpesukoneen tyhjennystä
97 kerättyä vaahteranlehteä
11 tuntia töitä
0 kupillista teetä
1 varattu kampaajakäynti
Ja liian vähän unta.

Jos tätä sitten vähän purkaisi vielä. Laskeskelin tuossa, että jos olen laittanut viidesti ruokaa ja oletettavasti syönyt ko. ruokaa heti tehtyäni sen ja mikrolämpimiä aterioitakin on vain viisi, niin mitähän olen syönyt neljästi? Vai onkohan neljä numero sille, kuinka usein minulta on lounas jäänyt "ajanpuutteen" vuoksi välistä :D Saattaa olla. Neuvolassa oli minun vuoroni vierailla nyt viimeistä kertaa omalla nimelläni. Jatkossa edessä on vain lastenneuvolakäyntejä. Kävin jälkitarkastuksessa - kaikki oli ok ja todistus lähetetty Kelaan. Homma hoidossa siis.

32 vaihdettua vaippaa ja tämä on minun vaihtamieni vaippojen määrä. Todellisuudessahan määrä on suurempi, sillä onhan noita vaihtanut viikon aikana jonkun verran mieskin. Näin kun määrän näkee, niin hetken kyllä käy mielessä ajatus kestovaippailusta. Mutta äh! Asiaan sen enempää tutustumatta koen kestovaippailun hankalaksi ja suuritöiseksi. Ummistan silmäni ja jatkan liberojen ostoa.

Minulla ei ole tarvetta vaihtaa autoa, mutta koska hyvä tarjous tuli vastaan ajattelin, että käydään nyt kokeilemassa. Autoni on aivan perusmallinen, ei mikään raketti (1.3) - vuoden 2013 viistoperällinen Toyota Auris. Koeajoautona testasin samanvuotista ja -korista, hybridi-automaatti Aurista (1.8). Tarjous oli hyvä ja auto oli mukava, mutta ei siitä nyt kuitenkaan tullut sellaista VAU EXPERIENCE -fiilistä, joten vaihto jäi tekemättä.

Tiesin, että meillä pestään pyykkiä usein, mutta että yhdeksän kertaa viikossa! Se on minusta jo aika paljon ja tuleehan sitä ajatelleeksi, että pestäänkö vaatteita meillä toisaalta liian usein. Eli pesemmekö itse asiassa lähes puhtaitakin vaatteita? Tähän täytyy ehkä kiinnittää enemmän huomiota. Astianpesukonettakaan ei olisi aivan pakko käyttää päivittäin, mutta sitten pitäisi hankkia lisää lautasia tai ruveta tiskaamaan käsin.

Kahvin juonnin lopetin tammikuussa, koska siitä tuli todella paha olo. Koko raskausaikana en sitten enää uskaltanut edes kokeilla kahvia, vaikka pahoinvointi helpottikin. Join teetä ja kiersin kahvin kaukaa, eikä kahvia oikeastaan edes tehnyt mieli. Pääsin kai kahvikoukusta eroon. Sitten yhtenä päivänä A:n syntymän jälkeen tuli sellainen fiilis, että nytpä juon kahvia ja niin vaan taas löysin itseni kahvinjuojien joukosta. Sitä mukaan kun kahvi on alkanut maistumaan, on taas teen juonti jäänyt kokonaan pois. Ehkä viimeistään talven tullen opettelen juomaan ainakin iltateen. Kahvin juontiakin voisi ihan hyvin vähän rajoittaa ja pitää sen vaikka maksimissaan kolmessa kupillisessa päivässä.

Perjantaina panin elämän risaiseksi ja lähdin muutaman mammakaverin kanssa lounaalle. Aikamoisella kiireellähän sitä sai taas touhottaa, kun ensinnäkin A ei juurikaan antanut minun syödä ja toisekseen piti koko ajan vilkuilla kelloa milloin täytyy rientää hakemaan poikia hoidosta. Mutta kyllä se sushi silti hyvää oli. Vielä odotan sitä hetkeä, kun pääsen oikeasti rauhassa syömään sushia. Kahdeksan palaa suklaata on saavutus! Olen onnistunut jättäytymään jäätävään sokerikoukkuun ja pahin himon kohde on suklaa. Tiedän, että sokerikoukku pitäisi katkaista täyskiellolla, mutta nyt en henkisesti pysty siihen. Suklaata on saatava ainakin yhtenä päivänä viikossa.

Vaahteranlehtiä olemme keränneet syksyistä ovikranssia varten ja kulttuuripläjäyksestä kuulette seuraavassa postauksessa.

Kivaa keskiviikkoa!

Uutta olohuoneessa: Lightbox (sis. arvonta!)

Lightboxit eli valotaulut ovat tulleet osaksi sisustusta ja sellainen löytyy jo todella monesta kodista. Valotaulut ovat kauniita ja kivoja sisustuksellisia elementtejä varsinkin juhlissa ja usein niitä näkeekin lasten synttäreillä, ristiäisissä tai jopa häissä. Omalla hankintalistallani valotaulu on ollut jo pitkään, kunnes sellainen sitten viimein muutama viikko sitten löysi tiensä olohuoneeseemme. Onko CoolStuff -verkkokauppa sinulle tuttu? CoolStuffin tavoitteena on tarjota asiakkailleen markkinoiden hauskimpia, hienoimpia ja kekseliäimpiä tuotteita. Tästä syystä he kutsuvatkin itseään tavarataivaaksi! Ja onhan tuo paikka nyt oikeesti täynnä mitä mahtavampia tavaroita. Sain helposti kulumaan yli puoli tuntia, kun selasin CoolStuffin verkkokauppaa ja etsin erilaisia hauskoja esineitä. Seuraavaksi on pakko saada tuo retro -kirjaintaulu, josta tulee tottakai mieleen kerrostalojen legendaariset nimitaulut.

Oma valotauluni on CoolStuffilta. Laite tarvitsee toimiakseen kuusi AA-patteria ja meinasin saada harmaita hiuksia sillä patteriluukku ei tässä mallissa ollut se kaikista helpoin avata tai sitten minulla vain oli niin kiire ja täpinä saada patterit sisään, että hutiloin hieman. Mutta voitteko kuvitella mikä oli suurin ongelmani tämän taulun esillepanossa!? En nimittäin millään osaa päättää minkä tekstin laittaisin tauluun ja toisaalta pää myös lyö aivan tyhjää ja keksin vain tämän kliseisen "home sweet home" -tekstin, hahahahahaha :D Minkä tekstin sinä laittaisit sinun tauluusi?

Yhteistyössä CoolStuffin kanssa saan ilahduttaa teitä rakkaat lukijani ja arpoa teidän kesken yhden tällaisen lightboxin! Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tätä postausta ja tottakai voit lunastaa toisenkin arvan itsellesi seuraamalla kommammaa -blogia facebookissa. Arvontaan voi osallistua 8.10.2017 klo 23.59 asti.

Muistathan jättää kommenttiin toimivan sähköpostiosoitteen ja kertoa monellako arvalla osallistut arvontaan. Voittajaan otan yhteyttä henkilökohtaisesti ja yhteystiedot luovutan CoolStuff -verkkokaupan edustajalle palkinnon postitusta varten. Palkinto postitetaan Suomen rajojen sisäpuolella.