Veljeni, esikoisemme kummisetä, toi vuosi sitten meille kurpitsan ja kasan ideoita miten tehdään kurpitsalyhty. Eniten tällä askartelulla hän ajatteli kummipoikaansa, mutta kyllä me kaikki siihen hommaan osallistuttiin. O:lla on välillä kammottavan hyvä muisti ja jostain sopukoista se pari viikkoa takaperin kaivoi tämän vuoden takaisen kurpitsakeissin.
Alkoi kysely saadaanko tänäkin vuonna kurpitsa-askartelun tuloksena lyhty parvekkeelle. Veljellenikin tästä ohimennen mainittiin ja niinhän tuo kuuliainen eno/kummisetä otti kopin. Eilen oli luvassa askartelua, puukkoleikkejä, kammottavia ilmeitä, kurpitsan sisustan kaivuuta ja kynttilänvaloa.
Lopputuloksena on kaksi (pitäähän kummallakin pojalla olla oma <3) hienoa kurpitsalyhtyä, jotka valaisee pimeitä iltoja parvekkeella, ja joita voi helposti sisätiloista olohuoneen ikkunan läpi katsella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!