Joku sen kuuli. Minun
hiljaisen toiveeni.
Toissailtana.
Joku sen kuuli ja toteutti sen.
Hiljaa
toivoin, että pojat menisivät kiltisti nukkumaan. Päätin lukea vähän pidemmän
sadun, sadun kolmesta pienestä porsasta. Veli Huilusta, Veli Viulusta ja
Veli Pontevasta. Ja isosta pahasta sudesta. Mies lähti kalaan ja toivoin
ehtiväni järven rantaan vielä kun maisema näytti todella kauniilta.
Järvi oli tyyni ja taivas samalla avoin ja pilvinen.
Halusin rantaan kuuntelemaan hiljaisuutta, joka täällä on todella hiljaista. Ei
edes ole mitään mitä kuunnella. Mukaani tahdoin vain kamerani.
Se onnistui.
Minua kuultiin ja toiveeni toteutettiin. Oli vain minä, kamerani ja rauhani. Ja
ne useampikymmen hyttystä - tottakai.
Pitkästä aikaa otan taas osaa Pienen Linnun makrotex -haasteeseen ja nämä olkoon minun heinäkuiset kuvani.
Ihanan levollisia kuvia ^__^
VastaaPoistawith love, Jenni
Kiitos! Kävin pikavisiitillä luonasi, todella kauniita kuvia sinulla!
PoistaOi kiitos!
PoistaOi mikä ihana ihana postaus <3
VastaaPoistaKiitos <3 Minulle ehkä sanallisesti vähän epätyypillinen postaus, mutta jostain se vain kumpusi, sen kummempia miettimättä :)
PoistaTuolla rannalla istuskella ja nauttia hiljaisuudesta, rauhasta - ah,se on onnea
VastaaPoistaNiin on! Kaunis maisema, rauha ja hiljaisuus.
PoistaTodella kaunista. Ihanat kuvat.
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKauniit kuvat. Ihana rauha ja rakkaus, se välittyy näistä. Heinäkuu. Lempikuva oli ehdottomasti kakkonen:)
VastaaPoistaKiitos! Kiva, että sain välitettyä sitä samaa tunnelmaa eteenkinpäin eikä se vain jäänyt minun silmiini ja ajatuksiini näistä kuvista :)
PoistaNäyttää ja kuulostaa kauniilta! Voisi ehdottomasti olla myös minun toiveeni!
VastaaPoistaKiitos!
Poista