keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Ompeluvuosi 2019.

Tapanani ei ole tehdä uuden vuoden lupauksia, mutta vuosi sitten heitin itselleni haasteen. Vuonna 2018 en ommellut juurikaan ja se harmitti. Harmitti, etten ollut osannut ottaa aikaa itselleni ja harrastukselleni. Vuoden 2019 haaste olikin se, että minun piti ommella enemmän, kuin edellisenä vuonna. Haasteen toteuttaminen ja itsensä siinä voittaminen oli naurettavan helppoa. Ompelin vuonna 2018 kaksi tunikaa, hahahahahaha! Olin ehkä jo tammikuussa ylittänyt haasterajani.

Nyt, kun katson viime vuoden ompeluksiani, voin sanoa olevani ylpeä itsestäni. Tein huomattavasti enemmän, kuin mitä osasin edes odottaa. 17 valmistunutta vaatetta on minulle paljon. Samanlaista haastetta en ehkä uskalla tänä vuonna heittää itselleni, mutta jään mielenkiinnolla seuraamaan tämän vuoden nousevaa lukua.

Linkit näiden vaatteiden postauksiin kuvan alla.

9 mekkoa/tunikaa, 5 paitaa, 2 housut ja 1 takki.

Kaksi paitaa ja muutamat housut  ///  Kuinka usein.. (vaaleanpunainen PaaPii tunika)  ///  Laulua ja tanssia rakastava ilopilleri (raidallinen tunika)  ///  Lumitunika Vimman letistä  ///  Sinkku ja Husse mukaan lomalle (timanttipaita ja omenainen lumitunika)  ///  Takki ja tunika lahjaksi

sunnuntai 26. tammikuuta 2020

Blogin tulevaisuus.

Hei vaan kaikille!

Viime kerrasta onkin jo aikaa. Halu kirjoittaa ja julkaista blogia ei ole kadonnut mihinkään, mutta muu elämä on vain tempaissut minut mukaansa niin vahvasti, että on ollut pakko priorisoida ja jättää vähemmälle, tai kokonaan pois hyvin sydäntä lähelläkin olevia harrastuksia. Edellisestä postauksesta taitaa olla muutama kuukausi aikaa ja totuuden nimissä olen paininut koko viime vuoden itseni kanssa siitä, mikä on blogini tilanne ja mihin suuntaan se menee. Ensin loin paineita itselleni siitä, että julkaisutahti hiipui ja sitä kautta tietysti kävijät vähenivät. Sitten tuli se vaihe, kun taistelin itseni kanssa siitä, kun halusin pitää blogini vielä hengissä ja koin morkkista, kun en kyennyt sitä tekemään. Loppuvuodesta taisin ajatella, että blogi tekee hiljaista kuolemaa ja se roikkuu internetavaruudessa vain siksi, etten osaa ja uskalla luopua siitä. Ja jälleen kerran koin ärsytystä siitä, että minunkin vuorokaudessani on vain 24 tuntia ja ne eivät riitä kaikkeen siihen, mitä haluan pystyä tekemään ja saavuttamaan.

Vuoden vaihteen aikaan olin oikeastaan jo tehnyt päätökseni siitä, että nyt tämä jahkailu ja jossittelu loppuu. Lopetan itse elämää syyttämisen ja menen rohkeasti kohti sitä totuutta, ettei tähän nyt ole aikaa. Olin jo valmistellut hyvin tarkan tekstin päässäni siitä, kuinka nyt lopetan blogini. Päästän itseni irti ja suon itselleni aikaa muuhun.

Minut tuntevat tietävät, että olen hyvin "kaikki, tai ei mitään" tyypin ihminen. Jos jotain teen, teen sen täysillä, sillä en voi hyväksyä itseltäni jotain, mikä on jäänyt puolitiehen. Esimerkiksi, jos omasta mielestäni epäonnistun jossain ompelutyössäni, eikä oikein korjaamisen varaa ole, heitän työn mieluummin roskiin, kuin alan tekemään kompromisseja. Uskallan kai sanoa olevani perfektionisti.


Olin päättänyt luopua blogista, koska en voi tehdä sitä edes puoliteholla. Parhaimpina aikoina julkaisin keskimäärin neljä kertaa viikossa ja nyt tahti on tipahtanut niin alas, että osa kuukausista jää kokonaan tyhjäksi. Ajattelin, että lopettaminen kokonaan on ainoa vaihtoehto, mutta yhtenä aamuna itseäni peilistä tuijottaessani tajusin, että oikeastaan minä itse olen ainoa jarru toiminnassani. Niinpä päätin höllötä pipoa ja riisua tavoitteita.

Blogi jää elämään. Tästä lähtien julkaisen silloin, kun se tuntuu luontevalta. Edelleen asiaa olisi kirjoitettavaksi, vaikka joka päivä, mutta koska siihen minulla ei ole aikaa, se saa jäädä. Tiedän, että tällainen päätös vaikuttaa varmasti blogin kävijämääriin, mutta toisaalta, niin on vaikuttanut jo monet hiljaiset kuukaudetkin. Pääosinhan teen tätä nykyään kuitenkin itselleni, mutta onhan vastavuoroisuus ja muut ihmiset yksi ainoita syitä siihen, miksi ylipäätään kirjoitan julkista blogia. Kiitos, jos sinä jaksat pysyä siellä vielä!

Muistathan, että blogia useammin päivittyy Instagram. Tule sinäkin sinne seuraamaan.