perjantai 14. kesäkuuta 2019

Sormet pois oven välistä!

Tajusin juuri yhden asian. Kahdeksan vuoden äitiyteni aikana uskon varoittaneeni ja muistuttaneeni lapsiani eniten siitä, ettei ovien karmeista oteta kiinni. Tiedän myös siskoni toitottaneen tätä samaa asiaa omille lapsilleen todella usein, mutta niin vain vahinko pääsi viime viikonloppuna käymään. Lapsilla on jokin ihmeellinen tarve juosta ovissa ja niin he nytkin tekivät. Kielsin heitä paiskomasta ovia perässään, koska silloin usein tapahtuu se, että jollain takana tulevalla on sormet väärässä paikassa ja onnettomuus on valmis tapahtumaan.

Seuraava tarina on tosi ja vaikka kuvat eivät ole mitenkään järkyttäviä, voi teksti järkyttää herkimpiä.

Usein onnettomuuksien matkassa sanotaan olleen onnea mukana, mutta tällä kerralla matkassa tuntui olevan vain äärettömästi huonoa onnea. Alakerrastamme pääsee sisäkautta autotalliin ja tässä ovessa on sellainen jousimekanismi, joka sulkee oven itsestään kiinni. Ovi avautuu autotalliin päin ja esikoisemme taisi ovesta kulkea ensin ja siskoni tytön oli tarkoitus mennä perässä. Jostain syystä hän oli kuitenkin ottanut oven karmista saranapuolelta kiinni ja ovi pamahti kiinni. Emme itse nähneet tapahtumaa, sillä emme olleet samassa huoneessa. Havahduimme asiaan siinä samassa, kun tyttö tuli itkien näyttämään veren peittämää kättään ja onnistui kertomaan sormen jääneen oven väliin. Singahdimme huuhtelemaan kättä, jotta näemme mistä on kyse, eikä kukaan meistä osannut odottaa sitä näkyä. Siskoni seuraavat sanat kajahtivat talomme yläkerrassa, kuin veitsellä olisi leikannut ilmaa. Pystyin kuulemaan hänen äänestään kauhun, kun hän huusi: "täältä puuttuu pala!".

En lähtenyt tutkimaan sormea, vaan tämän kuullessani yritin vain miettiä, millaista palaa lähden etsimään tuon oven läheisyydestä, ja jos löydän sen, miten minun tulee se säilöä. Taisin jopa kirota mielessäni, ettei pakkasessa ole yhtään jääpaloja (miten niin, olen katsonut liikaa sairaalasarjoja). Palaa ei löytynyt ensimmäisellä vilkaisulla, joten lähdin katsomaan sormea. Oikean käden peukalosta näytti puuttuvan käytännössä katsoen koko sormen pää. Huomasin siskoni hätääntyvän ja vaipuvan paniikkiin ja näin, kuinka hän tiedosti tilansa itsekin. Näin myös kuinka siskoni tyttö romahti, kun hän huomasi äitinsä pelon, joka on tietenkin täysin luonnollista.

Muutaman kerran katsoin siskoani silmiin ja pyrin sanomaan hänelle hyvin rauhallisesti, mutta jämäkästi: "rauhoitu". Mitään muuta ei siinä hetkessä tullut mieleen, mutta ajattelin, että hänet pitää saada tokenemaan, jotta tyttökin rauhoittuu. En tiedä oliko siitä apua, mutta ainakin siskoni sai näistä muutamasta kerrasta selvästi taas ajatuksesta kiinni ja pakkansa kasaan. Kiedoimme sormen ympärille puhtaan rievun, pidimme kättä kohoasennossa, puristimme ympärille keittojuurespussin suoraan pakkasesta ja juoksimme autoon. Onneksi Peijaksen sairaalaan ei ole meiltä, kuin vajaan 10 kilometrin matka, mutta voitte kuvitella, kuinka uuvuttavan pitkältä tuo matka tuntui - varmasti meistä kaikista.


Meidät otettiin sairaalassa vastaan nopeasti ja jo ilmoittautumistiskillä hoitaja tuli tarkastamaan sormen kunnon. Näytimme sormea vuorotellen lääkärille ja muutamalle hoitajalle, siitä otettiin röntgenkuvat ja sormi pakattiin kunnolla. Sormi liikkui normaalisti ja röntgenin mukaan luussa ei ollut vaurioita. Lääkärin mukaan röntgenillä varmistettiin myös sitä, kuinka paljon sormesta puuttui ja jos luun päällä ei olisi ollut kudosta, olisi meidät lähetetty jatkohoitoon Uuteen Lasten Sairaalaan.

Tässä kohtaa on hyvä todeta, että onnea oli sittenkin mukana tässäkin onnettomuudessa. Sormi ei juurikaan lyhentynyt ja ainakin useamman hoitajan ja lääkärin mukaan sormi parantuu entiselleen. Tapahtuneesta on nyt jo useampi päivä ja sormea on käyty näyttämässä myös lasten plastiikkakirurgille. Hänen diagnoosinsa oli hyvin optimistinen ja hän vahvisti sen mitä jo epäilinkin (löysin irronneen palan). Sormesta on irronnut kynsi lähes kokonaan ja sormesta irronnut pala on paljon luultua pienempi. Lääkäri lupasi, että jo viikon päästä sormi on paljon parempi ja mikä parasta, tänä kesänä pääsee vielä uimaan.

Tämä onnettomuus oli monen vahingon summa, eikä oikeastaan kenenkään syytä. Kukaan ei paiskonut ovia, vaan epähuomiossa yksi sormi jäi kriittisellä hetkellä pahimpaan mahdollisen paikkaan. Oven sulkumekanismia on nyt hidastettu ja tällä hetkellä se sulkeutuu äärettömän hitaasti.

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Mitä tänään syötäisiin? 8 viikon ruokalista - viikko 8.

Nakit ja ranskalaiset on ruokana helppo arkipäivän pelastaja, mikä ei vaadi juuri kokkailua. Herraskartanon kukkakaali on ruoka, jota ei taida oikein kukaan tietää. Äidiltäni olen tämänkin reseptin perinyt, mutta en ole koskaan tainnut kysyä häneltä, mikä on tuon ruoan alkuperä tai syntytarina. Herraskartanon kukkakaali on laatikkomuotoinen ruoka, jossa alimmaksi laatikkoon laitetaan piirakkapohja. Päälle ladotaan lähes kypsäksi keitettyä kukkakaalia ja jauhelihakastiketta. Koko komeus kruunataan juustoraasteella ja paistetaan kypsäksi. Herkkuruokaa, jota en edes muista milloin olisin viimeksi laittanut.

Karjalanpaisti on yksi perinteisimmistä lihapadoista ja usein lapsuudenkodissani tämän ja perunan lisäkkeenä syötiin makaronilaatikkoa (siis sitä lihatonta versiota). Hyvä kalakeitto on muuten taivaallista! Vielä kun sen lisäksi kattaa pöytään saaristolaisleipää, on makunautinto täysin kohdillaan.

Kananugetit löysin vasta vähän aikaa sitten. Halusin tehdä niitä ja etsin hyvänkuuloista reseptiä netistä. Rakastan ruisleipää ja hapankorppuja, joten K-Ruoan sivuilta löytynyt ohje ruiskuorrutteisiin kananugetteihin oli testattava. Ensimmäisellä kerralla paistoin nugetit uunissa, mutta niistä tuli omaan makuun vähän liian kuivia. Seuraavaksi paistoin kuorrutetut kanapalat voi-öljy seoksessa ja lopputulos oli aivan mielettömän hyvä. Kannattaa kokeilla!

Kahdeksan viikon ruokalista on nyt kokonaisuudessaan julkaistu. Toivottavasti tämä 40 ruoan lista tuo sinullekin helpotusta arkeen.

Kahdeksan viikon ruokalistan muut viikot löytyvät helposti täältä!

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Makuuhuoneen seinästä löytyy tähtipölyä.

Sekä olohuoneen, että makuuhuoneen tehosteseinästä minulla on ollut pitkään päässäni visio, mutta en ole tiennyt miten ne toteutettaisiin. Pinterestin kautta taisin löytää tämän kuvan Katin kokeelliset remontit -blogista ja sellaisen halusin meidän makuuhuoneen seinään. Lähetin kuvan miehelleni ja pyysin häntä selvittämään, miten seinä on toteutettu. Selvitystyö ei ollutkaan ihan helppo, sillä joko emme osanneet googlettaa oikeilla sanoilla tai sitten ohjetta tällaisen seinän tekoon ei vain ole. Vaatimukseni seinälle oli suunnilleen tuo kuvan väri, pinnan pitää olla rosoinen ja elävä. Mies päätti lähteä testaamaan seinää tasoitteella, ja teki muutamia koevedoksia autotallissamme. Päädyimme käyttämään tasoitteen levittämisessä sellaista tekniikkaa, jossa seinään levitetty tasoite "hierretään" laudan pätkällä epätasaiseksi.

hopeakimalteet kiiltää auringossa tikkurila taika stardust

makuuhuone elävä tasoiteseinä

Rosoinen tasoitepinta

tasoiteseinä tikkurila taika stardust lasyyri

hopeakimalteet kiiltää auringossa tikkurila taika stardust

Tasoitepinta ei voinut jäädä käsittelemättömäksi, sillä se ei olisi kestänyt. Piti siis keksiä seinäpinalle jokin suoja ja löysin Tikkurilan Taika Stardust kimallelasyyrin. Ajattelin, että ainakin yhdessä huoneessa pitää olla vähän tähtipölyä ja telasimme hopeanhohtoista kimalletta seinälle. Lasyyri on valkoista, joten levittäminen hieman jännitti, mutta purkissa luvattiin, että lasyyrin kuivuttua näkyviin ei jää muuta, kuin kimalteet ja niin kävikin. Nyt makuuhuoneemme isoin seinä on valmis. Siitä ei tullut ihan sellainen, kun sen näin mielessäni, mutta hyvin lähellä sellaista lopputulosta ollaan. Keskellä päivää kimalteita ei juurikaan pysty erottamaan seinäpinnasta, mutta valot tuovat ne kivasti esiin ja varsinkin ilta-auringon osuminen tuohon seinään, saa sen näyttämään maagiselta. 

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Ylimääräinen arkivapaa.

Päiväkoti oli eilen kiinni kehittämispäivän vuoksi ja vaikka varahoitomahdollisuus totta kai oli, pidin kuitenkin lapset kotona ja vietimme kunnon vapaa päivän. Onneksi vapaapäivä osui eiliselle, sillä nyt kun katson ulos, sataa vettä kaatamalla ja on samalla tahdilla satanut jo pidemmän aikaa. Kävimme hakemassa Tokmannista vähän kesäkukkia ja istutimme ne pihalle. Pojat heittivät tikkaa ja kaikki lapset hyppivät trampoliinilla. Likka kaivoi kielloistani huolimatta kukkapenkistä multaa ja leikki kuravellileikkejä.

mehiläinen pikkusydän

voikukka haituvakukka haituva

punainen kesäkukka

kukkapenkki

Tänään on esikoisen ensimmäinen kesälomapäivä. Eilinenhän oli tietysti myös, mutta en sitä samalla tavalla laske, kun olimme lähes koko perhe kotona. Tänään O joutuu (tai saa, miten sen nyt ottaa tai riippuu kai, keneltä kysyy) olemaan yksin kotona koko pitkän päivän. Päiväkotilaistenkin loma on jo ihan kohta, sillä heidän ensimmäinen lomapäivänsä on jo perjantaina. Mies jää isyysvapaan turvin lomalle jo juhannusviikolla ja minä vasta heinäkuun ekan viikon jälkeen. Saavat isä ja lapset nauttia muutaman viikon ihan keskenään lomailusta ja minä saan piiiiitkästä aikaa ajaa suoraan kotoa töihin ja toisin päin.

Ps. Olisin huolissani, jos kuvista ei näkisi niin selvästi, mitkä on otettu järkkärillä ja mitkä puhelimella, mutta tuo puhelimen kuvanlaatu alkaa olla todella kamalaa. Puhelimeni on Samsung Galaxy S7, eli jos sinä olisit nyt hankkimassa uutta puhelinta, minkä sinä ostaisit? Vaatimuksena Android ja HYVÄ kamera.

maanantai 3. kesäkuuta 2019

Mitä tänään syötäisiin? 8 viikon ruokalista - viikko 7.


Mitä sinulle tulee mieleen kanaviillokista? Minulle se tuo mieleen yläasteen, hahahahah!! Äidin laittama kanaviillokki on parasta mitä tiedän, mutta koulun kanaviillokki on aina tähän päivään asti ollut, ja on edelleen numero kakkonen. Olen useammankin kerran laittanut kanaviillokkia, mutta en ikinä saa siitä sen makuista, kuin siitä haluaisin.

Jauhelihapihvejä teen kun on enemmän aikaa. Itse asiassahan se on ihan sama, onko ne pihvejä vai pullia, mitä siitä jauhelihataikinasta tekee, mutta vaihtelua se silti on. Pinaattikeittoa meillä syödään pääasiassa vain lounasruokana ja lähes aina "teen" sen sulattamalla kaupan pakastealtaasta nostetusta tiiliskivestä.

Lihapata on talvinen ruoka ja oli aika, jolloin söimme usein lihapataa. Nyt voi olla, ettei lihapataa ole syöty vuoteen. Suurin syy tähän on keskimmäisin lapsemme, joka onnistuu aina pyörittämään lihapaloja suussaan, vaikka liha olisi tosi pehmeää ja leikattu hyvin pieneksi.

Mäkkäri, Hese tai joku muu pikaruokaravintola kuuluu meidän ruokalistoihin ehdottomasti. Silloin tällöin on kiva aloittaa viikonloppu joko hampurilaisaterialla tai vaikka pizzalla.


Kahdeksan viikon ruokalistan muut viikot löytyvät helposti täältä!