perjantai 5. huhtikuuta 2019

Kivitaiteilija.

Päiväkodissa on aina jonkun aikaa jokin teema, mitä ryhmässä toteuttavat. Viime syksynä D:n ryhmässä oli kiviteema ja se teema lievästi sanottuna jäi pojalle hieman päälle. Päiväkodissa he etsivät erilaisia kiviä luonnosta ja tutkivat kuinka montaa eri väristä löytävät. He opettelivat ison ja pienen ymmärtämistä kivien avulla ja he saivat etsiä itselleen oman kiven. Omat kivet kannettiin metsäretkeltä päiväkotiin ja ne pestiin, niille keksittiin nimet ja ne laitettiin näytille. Tasaiseen tahtiin alkoi sitten kotiinkin ilmestyä kiviä tuon pienen pojan toimesta. Välillä hän saattoi ottaa kesken viikon reppunsa kotiin mukaan, ja kun kysyin miksi, oli syynä se, että isompi kivi on näin helpompi kantaa kotiin. (A P U A !) Päiväkodissa vietiin tämä kiviteema jopa niin pitkälle, että tekivät yhtenä päivänä ryhmänsä kanssa retken Heurekan pihalle ihastelemaan Heurekan kivipuistoa ja siellä olevia erilaisia kiviä. Ihan mielettömän kiva juttu päiväkodilta, arvostan!

Yhdessä vaiheessa kivien kulkeutumisesta kotiin tuli jo tapa, kunnes lumi peitti maan, eikä kiviä enää oikein löytynyt. Sanoin pojalle, että kivien kerääminen on ihan ok, kunhan sovitaan muutamasta perussäännöstä.

1. kivet kuuluvat ulos
2. kivi ei saa olla niin iso, ettei sitä jaksa itse kantaa
3. vaikka sora on iso kasa pieniä kiviä, ne ei silti kelpaa kerättäväksi

Terassin pöydälle D on näitä kiviään nyt sitten kerännyt. Yhden kiven hän on saanut tuoda sisälle, mutta sen he etsivät päiväkotiryhmänsä kanssa metsäretkeltä, kantoi sen päiväkodille, pesi ja koristeli niistä jokaiselle oman kivityypin. Se on koriste-esine ja se on esillä D:n huoneessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!