Mitä tänään syötäisiin? 8 viikon ruokalista - viikko 1.

Mitä tänään syötäisiin? on kysymys, jonka esitän itselleni useasti, eli siis ainakin kerran viikossa. Tuntuu, että syömme aina samoja ruokia ja joskus olisi oikeasti kiva saada vähän laajennusta ruokarepertuaariin. Siitä se ajatus sitten lähti ja aloin kirjaamaan paperille meidän perheessämme eniten syötyjä ruokia. Yhtäkkiä tajusin, ettei meidän ruokalistamme oikeasti olekaan ihan lyhyt, sillä sain listalle lähes 40 eri ruokaa.

Nyt jos äitini lukee tätä, hänen mielessään kiehuu. Häntä on nimittäin jo vuosia ärsyttänyt se, että aika ajoin lehdissä julkaistaan esimerkiksi viikon ruoat kahdellakymmenellä eurolla ja sitten ruokalista on oikeasti vain maanantaista perjantaihin. Hän aina miettii, että ovatkohan jotkut ihmiset oikeasti sellaisia etteivät he syö viikonloppuisin. Tai, että kenen viikko on maanantaista perjantaihin, kun hänen viikkonsa jatkuu aina sunnuntaihin asti. Minun ruokalistassani on jokaiselle viikolle viisi ruokaa siksi, etten koskaan tee ruokaa joka päivä ja ihan vain luettavuuden kannalta olen ne sijoittanut nyt maanantaista perjantaihin. Meillä oikeasti tehdään ruokaa aina ainakin kahdelle päivälle, sillä näin ruuhkavuosiarjen keskellä en pysty puristamaan jokaisesta arkipäivästä aikaa ruoanlaitolle.

Kahdeksan viikon ruokalista tuntui ajatuksena sen verran kattavalta, että ajattelin laittaa hyvän jakoon. Jaan kahdeksan viikon ajan, joka maanantaina uuden viiden ruoan ruokalistan ja ainakin yhdestä ruoasta kerron vähän enemmän. Postauksessa saattaa olla tarinaa yhdestä tai kaikista viidestä ruoasta ja ainakin yhden sen viikon ruoan resepti. Toivottavasti näistä tulevista viikoista on helpotusta myös sinun arkeesi ja kuka tietää, jos vaikka saisit näistä jonkun uuden idean omaan viikkoruokailuusi.

Nakkikastike on minulle lähes legendaarinen ruoka. Sitä on laitettu äitini toimesta jo silloin, kun minä olin pieni. Silloin se oli aina tehty HK:n Aito Nakeista - se napsahtava nakki, ahahahahah! Nyttemmin käytän nakkina useimmiten Atrian Werneriä, Snellmannin kunnon nakkia tai jotain muuta sellaista nakkia, jonka lihapitoisuus on korkea. Resepti tähän ruokaan on päässä, enkä koskaan mittaile mitään aineksia, vaan lorautan ainekset näppituntumalla. Eilen tein nakkikastiketta kahdesta syystä - ensimmäisenä, se on meidän D:N lempiruokaa ja toisena, minun oli pakko yrittää miettiä tätä reseptiä varten edes jotain sinnepäin määriä.

Nakkikastike

Tästä määrästä meidän viisihenkinen perheemme syö kaksi päivällistä
3pkt Snellmann Kunnon nakkimakkaraa
1pkt pekonia
2 sipulia
3rkl vehnäjauhoa
3dl vettä
3dl kermaa
Rouhittua mustapippuria
(3 valkosipulin kynttä pilkottuna pieneksi ja 60g tomaattisosetta)

Suikaloi pekoni ja silppua sipuli. Paista pekonia ja sipulia (laita joukkoon myös valkosipuli, jos sitä ajattelit käyttää) kasarissa, jotta sipuli kuullottuu ja pekoni rapsakoituu. Pilko nakit ja laita ne pannulle pekonin ja sipulin kaveriksi. Kääntele ja paista kauttaaltaan. Kun nakit ovat saaneet hieman väriä pintaan (jos teet kastikkeesta tomaattisen version, sekoita tässä vaiheessa tomaattisose mukaan), sekoita vehnäjauhot mukaan, niin ettei vehnäjauhoa voi nähdä enää valkoisena. Kaada joukkoon vesi ja sekoita. Anna suurustua ja jatka kastiketta kermalla. Nesteen määrää oli minusta kaikista vaikein arvioida tätä varten, mutta mönkään ei voi mennä, jos ensin laittaa vähän vähemmän ja lisää sitten, jos kastike on turhan paksua. Mausta rouhitulla mustapippurilla ja anna kastikkeen hetki muhia ja maustua. Nauti keitettyjen perunoiden tai vaikka makaronin kanssa.

Kiusatusta valehtelijaksi.

Moikka Opettaja,

O tuli tänään kotiin iltapäiväkerhon jälkeen lantiosta alaspäin aivan läpimärkänä. Poika kertoi, että hänet oli tuupattu iltapäiväkerhon jälkeen koulun vieressä olevaan ojaan. O oli omien sanojensa mukaan ollut ojan reunalla katsomassa ojaan päin ja joku vanhempi poika oli kuulemma häneltä kysynyt, haluaako hän mennä ojaan. Poikani oli vastannut kieltävästi, johon kysyjä oli reagoinut tuuppaamalla hänet ojaan ja poistunut paikalta. O ei osannut kertoa kuka tämä poika oli, hän ei tuntenut poikaa, mutta uskoi pojan olleen neljäsluokkalainen. En usko, että poikani oikeasti tietää miltä luokka-asteelta poika oli.

En oikein tiedä mitä tällaisessa tilanteesta pitäisi tehdä, joten ajattelin aloittaa siitä, että tuon asian sinun tietoosi. O:n mukana tilanteessa tai lähistöllä oli kuulemma ollut hänen kaverinsa Emma. O kertoi, että Emma on myös ekaluokkalainen - saattoi sanoa Emman olevan 1M luokalla.

Samalla sain kuulla, että O olisi joutunut ojaan jo aiemminkin. Viikkoja tai ehkä jo kuukausia sitten, mutta silloin se olisi tapahtunut koulupäivän aikana. Kysyin häneltä mitä hänen märille vaatteilleen oli käynyt tai, että oliko hän loppupäivän ollut märissä vaatteissa koulussa. O kertoi, että olisi kuivatellut vaatteet koulussa patterin päällä. Ajattelin, että jos näin olisi oikeasti käynyt, saattaisit ehkä tietää asiasta - ellei sitten tämä ole tapahtunut sellaisena päivänä, jolloin paikalla on ollut sijainen.

Äitinä yksi pahimmista peloistani koskien lapsiani, on pelko siitä, että lastani kiusattaisiin. Pelkään sitä ehkä siksi, että ainakin median kautta on välittynyt sellainen kuva, että kiusaustilanteelle voi olla lähes mahdoton tehdä mitään. Varmastikaan lehtiin ei päädy läheskään kaikki kiusaamiseen liittyvät tarinat, ja uskon siihen, ettei kaikki konfliktit ole vaikeita selvittää.

Yhtenä torstaina jouduin ensimmäistä kertaa oikeasti sen ajatuksen eteen, että lastani olisi kiusattu. Tenttasin esikoistamme tapahtumista ja kun en keksinyt muutakaan, ajattelin, että asia täytyy tuoda opettajan tietoon. Kirjoitin ylläolevan tekstin valmiiksi Wilmaan opettajalle lähetettäväksi. Saatan useinkin kirjoittaa jotain hyvin impulsiivisesti, mutta koskaan en lähetä tai esim. julkaise tekstiä sen enempää miettimättä. Nytkin jätin asian hautumaan luonnokseksi. Pohdimme mieheni kanssa sitä, onko näin voinut oikeasti tapahtua. Tiedämme O:n kiinnostuksen tuota ojaa kohtaan ja olemme häntä useasti kieltäneet sinne menemästä. Jollain tavalla O:n kertomus tuuppaajasta oli järkevä ja todentuntuinen, vaikka oudolta se kyllä kuulosti. Miksi kukaan tekisi noin? Oliko poikani ärsyttänyt jotenkin? Mitä oikeasti tapahtui?

Yksi suurimmista kysymysmerkeistä oli O:n reppu. Reppu ei kuulemma kastunut, koska se ei ollut hänen selässään, vaan hän oli riisunut sen jalkakäytävälle. Tämä ja se, että poika oli jotenkin hyvin rauhallinen, antoi meille syyn epäillä tarinan todenperäisyyttä.

Nukuimme yön yli ja keskustelin asiasta uudestaan pojan kanssa seuraavana päivänä. Pyysin häntä uudelleen kertomaan mitä oli tapahtunut ja kuvailemaan tuota tuuppaajaa. Tarinan hän kertoi kuten edellisenäkin päivänä, eikä hän osannut sanoa tuuppaajasta juuri mitään. Kuuntelin pojan kertomuksen, jonka jälkeen esitin hänelle kysymyksen "Oletko aivan varma, että kerroit nyt koko totuuden?". O oli pitkään hiljaa, jolloin tiesin saaneeni hänet kiinni valheesta. Poika oli keksinyt tarinan siksi, että hän pelkäsi vanhempiensa suuttuvan. Hänhän tiesi, että häntä oli kielletty menemästä ojaan ja nyt hän kuitenkin oli mennyt sinne, horjahtanut ja lähes uinut tuossa likaläjässä.

Hetkessä kiusatusta tulikin valehtelija. O tiesi tehneensä väärin ja hän tiesi senkin, ettei valehdella olisi saanut. Kävin pojan kanssa pitkän keskustelun valehtelun vääryydestä ja totuuden kertomisen tärkeydestä. Kerroin, että vaikka aina pitää pyrkiä tekemään oikein, tulee elämässä väistämättä eteen sellaisiakin hetkiä, jolloin tulee tehtyä tyhmästi tai "väärin". Se kuuluu elämään ja varsinkin lapsen arkeen ja tärkeintä onkin, miten asian käsittelee siitä eteenpäin. Tärkeintä on kertoa totuus, ottaa vastuu teoistaan, tarpeen vaatiessa pyytää anteeksi ja mikä tärkeintä, ottaa tapahtumasta opiksi. O pyysi anteeksi valehteluaan, mutta todellisuudessa taitaa jäädä nähtäväksi, ottiko poika opiksi.

Rairuohot kananmunan kuoriin.

Pääsiäinen on jo ensi viikolla. Tänä vuonna otimme pienen varaslähdön rairuohojen kanssa ja kylvimme ne jo reilu viikko sitten. Muutama vuosi sitten kylvimme rairuohosiilet ja viime vuonna maalasimme pilttipurkeista pieniä tipuja ja kasvatimme niille vihreät tuuheat tukat. Tänä vuonna halusin tehdä taas jotain meille uutta ja kylvin rairuohot kasvamaan tyhjiin kananmunan kuoriin. Munakupit askartelin kananmunakennosta. Leikkasin jokaista munaa varten yhden kennon kolon irti ja päällystin sen kauniilla servetillä. Asetin kupin puoliksi leikatun servetin keskelle, taitoin servetin kupin sisälle ja liimasin servetin reunat kupin sisäpohjalle vedellä laimennetulla puuliimalla. Vaikka kylvin useampaankin kananmunan kuoreen rairuohoa, jäi yhdestä pussillisesta siemeniä ihan hirvittävästi yli. Loput siemenet laitoinkin lasiseen maljakkoon kasvamaan. Helpolla ja hauskalla hommalla on kaunis lopputulos.

Kivitaiteilija.

Päiväkodissa on aina jonkun aikaa jokin teema, mitä ryhmässä toteuttavat. Viime syksynä D:n ryhmässä oli kiviteema ja se teema lievästi sanottuna jäi pojalle hieman päälle. Päiväkodissa he etsivät erilaisia kiviä luonnosta ja tutkivat kuinka montaa eri väristä löytävät. He opettelivat ison ja pienen ymmärtämistä kivien avulla ja he saivat etsiä itselleen oman kiven. Omat kivet kannettiin metsäretkeltä päiväkotiin ja ne pestiin, niille keksittiin nimet ja ne laitettiin näytille. Tasaiseen tahtiin alkoi sitten kotiinkin ilmestyä kiviä tuon pienen pojan toimesta. Välillä hän saattoi ottaa kesken viikon reppunsa kotiin mukaan, ja kun kysyin miksi, oli syynä se, että isompi kivi on näin helpompi kantaa kotiin. (A P U A !) Päiväkodissa vietiin tämä kiviteema jopa niin pitkälle, että tekivät yhtenä päivänä ryhmänsä kanssa retken Heurekan pihalle ihastelemaan Heurekan kivipuistoa ja siellä olevia erilaisia kiviä. Ihan mielettömän kiva juttu päiväkodilta, arvostan!

Yhdessä vaiheessa kivien kulkeutumisesta kotiin tuli jo tapa, kunnes lumi peitti maan, eikä kiviä enää oikein löytynyt. Sanoin pojalle, että kivien kerääminen on ihan ok, kunhan sovitaan muutamasta perussäännöstä.

1. kivet kuuluvat ulos
2. kivi ei saa olla niin iso, ettei sitä jaksa itse kantaa
3. vaikka sora on iso kasa pieniä kiviä, ne ei silti kelpaa kerättäväksi

Terassin pöydälle D on näitä kiviään nyt sitten kerännyt. Yhden kiven hän on saanut tuoda sisälle, mutta sen he etsivät päiväkotiryhmänsä kanssa metsäretkeltä, kantoi sen päiväkodille, pesi ja koristeli niistä jokaiselle oman kivityypin. Se on koriste-esine ja se on esillä D:n huoneessa.