maanantai 11. maaliskuuta 2019

Toisenlainen tarina päiväkodista.

Ihan vaan tavismutsi -blogin Ilona kirjoitti tässä taannoin toisenlaisen tarinan päiväkodista ja sai minutkin uskaltautumaan avaamaan suuni. Joka ikinen media on koko ajan pullollaan sitä, miten huonosti päiväkodeissa asiat ovat. Milloin saa lukea päiväkodin tätien närkästyneitä kommentteja, kun vanhemmat ovat ääliöitä ja heti seuraavalla viikolla tämä sama julkaisu on heitetty päälaelleen. Milloin päiväkoti on vain tuloshakuinen organisaatio lasten kustannuksella ja milloin hoitajien vaihtuvuus on suurta. Lapset viettävät päivänsä sijaisten kanssa ja ryhmiä yhdistellään, kun aikuisia ei ole tarpeeksi tiluksilla. Säästöjä täytyy saada aikaiseksi. Leikataan määrärahoja ja kuhistaan koko ajan siitä, kuinka kuralla meidän varhaiskasvatus on.

En halua vähätellä yllä olevaa ollenkaan. Kauhulla olen näitä tekstejä lukenut ja toisaalta mielessäni hiljaa todennut: "onneksi tuo ei ole meidän lasten arkipäivää". Uskon kyllä, että tuo on arkipäivää monessakin paikassa ja siksi minulle tuli tunne, että on ehkä aika tuoda julki se minun toisenlainen tarinani päiväkodista. Kuten Ilonakin totesi, hänkään ei ole alan ammattilainen, niin kuin en minäkään ja siksi tämä on "vain" valtaväestöstä poikkeava tarina. Meidän kokemuksemme siitä, kun homma toimii!

Esikoinen on nyt ekalla luokalla ja hän aloitti päiväkotiarkensa ollessaan puolitoistavuotias. Haimme hänelle paikkaa päiväkodista, mutta saimme paikan perhepäivähoitajalta. Minulla tai läheisilläni ei ollut minkäänlaista kokemusta päivähoidosta ja ehkä hieman pelokkain tuntein otimme vastaan tuon tarjotun paikan. Pelokkain siksi, että ajattelin tyhmästi ja mietin, että mitäs jos kemiat eivät täsmää henkilön kanssa ja mitäs kun kukaan ei ole "katsomassa tämän aikuisen perään". Heti ekan päivän jälkeen olin aivan toista mieltä ja O sai mitä parhaimmat eväät päivähoitoarkeen. D syntyi, kun O oli ollut hoidossa vuoden. Tiesin heti D:n syntymän aikaan, että palaan takaisin töihin, kunhan poika täyttää vuoden ja haimme paikkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa samalta pph:lta.
D sai paikan ja oli aivan mielettömän helppoa ja ihanaa jättää toinenkin lapsi saman ihanan hoitajan luokse. Hoitajan, jota D oli nähnyt koko ensimmäisen vuotensa lähes päivittäin ja joka oli hänelle täysin tuttu ihminen.

toisenlainen tarina päiväkodista

Kaupungin ohjeistus ja toive oli, että lapsi siirretään vuotta ennen esikoulun alkua päiväkodin puolelle, jotta isommassa ryhmässä toimiminen tulee lapselle tutuksi hyvissä ajoin ennen eskarin alkua. Hain reilua vuotta aiemmin paikkaa kummallekin pojallemme lähipäiväkodista. Onni potkaisi ja saimme paikat. Pojat siirtyivät (minun mittapuussani) isoon päiväkotiin (n. 170 lasta), kumpikin omaan ryhmäänsä. D:n ryhmässä ei vuoteen vaihtunut kuin yksi hoitaja, jota ensi alkuun sijaisti useampikin, mutta kaksi muuta vakkaria pysyivät koko ajan paikallaan. Vuoden jälkeen D siirtyi isompien lasten ryhmään, niin kutsuttuun ylätaloon (päiväkoti koostuu isosta talosta, jossa taitaa olla 7 ryhmää ja erillisestä ylätalosta, jossa on kaksi ryhmää). Hoitajat toki vaihtuivat tässä välissä, mutta se oli luonnollista, kun hypättiin ryhmästä toiseen. D on nyt ollut samassa ryhmässä puolitoista vuotta ja päähenkilöt ovat sielläkin pysyneet koko ajan samoina. Kolmas tai jopa neljäs ryhmän hoitaja on vaihdellut, mutta sekin sama henkilö on aina ollut pidemmän aikaa.

O oli päiväkodissa kaksi vuotta koko ajan samassa ryhmässä. Ryhmässä vaihtui muutamia kertoja hoitajat, mutta ei koskaan useampi kerralla ja vetovastuulliset tuntuivat pysyvän hyvin remmissä. O:n eskarin alkuaikoina eskariope vaihtui jostain syystä, mutta sijaisia ei varsinaisesti ehtinyt olla, kun ryhmään saatiin heti paikkaamaan uusi henkilö, joka olikin sitten eskarivuoden loppuun asti eskareidensa kanssa.

Likka syntyi heinäkuussa 2017 ja silloinkin heti tiesin, että palaan töihin vuoden päästä. Taas vein saman tien hakemuksen päiväkotipaikasta ja leikillisesti sanoinkin johtajalle "Meidän O:han lähtee kouluun elokuussa, joten hänhän luovuttaa paikkansa A:lle". A sai paikan ja hänet sijoitettiin samaan pienempään ylätaloon D:n kanssa. Toki lapset ovat eri ryhmissä, mutta samassa talossa. A:n ryhmän aikuisia likka on nähnyt jo koko ensimmäisen elinvuotensa ja näin ollen hänenkin osaltaan päivähoidon aloittaminen oli helppoa. Tutut kasvot ovat edelleenkin häntä joka aamu vastassa.

Lyhyempänä yhteenvetona voin vain todeta, että en voisi kuvitella parempia paikkoja meidän lapsille. Ryhmät ja niiden aikuiset ovat aivan mahtavia. Pysyviä, innostavia, kannustavia, toimeliaita, halaajia, sylittelijöitä, oikeudenmukaisia ja jämptejä. A saa olla pienemmässä ryhmässä ja heidän ryhmässään taitaa tällä hetkellä olla 9 lasta. D:n ryhmä on toki isompi, varmaan sen parikymmentä, mutta ainakin sivusta seuranneena homma näyttää olevan näillä alansa ammattilaisilla visusti hyvässä hoidossa. Se, mikä tästä kaikesta ehkä tekeekin vielä hieman enemmän ihmettelemisen arvoista, on se, että olen kuullut todella monelta vanhemmalta, jonka lapsi on samassa päiväkodissa, ihan toisenlaista mielipidettä. Sitä, kun hoitajat vaihtuvat koko ajan, sijaisia on alvariinsa vastassa, lapsetkaan eivät kuulemma tiedä "omaa aikuistaan", kukaan ei tiedä mistään mitään, ryhmiä yhdistellään joka viikko ja aikuisia ei löydä talosta. Kuulemani mukaan aikuiset ovat jopa niin piilossa joihinkin kellonaikoihin, että kuka tahansa sisään tuleva aikuinen voisi ottaa kenet tahansa lapsen mukaansa ja kukaan ei huomaisi mitään - ainakaan heti.

Pelottavaa. Taidanpa tunkea pääni takaisin pensaaseen ja tuudittautua siihen ajatukseen, että onneksi meidän kohdalla on onni potkaissut.

8 kommenttia:

  1. Meille kävi samoin kuin teille; haettiin päiväkotipaikkaa, mutta koska paikat oli täynnä niin aloiteltiin päivähoitouraa perhepäivähoitajalla ja olen tähän tyytyväinen - ainoa miinus on väkisinkin tulevat varahoitopäivät hoitajan lomaillessa, sairastuessa tms., mutta toivottavasti paikka olisi sama mikä tähänkin asti; päiväkoti joka oli meidän hakulistallakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että varahoitohommat jännitti pph:n aikana, mutta eipä tuo paljoa sairastellut ja sitten taas kun sairasti, niin varahoito oli aina samassa päiväkodissa, jonka alaisuudessa hän toimi. Siitäkin tuli sitten lapsille tuttu paikka :D

      Poista
  2. Hienoa, että voit tuntea, että hommat toimii teillä hoitopaikoissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy muistaa olla tyytyväinen tästäkin, kun tämä ei taida ihan arkipäivää olla kaikille :)

      Poista
  3. Onneksi päiväkotihoitokin voi olla ihan hyvää.
    Nim. Lapsi Touhulassa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi :D Oletko ollut tyytyväinen Touhulaan? Kiva olisi kuulla, jos olet, varsinkin nyt kun Touhulakin on aika tapetilla ollut. Itse asiassa siskoni lapset olivat aikoinaan Touhulassa ja ainakaan siinä ko. yksikössä homma ei toiminut ollenkaan.

      Poista
  4. Näin yksityisen päiväkodin työntekijänä ja asiakkaana oli todella ilo lukea tätä. Mahtavaa, että hyviäkin puolia tuodaan esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Niin usein aina vain se negatiivinen palaute puretaan sanoiksi, niin ajattelin, että nyt minulla on tuhannen taalan paikka kertoa jotain todella positiivista ;)

      Poista

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!