sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Syötävä kevätkylvö - jälkiruoka kukkaruukussa.

Sunnuntaiaamu. Istun ruokapöydän ääressä ja juon aamukahvia - aamupala on jo syöty. Olemme harvinaisen aikaisessa tänä aamuna ja siihen löytyy syy olohuoneesta. Formulakausi alkoi ensimmäisen kilpailun muodossa tänään ja tässä perheessä onkin herätty sunnuntaihin herätyskellon avustamana. Kunhan kisa on ajettu, taidamme lähteä katsomaan Heurekaan dinosauruksia.

jälkiruoka kukkaruukussa suklaaruukku kevätkylvö keksimurua multana

Eilen meillä oli päivällisvieras. Ajattelin, että nyt kun ei olla pelkästään oman perheen kesken, saan siitä hyvän syyn laittaa myös jälkiruokaa tarjolle. Syötävistä kukkaruukuista olen nähnyt paljon kuvia ja sen tekniikka sekä toteutus vaikutti hirvittävän helpolta hommalta ja halusin testata näitä. Kevään kunniaksi päätin loihtia kevätkylvön jälkkäriksi. Ruukkuja varten sulatin tummaa suklaata ja levitin sitä sopivan kerroksen pahvimukin sisälle. Nostin mukit kylmään ja valmistin täytteen. Täytteeksi laitoin (totta kai) kirpeänraikkaan appelsiinimoussen ja mullaksi päälle murustin keksejä. Pätkän minttua tökkäsin keskelle multaa ja lapsia varten olin ruukun pohjalle laittanut pienen yllätyksen.

jälkiruoka kukkaruukussa suklaaruukku

jälkiruoka kukkaruukussa suklaaruukku

jälkiruoka kukkaruukussa suklaaruukku

jälkiruoka kukkaruukussa suklaaruukku

jälkiruoka kukkaruukussa suklaaruukku

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Pokepallokakku.

Jostain ihmeen syystä omille lapsille tuntuu olevan tosi vaikeaa keksiä synttäreiden teemaa tai kakun aihetta. Pojat harvemmin mitään juurikaan toivovat tai jos toivovat, he haluavat saman kuin mitä viimeksi toisella oli tai saman mitä edellisvuonna heillä itsellään oli. Ei näin. O on pelannut Pokémon Go:ta siitä lähtien kun hän lähes vuosi sitten sai oman puhelimensa. Kesällä Pokémonia pelattiin enemmänkin ja näin talvella se on enemmän jäänyt. Arvatkaapa, miksi poika toivoi synttärilahjaksi hanskoja, joilla voi käyttää puhelinta, hahahaahhaha!!

tulppaanit olohuone

pirkka donitsit vadilla

puolipallo kakku pokemon pokepallo

Kakun suhteen halusin päästä tällä kertaa helpolla. Luotin suklaan ja appelsiinin makeanraikkaaseen liittoon ja laitoin suklaakakkupohjien väliin appelsiinirahkalla maustetun moussen. Kokosin kakun isoon metalliseen kulhoon ja kumosin sen siitä suoraan tarjoilujalustalle. Kuorrutin kakun kahdella erivärisellä voikreemillä ja keskelle leikkasin mustasta sokerimassasta pokepallolle ominaisen "nauhan". Kuorrutteen pinnasta ei näin tullut ihan tasainen, mutta en antanut sen haitata. Parasta oli se, kun kaikki tunnistivat kakusta oikean aiheen. Silloin tietää onnistuneensa!

maanantai 11. maaliskuuta 2019

Toisenlainen tarina päiväkodista.

Ihan vaan tavismutsi -blogin Ilona kirjoitti tässä taannoin toisenlaisen tarinan päiväkodista ja sai minutkin uskaltautumaan avaamaan suuni. Joka ikinen media on koko ajan pullollaan sitä, miten huonosti päiväkodeissa asiat ovat. Milloin saa lukea päiväkodin tätien närkästyneitä kommentteja, kun vanhemmat ovat ääliöitä ja heti seuraavalla viikolla tämä sama julkaisu on heitetty päälaelleen. Milloin päiväkoti on vain tuloshakuinen organisaatio lasten kustannuksella ja milloin hoitajien vaihtuvuus on suurta. Lapset viettävät päivänsä sijaisten kanssa ja ryhmiä yhdistellään, kun aikuisia ei ole tarpeeksi tiluksilla. Säästöjä täytyy saada aikaiseksi. Leikataan määrärahoja ja kuhistaan koko ajan siitä, kuinka kuralla meidän varhaiskasvatus on.

En halua vähätellä yllä olevaa ollenkaan. Kauhulla olen näitä tekstejä lukenut ja toisaalta mielessäni hiljaa todennut: "onneksi tuo ei ole meidän lasten arkipäivää". Uskon kyllä, että tuo on arkipäivää monessakin paikassa ja siksi minulle tuli tunne, että on ehkä aika tuoda julki se minun toisenlainen tarinani päiväkodista. Kuten Ilonakin totesi, hänkään ei ole alan ammattilainen, niin kuin en minäkään ja siksi tämä on "vain" valtaväestöstä poikkeava tarina. Meidän kokemuksemme siitä, kun homma toimii!

Esikoinen on nyt ekalla luokalla ja hän aloitti päiväkotiarkensa ollessaan puolitoistavuotias. Haimme hänelle paikkaa päiväkodista, mutta saimme paikan perhepäivähoitajalta. Minulla tai läheisilläni ei ollut minkäänlaista kokemusta päivähoidosta ja ehkä hieman pelokkain tuntein otimme vastaan tuon tarjotun paikan. Pelokkain siksi, että ajattelin tyhmästi ja mietin, että mitäs jos kemiat eivät täsmää henkilön kanssa ja mitäs kun kukaan ei ole "katsomassa tämän aikuisen perään". Heti ekan päivän jälkeen olin aivan toista mieltä ja O sai mitä parhaimmat eväät päivähoitoarkeen. D syntyi, kun O oli ollut hoidossa vuoden. Tiesin heti D:n syntymän aikaan, että palaan takaisin töihin, kunhan poika täyttää vuoden ja haimme paikkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa samalta pph:lta.
D sai paikan ja oli aivan mielettömän helppoa ja ihanaa jättää toinenkin lapsi saman ihanan hoitajan luokse. Hoitajan, jota D oli nähnyt koko ensimmäisen vuotensa lähes päivittäin ja joka oli hänelle täysin tuttu ihminen.

toisenlainen tarina päiväkodista

Kaupungin ohjeistus ja toive oli, että lapsi siirretään vuotta ennen esikoulun alkua päiväkodin puolelle, jotta isommassa ryhmässä toimiminen tulee lapselle tutuksi hyvissä ajoin ennen eskarin alkua. Hain reilua vuotta aiemmin paikkaa kummallekin pojallemme lähipäiväkodista. Onni potkaisi ja saimme paikat. Pojat siirtyivät (minun mittapuussani) isoon päiväkotiin (n. 170 lasta), kumpikin omaan ryhmäänsä. D:n ryhmässä ei vuoteen vaihtunut kuin yksi hoitaja, jota ensi alkuun sijaisti useampikin, mutta kaksi muuta vakkaria pysyivät koko ajan paikallaan. Vuoden jälkeen D siirtyi isompien lasten ryhmään, niin kutsuttuun ylätaloon (päiväkoti koostuu isosta talosta, jossa taitaa olla 7 ryhmää ja erillisestä ylätalosta, jossa on kaksi ryhmää). Hoitajat toki vaihtuivat tässä välissä, mutta se oli luonnollista, kun hypättiin ryhmästä toiseen. D on nyt ollut samassa ryhmässä puolitoista vuotta ja päähenkilöt ovat sielläkin pysyneet koko ajan samoina. Kolmas tai jopa neljäs ryhmän hoitaja on vaihdellut, mutta sekin sama henkilö on aina ollut pidemmän aikaa.

O oli päiväkodissa kaksi vuotta koko ajan samassa ryhmässä. Ryhmässä vaihtui muutamia kertoja hoitajat, mutta ei koskaan useampi kerralla ja vetovastuulliset tuntuivat pysyvän hyvin remmissä. O:n eskarin alkuaikoina eskariope vaihtui jostain syystä, mutta sijaisia ei varsinaisesti ehtinyt olla, kun ryhmään saatiin heti paikkaamaan uusi henkilö, joka olikin sitten eskarivuoden loppuun asti eskareidensa kanssa.

Likka syntyi heinäkuussa 2017 ja silloinkin heti tiesin, että palaan töihin vuoden päästä. Taas vein saman tien hakemuksen päiväkotipaikasta ja leikillisesti sanoinkin johtajalle "Meidän O:han lähtee kouluun elokuussa, joten hänhän luovuttaa paikkansa A:lle". A sai paikan ja hänet sijoitettiin samaan pienempään ylätaloon D:n kanssa. Toki lapset ovat eri ryhmissä, mutta samassa talossa. A:n ryhmän aikuisia likka on nähnyt jo koko ensimmäisen elinvuotensa ja näin ollen hänenkin osaltaan päivähoidon aloittaminen oli helppoa. Tutut kasvot ovat edelleenkin häntä joka aamu vastassa.

Lyhyempänä yhteenvetona voin vain todeta, että en voisi kuvitella parempia paikkoja meidän lapsille. Ryhmät ja niiden aikuiset ovat aivan mahtavia. Pysyviä, innostavia, kannustavia, toimeliaita, halaajia, sylittelijöitä, oikeudenmukaisia ja jämptejä. A saa olla pienemmässä ryhmässä ja heidän ryhmässään taitaa tällä hetkellä olla 9 lasta. D:n ryhmä on toki isompi, varmaan sen parikymmentä, mutta ainakin sivusta seuranneena homma näyttää olevan näillä alansa ammattilaisilla visusti hyvässä hoidossa. Se, mikä tästä kaikesta ehkä tekeekin vielä hieman enemmän ihmettelemisen arvoista, on se, että olen kuullut todella monelta vanhemmalta, jonka lapsi on samassa päiväkodissa, ihan toisenlaista mielipidettä. Sitä, kun hoitajat vaihtuvat koko ajan, sijaisia on alvariinsa vastassa, lapsetkaan eivät kuulemma tiedä "omaa aikuistaan", kukaan ei tiedä mistään mitään, ryhmiä yhdistellään joka viikko ja aikuisia ei löydä talosta. Kuulemani mukaan aikuiset ovat jopa niin piilossa joihinkin kellonaikoihin, että kuka tahansa sisään tuleva aikuinen voisi ottaa kenet tahansa lapsen mukaansa ja kukaan ei huomaisi mitään - ainakaan heti.

Pelottavaa. Taidanpa tunkea pääni takaisin pensaaseen ja tuudittautua siihen ajatukseen, että onneksi meidän kohdalla on onni potkaissut.

torstai 28. helmikuuta 2019

Haetaan viikkaajaa.

Pyykin pesemiseen ei oikeasti mene kauheasti aikaa. Totuuden nimissä konehan sen kaiken homman tekee - pyykki koneeseen, pesuaine perään ja luukku kiinni. Vesihana auki ja naps, kone päälle. Noin puolentoistatunnin päästä pesuohjelma on loppunut, pyykin saa siirtää kuivausrumpuun ja taas noin puolentoista tunnin päästä sekin kone on valmis. Tämä kaikki menee ihan helposti, mutta tämän jälkeen alkaa se ongelmakohta. Vaatteiden lajittelu ja viikkaus.

pyykit kuivumassa telineellä

Monelle pyykin pesussa pahin homma kai on se märän pyykin kuivumaan ripustaminen, mutta minulle se on puhtaan ja kuivan pyykin viikkaaminen. Peseminen ja kuivaaminen menee meillä niin helposti, että ongelma tuleekin vastaan vasta siinä ihan viimeisessä vaiheessa. Arkena on aina aivan liian kiire, joten olen kokonaan luopunut pyykkäämisestä silloin ja lauantai onkin meidän koneen työpäivä. Kone pyörähtää ainakin kolmesti (usein neljästä viiteen kertaan) ja erillisen kuivausrummun ansioista koneelliset on mahdollista pyöräyttää peräjälkeen. Kuivausrummusta sitten vaatteet otetaan Ikean sinisiin kasseihin, isoihin ja pieniin. Ja usein, kun kukaan ei ole jaksanut viedä asiaa tästä eteenpäin, on meidän kodinhoitohuoneen lattialla useampikin kassillinen puhdasta pyykkiä, josta haetaan vaatteita suoraan päälle.

Kuivausrummusta en voisi enää koskaan luopua kokonaan, mutta silloin tällöin mökillä pyykätessä huomaan välillä tykkääväni pyykin narulle ripustamisesta. Rakastan puhtaan pyykin tuoksua (eli pesuaineen) ja parasta tässä on se, kun pyykin kuivuessa tuo tuoksu leijailee nenääni. Rummutettu pyykki tuoksuu huomattavasti vähemmän ja tuoksua ei siksi samalla tavalla kotona huomaa.

tiistai 26. helmikuuta 2019

Rukan ylilento.

Aamupalan jälkeen aurinko paistoi taas täydeltä taivaalta ja perheemme miesväki oli lähdössä Rukalle. Siltä istumalta päätin, että ehkä mekin likan kanssa lähdemme ulkoilemaan Rukan maisemiin. Minä en kovinkaan ole sellaista leikkipuistossa tönöttävää äitityyppiä ja siksi minulla pitää olla jotain omaakin aktiviteettia ulkoillessa. Muistelin, että uusi gondolihissi on avattu ja olen nähnyt mainoksia Rukan ylilennosta. Ajoimme auton Rukan kylän puolelle parkkiin ja hyppäsimme koko perhe uuteen hienoon maisemagondoliin. Poistuimme hissistä yläasemalla ja pojat lähtivät laskettelemaan isänsä kanssa. Me jäimme likan kanssa ottamaan muutamia maisemakuvia ja kävelimme rinnettä alas Ruka Valleyn puolelle. Likkaa varten olin ottanut pulkan mukaan ja kävelimme rinteen reunaa alas välillä pysähdellen ja ihmetellen laskijoita ja maisemia. Likan puhe on kehittynyt hurjasti viimeisen muutaman viikon aikana ja hän sanoo jo monia kahden lauseen sanoja. Koko matka tytön suusta tuli esimerkiksi "isi meni" lausahdus.

Ruka Village-2-Valley gondolihissi

hiihtokeskus Rukan rinne

hiihtokeskus ruka

Ruka Valleyn rakentaminen käynnissä

Ruka Village-2-Valley gondolihissi

Ruka Village-2-Valley gondolihissi

Alas päästyämme kävimme hakemassa Ski Bistrosta kaakaot ja joimme ne ulkoterassilla, kuin mitkäkin retkeläiset. Kaakaon jälkeen suuntasimme kulkumme takaisin gondolihissille ja lensimme sillä kertaheitolla Rukan yli takaisin kylän puolelle. Leikimme likan kanssa hetken leikkipuistossa odotellessamme laskettelijoita ja huristimme sitten koko perhe mökille lounaalle.

Gondolihissejä taitaa olla Suomen hiihtokeskuksissa ollut jo aiemminkin, mutta eihän ne nyt kovinkaan yleisiä ole. Rukan Village-2-Valley gondolihissi avattiin viime vuoden marraskuussa ja se helpottaa kyllä huomattavasti siirtymistä puolelta toiselle.

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

6 satunnaista faktaa minusta - Tiesitkö, että pesen tukkani ja itseni yhdellä kädellä?

Aina silloin tällöin saa lukea muista blogeista muutaman faktan tai paljastuksen listoja. Ihminenhän (ja varsinkin suomalainen) on kovin utelias olento ja myönnän, että minustakin on kiva lukea muiden paljastuksia. Siitä idea tähän postaukseen.

Kuitit

En koskaan käytä käteistä rahaa, vaan maksan aina kaiken kortilla. Säästän jokaisen kuitin ja tarkastan tilini saldoa kuittien mukaan noin kerran viikossa. Tein tätä aikoinaan nuorempana, kun halusin tietää tarkalleen mikä tilini saldo on ja siitä on jäänyt tapa.

Pesen tukkani ja itseni yhdellä kädellä

D:n syntymän jälkeen alkoi ihoni oireilla kauttaaltaan hyvin kummallisesti. Iholle nousi ihan pieniä punaisia kutiavia näppylöitä ja niitä oli kaikkialla. Kun oireet nousivat kasvoihini eikä helpottaneet meikittömyydellä ja kortisonivoiteella menin ihotautilääkärin vastaanotolle. Minulle tehtiin perusallergiatestit ja huomattiin, että olen erittäin allerginen isotiatsolinonille (tai metyyli-isotiatsolinonille). Isotiatsolinoni on esimerkiksi kosmetiikassa käytetty säilöntäaine ja sitä löytyy myös todella monesta saippuasta, hoitoaineesta, shampoosta, pesuaineesta jne. Hiusshampooni sisälsi tätä ainetta ja uskomus on, että siitä olivat oireeni johtuneet. Tästä jäi toisen käden sormiini jokin kosteustasapainohäiriö ja sormeni oireilevat heti, kun kosken mihin tahansa saippuaan. Siksi pesen aina vain yhdellä kädellä.

Ensin juusto sitten kinkku

Ja tähän on ihan selitys miksi näin. Jos juusto olisi päällä ja sattuisin pitämään sormella tai parilla leivän päällisistä kiinni, jäisi sormiini juustosta haju. Kinkusta ei jää samalla tavalla hajua sormiin ja siksi kinkku saa olla päällä.

Lemmen viemää

Jäin koukkuun tähän saksalaiseen saippuasarjaan esikoisen odotusaikana. Apua, noin kahdeksan vuotta sitten! Hyvä sarja, välillä vähän hitaasti etenevä, mutta mikä parasta, sitä tuli telkusta jokaisena arkipäivänä yksi tunnin mittainen jakso. Aikaa kului ja vuodet vierivät, enkä enää ehtinyt katsoa sitä päivittäin tai edes viikoittain. Tallensin jaksot aina digiboksille. Tuo sarja ei ole tainnut koko tänä aikana olla ollenkaan tauolla joten sitä tulee tauotta viisituntia telkkarista joka viikko. Sanomattakin on selvää, että siinähän jää vähän jälkeen, kun muu elämä ajaa saippuasarjan edelle. Digiboksin kovalevy tuli täyteen ja ostin ulkoisen kovalevyn tallentaakseni lisää jaksoja, hahahaha! Tällä hetkellä ei-katsottuja jaksoja taitaa olla tallessa 600 kappaletta.

kääpiösnautseri uros däni pippuri-suola

Jos olen yksin kotona, valvon myöhempään

Joskus harvoin on niin, että olen yksin kotona lasten kanssa ja ilta menee siinä itsekseen telkkaria tuijottaessa. Jostain kumman syystä valvon usein pidempään näinä iltoina, kuin sellaisina iltoina milloin mies on kotona. En ole vielä keksinyt syytä siihen, miksi näin on.

Arkiaamuisin en koskaan syö aamupalaa ja viikonloppuisin en voisi olla ilman sitä

Arkena herätyskello soi 5.45 ja kotoa täytyy rientää päiväkodille kahden lapsen kanssa 7.30. Jotta ehtisin aamuisin syödä aamupalan kotona, ennen kuin lapset heräävät, pitäisi minun herätä paljon nykyistä aiemmin. Arkiaamujen aamupalattomuus on minulta ihan tietoinen valinta, sillä en vaan pysty heräämään enää yhtään aiemmin. Joskus tosin korvaan aamupalan mukaanotettavalla smoothiella ja juon sen työmatkan aikana. 

Lähde säkin mukaan tunnustamaan ja kerro muutama fakta itsestäsi!

lauantai 23. helmikuuta 2019

Helmikuinen pakkaspäivä.

Hiihtoloman alku on ollut sopivan viileä. Pakkasta on, mutta mittari on pysynyt alle kymmenen asteen ja ulkoilu on ollut ihan mukavaa meistä jokaiselle. Paitsi eilen aamulla. Elohopea keittiön ikkunan mittarissa oli valahtanut todella alas, tarkalleen ottaen 26:n pakkasasteen tietämille. Aamu oli todella kaunis, puhumattakaan koko päivästä. Aurinko paistoi aivan pilvettömältä taivaalta. Oli pirskatin kylmä, mutta aurinko jo lämmitti. Vähän ennen puolta päivää lämpötila oli noussut jo hieman ja pakkasta oli enää 17 astetta. Silloin uskaltauduin ulos kamerani kanssa. Oli pakko päästä kokeilemaan ulkoilmakuvausta todella kirkkaassa säässä. Tuntuu, että on jotenkin todella vaikea löytää niitä hyviä asetuksia, kun valoa on jo lähes liikaa. Muutaman ihan onnistuneenkin otoksen sain tallennettua ja pitihän sitä itsestäkin ottaa kuva, jotta kuvien perusteella minäkin olen ollut matkassa mukana, hahahaha!

Mieheni tosin onnistui ottamaan minusta tietämättäni yhden kuvan.

naisen selfie helmikuun ilta-auringossa

peilikuva laskettelulaseista

mies yllätti kuvaajan

talvinen metsä kuusamo

venevaja talvella

torstai 21. helmikuuta 2019

Me ollaan niin kuin Robin.

Fanittamisesta tuskin viisi ja seitsemän vuotiaan kanssa voidaan puhua, mutta pojat tykkäävät Robinin musiikista ja ihailevat tuota voltteja hyppelevää nuorta miestä. Puuttuva palanen, Boom Kah, Kesärenkaat ( hahahahaha ) ja monet muut laulut tulevat poikien suusta lähes alusta loppuun - ulkomuistista totta kai.

Selasin tietokoneelta vanhoja kuvia ja löysin yhden, joka on otettu aika tarkkaan vuosi sitten. Tämän. En enää muista tarinaa tarkkaan, mutta jostain syystä jouduimme ostamaan toiselle pojalle uudet toppahanskat kesken loman. Ajoin Kuusamon Prismaan ja löysin samanlaiset Reiman hyväksi todetut hanskat, millaiset meillä jo olikin, mutta sillä erolla, että ainoat oikeaa kokoa olevat olivat pinkit. Myönnän rajoittuneisuuteni ja pohdin hetken, ostanko nämä, vai etsinkö jotkut toiset. Päätin, että tärkeämpää on lämpimät kädet, kuin väri ja ostin hanskat. Kotiin päästyäni annoin hanskat pojalle, jolloin toinen poikamme oli sitä mieltä, että on erittäin epäreilua, kun hänellä ei ole pinkkejä hanskoja. Meinasin saada kohtauksen ja sanoa pojille, että ei nyt taas aloiteta tätä, kun aina pitää olla samat mitä toisellakin on. On todella väsyttävää yrittää miellyttää kumpaakin ja nyt kuitenkin tarkoitus oli hankkia vain tarpeeseen hanskat.

Saman tien sanoin kuitenkin ääneen sellaisen ajatuksen, joka kävi päässäni vain hetken. "Mitäs jos jaetaan nämä, toinen ottaa toisen ja toinen toisen. Ja samoin tehdään niille sinisille?", pojat olivat innoissaan ja olivat sitä mieltä, että ovat kuin Robin näiden hanskojensa kanssa.

laskettelija eripari hanskat

lauantai 16. helmikuuta 2019

Sinkku ja Husse mukaan lomalle.

Tässä jo muutaman vuoden olen tuumannut, että lomat haittaavat harrastustoimintaani. Karkaamme aina jokaisella vähänkin pidemmällä lomalla Kuusamoon, enkä koskaan voi ommella lomalla. Jo pitkän aikaa sitten, ehkä ihan pienen hetken mielessäni kävi, että mitäs jos vaan pakkaisin Sinkun ja Hussen auton peräkonttiin ja ottaisin ne mukaani lomalle? Yhtä nopeasti, kun ajatus päähäni tuli, olin jo karistanut sen mielestäni pois - kuka hullu nyt noita koneita mukaansa ottaisi mökille?

Heräsin tähän ajatukseen uudestaan nyt hiihtoloman lähestyessä. Toisaalta, kun asiaa ajattelee enemmänkin, on se totta, että harvahan harrastaa mitään ilman välineitä ja jos on ihan ok ostaa auton katolle suksiboksi laskettelukamojen kuljetusta varten, on varmasti ihan ok myös pakata ompelukoneet auton takakonttiin. Tällä kerralla koneet ei kuitenkaan mukaan mahdu, mutta ensi kerralla otan ne varmasti mukaani.

Ja tässä vielä muutama viime viikonloppuna valmistunut likan vaatekappale. T-paidan kaava on PaaPiin kaavakirjasta (Myyry) ja kangas Noshia. Tunikan kaava taas on ihanan Lalian Lumitunika. Kaava, jota himoitsin pitkään, ennen kuin raaskin ostaa sen. Näistä tuli ehkä vähän retrot?







Jos jäit pohtimaan, niin Sinkku (Singer) on saumurini ja Husse (Husqvarna) ompelukoneeni, hahahahaha!

perjantai 15. helmikuuta 2019

Kilpailuta kattoremontti.

Edellisessä postauksessa lupasin kertoa meidän kattoremonttiprojektista. Talomme katto oli ehjä, mutta teknisen käyttöikänsä päässä. Otimme yhteyttä yhteen kattoremontteja tekevään yritykseen ja pyysimme heidät tekemään tarjousta. Emme siksi, että tekisimme remontin nyt heti, vaan siksi, ettei meillä ollut mitään hajuakaan siitä, kuinka paljon kyseinen remontti voisi kustantaa. Halusimme saada ymmärryksen hinnoittelusta tulevaisuutta varten ja kerroimmekin tämän myyjälle, jotta voisimme saman tien alkaa budjetoida remonttitilillemme varoja. Jos jonkun vinkin voin sanoa kattoremontin tekemisestä, on se KILPAILUTA! Ajattelimme ensin, että mennään nyt tuolla ensimmäisellä saadulla tarjouksella säästääksemme aikaa, mutta onneksi kuitenkin otimme kilpaileviakin tarjouksia.

En tule nyt kertomaan nimiä, mutta kerron noinhinnat, jotta näette itsekin sen, kuinka suuria eroja hinnoissa voi olla. Urakat sisälsivät lähes identtiset työt, joten hinnoitteluun vaikutti oikeasti vain tarjoaja ja heidän käyttämät materiaalit (peltikate). Ensimmäinen tarjous kattoremontista oli hinnaltaan 26.000 euroa. Myyjä oli hyvin paineistava ja kun hän oli ollut meillä jo lähes kolme tuntia mittailemassa, keskustelemassa ja tekemässä tarjousta, alkoi minusta tuntua siltä, ettei tästä tule nyt mitään. Myyjä toki teki työtään ja koitti saada nimemme urakkasopimukseen. Kerroin hänelle, uudelleen ettemme ole teettämässä remonttia nyt heti, emmekä koskaan tee tämän kokoluokan remonteista päätöstä heti, vaan haluamme keskustella keskenämme ja nukkua niin sanotusti yön yli. Tähän myyjä ehdotti, että jos hän menee tupakalle tuohon ulos, niin saatte aikaa keskustella. Tämä oli se viimeinen niitti, johon minun teki mieleni sanoa: "Rouva on nyt hyvä vaan ja kerää kamppeensa. Kiitos ajastasi ja tarjouksestasi, mutta tämä homma ei nyt lennä". Otimme kaksi muutakin tarjousta. Toinen tarjosi urakkaa hintaan 23.000€ ja kolmannen hintalappu oli 18.000€. Toinen tarjoaja oli pian meihin uudestaan yhteydessä ja kerroimme, että olemme suurella todennäköisyydellä tekemässä sopimuksen halvimman tarjoajan kanssa, sillä hintaerot ovat lähes häkellyttävät. Toisena tarjonnut myyjä pyysi lupaa tulla vielä kerran käymään ja tekemään tarkennetun tarjouksen. Kuulemma tarjouksen, josta emme voisi kieltäytyä. Myyjä tuli, teki muutaman tarkistusmittauksen ja naputti tarjoustaan valmiiksi. Hupsis, hinnasta putosi yhtäkkiä useampi tonni ja lopullinen urakkahinta oli alle alimman tarjoajan (vähän reilu 17.000€). Tämä taho sai urakan ja sovimme, että remontti tehdään jossain vaiheessa vuoden 2019 aikana.

kattoremontti talvella

Hintoja kuunnellessa ja katsellessa on herännyt kyllä kysymys, että kuinkahan paljon hinnoissa onkaan sitä niin sanottua ilmaa. Tottahan toki yritysten tarkoitus on tehdä voittoa ja mitä suuremmalla prosentilla, niin sen parempi, mutta siltikin varsinkin yritysten väliset hintaerot ihmetyttävät. Uskallan kuitenkin väittää, että saamistamme tarjouksista halvinkaan meille tuskin nollakatteella myytiin.

Remontti tehtiin nyt heti alkuvuodesta ja ajankohdaksi valikoitui totta kai juuri nuo edelliset kolmisen viikkoa, jolloin lunta saatiin tänne meidän kulmille ennätyspaljon. Lumen tulo hidasti aika tavalla remontin valmistumista, mutta loppujen lopuksi vanha katto oli muuttunut uudeksi katoksi hieman reilussa kahdessa viikossa.

keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Miten meillä menee.

Aloitetaan tarina sillä tavanomaisella - arki on aivan järkyttävän kiireistä, mutta muuten meillä menee oikein hyvin. Päivät täyttyvät töistä, koulusta, läksyistä, päiväkodista, pyykinpesusta, siivoamisesta, ruoanlaitosta, sairastelusta ja siitä kaikesta, mikä on normaalia perhe-elämää. Viimekesäinen muutto on vielä erittäin tuoreessa muistissa, remontti ei ole läheskään valmis ja osa muuttokuormastakin on purkamatta (APUA!). Pintaremonttiin ryhdyttiin heti, mutta kun remontoitavia neliöitä on reilu sata, on homma vielä, noh sanotaanko v a i h e e s s a. Ostaessamme tätä taloa, tiesimme muutamasta tulevasta isommasta remontista. Kuntoarvioraportin mukaan käyttövesiputket olisi hyvä uusia, katto on teknisen käyttöikänsä päässä ja märkätilat kaipaisivat päivitystä tälle vuosisadalle.

tyhjä olohuone

Talomme on rakennettu 80-luvun puolivälissä ja kotivakuutusta ottaessamme vakuutusyhtiö rajasi putkista aiheutuvat vesivahingot vakuutuksen ulkopuolelle. Emme olleet ajatelleet teettää putkiremonttia vielä useampaan vuoteen, mutta vakuutusyhtiön kanta muutti suunnitelmiamme. Otimme useamman tarjouksen remontista, pohdinnan jälkeen allekirjoitimme sopimuksen ja joulukuun alkupuolella käyttövesiputket uusittiin. Urakoitsija teki remontin luvatussa aikataulussa ja koska putket on tässä talossa toteutettu pintavetoina, oli remontti tehty yhden päivän aikana. LVI-Dalton Oy saa meiltä täyden kympin homman hoidosta ja kokemuksemme perusteella voimme ilolla suositella heitä muillekin.

olohuone remontin keskellä

Myös kattoremontista otimme tarjouksia viime vuoden lopulla. Emme siksi, että tekisimme remontin nyt heti, vaan siksi, ettei meillä ollut mitään hajuakaan siitä, kuinka paljon kyseinen remontti voisi kustantaa. Halusimme saada ymmärryksen hinnoittelusta tulevaisuutta varten, jotta voisimme saman tien alkaa budjetoida remonttitilillemme varoja. Jos jonkun vinkin voin sanoa kattoremontin tekemisestä on se KILPAILUTA! Kilpailuttamisesta on puhuttu jo vuosia, eikä se sinällään ole mikään uusi juttu, mutta minusta ainakin tuntuu, että moni jättää kilpailuttamisen väliin. Useimmiten voisin kuvitella, että näin tehdään lähinnä ajan puutteen vuoksi. Ja hei, faktahan se on, että kilpailuttamiseen on meiltä mennyt tunteja, mutta voimme myös sanoa, että olemme säästäneet sen vuoksi pitkän pennin. Kattoremontista lupaan kertoa lisää seuraavassa postauksessa.

remontoitu olohuone

Ensimmäinen kuva on talomme olohuoneesta otettu silloin, kun saimme avaimet käteen, mutta emme vielä olleet muuttaneet. Mosaiikkiparketti peitettiin laminaatilla, kattopaneelit otettiin alas kipsilevykaton tieltä ja osa seinistä levytettiin ja osasta irroitettiin tapetit. Toinen kuva on karu. Olohuoneemme sisustus varsinkin seinäpintojen osalta oli jonkun aikaa, miten sen nyt sanoisi - aika rouhea, hahhahah! Kolmannessa kuvassa alkaa jo hieman näkyä se, miltä olohuoneen on ajateltu näyttävän. Seinät on vasta pohjamaalattu, mutta jo pelkkä pohjamaali on tehnyt ihmeitä tässä huoneessa.

Mitä olet mieltä muutoksesta?

maanantai 4. helmikuuta 2019

Paljasta käsilaukkusi sisältö.

Usein tulee päiviteltyä milloin kenellekin sitä, kun käsilaukusta löytyy vaikka ja mitä. Hetken mielijohteesta tyhjensin käsilaukkuni, asettelin tavarat ja otin kuvan. Tällä kerralla käsilaukkuni ei paljasta äitiyttäni yhtä vahvasti, kuin jonain toisena hetkenä olisi voinut paljastaa. Usein käsilaukustani löytyy esimerkiksi tutti ja pikkuauto, mutta olenpa muutaman kerran kantanut ihan muina naisina vaippaakin käsilaukussani mukana töissä. Kannan nykyään aina kahta laukkua mukanani. Tämä tapa jäi oikeastaan viime kesän lopulta, jolloin palasin töihin. Ilmat olivat vielä sen verran lämpimät, ettei takkia tarvinnut, joten taskuja ei ollut mukana. Lounaalle lähtiessä en taas mielellään ota isoa käsilaukkua mukaani, vaan tarpeelliset tavarat ovat mukavampi kantaa pienemmässä laukussa. Pieneen laukkuun ei taas kaikki mahdu, sillä kannan aina kodin ja työpäikan välillä mukanani ainakin läppäriä. Minun käsilaukustani löytyi tällä kertaa avaimet, lompakko, prinsessatarra (A on saanut sen Pikkujätistä), suklaakonvehti, kolikoita, kuulokkeet, kynä, koirankakkapussi (joo, tuo taiteltu musta tuolla, hahahha), Citymarketin vanhaksi mennyt keräilypassi, maailman paras huulirasva Bepanthen, vaihtonepparit, parkkisakko (ooooops!!) ja Otrivin Menthol.

Jos sinä tyhjentäisit käsilaukkusi juuri nyt, mitä sieltä löytyisi?

käsilaukun sisältö

lauantai 2. helmikuuta 2019

Vielä kerran lastenhuoneen maalattu tehosteseinä.

Viimeisenä lasten huoneista valmistui esikoisemme huone. Tästäkin huoneesta jokainen seinäpinta uudistettiin maalilla ja valkoisen maalin jälkeen oli tehosteseinän maalaamisen vuoro. Tämän huoneen tehosteseinän kuvio oli se, mihin ihan ensimmäisenä kiinnitin huomioni, hakiessani ideoita ja selatessani Pinterestiä. Tätä seinää varten oli paljon helpompi valita yhteen sopivat maalisävyt, mutta silti havainnollistin asiaa itselleni tekemällä kuvan seinästä Tikkurilan Color Up -värisuunnitteluohjelmalla. Kuvana käytin samaa D:n huoneen kuvaa.

Nyt kun lastenhuoneiden pinnat ovat valmiina, alkaa olla aika miettiä sisustusta. Jokaisessa huoneessa on toki paljon vanhoja kalusteita, mutta kaikista puuttuu seinähyllyjä tai muita säilytysratkaisuja. Esikoiselle hankittiin jo syksyllä kirjoituspöytä, mutta muuten olen osannut pitää itseni vielä kurissa.

Millaisia tehosteseiniä tai tehosteseinäratkaisuja teillä on?

tikkurila tehosteseinä maininki cumulus päiväuni

tikkurila tehosteseinä maininki cumulus päiväuni color up värisuunnitteluohjelma

tikkurila tehosteseinä maininki cumulus päiväuni

tikkurila tehosteseinä maininki cumulus päiväuni

torstai 31. tammikuuta 2019

A on tanssiva tehopakkaus.

Likan mitat on päivitetty ja kuulumiset vaihdettu tutun neuvolatädin kanssa. Puolitoistavuotias tyttömme on touhukas tehopakkaus, oman tahtonsa omaava persoona, joka rakastaa musiikkia. Kaiken tanssin ja touhun lisäksi hän tykkää myös pysähtyä paikalleen ja järjestellä pikkulegoja tai vaikka pistellä nuppihelmiään reikätauluun. A osaa jo liudan sanoja ja vaikka usein tahtonsa sanottamisen vaikeus saakin hänet parahtamaan itkuun, on itku nopeasti ohimenevää. Päiväkodissa likka on onnistunut hurmaamaan useammankin ihmisen ja on kiva huomata, kuinka toivottu kaveri hän joka aamu on.

pinkki mersu lasten sähköauto

Lähes koko syksy meni enemmän tai vähemmän flunssan kourissa, mutta sen kummemmat taudit ei häntä onneksi haitanneet, kunnes pitkittynyt räkäisyys löysi tiensä korviin. Syksyn ensimmäinen korvatulehdus tytöllä todettiin juuri ennen kuin lähdimme marraskuun puolen välin jälkeen kanarialle. Siitä alkoikin jo esikoiseltamme tuttu korvakierre ja tulehdusta hätyyteltiin monen antibioottikuurin verran. Joulun viettoon lähdettiin kolmannen (vai olikohan jo neljännen) kuurin kanssa ja saman tien varattiinkin jo aika putkitukseen. Kun uutta vuotta oli kulunut vasta muutama päivä, asennettiin tytölle putket kumpaankin korvaan Itiksen Pikkujätissä. Lapsen nukutus on aina jotenkin palan kurkkuun nostattava tapahtuma, mutta niin kuin aiemminkin, meni tälläkin kerralla kaikki hyvin. Putkitus oli nopea operaatio ja A oli jo hereillä 15 minuuttia siitä, kun hän nukahti syliini. Nyt toivotaan, että putket toimivat, kuten ovat toimineet esikoisellammekin ja poistaa kokonaan korvatulehdukset tautilistastamme.

A:n suusta kajahti jo pitkän aikaa sitten sana äiti. Äitiä huudetaan, kun äiti halutaan paikalle, mutta äiti tarkoittaa hänelle kaikkea muutakin. Äiti tarkoittaa tarjoilijaa, palvelijaa, pyllyn pyyhkijää, vaipan vaihtajaa, syöttäjää, juottajaa, syliin ottajaa, veljiä, meidän koiraa ja isääkin. Mutta osaa tuo pieni tyttö monta muutakin sanaa. Kaikki sanat eivät toki tule suusta ihan oikein, mutta ainakin me perheenjäsenet ja päiväkodin tädit ymmärrämme häntä. A osaa sanoa kukkuu, titi (titi-nalle, paras tv-ohjelma), kakka, joo, ei, kiitti, nenä, pipo, pupu, pappa, ihahaa. Näiden lisäksi tulee monta sanaa melkein oikein: muu (muumi), poi (pois), iivi (liivi=heijastinliivi), mimmu (mummi), poppu (loppu), ippu (tippui).

1,5v kasvut: paino 12,6kg, pituus 81cm ja päänympärys 48cm

tiistai 29. tammikuuta 2019

Pupukakku toiveiden mukaan.

pupukakku

Taas on yhdet syntymäpäivät juhlittu. Tosin tällä kertaa ei juhlittu yhtäkään oman perheen jäsentä vaan siskoni esikoista. Edellisen postauksen lahjaksi menneet tunika ja takki olivat siis hänelle ja olihan tuolla eskarilaisella yksi toive synttäreidensä suhteen. Hän oli selannut kakkukuvia googlesta ja toivoi, että tekisin hänen juhliinsa pupukakun. Aikahan on arjessa kovin kortilla, mutta mitä sitä nyt ei täti siskon tyttönsä vuoksi tekisi. Pakkohan se pupukakku oli tehdä. Jo viikko sitten tein korvat valmiiksi, jotta ne ehtisivät kovettua juhlapäivää varten. Lauantaina paistoin kakkuun Kinuskikissan ohjeella korkean suklaakakkupohjan, joka on muuten ihan törkeän hyvää! Halusin supersuklaisen kakkupohjan kaveriksi jotain raikasta ja perinteinen valinta olisi ollut esim. appelsiini, mutta se tuntui niin tavalliselta yhdistelmältä. Tietoni mukaan synttärisankari tykkää tyrnistä, joten päätin kokeilla kakkuun vanilja-tyrnimoussea. Tyrni on makuna aika voimakas enkä siksi uskaltanut laittaa sitä kertalaakista paljoakaan täytteeseen. Välillä maistelin moussea ja lisäilin tyrnejä. Maku jäi kuitenkin ehkä vähän turhan hailakaksi, mutta ehkä parempi kuitenkin näin, kuin toisin päin. Vaniljaa toin mousseen vaniljarahkalla, sekä vaniljakreemillä. Kokosin kakun lauantai-iltana ja nostin jääkaappiin vetäytymään.

Sunnuntaina kumosin kakun, kuorrutin sen voikreemillä ja koristelin ihan oman maun mukaan - kerrankin niin, etten ollut tehnyt muuta suunnitelmaa koristelusta, kuin korvat. Kivahan siitä tuli, vai mitä?

pupukakku

pupukakku

pupukakku

pupukakku

pupukakku

perjantai 25. tammikuuta 2019

Takki ja tunika lahjaksi.

ommeltu takki ikean kankaasta ottobre happy combo

Uudelle vuodelle lupasin yhden asian. Tänä vuonna aion ommella enemmän, kuin viime vuonna. Ajattelin, että jos jotain lupaan, lupaan jotain sellaista minkä voin oikeasti toteuttaa. Rima taisi nyt kuitenkin olla aika alas asetettu, sillä viime vuonna en ommellut kuin muutaman hassun vaatteen. Tammikuuta ei olla vielä vaihdettu helmikuuksi ja voin jo taputtaa itseäni olalle. Tein sen! Selätin ompelujumini ja otin kiireisen arjen keskellä aikaa rakkaalle harrastukselleni ja ennen kaikkea itselleni.

Takin tein siskoni tytölle syntymäpäivälahjaksi. Päällinen on jälleen Ikeasta ja vuoriksi laitoin joustocollegea (taisi olla Noshin). Kaava on hyväksi havaittu OB:n Happy Combo (6/2014). Takin kaveriksi pakettiin tein myös tunikan. Tunikan kaava on OB:n Flycatcher (3/2014), jota olen halunnut jo tuon lehden ilmestymisestä lähtien kokeilla (mihin ne vuodet oikein vierii?). Kankaat on Noshin ja Paapiin.

Näiden lisäksi tein samoilla tulilla meidän A:lle taas uuden tunikan. Tämänkin kaava on OB:sta (1/2015, Free Stars) ja kangas Noshilta. Minä niin näen jo sen, kuinka kohta tämä homma räjähtää käsiin ja jo ennen kesää likan vaatekaappi pursuaa äidin tekemiä tunikoita ja mekkoja, joita ei vaan kaikkia ehdi käyttää.

ommeltu takki ikean kankaasta ottobre happy combo

ommeltu takki ikean kankaasta ottobre happy combo

ommeltu tunika paapii nosh ottobre flycatcher

ommeltu tunika paapii nosh ottobre flycatcher