tiistai 25. syyskuuta 2018

Pinkkiä paitaa ei voi enää käyttää.

Pinkkipaita pojalla oli aikoinaan sellainen tabu, että se sai ne ilkeimmät ihmiset avaamaan suunsa ja olemaan törkeitä toisia ihmisiä kohtaan. Nykyään pinkki paita pojan (tai vaikka miehen) päällä ei ole enää niin suuri ihmetyksen aihe ja olenkin pyrkinyt kannustamaan meidän lapsia tykkäämään justiinsa siitä väristä mistä tykkäävät. Toki kasvatan lapsistani poikia ja tyttöjä ja vaatekappaleista esimerkiksi hame on kyllä mielestäni tyttöjen vaate, mutta väreissä olen suopeampi. Tavallaan ymmärrän, että on "tyttöjen ja poikien värejä", mutta ei se mielestäni sano sitä, etteikö tyttö voisi pitää sinistä ihanana tai poika pinkkiä kauniina.

Ajattelin, ettei tämä asia olisi meillä vielä pitkään aikaan käsiteltävänä, mutta toisin kävi. Yhtenä aamuna olin ottamassa O:lle vaatteita valmiiksi ja tarjosin hänelle pinkin paidan. Tiedän, että poika tykkää paidasta ja se on hänelle kuin mikä tahansa muukin hänen paidoistaan. Poika ei edes ottanut paitaa vastaan, vaan sanoi saman tien ettei hän voi pukea sitä ylleen. Kysyin hölmistyneenä tähän syytä ja hän kertoi, että yksi luokkakavereista (tyttö) oli nauranut hänelle viimeksi, kun hänellä oli ollut tämä paita päällä. Selväksi oli kuulemma tullut juurikin se, että naurun aiheena oli ollut paita joka on pinkki ja se on pojan päällä. O oli selvästi harmistunut siitä, ettei voinut laittaa tuota paitaa päällensä, mutten tehnyt siitä sen suurempaa numeroa. Totesin pojalle, että hän voi pitää sitä päällään joskus muulloin, jos tahtoo. Kehotin myöskin poikaa kysymään tältä kyseiseltä luokkakaverilta, jos seuraava kerta vielä tulee, että onko tosiaan niin, ettei hänkään voi laittaa koskaan sinistä paitaa päällensä.

me&i haipaita pinkki

Tiedän, ettei tyttö kiusaamistarkoituksessa sanonut tuota, enkä missään nimessä pidä tällaista yhtä kertaa kiusaamisena. Enemmänkin harmistuin siitä, että vielä nykypäivänä on ihmisiä - lapsia ja aikuisia, jotka erottelee tämän väriasian näin jyrkästi. Ja kyllä, ymmärrän ja tiedän senkin, ettei tämä seitsenvuotias tyttö varmastikaan edes tajunnut mitä sanoi tai teki, mutta mietinpä silti, että jostain hänkin on moisen mallin saanut.

Miten sinä olet reagoinut vastaavissa tilanteissa, tai oletko tehnyt suunnitelman miten reagoit, jos vastaava tulee eteesi?

maanantai 10. syyskuuta 2018

Flunssan karkotusjuoma.

sitruuna inkivääri

"Nyt ei ole aikaa sairastaa!" parahdin, kun kurkussa tuntui karheutta. Ulkona kelit on vielä ihanan kesäiset, mutta syksyn tietää olevan ovella, kun flunssat alkaa taas kiertää päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Lapset on jokainen ollut jo tälle syyskaudella kukin ainakin pienen flunssan kourissa ja saihan tuo mieskin jo taudin. Olenkin jo naureskellen miettinyt kuinka outoa on, ettei tauti ole minuun iskenyt ollenkaan. Kunnes kurkussa alkoi tuntua karheutta ja olin lähes jo antautunut. Päätin kuitenkin, että nyt tätä ei kyllä päästetä valloilleen ja kokeiluun keitin paljon puhuttua flunssan karkotusjuomaa. Keitin puolisen litraa vettä ja raastoin inkiväärin sinne hautumaan reiluksi vartiksi. Siivilöin inkiväärin vedestä ja lisäsin veteen pullosta puristaen ihan näppituntumalta sekä sitruunaa, että hunajaa. Reilusti sai kumpaakin laittaa. Jäähdytin juoman ja olen nautin sitä reiluina shotteina useampaan otteeseen muutaman päivän ajan. En tiedä onko tällä oikeasti mitään vaikutusta, mutta ainakaan vielä tauti ei ole iskenyt ihan kunnolla päälle.

Mikä on sinun rohtosi flunssaa vastaan?

perjantai 7. syyskuuta 2018

1-vuotiaan ensimmäinen päiväkotiviikko.

Likan ensimmäinen päiväkotiviikko meni sellaisella tahdilla ohitse, että kyydissä en pysynyt. Olin ajatellut, että A aloittaa päiväkotitaipaleensa pehmeällä alulla eli lyhyemmillä päivillä. Hieman hammasta purren jouduin kuitenkin perumaan tämän suunnitelman ja ottamaan käyttöön B-version. Eli täysillä vaan samantien. Onnea on kuitenkin ollut se, että A meni samaan päiväkotiin, missä D jo on ja mistä O viime keväänä lähti eskarin käyneenä. Paikka on siis ollut jo pitkään tuttu likalle ja siellä on ollut monta tuttua aikuista kasvoa. Vielä suurempi onni on ollut se, ettei hoitajat ole vaihtuneet kesän aikana ja siellä todella oli nyt syksyllä meitä vastassa kaikki tutut ihmiset. Viime viikon maanantaina kävin A:n kanssa tutustumassa päiväkotiin. Olimme siellä leikkimässä aamupäivän ja A sai syödä lounaankin muiden päiväkotilaisten kanssa. Kaikki meni hyvin ja jo heti seuraavana päivänä vein tytön veljensä kanssa hoitoon koko päiväksi ja suuntasin kulkuni töihin. Keskiviikkona pidin vapaapäivän ja arvoin hetken pidänkö vapaapäivän myös A:lle. Ystävän kanssa keskusteltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että hyvää putkea ei ehkä kannata nyt katkaista yhdellä päivällä, vaan mennään viikko loppuun asti. Töihin jouduin taas torstaina ja perjantaina, joten yhtäkkiä olikin likalla kokonainen päiväkotiviikko jo takana.

skiphop kerhoreppu yksisarvinen

Muutamia pieniä itkuja lukuun ottamatta päiväkodin aloitus on mennyt paremmin kuin hyvin. Aamuisin A:lla on niin kiire leikkimään ja lukemaan kirjoja, että kenkiä ei ehdi aina riisumaan ja tossujen laitto unohtuu - käsien pesun muistamisesta puhumattakaan. A jaksaa hymyillä heti aamusta ja antaa äidillekin aina reippaasti halin. Itku totta kai tulee usein siinä vaiheessa iltapäivää, kun menen hakemaan likkaa ja hän näkee minut. Kotiin päästyään hän kuitenkin jaksaa taas olla oma aurinkoinen itsensä, eikä uusi päivärytmi ole edes vaikuttanut yöuniin - ainakaan vielä!