keskiviikko 15. elokuuta 2018

Tekevälle sattuu.

Nyt se sitten tapahtui. Ensimmäinen tapaturma, jossa tarvittiin lääkärin apua. Oikeastaan se on mielestäni ihan hyvä saavutus, että ensimmäinen tällainen tulee eteen vasta reilun seitsemän vuoden äitiyden jälkeen. Pojat ovat jo muutaman vuoden halunneet trampoliinin omalle pihalle. Vanhaan kotiin sitä ei tietenkään hankittu, kun pihalle ei mahtunut, mutta nyt kun muutettiin ja pihapiiri laajeni huomattavasti, niin hankittiin sellainen. D siellä hyppi eilen ihan niin kuin useana kertana jo aiemminkin, mutta tällä kertaa laskeutuminen tapahtui inhottavasti käden päälle. Sormet vääntyivät ja huutokonsertti oli valmis. Saman tien varasin ajan Itäkeskuksen Pikkujättiin ja isänsä lähti poikaa viemään näytille. Epäiltiin, että taidettiin selvitä venähdyksellä, kun ei poika suuresti aristanut kättään tutkiessamme, mutta löytyipä sieltä sitten kuitenkin pieni murtuma keskisormen tyvestä ja ehkä toinen vielä pienempi nimettömän tyvestä. Käsi lastoitettiin ja lastaa täytyy nyt käyttää viikon ajan, jotta sormet paranevat.

Äidin pieni mies on ihan rampa ja oli kyllä jotenkin lohdutonta kuunnella viime yönä, kun pojan ainoa toive oli, että lasta otettaisiin pois. Onneksi nyt kuitenkin on pienestä tapaturmasta kyse, joka lääkärin mukaan parantuu nopeasti.

oikea käsi paketissa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!