perjantai 17. elokuuta 2018

Minä. Junassa.

Lupasinhan kertoa erikseen siitä, miten junamatkani Tikkurilasta Tampereelle meni viime lauantaina. Olen käyttänyt todella vähän junia elämäni aikana ja oikeastaan ainoa pidempi pätkä oli joskus, kun opiskelin ammattikorkeakoulussa Espoossa. Silloin kuljin ehkä vuoden verran junalla Helsingistä Leppävaaraan, mutta vaihdoin yksityisautoiluun ajallisesti pitkän matkan vuoksi.

En ollut koskaan aiemmin edes käynyt Tikkurilan juna-asemalla, joten halusin totta kai olla extra-ajoissa paikalla, etten varmasti myöhästy. Jostain olin saanut päähäni junan lähtevän raiteelta 1. Löysin raiteen ja ihmettelin opastekyltin tekstejä. "Ei, ei se juna voi mennä tästä", ajattelin ja tarkastin ehkä seitsemännen kerran matkalippuani. Vaunu 1, paikka 29. Ahhaa, jostain syystä ilmeisesti sekoitin vaunun ja raiteen. Takaisin sisälle tarkastamaan aikataulusta oikeaa raidetta ja lähdin kohti raide kakkosta. Katselin ympärilleni ja huomasin laiturilla näytön, jossa näytettiin kuinka pitkä tuleva juna on ja mihin kohtaan sen pää ja perä asettuvat. Ajattelin, että onpas tämä kätevää ja asetuin ensimmäisen vaunun oletettavaan tulo kohtaan odottamaan.

sokos hotel torni tampere

Juna tuli ja nousin kyytiin. Juna oli aika tyhjä ja sain rauhassa etsiä vaunusta oikeaa paikkaa - paikkaa numero 29, jota en millään kuitenkaan löytänyt. Paikkoja taisi olla aina numeroon 28 asti ja seuraava sitten olikin 30 tai 31. Alkoi tuntua todella koomiselta ja myönnän miettineeni piilokamera vaihtoehtoa, koska juuri minun paikkani puuttui. Avasin suuni ja ihmettelin paikkani puuttumista muille matkustajille, mutta eivätpä hekään mitään keksineet. Kehottivat istumaan ja odottamaan konduktööriä, sillä häneltähän voisin kysyä asiaa. Siinä odotellessa ehdin jo epäillä, olenko oikeassa junassa, mutta tiesin olevani. Seuraavaksi keksin vain sen, että minun on oltava väärässä vaunussa, mutta en millään keksinyt, että miten se olisi mahdollista. Olinhan noussut ensimmäiseen vaunuun. Konduktööri tuli ja näytin hänelle lippuani samalla sanoen, että olenkohan oikeassa paikassa, kun en löydä paikkaani. Hän vahvisti epäilykseni. Juna on oikea, mutta vaunu väärä. Ensimmäinen vaunu tai ykkösvaunu onkin ensimmäinen Helsingin päässä, joten nyt se on junan viimeisin vaunu. Enhän minä sitä tajunnut, hahahaa! Ei muuta kuin kävellen koko junan läpi sinne toiseen päähän. Junan läpi kävellessä huomasinkin, että jos olisinkin aiemmin kulkenut vaunujen välillä, olisin huomannut, että vaunun numero kerrotaan valotaulussa vaunun alkaessa.

Löysin oikean vaunun ja oikean paikan. Paikka vaan oli varattu. Herrasmies istui minun paikkani viereisellä paikalla, nukkui ja hänen tavaransa olivat minun paikallani. Vaunu oli hyvin tyhjä, niin en sitten kehdannut herraa herätellä vaan istuin vapaaseen tuoliin. Huomatkaa edelleen, että minä olen ollut hyvin harvoin junassa ja vasta hetken päästä istumaan päästyäni tajusin, etteihän tämä juna mene suoraan Tampereelle, vaan pysähtyy useammallakin pysäkillä. Siinä sitten jännitin aina kun juna pysähtyi, että tuleeko nyt kyytiin joku, jonka paikalla minä olen. Ei tullut, huh!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!