keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Tasan vuosi sitten.

minä leikkauspöydällä suunniteltu sektio

Tämä kuva on otettu minuutilleen vuosi sitten. Makasin suunnitellusti Kätilöopiston sairaalan leikkauspöydällä. Likka ei ollut vielä syntynyt, mutta leikkaus oli käynnissä. Rauhallisesti edettiin, kun eihän nyt ollut mitään kiirettä, kuten edellisillä kerroilla. Muistan kuinka tunnelma oli jännittynyt, ehkä vähän hermostunut ja ennen kaikkea odottava, mutta pää löi aivan tyhjää.

Tänään on tyttäremme yksivuotissyntymäpäivä ja voimme hyvästellä kolmannen ja meidän elämämme viimeisen vauvavuoden. A on vuodessa kietonut pienten sormiensa ympärille veljensä ja vetelee heitä kumpaakin kuin pässiä narussa. O on kuin mikäkin pikkuvanhempi ja jopa ärsyttävyyteen asti matkii meitä aikuisia esim. aamun heipoissa. D:llä on ylitsepursuavaa rakkautta siskoaan kohtaan ja hän ei millään haluaisi olla hetkeäkään kauempana siskostaan, kuin ihan iholla. Likka jo tottuneesti hätyytteleekin käsillään D:tä siirtymään kauemmaksi. A on kovaääninen ja pitää huolen siitä, että hänetkin huomataan - häntä ei voisi olla huomaamatta. Tuo meidän likka on luonteeltaan aika pitkälti juuri sellainen, kuin mitä hänen kuvittelinkin olevan. Tomera typykkä, joka näyttää jo nyt kuka määrää tahdin, mutta myös sellainen pieni tutkija, joka jaksaa pitkiäkin aikoja laittaa kahta dubloa yhteen ja erottaa niitä. Akrobaattinen muikkeli kiipeilee helposti lähes esteen kuin esteen yli, kiipeä portaat varmasti ylös ja pakittaa ne jo tottuneesti alas. Ja jos matkalla sattuukin jokin pikkuhaaveri, laittaa tyttö huutokertoimeensa vähän lisää kierroksia, ihan vaan naisellisen ylidramaattisuutensa vuoksi. Kiltti ja iloinen tyllerö, jolle kelpaa kumman tahansa vanhemman syli.

Onnea tyttäreni, tänään juhlitaan!

10 kommenttia:

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!