sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Muistan kuinka..

rivitalo Itä-Vantaalla

..kävimme ensimmäisen kerran katsomassa tätä asuntoa.
..olimme tehneet jo suunnitelmat hintatarjouksesta, jos kaikki olisi okei.
..kävimme kauppaneuvotteluita välittäjän kautta myyjän kanssa siinä näyttötilaisuudessa.
..tarjouksemme hyväksyttiin ja sovimme kauppapäivän, tehtiin kaupat ja saimme avaimet.
..rempattiin hulluna kaikki pinnat.
..muutettiin ensimmäiseen yhteiseen omaan kotiin.
..yksi huone oli ylimääräinen ja lupasin, että mies saa siitä huoneesta itselleen pelihuoneen.
..muutama kuukausi muuton jälkeen tein yläkerran kylppärissä ensimmäisen raskaustestini ja tulos oli ilman odottamista kaksi viivaa - mies ei saanutkaan pelihuonetta, hahahah!
..ensimmäinen synnytys käynnistyi keskellä yötä.
..lähdimme kättärille. Siskoni kävi hoitamassa koirat ja kertoi, että olimme unohtaneet lukita etuoven.
..tulimme ensimmäistä kertaa kotiin perheenä.
..purimme parvekkeen ja kasasimme sen uudestaan.
..toinen lapsi ei tullutkaan yhtä helposti, kuin ensimmäinen.
..toinenkin synnytys alkoi keskellä yötä ja tajusin edellisen päivän supistelevat merkit vasta jälkikäteen.
..toimme toisen poikamme kotiin.

olohuone keittiö

olohuone

vierashuone

..laajensimme eteisen ja uudistimme keittiön.
..arki rullasi.
..riitelimme lapsiluvusta ja kolmannesta lapsesta.
..vietimme synttäreitä, jouluja, pääsiäisiä ja muita juhlia.
..päätimme tehdä märkätilaremontin ja asuimme remontin keskellä lähes kolme kuukautta.
..tein kolmannen raskaustestin.
..piirsin kaavoja ja leikkasin kankaita keittiön pöydän ääressä.
..ompelin monet lasten vaatteet kodinhoitohuoneessa ja haaveilin ompeluhuoneesta.
..monesti mietimme muuttavamme, mutta seuraavaa kotia ei tuntunut löytyvän. Kriteerimme oli todella tiukat ja yksi niistä oli se, että halusimme pysyä samalla seudulla.
..toimme tyttäremmekin tähän kotiin.
..lähdin viemään toista koiraamme hänen viimeiselle matkalleen ja kuinka tulin sieltä yksin takaisin. Mieli oli haikea, surullinen, mutta myös onnellinen ja helpottunut.
..hain uurnan kotiin ja asetin sen sinne missä on eniten elämää - olohuoneeseemme.
..se oikea uusi koti osui kohdalle ja laitoimme tämän myyntiin.
..muutimme. Siitä ei ole kuin muutama päivä, kun viimeisen kerran suljin vanhan kotimme oven. Kodin, jossa viihdyimme kahdeksan vuotta, jonne muutimme pariskuntana ja josta lähdimme viisihenkisenä perheenä. Monet muistot olemme luoneet juuri näiden seinien sisällä, mutta onneksi muistoja ei tarvitse jättää taakseen, vaan ne kulkevat aina mukana. Nyt mennään kohti uusia muistoja.

sauna pallokiuas

2 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus <3 On se mieletöntä miten paljon muistoja kodin sisälle kätkeytyy. Ja sitten sitä on vain uskottava että sen uudenkin kodin seinien sisälle mahtuu vähintään yhtä paljon ihania hetkiä ja tunteellisia tuokioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Ei sitä oikein muuten taida edes tajuta, kuin vasta sitten, kun sen oven viimeisen kerran sulkee takanaan. Sitten ne muistot tulvii mieleen ja oli pakko ihan kirjoittaa ne ylös :)

      Poista

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!