torstai 7. kesäkuuta 2018

Varastin lapseni pyörän.

O on hävittänyt jo kahdesti polkupyöränsä lukon avaimen. Ensimmäisellä kerralla avainta ei löytynyt, mutta onneksi kotona oli vara-avain tallessa ja se otettiin käyttöön. Meni muutama viikko ja avain oli taas kadoksissa. Poika sai kunnon läksytyksen ja kävimme perinteiset asiat läpi siitä, kuinka avainta on pidettävä tallessa ja sitä ei voi laittaa esimerkiksi taskuun, jossa ei ole vetoketjua. Avain kuitenkin löytyi, kiitos tarkkasilmäisen naapurimme. Osui sitten vähän niin kuin omaan nilkkaan tätä äitiä tämä läksytys, sillä muutama viikko tästä onnistuin itse hävittämään D:n polkupyörän avaimen. Pojat pyöräilee joka aamu tarhalle ja jaksan aina heitä muistuttaa siitä, että avaimia ei säilytetä taskuissa vaan A:n rattaiden säilytystaskussa. Menin normaalisti hakemaan poikia tarhalta ja siellä tajusin, ettei rattaiden taskussa ollutkaan, kuin vain yksi avain ja kotoakaan ei vara-avainta löytynyt.

Olin käynyt sinä päivänä sekä Lidlissä, että Ikeassa ja päättelin, että avain olisi voinut pudota rattaista parkkipaikalla, kun olen taittanut kärryt kasaan ja nostanut autoon. Lähdin saman tien ajamaan kummatkin kaupat läpi, mutta onnea ei ollut matkassa yhtään mukana. Avainta ei näkynyt parkkiruuduissa tai niiden läheisyydessä, eikä kaupoissakaan ollut kukaan tuonut avainta löytötavaroihin. Pidin itselleni hiljaisen puhuttelun ja valmistuin vastaamaan O:n syytöksiin, sillä olinhan juuri muutamia viikkoja aiemmin antanut hänelle tiukan puhuttelun avainten säilyttämisestä.

Mies tuli iltapäivällä töistä kotiin ja lähdimme samana päivänä vielä O:n eskarin kevätjuhlaan. Sanoin miehelle, että ottaa sitten mukaansa rautasahan, jotta saamme "varastettua poikamme pyörän takaisin". Juhlan jälkeen kävelimmekin pyörätelineille ja sahasimme lukon rikki. Mietin vielä illalla mihin ihmeeseen tuo avain on voinut hävitä, mutta en keksinyt yhtään paikkaa mitä en olisi jo tutkinut. Seuraavana aamuna lähdin taas viemään poikia tarhalle ja matkalla ihmettelin missä välissä O on laittanut pyörän avaimen hupparitakkini taskuun. Edes siinä vaiheessa, kun käteni työnsin taskuuni en tajunnut virhettäni, mutta valkenihan se nopeastikin kun tunsin tutun avaimenperän sormissani. Siellähän se D:n hävinnyt pyörän avain olikin ollut - varmassa tallessa koko ajan! Oli muuten tosi tyhmä olo asiasta koko päivän ja jälleen ruoskin itseäni ja tällä kertaa myöskin mahdottoman huonoa muistiani.

polkupyörän avain

4 kommenttia:

  1. Niin klassikko. :D Meilläkin on ollut näitä avainepisodeja viime aikoina kun lukkittauduimme ulos meidän uudesta talosta eikä kenelläkään ollut vara-avainta. Lisäksi kadotin myös töissä pukukaappini avaimen ja ikävästi seisoin siinä jumppavaatteissa ilman pyyhettä ja pesuaineita (jotka siis olivat siellä kaapissa).. kaikkea sattuu.. :D

    VastaaPoista

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!