torstai 10. toukokuuta 2018

Blogihaaste äideille.

Kuinka monta lasta sinulla on? Kuinka monta olet suunnitellut hommata? Kuinka monesta haaveilet?
Lapsia on kolme. Aikoinaan, kun annoimme ensimmäiselle luvan tulla, emme tehneet suunnitelmaa lapsiluvusta. Tuntui tyhmältä miettiä lasten lukumäärää, kun ei edes tiennyt onko yhtä mahdollista saada. Sitten kun ensimmäinen tuli helposti oli toinen saatava heti kuin se vaan oli sektion jälkeen järkevää. Toinen päätti kuitenkin odotuttaa itseään pidempään ja melkein vuosi meni odotellessa positiivista raskaustestin tulosta. Mies oli kahden jälkeen yhtäkkiä sitä mieltä, että lapset on nyt tehty, kun minä taas olin sitä mieltä, että kyllä sen yhden vielä haluan. Asiasta käytiin useamman vuoden keskustelu (ja kädenvääntö) ja loppujen lopuksi annoimme kolmannelle luvan tulla. En vieläkään voi sanoa, kuinka monta olin suunnitellut tai kuinka monesta haaveilin. Kolme on meidän luku ja enempää ei ole mahdollista saada. Teetätin sektion yhteydessä sterilisaation ja ainakaan vielä en ole hetkeäkään sitä päätöstä katunut. Ja uskon kyllä vakaasti etten koskaan tulekaan sitä katumaan.

Mitä tykkäät tehdä lapsesi/lastesi kanssa?
Onpa muuten paha kysymys, ihan niitä perusjuttuja. Oikeastaan sillä ei ole juurikaan väliä mitä tehdään, vaan se merkitsee että lapset nauttivat. Toki on kiva itsekin nauttia tekemisestä, mutta usein olen huomannut, että on helpompi pitää lapsi tyytyväisenä ja onnellisena ihan pienillä jutuilla.

Viihdyitkö raskaana?
Joo ja en. Ensimmäinen raskaus oli helppo, mutta koska se kaikki oli uutta ja ihmeellistä en kuitenkaan osannut oikein rentoutua ja vain nauttia. Toinen raskaus oli vaikeahko, enkä muista juurikaan nauttineeni raskausajasta. Kolmas raskaus oli näiden kahden edellisen välimaastosta ja tästä osasin nauttia eniten. Ehkä sitä edesauttoi se, että tiesin sen olevan viimeinen kerta. Joskus kaipaan sitä tunnetta, kun tuntee sikiön potkut ja asennon vaihdot. Se oli jotain mielettömän maagista. Kolmas raskaus oli myös sellainen minkä loppumista en ihan niin paljon odottanut, sillä olisin hyvin jaksanut vielä olla raskaana. Jos kiinnostaa, niin synnytyskertomukset löytyvät muuten täältä -> Esikoinen, keskimmäinen ja kuopus.

Onko elämäsi muuttunut lasten saannin jälkeen?
Totta kai se on muuttunut. Aikoinaan kun esikoista odotin, sanoi yksi perhetuttumme minulle hyvin "Vain yksi asia muuttuu ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen - kaikki". Kaikki vanhemmat tietävät sen, että elämä muuttuu lasten myötä ja niinhän sen kuuluu mennä.

silikoninen tuttinauha nimellä

Parasta äitiydessä?
Vastuu ja velvollisuus. Samaan aikaan kun pelottaa se, että nuo kolme pientä ihmisen alkua on täysin minun vastuullani, on se myös palkitseva ajatus. Yritän aina kääntää sen niin, että minulla on velvollisuus ja mahdollisuus olla kasvattamassa muutamaa tulevaisuuden suomalaista ja omilla valinnoillani ja opettamillani tavoilla haluan tehdä heistä mallikansalaisia.

Ei niin mieluisaa äitiydessä?
Se, että lapsen elämä koostuu vaiheista, ja ennen kuin edellinen vaihe loppuu, seuraava on jo alkanut.

Paras vinkkisi uudelle äidille?
Anna aikaa itsellesi ja ole armollinen. Pääasiassa jokainen äiti tekee omat valintansa ajatellen lastensa ja perheensä parasta ja toinen juttu toimii toisilla ja toinen toisilla. Harva asia tekee kenestäkään huonoa äitiä. Muista maalaisjärki ja jos etsit tietoa googlesta lue ainakin kolme lähdettä, ennen kuin uskot lukemaasi. Lähdekritiikki nimittäin on ensiarvoisen tärkeää! Se, että joku sanoo tietävänsä jotain, ei välttämättä kuitenkaan ole lähelläkään totuutta.  Ja sitten nuo vaiheet, mitkä mainitsin jo edellisessä vastauksessa. Lapsen elämä on oikeasti täynnä pelkkiä vaiheita ja mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän niitä on.

Toiko äiti-rooli mukanaan jotain mihin et osannut varautua etukäteen?
Olen ollut äiti jo reilut seitsemän vuotta ja siinä ajassa kaikkeen on osannut niin tottua, etten löydä mitään mihin en olisi osannut varautua. Toisaalta myöskin asenteeni on moneen asiaan ollut sellainen, etten halua kovinkaan suuria suunnitelmia tehdä, koska joihinkin asioihin en vain pysty vaikuttamaan. En esimerkiksi koskaan ole tehnyt synnytystä varten minkäänlaista suunnitelmaa, vaan olen halunnut ottaa tapahtumat avoimin mielin vastaan ja pyrkiä sitä kautta varautumaan kaikkeen. Sama se kai lapsiperhe-elämässäkin on, että toki minulla on normit ja tavat minkä mukaan tulee toimia, mutta on turha tehdä sen suurempia suunnitelmia.

Mikä on asenteesi lapsesi näkyvyyteen/rooliin sosiaalisissa medioissa?
Teimme aikoinaan esikoisen syntymän jälkeen mieheni kanssa sopimuksen. Lapsi tai lapset eivät tule näkymään missään netissä meidän toimestamme. Halusimme ja haluamme edelleen antaa lapsille vallan päättää heidän nettinäkyvyydestään itse - sitten kun sen aika on. Jos olet pidempäänkin seurannut blogiani, olet ehkä jo laittanut merkille sen, ettei tässä blogissa ole kuvia lapsista. Tämä on seurausta tästä meidän vanhempien kesken tehdystä sopimuksesta.

Rehellisestihän tämä näin bloggaamisen näkökulmasta ottaa aivoon aina välillä ja muutaman kerran olen venyttänyt tätä rajaa sillä, että olen julkaissut kuvan, joka on ehkä takaapäin otettu tai kuvassa näkyy vain käsi tai vaikka jalat. Itse olisin valmis muuttamaan mieheni kanssa tehtyä sopimusta juurikin sellaiseksi, että kuvat joista lapsi ei ole tunnistettavissa ovat ok, mutta koska mieheni haluaa pitää nykyisen linjan, olen yrittänyt minäkin pysyä ruodussa.

Top 3 arkiruokaa joita teet lapsellesi/lapsillesi?
Nakkikastike, jauhelikastike ja lihamakaronilaatikko. Ollaanpa me tylsiä, hahahaha!!

Saako lapsesi herkkuja, makeisia?
Isommat lapset saavat herkkuja ja yritämme pitää kynsin ja hampain aina kiinni karkkipäivästä. Toki synttärit ja muut juhlat välillä vähän sotkee tätä kuviota ja esim. jäätelöä syödään kesäisin useammin, kuin vain karkkipäivänä. Herkut pyritään myös tarjoamaan lapsille ruoan jälkeen ja jos ruokaa jää lautaselle siksi, ettei jaksa syödä ei silloin jaksa syödä herkkujakaan.

Kuinka paljon yhteistä aikaa pariskuntana vietätte lasten saannin jälkeen?
Erittäin vähän. Tai no mikä lasketaan yhteiseksi ajaksi? Jos jokailtainen telkkarin katsominen on yhteistä aikaa, niin sitten sitä kai on paljonkin, hahahaha! Vakavasti puhuen meidän pitäisi ottaa enemmän aikaa toisillemme ja viettää oikeasti niitä päiviä tai vaikka tunteja, jotka on pyhitetty vain meille. Tällaisia "irtiottoja" järjestämme ehkä 1-2 kertaa vuodessa.

Vietätkö usein aikaa muiden äitien + lapsien kanssa? 
Kyllä, lähipiirissä on useita perheitä ja hyvin harvoin tapaamme sellaisia ihmisiä joilla ei ole lapsia. Tosin tämä johtunee myös siitä, ettei meillä juurikaan ole lapsettomia kavereita.

Koetko painetta olla tietynlainen äiti? 
Enpä juurikaan. Mielestäni olen hyvin tyypillinen äiti ja sellainen millainen haluankin olla. Turhaa olisi ottaa itselleen paineita siitä, että pitäisi olla vielä muidenkin mielestä tietynlainen äiti.

***

En haasta varsinaisesti ketään, mutta olisi ihan mahtavaa lukea muidenkin äitien ajatuksia näihin samoihin asioihin.

4 kommenttia:

  1. Kiva oli lukea sun vastaukset :)

    VastaaPoista
  2. Mun piti tähän tarttua! Totesin, että olen ihan tavallinen. (Tavllinen riittää, eikö vain?)

    VastaaPoista

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!