keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Savuporovoileipäkakku äidille.

Tämä kirjoitus kuuluu nyt sitten siihen kategoriaan, jonka deadline todellakin jo oli ja meni, mutta toisaalta puolet sisällöstä on ihan käyttökelpoista minä päivänä tahansa. Lahjoin siis äitini äitienpäivänä savuporovoileipäkakulla. Siinäpä se sitten tulikin, miksi tämä kirjoitus on jo niin vanhentunut, mutta enempää en enää palaa tuohon äitienpäivään. Sain vinkin tästä helposta ja nopeasta voileipäkakusta yhdestä facebookin leivontaryhmästä ja päätin samantien toteuttaa sen. Poro kun on aina ollut kestosuosikki, mutta silti aina kuitenkin se voileipäkakku tulee tehtyä joko lohesta tai sitten kinkusta. Ohje löytyy Kakkuviikarin blogista ja tämän kakun hauskuus on siinä, että se on leivottu kääretortun muotoon. Kakkuviikari pilkkoi täyteainekset leipien päälle, mutta minä oikaisin siinä kohtaa ja muussasin täytteen sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Minä olisin kaivannut kakkuun vielä enemmän makua ja syvyyttä, mutta muut kehuivat sitä erittäin hyväksi jo sellaisenaan.

savuporovoileipäkakku

savuporovoileipäkakku

maanantai 21. toukokuuta 2018

Itsenäisesti kohti uusia haasteita.

Ehkä huomasittekin jo, että minä ja blogini eivät olla enää osa Perheblogit blogiyhteisöä. Perheblogeissa on ollut äärettömän mukava olla ja ehkä vähän haikein mielin suljen sen oven, mutta samalla uskon ja luotan siihen, että uusia ovia avautuu varmasti. Meillä oli aivan mahtava porukka ja se porukka oikeastaan onkin se suurin asia mitä saatan jäädä kaipaamaan. Toisaalta kuitenkin olen jokaisen kanssa heistä tekemisissä muutenkin, joten sekään ei oikeastaan häviä mihinkään.

Tämä on kai yhden aikakauden loppu, mutta kuten sanottu myös seuraavan alku. Blogini ei ole enää mikään ihan nuorukainen ja itse asiassa bloggaamista on takana jo viisi vuotta tämän blogin parissa, siis VIISI! (Unohdin muuten juhlia synttäreitä viime kuussa.) Pitkään mietin sitä, millainen bloggaaja haluan olla ja mitkä ovat niitä minulle tärkeitä arvoja tässä rakkaassa harrastuksessani. Minulle ehdottomasti yksi homman kulmakivistä on se, että saan päättää miltä blogini ulkoasu näyttää ja siksi minua ei koskaan ole kiinnostanut isojen blogiportaalien alle kuuluminen. Haluan myös olla niin sanottu itsenäinen bloggaaja, jota ei ole velvoitettu mihinkään ja saan oikeasti olla oma itseni. Perheblogit oli juuri tällainen yhteisö ja edelleen muistan sen, miltä tuntui painaa sähköpostin lähetä-painiketta, kun laitoin hakemukseni menemään heille. Nyt se kaikki tuntuu vähän nololta, mutta silloin lähes puolitoista vuotta sitten se oli oikeasti todella jännää. Samaan aikaan, kun oli todella odottava ja positiivinen tunne, kävin myöskin läpi sen, että mitäs sitten, jos he eivät haluakaan minua, hahah!!

Voidaan kai sanoa, että Perheblogit vähän niin kuin lakkasi olemasta. Mitään isoa draamaa taustalta ei löydy, vaan tämä todella nyt vain oli yhden aikakauden loppu.

blogiystävät pöydän ääressä

Minulle tämä tuli oikeastaan todella hyvään hetkeen. Olette varmasti huomanneet sen, kuinka kirjoitustahtini tuntuu vain pitenevän ja venyvän. Rehellisesti painin todella suurien aikatauluhaasteiden kanssa tällä hetkellä ja blogi sekä bloggaaminen on se, mikä tässä ruuhkaisessa arjessani on ottanut eniten osumaa. En sano, että olisin valvonut öitä tämän takia, mutta myönnän että koen riittämättömyyden tunnetta, kun en ehdi ja minulla on huono omatunto. On hävettänyt, kun en saa aikaiseksi ja tuntuu, että muut ovat saaneet vetää minua perässään kuin kivirekeä.

Mutta, nyt mennään taas itsenäisesti kohti uusia haasteita ja kuka tietää, ehkä jotain uuttakin on tulossa ;)

Kiitos Lapsiparkki, Norudemu, Isifitness, Ihan vaan tavismutsi, Äiti on vähän väsynyt, Rakastu arkeen ja Tossavaisen toinen sukka. Ilman mahtavaa porukkaa en olisi viihtynyt. Ja erityiskiitos Sarille mahtavasta TiimLiidauksesta!

tiistai 15. toukokuuta 2018

Facebookin mustavalkohaaste.

Facebookissa kiertää aina aika ajoin erilaisia kuvahaasteita ja niitä silloin tällöin osuu omallekin kohdalle. Nyt kierrossa on mustavalkohaaste, jossa ideana on jakaa seitsemänä päivänä yhteensä seitsemän mustavalkoista kuvaa ilman selityksiä ja haastaa jokaisen kuvan yhteydessä joku kavereista osallistumaan myös. Kuvassa ei saa olla ihmisiä eikä eläimiä. Mustavalkohaaste on kiertänyt jo pitkään facebookissa ja tämä on jo ainakin toinen kerta kun minut on haastettu. Sitä en tiedä onko tällä kuvahaasteella jotain syvällisempääkin merkitystä. Minulla on tapana aina unohtaa nämä haasteet ja niin nytkin kävi, että menihän niiden seitsemän kuvan jakamiseen enemmän kuin se seitsemän päivää, mutta eihän se nyt ole niin justiinsa. Mustavalkokuvissa on usein kivaa mystiikkaa, sillä kuvan kohde tulee ihan toisella tavalla esiin silloin, kun värit riisutaan pois.

Tässä ovat minun seitsemän mustavalkoista kuvaa, joista muuten nyt vasta tajuan kahden olevan hyvin sääntöjen rajamailla. Yhdessä kuvassa on varpaat ja yhteen on eksynyt meidän koira.. hahahha! Millaisia sinun kuvasi olisivat?

mustavalkoinen kuva silja europa

mustavalkoinen kuva kasarmitori

mustavalkoinen kuva sakutuoppi

mustavalkoinen kuva katuliiduilla piirretty polkupyörä

mustavalkoinen kuva arabia iittala kahvikuppi factory visit

mustavalkoinen kuva laituri merimaisema

mustavalkoinen kuva ruusu ja varpaat

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Vaunukansan suosikki: Taaperotiistai Sellossa.

Taaperotiistai -kiertue on taas saanut vaunukansaa liikkeelle eri kauppakeskuksissa. Meidän oli alkujaan tarkoitus mennä tsekkaamaan kiertue Jumboon, mutta kun O alkoi oksentamaan tapahtumaa edeltävänä iltana, jäi sitten tapahtuma meiltä väliin. Onneksi kuitenkin kiertuepaikkoja oli vielä jäljellä ja päätimme lennosta vaihtaa Jumbon Selloon. A:han ei nyt oikein ymmärrä vielä mitään, mutta pojat olivat innolla mukana kun kerroin, että saavat yhden ylimääräisen päivän päivähoidosta ja lähdemme päiväreissulle Espoon Selloon. Sello tuli aikoinaan itselleni hyvin tutuksi, kun opiskelin siinä läheisessä Laureassa, mutta sen jälkeen ei juurikaan ole ollut asiaa Selloon.

taaperotiistai kauppakeskus Sellossa

taaperotiistai mehukatti luomu pillimehut

taaperotiistai mehukatti luomu pillimehut

taaperotiistai touhula päiväkodit

taaperotiistai bObles palikat

taaperotiistai bObles palikat

taaperotiistai bObles palikat

Taaperotiistai veti hyvin väkeä Selloon ja lapset olivat ihanan hyvällä tuulella - jopa ne omat. O:n mielestä ehkä parhainta oli Mehukatti-kissa ja D nautti selvästi bObles palikoista. Mehukatin pisteellä saimme maistaa uusia pillimehuja, jotka tuli todella tarpeeseen. Pojat alkoivatkin juuri valittaa janoa ja kiireisen lähdön vuoksi olin unohtanut poikien vesipullot kotiin. Pillimehutankkauksen jälkeen kävimme vaihtamassa kuulumisia ja päiväkotikuvioita Touhulan pisteellä. Touhulalla oli mukana hula-hulavanteita ja vaikka kuinka koitin poikia houkutella heiluttamaan peppua ja kokeilemaan kuinka vanne pysyy lanteilla, vei Touhulan ilmapallot poikien mielenkiinnon täysin. Saimme ilmapallot mukaamme ja siirryimme tutkimaan bObles palikoita. Kumpikin halusi järjestää palikat omaan järjestykseensä ja siitähän meinasi ihan riita tulla, kun pojat eivät meinanneet päästä yhteisymmärrykseen. Sain toimia hetken erotuomarina ja lyhyen keskustelun jälkeen pojat yhdessä rakensivat taiturointiradan ja jaksoivatkin hioa sitä pitkään. Pojat olisivat pysyneet varmaan loppupäivän palikoiden seurassa, ellei ihan lähellä olisi ollut jogurttia tarjolla. Arlan Luonto+ jogurtteja oli kahta erilaista tarjolla ja koska lounasaika alkoi kolkutella, olimme tyytyväisiä, kun saimme maistaa kumpaakin. O oli sitä mieltä, että parempaa oli vadelma-punajuuri ja D:n valinta oli mango. Minäkin maistoin jogurtteja ja täytyy sanoa, että kummatkin maistuivat niin hyvältä, etten olisi osannut valita toista paremmaksi. Ehkä pienoinen yllätys oli vadelma-punajuuri, sillä vaikka kuinka yritin etsiä punajuuren makua, en sitä siltikään löytänyt jogurtista.

taaperotiistai bObles palikat

taaperotiistai bObles palikat

taaperotiistai värikynät pöydällä

taaperotiistai arla luonto+ jogurtti

taaperotiistai arla luonto+ jogurtti

taaperotiistai tyynyt pinossa sohvalla

taaperotiistai nallesairaala

taaperotiistai gefilus d-vitamiini

Kuljimme pisteet juuri oikeassa järjestyksessä, sillä viimeisenä pääsimme maistamaan Gefiluksen maitohappobakteereja. Pojat eivät osanneet päättää kumpaa maistaisivat, päärynää vai mansikkaa, joten heille tarjottiin mahdollisuus maistaa kumpaakin. Siihenhän ei meidän pojat vastaan pistä, joten pastillit vedettiin tuplana. Maistelun tuloksena pojat olivat sitä mieltä, että päärynä oli selvästi parempi ja saimme kotiinkin yhden pakkauksen niitä. Vielä ennen kotiinlähtöä pojat ryhtyivät sairaanhoitajiksi. Gefiluksen pisteellä oli myös pieni nallesairaala ja siellä sai hoitaa nallejen pipit pois puhaltamalla ja laittamalla laastarit paikoilleen.

Hauska parituntinen tuli vietettyä Taaperotiistaissa. Käy sinäkin tutustumassa, sillä Ratina, Mylly ja Iso Omena on vielä tulossa!

torstai 10. toukokuuta 2018

Blogihaaste äideille.

Kuinka monta lasta sinulla on? Kuinka monta olet suunnitellut hommata? Kuinka monesta haaveilet?
Lapsia on kolme. Aikoinaan, kun annoimme ensimmäiselle luvan tulla, emme tehneet suunnitelmaa lapsiluvusta. Tuntui tyhmältä miettiä lasten lukumäärää, kun ei edes tiennyt onko yhtä mahdollista saada. Sitten kun ensimmäinen tuli helposti oli toinen saatava heti kuin se vaan oli sektion jälkeen järkevää. Toinen päätti kuitenkin odotuttaa itseään pidempään ja melkein vuosi meni odotellessa positiivista raskaustestin tulosta. Mies oli kahden jälkeen yhtäkkiä sitä mieltä, että lapset on nyt tehty, kun minä taas olin sitä mieltä, että kyllä sen yhden vielä haluan. Asiasta käytiin useamman vuoden keskustelu (ja kädenvääntö) ja loppujen lopuksi annoimme kolmannelle luvan tulla. En vieläkään voi sanoa, kuinka monta olin suunnitellut tai kuinka monesta haaveilin. Kolme on meidän luku ja enempää ei ole mahdollista saada. Teetätin sektion yhteydessä sterilisaation ja ainakaan vielä en ole hetkeäkään sitä päätöstä katunut. Ja uskon kyllä vakaasti etten koskaan tulekaan sitä katumaan.

Mitä tykkäät tehdä lapsesi/lastesi kanssa?
Onpa muuten paha kysymys, ihan niitä perusjuttuja. Oikeastaan sillä ei ole juurikaan väliä mitä tehdään, vaan se merkitsee että lapset nauttivat. Toki on kiva itsekin nauttia tekemisestä, mutta usein olen huomannut, että on helpompi pitää lapsi tyytyväisenä ja onnellisena ihan pienillä jutuilla.

Viihdyitkö raskaana?
Joo ja en. Ensimmäinen raskaus oli helppo, mutta koska se kaikki oli uutta ja ihmeellistä en kuitenkaan osannut oikein rentoutua ja vain nauttia. Toinen raskaus oli vaikeahko, enkä muista juurikaan nauttineeni raskausajasta. Kolmas raskaus oli näiden kahden edellisen välimaastosta ja tästä osasin nauttia eniten. Ehkä sitä edesauttoi se, että tiesin sen olevan viimeinen kerta. Joskus kaipaan sitä tunnetta, kun tuntee sikiön potkut ja asennon vaihdot. Se oli jotain mielettömän maagista. Kolmas raskaus oli myös sellainen minkä loppumista en ihan niin paljon odottanut, sillä olisin hyvin jaksanut vielä olla raskaana. Jos kiinnostaa, niin synnytyskertomukset löytyvät muuten täältä -> Esikoinen, keskimmäinen ja kuopus.

Onko elämäsi muuttunut lasten saannin jälkeen?
Totta kai se on muuttunut. Aikoinaan kun esikoista odotin, sanoi yksi perhetuttumme minulle hyvin "Vain yksi asia muuttuu ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen - kaikki". Kaikki vanhemmat tietävät sen, että elämä muuttuu lasten myötä ja niinhän sen kuuluu mennä.

silikoninen tuttinauha nimellä

Parasta äitiydessä?
Vastuu ja velvollisuus. Samaan aikaan kun pelottaa se, että nuo kolme pientä ihmisen alkua on täysin minun vastuullani, on se myös palkitseva ajatus. Yritän aina kääntää sen niin, että minulla on velvollisuus ja mahdollisuus olla kasvattamassa muutamaa tulevaisuuden suomalaista ja omilla valinnoillani ja opettamillani tavoilla haluan tehdä heistä mallikansalaisia.

Ei niin mieluisaa äitiydessä?
Se, että lapsen elämä koostuu vaiheista, ja ennen kuin edellinen vaihe loppuu, seuraava on jo alkanut.

Paras vinkkisi uudelle äidille?
Anna aikaa itsellesi ja ole armollinen. Pääasiassa jokainen äiti tekee omat valintansa ajatellen lastensa ja perheensä parasta ja toinen juttu toimii toisilla ja toinen toisilla. Harva asia tekee kenestäkään huonoa äitiä. Muista maalaisjärki ja jos etsit tietoa googlesta lue ainakin kolme lähdettä, ennen kuin uskot lukemaasi. Lähdekritiikki nimittäin on ensiarvoisen tärkeää! Se, että joku sanoo tietävänsä jotain, ei välttämättä kuitenkaan ole lähelläkään totuutta.  Ja sitten nuo vaiheet, mitkä mainitsin jo edellisessä vastauksessa. Lapsen elämä on oikeasti täynnä pelkkiä vaiheita ja mitä pienempi lapsi on, sitä enemmän niitä on.

Toiko äiti-rooli mukanaan jotain mihin et osannut varautua etukäteen?
Olen ollut äiti jo reilut seitsemän vuotta ja siinä ajassa kaikkeen on osannut niin tottua, etten löydä mitään mihin en olisi osannut varautua. Toisaalta myöskin asenteeni on moneen asiaan ollut sellainen, etten halua kovinkaan suuria suunnitelmia tehdä, koska joihinkin asioihin en vain pysty vaikuttamaan. En esimerkiksi koskaan ole tehnyt synnytystä varten minkäänlaista suunnitelmaa, vaan olen halunnut ottaa tapahtumat avoimin mielin vastaan ja pyrkiä sitä kautta varautumaan kaikkeen. Sama se kai lapsiperhe-elämässäkin on, että toki minulla on normit ja tavat minkä mukaan tulee toimia, mutta on turha tehdä sen suurempia suunnitelmia.

Mikä on asenteesi lapsesi näkyvyyteen/rooliin sosiaalisissa medioissa?
Teimme aikoinaan esikoisen syntymän jälkeen mieheni kanssa sopimuksen. Lapsi tai lapset eivät tule näkymään missään netissä meidän toimestamme. Halusimme ja haluamme edelleen antaa lapsille vallan päättää heidän nettinäkyvyydestään itse - sitten kun sen aika on. Jos olet pidempäänkin seurannut blogiani, olet ehkä jo laittanut merkille sen, ettei tässä blogissa ole kuvia lapsista. Tämä on seurausta tästä meidän vanhempien kesken tehdystä sopimuksesta.

Rehellisestihän tämä näin bloggaamisen näkökulmasta ottaa aivoon aina välillä ja muutaman kerran olen venyttänyt tätä rajaa sillä, että olen julkaissut kuvan, joka on ehkä takaapäin otettu tai kuvassa näkyy vain käsi tai vaikka jalat. Itse olisin valmis muuttamaan mieheni kanssa tehtyä sopimusta juurikin sellaiseksi, että kuvat joista lapsi ei ole tunnistettavissa ovat ok, mutta koska mieheni haluaa pitää nykyisen linjan, olen yrittänyt minäkin pysyä ruodussa.

Top 3 arkiruokaa joita teet lapsellesi/lapsillesi?
Nakkikastike, jauhelikastike ja lihamakaronilaatikko. Ollaanpa me tylsiä, hahahaha!!

Saako lapsesi herkkuja, makeisia?
Isommat lapset saavat herkkuja ja yritämme pitää kynsin ja hampain aina kiinni karkkipäivästä. Toki synttärit ja muut juhlat välillä vähän sotkee tätä kuviota ja esim. jäätelöä syödään kesäisin useammin, kuin vain karkkipäivänä. Herkut pyritään myös tarjoamaan lapsille ruoan jälkeen ja jos ruokaa jää lautaselle siksi, ettei jaksa syödä ei silloin jaksa syödä herkkujakaan.

Kuinka paljon yhteistä aikaa pariskuntana vietätte lasten saannin jälkeen?
Erittäin vähän. Tai no mikä lasketaan yhteiseksi ajaksi? Jos jokailtainen telkkarin katsominen on yhteistä aikaa, niin sitten sitä kai on paljonkin, hahahaha! Vakavasti puhuen meidän pitäisi ottaa enemmän aikaa toisillemme ja viettää oikeasti niitä päiviä tai vaikka tunteja, jotka on pyhitetty vain meille. Tällaisia "irtiottoja" järjestämme ehkä 1-2 kertaa vuodessa.

Vietätkö usein aikaa muiden äitien + lapsien kanssa? 
Kyllä, lähipiirissä on useita perheitä ja hyvin harvoin tapaamme sellaisia ihmisiä joilla ei ole lapsia. Tosin tämä johtunee myös siitä, ettei meillä juurikaan ole lapsettomia kavereita.

Koetko painetta olla tietynlainen äiti? 
Enpä juurikaan. Mielestäni olen hyvin tyypillinen äiti ja sellainen millainen haluankin olla. Turhaa olisi ottaa itselleen paineita siitä, että pitäisi olla vielä muidenkin mielestä tietynlainen äiti.

***

En haasta varsinaisesti ketään, mutta olisi ihan mahtavaa lukea muidenkin äitien ajatuksia näihin samoihin asioihin.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Vapun munkkirinkilät.

hyvää vappua munkit ja sima

Nyt on sitten munkinpaistokin otettu haltuun! Olen useampana vuonna harkinnut kokeilevani munkkien paistoa, mutta aina se on jäänyt. Suurimpana syynä on ehkä ollut silkka pelko kuumalla öljyllä läträämisestä. Tänä vuonna kuitenkin päätin, että nyt tätä on testattava ja sainpahan tästä myös hyvän syyn suunnata kulkuni Tokmannille - ostamaan digitaalista paistomittaria. Jännitti oikeasti todella paljon paistaminen, mutta kunhan ensimmäinen oli paistettu, totesin homman olevankin ihan törkeän helppoa. Nauroin taas hieman häepillen itselleni ja mietin jälleen miksi ihmeessä en vain ole tehnyt tätä jo aiemmin. Kun keitin vielä kahvit, niin koti tuoksui kuin oikealle kahvilalle loppupäivän. Ja ne munkit - oli ihan törkeän hyviä.

Hauskaa vappua!!

leivotaan pullaa

pullataikina

munkkirinkilät

hyvää vappua munkit

hyvää vappua munkit