maanantai 30. huhtikuuta 2018

Avioliiton seitsemäs vuosi selätetty!

Puhutaan, että avioliiton seitsemäs vuosi on se pahin kaikista, eikä täyttä varmuutta tunnu olevan siitä, onko tämä vain myytti vai onko siinä ihan jotain perääkin. Toisaalta ihan näin musta tuntuu mielipiteeseen turvautuen, avioliittoja kai solmitaan nykypäivänä huomattavasti vähemmän ja useammin ihmiset myös eroavat lyhyemmän ajan jälkeen. Etsin netistä hieman "tietoa" tästä avioliiton seitsemännen vuoden kriisimyytistä ja täytyy kyllä sanoa, etten ihan vain muutama vuosi sitten kirjoitettua artikkelia löytänyt. Lähes kymmenen vuotta sitten nostettiin pinnalle ajatus, että  suurin uhka yhdessäololle tulee vasta yhteisten 12 vuoden jälkeen ja yksi suurimmista eron syistä yli 10 vuoden yhdessä olon jälkeen oli ns. erilleen kasvaminen ja rakkauden loppuminen. Olisiko se sitten sitä, kun arki on liikaa arkea ja puolisosta tuleekin kaveri ja kämppis, kun ei ole aikaa (tai ei osaa ottaa aikaa) parisuhteelle?
i love you
Muutamia vuosia myöhemmin tehtiin jälleen tutkimusta samasta asiasta ja uutisoitiin, että seitsemän vuoden kriisi olisi pelkkä myytti - ainakin sen kyseisen tutkimuksen valossa. Tämä tutkimus taas itse asiassa osoitti sen, että seitsemänteen vuoteen asti päässeet pysyivät todennäköisemmin yhdessä.

Totta tai ei - me olemme päässeet nyt sen seitsemännen vuoden yli. Seitsemän vuotta sitten heräsin vappuaattoon vanhempieni luona. Esikoisemme oli muutaman kuukauden ikäinen ja järjestin kastejuhlaa täydellä tohinalla. Olimme kutsuneet lähimmät sukulaiset ja ystävät juhlimaan vappuaattona kanssamme pienen esikoispoikamme ristiäisiä. Ihmetys oli ainakin osan kasvoilla selvästi nähtävissä, kun ristiäisseremonia alkoikin Mendelssohnilla. Pieni yllätysnumero oli säästetty tälle päivälle ja astelimme avioliiton satamaan juuri ennen esikoisemme kastejuhlaa.

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

9 kuukautta ja ensimmäinen sana on ÄITI!!

Edelleen on kliseistä todeta, että aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin, mutta se on samalla myös aivan totta. Vuosi sitten tähän aikaan aloin jo kääntää katsettani tulevaan äitiyslomaan ja nyt muutaman päivän päästä sekin on jo vietetty. Likan syntymästä on siis aikaa jo yhdeksän kuukautta ja tuo neiti on taas oppinut ja oivaltanut uusia juttuja viimeisen kuukauden aikana. A on ollut kova menijä jo pitkään ja nyt hän oppinut myös kiipeämään portaat ylös. Tukea vasten kuljetaan sivusuunnassa ja muutenkin liikkuminen on vahvistunut ihan hirvittävästi. Kaikkea ja kaikkia vasten noustaan seisomaan ja hyvin osaavasti, sekä tottuneesti siitä osataan myös laskeutua takaisin lattialle.

A pärisee ja käyttää ääntään paljonkin. Hän naksuttelee, pussailee ja pyrkii matkimaan varsinkin suullaan kaikkea mitä hänelle näytetään. Jo syntymästään lähtien tuo likka on ollut kovaääninen, mutta nyt hän on myös lähes taukoamatta äänessä. A on edelleen hyvin malttamaton ja hän vetää niin sanotun palkokasvaimen sieraimeensa useasti päivässä. Jos hänellä on nyt kivaa, mutta nyt heti iskeekin nälkä, on piru irti. Ennakointi on yksi, mitä olen saanut toden teolla opetella tämän kolmannen lapsen kohdalla. Likka on käytöksellään myös saanut itselleen uuden "lempinimen" - Draamakuningatar. Hän osaa jo nyt tekoitkeä ja vetelee surutta niistä oikeista naruista, kun hän haluaa jotain. Toki tietysti helpommin tuolle alle yksivuotiaalle (vielä vauvalle) antaa periksi helpommin ja pitääkin antaa, mutta noin niin kuin veljiinsä verrattuna hän on oppinut käyttämään tahtoaan ja valtaansa hyväkseen huomattavasti aiemmassa vaiheessa.

vaaleanpunainen tutti ainu mam

A syö hyvin, mutta lähes ainoastaan itse laitettua ruokaa. Aikoinaan pojat eivät suostuneet syömään itse laittamiani ruokia ja sylkivät nuo soseet päälleni. Tällä kertaa meinasin olla edes yrittämättä, mutta päätin kuitenkin kokeilla. Likka syö hyvällä ruokahalulla ja isoja annoksia, mutta nyt tässä on se huono puoli, ettei hän juurikaan suostu syömään kaupan valmisteita. Hän yökkii ja häntä puistattaa purkkiruokien maku, sekä eniten ehkä koostumus. Muuta harmia tästä ei ole, paitsi se, että reissussa ollessa omatekemät ruoat eivät säily ilman kylmäsäilytystä. Onneksi kuitenkin kohta A on jo sen verran iso tyttö, että kaikkea saa syödä ja perusruoan antaminen helpottuu. Vielä kun hän saisi muutaman hampaan lisää niiden kolmen alahampaan kaveriksi, niin saisi pureskeltua kunnolla.

Uusimpana taitona on tullut ensimmäinen sana ja se on tietysti ÄITI. Ätitii, ääiti, äiiiti, äitti nämä kaikki kuuluu A:n suusta nykyään usein ja jos yhtään tytärtäni osaan lukea väitän, että lähes kaikki on hänelle äiti. Ennen äiti sanaa A oppi toistamaan kieltoa, eli kun häntä kiellettiin sanomalla E-EE, vastasi hän takaisin E-EE. Mutta tuota ei lasketa sanaksi.

Kaiken tämän keskellä yötkin ovat rauhoittuneet. A nukkuu nykyään levollisemmin eikä yöt mene alituiseen härväämiseen ja asennon vaihtamiseen. Samalla myöskin, kun likka löysi sikeän unen hän  on jättänyt yömaidon pois ja oikeastaan täysin itsestään alkanut nukkumaan niitä täysiä öitä.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Siskon syntymäpäiville keksikakku.

Taisi olla juuri vuosi vaihtunut, kun ensimmäisen kerran näin nettiä selatessani kuvan keksikakusta (biscuit cake). Siltä samalta istumalta ilmoitin siskolleni tekeväni hänelle yllärisynttärikakun huhtikuussa. Keksikakut ovat tällä hetkellä aika kovassa suosiossa ja siksi kai se minunkin piti päästä tätä kokeilemaan. Oikeasti hieman erilaista toteutusta, mutta sellaista mikä ei vaikuttanut kovinkaan vaikealta, vaikkakaan en tainnut olla aiemmin edes tehnyt keksitaikinaa. Taikinan ja vaniljakerman tein Annin Uunissa -blogin ohjeella. Keksitaikinan tein 1,5 kertaisena ja vaniljakermaa taisi mennä tuplamäärä. Ensimmäisenä tein keksitaikinan ja nostin sen kylmään odottamaan. Tekstinkäsittelyohjelmalla tein ja tulostin sekä kolmosen, että vitosen A4:n kokoisena ja leikkasin numerot irti paperista. Kun muutama tunti oli kulunut kaivoin taikinan jääkaapista ja jaoin sen neljään. Kaulin kunkin palan vuorotellen ja kun numero mahtui kaulitulle taikinalle, leikkasin sen veitsellä irti.

Keksitaikina vaikutti siltä, että se olisi vaikea irrottaa alustastaan (vaikka käytinkin vehnäjauhoa taikinan alla) ja kaulinkin taikinan suoraan leivinpaperin päälle jolloin numeroa ei tarvinnut enää lähteä siirtämään. Paistoin kunkin keksinumeron erikseen, annoin jäähtyä hetken pellillä paiston jälkeen ja sitten nostin ne ritilälle kuivumaan. Seuraavana päivänä vatkasin vaniljakerman, kokosin kakun ja koristelin sen. Koristeeksi olin hankkinut marenkeja, mansikoita, macaronsseja ja salaattiorvokin.

Synttärisankari oli tyytyväinen kakkuunsa.

keksikakku biscuit cake numerokakku

salaattiorvokki horttiherttua

keksikakku biscuit cake numerokakku

keksikakku biscuit cake numerokakku

keksikakku biscuit cake numerokakku

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Tulevaisuuden tubettajat.

legoauto

Jos minulta olisi kysytty muutama vuosi sitten, että mikä on tubettaja, en olisi tiennyt asiasta yhtään mitään. Nyt kuitenkin lasten kautta olen päässyt tähänkin maailmaan mukaan ja vaikka meillä ei varsinaisesti mitään tiettyä tubettajaa seurata, tietää pojat niistä paljonkin. Kummatkin pojat katsovat Youtubesta erilaisia videoita ja selvästi kiinnostavimpia on kaiken maailman life hacks -videot, sekä legovideot. Varsinkin D jaksaa katsoa uudestaan ja uudestaan samoja legoautojen rakennusvideoita ja parhaita on ne, mitkä häneltä itseltäänkin löytyy.

Yhtenä aamuna ennen tarhaan lähtöä ihmettelin mitä pojat olohuoneessa tekevät. Selittivät kovasti toisilleen legorakennelmia ja O:lla oli täbi kädessä. Kun kysyin mitä he tekevät, pyydettiin minua olemaan hiljaa, sillä videon kuvaus oli kesken. D rakensi omasta päästään legoautoa ja O kuvasi sitä. Heistä tulee kuulemma tubettajia.

legoauto täbin päällä

legoauto täbin päällä

legoauto

legoauto

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Kevään hauskin viikonloppu on nyt!

Eilen heräsin vähän tavanomaista aikaisemmin, vein pojat tarhalle, hain ystäväni kyytiin ja lähdimme yhdessä tutkimaan tämän vuoden Lapsimessujen tarjontaa. Olin jo ennakkoon käynyt läpi kaikki näytteilleasettajat ja merkannut kiinnostavimmat ylös, mutta aamun lähtötohinoissa unohdin listani kotiin. Listallani oli tavalleni uskollisena eniten lastenvaatteita ja kankaita, mutta myös lastentarvikkeita. Valitsin messupäiväksi heti perjantain, koska tiesin aiemmista kokemuksistani, että silloin messuilla on eniten tilaa liikkua. Kuitenkin nyt näin messut myös edelliskertoihin verrattuna aivan eri näkökulmasta. Olen ollut messuilla yksin, kahden pienen pojan äitinä ja viime vuonna odotin A:ta, joten raskaanakin on messut tullut koettua. Nyt oli vuorossa lapsimessut rattaiden kanssa ja ehkä siksi tuntui siltä, että messuilla on enemmän porukkaa, kuin viime vuosina. Liikkuminen oli haastavampaa ja ihan joka paikkaan ei päässyt, ellei jättänyt rattaita valvomatta. Onneksi pyysin ystäväni mukaan, joten toinen pystyi jäämään vahtiin tarvittaessa. Kerrosten välillä siirtyminen rattaiden kanssa vei aikaa tuhottomasti, sillä kaikki hissit olivat koko ajan käytössä ja jonot hisseille oli pitkät.

Metsola oli värikäs ja Papun nakkikiska hymyilytti - ihanasti oivallettu. MioMaon kultarusettinen pipo oli mahtava. Ipanaiselta ostin tarpeeseen silikonisia Choomee korkkeja ja katsastin messutarjouksia silikonisista lautasista/ruokailualustoista. Messutarjoukset olivat kahden kappaleen settitarjouksia, joten tällä kertaa jäin vielä odottamaan näiden kanssa, kun en kahta tarvitse. Yo Zenen tuotteita olen ennenkin käynyt ihailemassa ja Lil Jo & Viljan osasto oli vihreän kesäinen. KiddoW.n lappuhaalareita hypistelimme kilpaa ystäväni kanssa ja ihastelimme leopardikuviota. Wooly Organicin vaatteet ja lelut olivat kauniin yksinkertaisia ja ihanan värisiä. Two Dadsin muromaistiaiset pelastivat minun aamuni - ja olihan muuten hyviä muroja! Lähtöni kotoa oli sen verran rivakka, että skippasin päivän tärkeimmän aterian säästääkseni aikaa ja koppasin vain termosmukillisen kahvia mukaani. Arksien haalarit oli aivan pakko nähdä! Puvut tuntuivat todella hyviltä käteen ja vaikka kangas oli jämäkkää ja hyvälaatuista oli se silti ohuempaa kuin kuvittelin. Pupuhaalaria olen kuolannut jo jonkun aikaa, mutta olen sen jättänyt vielä ostamatta. Ehkä sitten, kun likka oppii kävelemään. Me&I:n osasto oli taas itselleni menestys. Tapasin muutamat tutut kasvot ja ostin useamman vaatekappaleen A:lle kymmenen euron kappalehintaan. Ja mitä ihmettä osastolla olikaan pyykkinarulla kuivumassa?! Ihania uutuksia kuulemma tulossa ensiviikolla.

Yksi Verson Puodin mekko jäi hieman kaivelemaan hampaankoloon, sillä pidin sitä jo kädessäni ja olin menossa sen maksamaankin. Kunnes tajusin jonon olevan pitkä ja osaston käytävien niin ahtaat, etten olisi voinut jonottaa A:n kanssa. Vein mekon takaisin paikalleen ja ajattelin, että ehkä joskus tilaan sen suoraan heiltä.

Viikonloppuni on taas niin täyteen buukattu, että eilisen kuvittelin olevan ainoa hetkeni ehtiä messuille. Nyt kuitenkin sairastapauksen vuoksi yhdet syntymäpäiväjuhlat on jouduttu perumaan huomiselta, joten ehkä lähdenkin vielä pyörähtämään messuilla ;)

// Yhteistyössä Perheblogit.fi ja Lapsimessut //

Lapsimessut 2018 paapii

Lapsimessut 2018

Lapsimessut 2018 papu nakkikiska

Lapsimessut 2018 me&i

Lapsimessut 2018 me&i

Lapsimessut 2018 miomao

Lapsimessut 2018 miomao

Lapsimessut 2018 kiddow

Lapsimessut 2018 kiddow

Lapsimessut 2018 yo zen

Lapsimessut 2018 lil jo & vilja

Lapsimessut 2018 wooly organic

Lapsimessut 2018 two dads

Lapsimessut 2018 arksie

Lapsimessut 2018

Lapsimessut 2018 metsola

Lapsimessut 2018 metsola

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Viime viikonloppuna..

Ilmat ovat vihdoin lämmenneet ja auringosta saa taas nauttia reilusti. Olen yrittänyt kaiken ylimääräisen ajan viettää ulkona, joten tietokoneella istumiseen ei liikene aikaa edelleenkään yhtään sen enempää kuin aikaisemminkaan. Sunnuntainakin piti rientää siivoamaan ja pakkaamaan tavaroita minilomaa varten, mutta istuin kirjoittamassa tätä aamukahvini kanssa. Sitten tulikin jo kiire ja jäi taas tämäkin teksti loppuun asti kirjoittamatta.

..olemme nauttineet auringosta ja lämpimästä ilmasta.
..olemme saaneet pienen maistiaisen suurperhe-elämästä, sillä siskoni lapset olivat meillä hoidossa muutaman yön.
..olen varannut matkan, vain meille aikuisille.
..polkupyörät on oikeasti kaivettu varastosta.
..olemme siivonneet, siivonneet ja siivonneet.
..olen pakannut minun ja lasten tavarat minilomaa varten.
..olen pelannut pakohuonepeliä äitini ja sisarusteni kanssa. Pääsimme ulos!
..olen nauttinut parvekekahvit.
..olen yrittänyt nukkua pitkään, mutta A herää viimeistään 6.30.
..olemme olleet evakossa asuntonäytön ajan.
..söin pitkästä aikaa sushia.
..olimme Hevisauruksen keikalla. RÄYH!

linnunpönttö koivussa

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Koti myyntikuntoon - suursiivous.

Voisin melkein sanoa rakastavani siivoamista ja viime viikonloppuna olemme siivonneet isosti. Jo muutaman vuoden ajan olemme pyöritelleet muuttoajatusta päissämme ja sekä etuoven, että oikotien hakuvahdit on olleet käytössäni koko ajan. Hakuehtomme ovat hyvin rajalliset ja siksi tämä prosessimme on ottanut aikaa reilusti. Haluamme ehdottomasti pysyä nykyisellä asuinalueellamme, etsimme pääasiassa omakotitaloa, mutta erillistalotkin ovat vaihtoehto. Ihaninta olisi löytää talo, joka olisi yhdessä tasossa isolla pihalla. Nämä tällaiset ovat kuitenkin hyvin harvassa ja vielä harvemmin ne osuvat meidän budjettiimme. Nykyinen kotimme on vajaa sataneliöinen rivitalon päätyasunto, jossa on kolme makuuhuonetta. Likan syntymän jälkeen muuttoajatukset ovat kirkastuneet lähinnä vain lisätilan kaipuun vuoksi. Vielä meillä ei ole ahdasta ja muutama vuosikin tässä vielä menisi, mutta jossain vaiheessa tarvitsemme kyllä ainakin sen yhden huoneen lisää.

Muuttopuuhathan kannattaisi tehdä siinä järjestyksessä, että ensin laittaa omansa myyntiin ja sitten vasta kartoittaa tulevan kodin, mutta koska hakuehtomme seuraavalle kodillemme ovat hyvin suppeat, emme ole uskaltaneet ryhtyä tähän hommaan tässä järjestyksessä. Olemme siis tietoisesti etsineet uutta kotia ja päätimme, että kunhan se oikea tulee vastaan, laitamme nykyisen asuntomme myyntiin. Usko tässä on jo useampaan kertaan meinannut loppua, mutta nyt tuntuu siltä että odottaminen kannatti, sillä yhtäkkiä yhtenä aamuna sähköpostissani oli viesti uudesta hakuehtoihimme osuvasta kohteesta. Kävimme näytössä ja ensimmäistä kertaa tuli se sellainen fiilis, että tämä tosiaan voisi toimia. Teimme tarjouksen ja se hyväksyttiin, joten nyt on saatava nykyinen koti myytyä.

tyylikäs ja viihtyisä olohuone

tyylikäs ja viihtyisä olohuone

tyylikäs ja viihtyisä olohuone

tyylikäs ja viihtyisä olohuone

lastenhuone

kutsuva makuuhuone

iso eteinen kahden kerroksen välissä

toiminnallinen keittiö

yleiskuva keittiöstä ja olohuoneesta

kodinhoitohuone

kodinhoitohuone

wc

kylpyhuone suihkuseinällä

vierashuone

sauna pallokiukaalla

Eilen oli ensimmäinen näyttö ja siksi olemme siivonneet viikonlopun aikana kotimme lattiasta kattoon. Toki meillä on perussiistiä koko ajan, mutta ainakin minulla on tapana kerätä paperi- ja tavarapinoja pitkin tasoja. Nämä kaikki on nyt käyty läpi ja siirretty niille kuuluville oikeille paikoille. On imuroitu, pesty lattioita ja kylppäreitä sekä pyyhitty pölyjä.

Näytön hetki kun tuli, kävin vielä hikipäässä jokaisen huoneen läpi tuplasti. On muuten yllättävän rankkaa jättää koti tiptop, kun tietää että sitä tullaan katsomaan kriittisesti. Otimme lapset ja koiran mukaan ja lähdimme hetkeksi evakkoon veljeni luokse. Jännitys oli lähes käsin kosketeltavissa ja kun olin juuri ennen lähtöä vielä vaihtanut vaatteita, olin autossa aivan varma siitä, että olin unohtanut rintsikat sängyllemme. Näyttöön oli vielä parikymmentä minuuttia aikaa, joten käänsin auton ympäri ja päätin lähteä tarkastamaan tämän. Kotipihaan päästyäni huomasin kuitenkin välittäjän jo ehtineen paikalle, enkä sitten kehdannutkaan mennä enää sisää.. hahahahah!! Näyttö oli mennyt hyvin ja kuulemma kiinnostuneita oli paikalla lähes kymmenkunta! Ja minä kun tuskailin, että mitäs jos kukaan ei tule. Toivottavasti joku heistä ihastui ikihyviksi ja kotimme saa pian uudet asukkaat. Jäämme jännityksellä odottamaan tilanteen kehittymistä.

Ps. Lähtiessä olin muistanut laittaa rintsikat kaappiin.