lauantai 31. maaliskuuta 2018

Hyvää pääsiäistä!

Ajatukseni oli kertoa teille tänään mitä kaikkea kivaa meillä on suunnitelmissa, miten vietämme pääsiäistä ja mitä kaikkea aiomme nyt muutaman arkivapaan ajan tehdä. Nyt kuitenkin kerron teille, mitä meidän piti tehdä, koska suunnitelmat muuttuivatkin eilisiltana ihan kertalaakista.

Olemme useasti viettänyt pääsiäistä Kuusamossa, mutta nyt tänä vuonna päätimme, ettemme muutaman päivän vuoksi viitsi lähteä ajamaan sitä reilua 800 kilometriä suuntaansa. Ja olimmehan mökillä juuri viime kuussa kaksi viikkoa lomalla. Kuukausi sitten haaveilin vuorokauden risteilystä ja olin jo hyvin lähellä varaamassa risteilyä. Kunnes A:lla alkoi nuha enkä sitten varannutkaan matkaa. Jätin matkan varaamatta siksi, etten ollut varma mihin suuntaan likan flunssa kehittyy ja ajattelin, että jos emme ehdi saada MPR-rokotetta ennen matkaa, en halua ottaa riskiä ja lähteä risteilemään hänen kanssaan. A:n nuha oli kuitenkin vain nuhaa ja hän sai rokotteen viime neuvolakäynnillä. Myöskin passi tai muu vastaava olisi pitänyt hankkia ja aika alkoi käydä vähiin ja niin jätimme tuon ajatuksen risteilystä taka-alalle. Nyt kun tietää mitä tämä pääsiäinen toi tullessaan, olenkin tyytyväinen, että matkan varaaminen jäi. Tänään meidän piti mennä katsomaan Haltialaan karitsoja. Olimme sopineet tuttavaperheen kanssa tärskyt sinne, mutta aamulla lähetinkin ystävälleni viestin, ettei me päästäkään lähtemään mukaan. Huomenna taas oli tarkoitus mennä viettämään pääsiäistä siskoni luokse. Ajatuksena oli, että lapset olisivat voineet maalata munia ja etsiä pääsiäispupun aarretta kartan avulla. Lammasta ja muita pääsiäisen vakioherkkuja oli tarkoitus nauttia yhdessä, mutta taitaapa olla niin, että nyt paistamme lampaat tahoillamme ja kippistämme pääsiäiselle vain omien perheidemme kesken.

rairuohot linnuiksi maalatuissa pilttipurkeissa

No mikä se sitten meille nyt tuli? No yrjöhän se kylään tuli - kutsumatta totta kai! Keskiveli aloitti oksentamisen eilen illalla vähän nukkumaan menon jälkeen ja yö meni käytännössä katsoen hänen vierellä valvoessa. Nyt tuo pieni potilas on jo onneksi parempi, kun oksentaa ei ole tarvinnut enää puoleen vuorokauteen. Kuumetta pojalla kuitenkin on ja veto tietysti aivan veks, mutta pientä kiinnostusta ruokaa tai muita syömisiä kohtaan on jo osoitettu.

Nosta sinäkin peukku pystyyn ja toivo meidän kanssa yhdessä, että tämä oli meidän perheen osalta tässä eikä tauti kierrä kaikkia läpi.

Hyvää pääsiäistä, kaikesta huolimatta!

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kevätkylvö itse tehtyihin istutuspotteihin.

Maaliskuu taitaa olla yleistä kevätkylvön aikaa ja silti joka vuosi minusta tuntuu siltä, että havahdun maaliskuun vaihtuessa huhtikuuhun: "Ainiin, pitihän sitä laittaa siemeniä multaan". Varsinkin tänä vuonna pakkasia ja lunta on ollut täällä Etelä-Suomessakin sen verran paljon nyt maaliskuussa, ettei ajatuksissa tunnu olevan tilaa kylvöille ja kesälle. Pojat ovat alkuvuonna ottaneet siemeniä talteen syödyistä mandariineista ja he halusivat nyt nämä siemenet kylvää. Uskoni niiden itämiseen on lähes nolla, mutta ehkä se ei kuitenkaan ole tällä kertaa se pointti. Pointti taitaa enemmänkin olla se, että pojat saavat kokeilla niiden istutusta. Olin joskus nähnyt kuvan sanomalehdestä tehdystä istutuspotista ja kun ryhdyin tuumasta toimeen, pääsin kokeilemaan niitäkin. Askartelin kaksi istutuspottia Ruususuu ja huvikumpu -blogista löytyvällä ohjeella ja istutimme näihin potteihin siemenet. Paperi vettyy helposti ja pohdin pitkään, miten eristän laatikon sisäpinnan. Päädyin laittamaan sisään hieman foliota, jolloin vesi ei turmele paperia. Tosin nyt täytyy myös kastella maltilla, ettei siemenet joudu uimaan laatikossa, josta ylimääräinen vesi ei pääse pois.

istutuspotti sanomalehdestä

istutuspotti sanomalehdestä

istutuspotti sanomalehdestä

istutuspotti kahvipussista

istutuspotti kahvipussista

istutuspotti kahvipussista

istutuspotti kahvipussista

istutuspotti kahvipussista

Muutama päivä tämän jälkeen pitelin tyhjää kahvipussia kädessäni. Olin juuri heittämässä sitä roskiin, kun tajusin sen toimivan erittäin hyvin istutuspuuhissani. Leikkasin pussin pituussuunnassa suunnilleen kahtia ja taitoin reunan lähes koko korkeudeltaan pussin sisäpuolelle. Näihin istutin paprikasta talteen otettuja siemeniä ja muutaman viipaleen jääkaapista löytyneestä tomaatista. Nyt odotamme jännityksellä itääkö kylvömme ja pääsemmekö kasvatuspuuhiin kesällä.

Oletko sinä kylvänyt jo jotain tänä vuonna - rairuohon lisäksi?

perjantai 23. maaliskuuta 2018

8kk - varsinainen liikkumisen tehopakkaus.

"A juttelee kovaan ääneen. Kasvut ok. Pakittaa ja nousee konttausasentoon. Istuu hienosti. Pinsettiote löytynyt." lukee neuvolakortissa terveydenhoitajan kirjoittamana viime perjantailta.

Edellisestä käynnistä on jo kaksi kuukautta, mutta tuntuu, kuin olisimme olleet siellä juuri eilen. Viimeksi taisin hieman väsymyksissäni avautua th:lle ja muistin sen vasta siinä vaiheessa, kun hän kysyi, miten meillä nyt menee. Ainahan tuota kysytään, mutta nyt hän selvästi tarkoitti sitä, onko öissämme tapahtunut muutosta. Likkahan oli pitkään kipeänä alkuvuodesta ja se näkyi erittäin huonosti nukuttuina yöunina. Hän saattoi herätä 10-15 kertaa yössä ja jos halusin, että hän nukkuu pidemmän pätkän, kuin tunnin kerrallaan, pidin häntä sylissä. Tämähän tietysti sitten tarkoitti sitä, että minä en nukkunut, ja saatoinkin kulkea likka sylissäni kämppää ympäri tuntitolkulla. Väsymys, joka tästä seurasi oli aivan jäätävää. Moni olisi sanonut, että nuku sitten päivällä tai aamusta pidempään. Ja niin olisinkin tehnyt, ellei kaikesta huolimatta tätä muuta perhettä olisi pitänyt pyörittää siinä sivussa. Voitte uskoa, että pahimmillaan jopa harkitsin O:n eskarin keskeytystä, koska en olisi halunnut nousta sängystä sen takia.

vauvan lelut lattialla

Kunhan flunssa vihdoin hellitti otettaan, pääsimme taas normaalimpaan rytmiin kiinni ja univaje alkoi vähentyä. Kuukausi takaperin A otti konttausasennon haltuun ja siitä lähtien siinä asennossa onkin oltu lähes koko ajan lattialla ollessa. Joitakin tunteja neuvolakäynnin jälkeen tyttö uskalsi ottaa ne kuuluisat ensimmäiset askeleet ja konttasi viitisen askelta eteenpäin. Tämän jälkeen koko viikonloppu menikin uutta taitoa harjoitellessa ja maanantaisella neuvolan lääkärikäynnillä ei tuo tyttö enää juuri paikallaan pysynyt. Uuden taidon myötä on tietysti tullut heti uusia liikkumisen muotoja eteen ja heti konttaamisen jälkeen - samana päivänä hän nousikin jo lelulaatikkoa vasten polviseisontaan, sekä seisomaan. Apua! Jos tuo jatkaa samaa vilkasta tahtiaan, olen kohta jo ihan pulassa tuon likan kanssa. Istua osataan tanakasti ja istumaan A osaa mennä itsekin.

Kahdeksan kuukauden ikäisenä on ainakin meillä terveydenhoitajan vastaanoton lisäksi myös lääkärin vastaanotto. Yleensä nämä pyritään saamaan tietenkin peräkkäin, mutta jouduimme aikaistamaan terveydenhoitajan aikaa maanantailta perjantaille. Lääkärissä, kuten ei terveydenhoitajallakaan tullut eteen mitään erikoista ja kohdallamme nämä käynnit olivat aika läpihuutojuttuja. Th otti painon, pituuden ja päänympäryksen sekä haastatteli hieman. Lääkäri testasi kuulon, katsoi silmät (mahdolliset karsastukset), kuunteli keuhkot, paineli vatsan ja katsoi korvat. A:lla on ollut syntymästään asti keskellä alaselkää, siinä ihan peppuvaon yläreunassa hemangiooma (verisuoniluomi) ja sen tila tarkastettiin myös. Tähän asti luomi on koko ajan hieman kasvanut, mutta nyt se on pysynyt jo pidempään samannäköisenä ja -kokoisena. Tällaisille luomille on kuulemma hyvin tavallista se, että ne kasvavat vauvan ensimmäisen elinvuoden ajan ja alkavat sen jälkeen pikku hiljaa vaalentua ja häviävätkin yleensä kouluikään mennessä. Kaiken kaikkiaan meillä menee siis hyvin. Seuraava neuvola onkin sitten edessä vasta yksivuotiaana.

Lääkäri kirjoitti neuvolakorttiin omat terveisensä tältä käynniltä: "Suloinen lapsi, kasvu hyvin tasaista. Kehitys ikätasoista. Oppinut juuri konttaamaan."

8kk kasvut: paino 9820g, pituus 70cm ja päänympärys 44,3cm

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Helppo pääsiäisaskartelu lasten kanssa - rairuohot pilttipurkissa.

Joko teillä on rairuohot kasvamassa?

Vaikka teenkin suurimman osan A:n ruoista itse, olen kuitenkin oikaissut hedelmäsoseiden kohdalla ja ostanut ne valmiina kaupasta. Pieniä vauvanruokapurkkeja on siis kertynyt meillä kaappiin ihan kivasti ja niitä tyhjenee lisää tasaiseen tahtiin joka päivä. Ajattelin, että näitä on tänä vuonna hyödynnettävä ja ideoin helpon, sellaisen lasten kanssa toteutettavan pienen pääsiäisaskartelun. Pesin purkit ja poistin niistä etiketit ja liimat. Ajatuksenihan oli tosiaan tehdä tämä homma poikien kanssa, mutta kun askartelun aika koitti, olivat pojat sitä mieltä, että "tee sä äiti vaan, me voidaan vaikka leikkiä sillä aikaa!" Kiitos vaan rakkaat lapseni. Näinpä sitten kertaheitolla murentui tämä ajatukseni kivasta yhteisesti askarteluhetkestä ja ryhdyin tuumasta toimeen itsekseni. Maalasin purkit sormivärillä keltaiseksi ja kun maali oli kuivunut, taiteilin purkeille silmät ja nokat. Annoin maalien kuivua ja seuraavaksi työnsin purkkeihin talouspaperia ja kastelin ne. Sitten vain rairuohon siemenet paperin päälle ja vielä vähän vettä perään (varo ettei vesi osu maalattuun pintaan, sillä sormiväri liukenee vedestä). Viime vuonna me kasvatettiin rairuohosiilejä ja nyt odotellaan jännityksellä millaiset tukat meidän pääsiäislinnuille kasvaa, hhahahah!

pilttipurkkien maalaus sormiväreillä

rairuohot sormiväreillä maalatuissa pilttipurkeissa

rairuohot sormiväreillä maalatuissa pilttipurkeissa

rairuohot sormiväreillä maalatuissa pilttipurkeissa

rairuohot sormiväreillä maalatuissa pilttipurkeissa

Vinkki: itämistä voi nopeuttaa asettamalla purkin päälle kelmun, jossa on muutamia reikiä.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Pyöreä lohivoileipäkakku.

Mietin pitkään mitä suolaista tarjoaisimme O:n synttäreillä. Voileipäkakut ovat todella hyviä ja oli aika, jolloin meilläkin oli niitä usein tarjolla. Sitten tuli hetki, kun ajattelin, että joskus olisi kiva tarjota jotain muutakin ja voileipäkakut hävisivät kahvipöydästämme. O:n synttäreille ei tällä kertaa päässeet ihan kaikki kutsutut ja aloin arpomaan suolaisen tarjottavan kanssa. Suoraan sanottuna ajattelin niin, että nyt kun vieraita onkin tulossa vähän vähemmän, voisinkin ehkä tehdä tällä kertaa voileipäkakun. Voileipäkakun haaste on usein isommalla porukalla se, ettei yksi kakku riitä, tai sitten siitä pitää tehdä tosi iso (ison toteuttaminen taas pyöreänä on aika vaikeaa). Kaksikaan kakkua ei olisi ongelma, muuten kuin koristelun osalta, sillä useamman kakun koristelu ottaa aikaa ihan kivasti ja aika on kuitenkin rajallinen aina juhlapäivänä. Olen jo jonkun aikaa halunnut kokeilla pyöreän voileipäkakun tekoa ja nyt minulla oli siihen tilaisuus, koska useampaa sellaista en olisi ehtinyt koristella.

pyöreä lohivoileipäkakku

pyöreä lohivoileipäkakku

pyöreä lohivoileipäkakku

pyöreä lohivoileipäkakku

pyöreä lohivoileipäkakku

Tein lohimassan käyttäen Valion ohjetta perustana, mutta koska ohjeessa pysyminen on aina ollut minulle vähän vaikeaa, niin lykkäsin lähes kaikkia aineksia massaan enemmän, kuin mitä ohje sanoi. Täytteen tein annoskokoa 24 käyttäen ja leipää laitoin sen mukaan, kun mitä vuokaan mahtui. Kokosin kakun pyöreään irtopohjavuokaan ja tein reunakalvon avulla kakusta vuokaa hieman korkeamman. Kolmeen väliin laitoin täytettä ja omaan makuun täytteen olisi voinut tehdä vieläkin vaikka puolitoistakertaisena, jolloin väleihin olisi tullut reilummin täytettä.

Annoin kakun maustua jääkaapissa yön yli ja koristelin sen juhlapäivän aamuna. Kuorrutin kakun tasaiseksi kerma-tuorejuustoseoksella (vispikermaa, tuorejuustoa (maustamaton ja ruohosipuli), valkopippuria ja suolaa) ja pursotin vielä ylijäämäkuorrutteesta pienet koristeet kakun päälle, sekä alareunaan. Koristeeksi laitoin kylmäsavulohta, herneenversoja, sitruunaa, kurkkua, tomaattia ja tilliä. Hetken mielijohteesta otin vielä kurkun kuoresta kirjainmuoteilla onnittelutekstin kakun laidalle.

torstai 15. maaliskuuta 2018

Hotel Sveitsi - aktiivilomailijan unelmakohde ( sis. A L E K O O D I N ).

Siis vau! Tiesin, kun viime lauantaina pakkasin tavaroitani, että viikonlopusta tulee huikea, mutta en ihan itsekään osannut näin mahtavaa reissua odottaa. Tämä perheblogien kehittämispäivä on ollut kalenterissani jo kuukausia ja olenkin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa - paitsi, että kuu nousee joka päivä ja näitä tapahtumia on kuitenkin paljon harvemmin. Odotin irtiottoa arjesta sellaista lyhyttä lomaa aikuisten seurassa. Hetkeä, jolloin saan keskittyä oikeasti itseeni ja sellaiseen aiheeseen, mikä minua kiinnostaa aivan älyttömästi, nukkua sekä syödä rauhassa ja mikä tärkeintä, syömäni ruoka ei ole itseni valmistamaa. Hotel Sveitsi tarjosi minulle ja muille perheblogilaisille tämän mahdollisuuden ja näytti mikä mahtava aktiivilomailijan unelmakohde löytyykään eteläisestä suomesta.

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia kokoushuone 7

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia tuolit aulassa

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia puiset yksityiskohdat katossa

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia lounaspöytä

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia huone standard

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia huone standard

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia huone standard

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia huone standard

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia huone standard kylpyhuoneen hana

Yksi parhaimmista syistä olla mukana perheblogeissa on ehdottomasti meidän yhteishenki. Hassua ajatella, että olemme kaikki keskenämme hyvin erilaisia ja toisaalta samanlaisia ja meillä on aina ihan mielettömän hauskaa yhdessä. En olisi varmaan ikinä muuten tutustunut yhteenkään näistä ihanista ihmisistä ellen bloggaisi tai ellen olisi perheblogien yhteisössä mukana. Eniten meitä tietysti yhdistää bloggaus ja siihen liittyvät aiheet, mutta on meillä muutakin yhteistä. Me autamme ja tsemppaamme aina toisiamme - nämä ihmiset ovat mieletön voimavara! Löimme luovat päämme yhteen ja kehitimme itseämme ja toisiamme. Saimme käyttöömme kauniin ja innostavan kokoushuoneen, jonka isojen ikkunoiden kautta luonto tuli lähes huoneeseen asti. Katossa oli isoja peilejä ja sisustus oli todella nätti punaisine kattoineen. Kiitos Hotel Sveitsi inspiroivasta kokoushuoneesta.

Hotel Sveitsi sijaitsee Hyvinkäällä, vajaan tunnin ajomatkan päässä Helsingistä. Hotelli on ollut paikallaan jo vuosikymmeniä ja viime vuonna sitä on remontoitu paljon. Hotelli on viihtyisä, hyvällä maulla sisustettu ja kätkee sisäänsä monia kauniita väriyhdistelmiä, sekä yksityiskohtia. Henkilökunta on ystävällistä, hyväntuulista, asiantuntevaa ja rentoa. Hotel Sveitsi sopii monenlaiselle lomailijalle ja asiakaskunta koostuikin kaikenikäisistä vierailijoista. Kokemukseni perusteella Hotel Sveitsi sopii lapsiperheille ja parasta on, kun matkaan voi pakata koko perheen (koiraa unohtamatta) ja viettää oikein kunnon aktiiviloman. Hotel Sveitsin välittömässä läheisyydessä ja itse hotellissakin on niin paljon tekemistä, että tuskin edes yksi viikonloppu riittää kaiken näkemiseen ja kokemiseen. Voi testata paineensietokykyä sekä tiimihenkeä pakohuonepelissä, villiintyä SuperParkissa, nauttia elokuvaelämyksestä, pulahtaa maauimalaan, nostella painoja kattavalla kuntosalilla, leikkiä oman elämänsä Tarzania köysiradalla, tutustua hevosiin Hyvinkään ratsastuskoululla ja ainakin talvella käydä laskettelemassa Sveitsin hiihtokeskuksessa. Hotel Sveitsissä pakettiin kuuluu aina käynti uimalassa, sekä Fit Park Sveitsi -kuntosalilla.

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia käpy ja kynttilä

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia katon yksityiskohta

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia illallinen alku ravintola

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia aamiainen

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia illallinen alku ravintola hauskaa ystävien kesken

Kuten jo todettu, Hotel Sveitsi on oikea aktiivilomailijan unelmakohde ja me pääsimmekin testaamaan vierailullamme useaa eri aktiviteettia. Edellisestä laskettelustani on vierähtänyt muutama tovi - tarkemmin ajateltuna ehkä jotain 20 (tai enemmänkin) vuotta. Olen aikoinaan kyllä lasketellut aina ihan pienestä nappulasta jonnekin 15:teen ikävuoteen asti, kunnes sen ajan teineille hyvin tyypilliseen tapaan sukset vaihtuivat minullakin lumilautaan. Lumilaudalla olen laskenut aina viime viikonloppuun asti, mutta toki lasten syntymän jälkeen rinteessä on tullut oltua todella harvakseltaan. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin löysi taas itsestään sen sisäisen laskettelijan, ja vaikka meno olikin vähän kankeahkoa, onnistuimme Anniinan kanssa laskemaan Sveitsin rinteitä useammankin kerran. Anniina kun on tuollainen vloggaaja, niin totta kai reissustamme löytyy myös videomateriaalia. Käy ottamassa Anniinan tubekanava seurantaan!

Nyt kannattaakin ottaa seuraavaksi lomakohteeksi Hotel Sveitsi, sillä alennuskoodilla PERHEBLOGIT saat 25% alennusta päivän joustavasta majoitushinnasta. Etu on voimassa majoitusvarauksiin 30.6.2018 loppuun asti saatavuuden mukaan ja kun varaukset tehdään 30.4.2018 mennessä. Ja jos vielä vinkin saa antaa, niin Perheblogien facebookissa, sekä instagramissa on Hotel Sveitsi aiheiset kilpailut käynnissä tämän viikon loppuun asti :) Äkkiä osallistumaan!

Kiitos myös teille, mahtavat kanssabloggaajani: Norudemu, Ihan vaan tavismutsi, Äiti on vähän väsynyt, Lapsiparkki, Tossavaisen toinen sukka, Isifitness, Anniina Jalkanen, Rakastu arkeen, Marialla

// Yhteistyössä Perheblogit.fi ja Hotel Sveitsi //

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia perheblogit bloggaajat

hotel sveitsi alekoodi kokemuksia sveitsin hiihtokeskus kirjoittaja laskettelemassa

tiistai 13. maaliskuuta 2018

Meillä asuu unelmien poikamies.

Olin lasten kanssa autossa taas matkalla johonkin ja O sieltä takapenkiltä alkoi sitten ääneen miettiä mikä hänestä tulee isona. Hyvin varmoin ottein hän on tähän asti aina todennut, että hänestä tulee isona poliisi, johon usein D on jatkanut, että hänestä tulee sitten palomies. Ei varmasti tullut kovinkaan suurena yllätyksenä, että poikien unelma-ammatit ovat tätä luokkaa - vielä tänäkin päivänä.

Tällä kerralla ei kuitenkaan pojan mielessä ollut enää nämä samat ammatit, vaan hän ilmoitti nyt haluavansa olla isona kampaaja. Poika kävi isänsä ja veljensä kanssa tässä taannoin lyhentämässä tukkaansa ja siitä tämä innostus on nyt saanut alkunsa. Ajattelin tietysti heti pojan olevan ainakin ajatuksissaan käsityöläinen hyvällä taiteellisella ominaisuudella varustettu, mutta nopeastihan hän minut taas maan pinnalle palautti. Hän haluaa olla kampaajaa siksi, että kun asiakas tulee sisään, saa hän istua pyörivällä ja pyörillä varustetulla tuolilla.. hahahaha!! Tämä sai minut niin häkellyksiin etten oikeastaan osannut asiaa kommentoida tuoreeltaan ja autoon laskeutui syvä (mutta lyhyt) hiljaisuus. Ei siis mennyt minuuttiakaan, kun poika oli taas äänessä: "Eiku äiti! Musta tulee sittenkin isona unelmien mies"! Tuon hyvin lyhyen hiljaisen hetkemme täytti vain radiosta kuuluva mainos unelmien poikamiehestä. Tällä saattoi olla vaikutusta pojan urahaaveisiin.

keltainen narsissi

perjantai 9. maaliskuuta 2018

Tulossa on mahtiviikonloppu!

Tätä viikonloppua olen odottanut kuukausitolkulla. Huomenna pakkaan läppärin, kameran, monot ja monet muut tavarat laukkuun, hyppään autoon ja suuntaan Hyvinkäälle yhdessä muiden Perheblogilaisten kanssa. Edessä on reilu vuorokausi mahtavien ihmisten seurassa kehittäen, ideoiden, nauttien, syöden ja hullutellen. Yksi ehkä parhaimpia syitä kuulua Perheblogien mahtavaan bloggaajakaartiin on meidän yhteiset tapaamiset, tapahtumat ja tempaukset. Se on sanoinkuvaamattoman hienoa pallotella ajatuksia bloggauksesta sellaisessa seurassa, missä tietää että kaikki puhuu ns. samaa kieltä. Useampi kuukausi on taas vierähtänyt edellisestä tapaamisestamme ja tiedän jo nyt, että tuleva kakskytneljätuntinen ei tule riittämään höpinöille, kun me bloggarit pääsemme vauhtiin ja alamme vaihtamaan kuulumisia. Sunnuntaille on luvassa urheilua ja varmasti nauruhermoja kutkuttavaa tekemistä, sillä silloin minut löytää laskettelurinteestä Anniinan kanssa. Edellisestä kerrasta suksilla on vierähtänyt useampi vuosi - totta puhuen ehkä jotain 15 vuotta ja vaikka tuonakin aikana minut on kyllä löytänyt rinteestä, on jalkani ollut kiinnitettynä lumilautaan. Nyt viimeiseen muutamaan vuoteen ei jaloistani ole kuitenkaan löytynyt kumpaakaan, sillä aika on mennyt raskaana ollessa tai sen verran pienen lapsen kanssa, joka ei ole ollut vielä rinnekypsä.

kirjoittaja kommammaa blogi

Pysy kuulollaa ja klikkaa ainakin instasta seurantaan @kommammaa ja @perheblogit.fi - Mukana menossa tottakai Ihan vaan tavismutsi, Äiti on vähän väsynyt, Rakastu arkeen, Isifitness, Lapsiparkki, Tossavaisen toinen sukka, Anniina Jalkanen, Marialla ja Norudemu.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Juhlat on juhlittu.

Huh, taas on juhlittu yhdet syntymäpäivät! Sunnuntaina juhlimme O:n synttäreitä sukulaisten kesken ja eilen oli hurjat kaverisynttärit. Tämä äiti nostaa käden pystyyn, kun on kyse niistä ihmisistä, ketkä järjestivät nyt vasta (seitsemän vuoden äitiystaipaleen aikana) ensimmäiset kaverisynttärit. Kyllähän olikin menoa ja meininkiä, kun talo täyttyi kymmenestä noin seitsemänvuotiaasta. Ehkä mahtavinta heti iloisten kasvojen jälkeen oli päästä seuraamaan vierestä, miten nämä lapset toimivat yhdessä ja millaisia juttuja he puhuvat keskenään. Päällimmäisenä lasten jutuissa oli selvästi putous ja siitä kuullut letkautukset pirskahtelivat naurun saattelemana useasti. Että MÖIMÖI :)

minecraft syntymäpäiväkutsu

minecraft syntymäpäiväkutsu

Onko muillakin haasteita keksiä juhlatarjottavia? Minusta tuntuu, että juhlatarjottavat on aina sellainen iso kysymysmerkki. Omasta mielestä tulee aina tarjottua niitä samoja juttuja, vaikka kuinka haluaisi keksiä jotain uutta. Sunnuntaina juhlimme Minecraft -teemaisesti. Askartelimme kutsukortit teemaan sopivaksi ja päätin toteuttaa kakun normaalin pyöreän sijasta neliönä. Synttäripoika halusi tarjottavaksi kuppikakkuja ja kun tiedustelin asiaa enemmän, selvisi, että se kuorrute on se juju. Päätin sitten paistaa muffinssien sijasta taikinan levynä pellillä ja levittää päälle vihreäksi värjätyn tuorejuustokuorrutteen. Näin sain tarjolle neliönmuotoisia "kuppikakkuja". Oikaisin hieman ja käytin taikinana Sunnuntain valmista muffinssimixiä, mutta jotain kai meni vähän pieleen, kun pohja oli aika murenevaa - vaikkakin mehevää ja kosteaa.

Täytekakkua varten päätin tällä kertaa paistaa pohjat itse. Paistoin pohjat pellillä ja tein yhden vaalean ja yhden tumman kakkupohjan. Viiden munan pohja oli meidän uuninpeltiä varten sopiva määrä taikinaa. Kakkuun laitoin appelsiini-valkosuklaamoussen ja mustikkamoussen. Kokosin kakun käyttäen neliönmuotoiseen säädettävään reunavuokaan ja annoin sen hyytyä yön yli. Ajatuksenani oli saada kakku päältä vihreäksi, mutta en halunnut käyttää sokerimassaa vaan kokeilla taas valkosuklaaganachea. Kuorrutin kakun kauttaaltaan suklaakreemillä ja valutin päälle vihreäksi värjättyä ganachea. Tällä kerralla uskalsin lämmittää seosta enemmän ja vaikka se nyt levittyikin helpommin kakun päälle kuin viime kerralla, ei se kuitenkaan ihan kaikkialta valunut alas asti. Kakun päälle olin askarrellut kaulintamassasta jo muutamia päiviä aiemmin Minecraft -tyyppisen miekan ja se tökättiin kakkuun pystyyn juuri ennen tarjoilua. Miekka olisi ehkä pitänyt tehdä vielä aikaisemmin kovettumisen takaamiseksi, sillä minuutissa miekka oli jo menossa poikki ja kaatumassa. Sain sen kuitenkin pelastettua ja tuettua cocktailtikuilla.

Ei siitä ihan juuri sellainen tullut, kun olin ajatellut, mutta kelpasi se kyllä.

neliönmuotoinen minecraft täytekakku jossa miekka pystyssä

torstai 1. maaliskuuta 2018

7 kuukautta - ensimmäinen hammas ja muita saavutuksia.

A:n kanssa on käyty neuvolassa aika tarkkaan kerran kuussa. Vastasyntyneen kanssa käytiin tietysti neuvolassa vähän useammin, mutta sitten nekin käynnit harvenivat, ja nyt kun puolen vuoden ikään asti kuukausi sitten päästiin, tarkoitti se sitä, että neuvolan normaalirytmi harvenee entisestään. Koska kaikki on hyvin eikä esim. painoa tai pituutta tarvitse kontrolloida on kuuden kuukauden neuvolakäynnin jälkeen ainakin meillä seuraavaksi vuorossa vasta tarkastuskäynti kahdeksan kuukauden ikäisenä.

Tuntuu, että kuukaudessa on tapahtunut paljon. Likka on oppinut etenemään lattialla varmalla peruutustaktiikalla ja pyörimällä akselinsa ympäri. Eteenpäin ryömiminen ei vielä ole hallussa, mutta olenkin jo miettinyt, oppiiko tuo sitä ollenkaan, sillä konttausasentoon nousun voi myös lisätä taitolistalle. Konttaamaan ei likka ole vielä innostunut, mutta asento on hallussa ja lupaavasti siinä osataan itseä heijata. Portaikkoonkin asensimme jo valmiiksi portin, niin uskaltaa edes hetkeksi irroittaa silmänsä tuosta touhukkaasta tapauksesta. Istuminen on varmaa ja sitterissä hän osaa punnertaa itsensä istumaan.

Loman alkupäivinä pari viikkoa sitten havahduin siihen, että meillähän nukutaan taas paremmin. Ihmettelin asiaa hetken, kunnes huomasin ensimmäisen hampaan tulleen ikenestä läpi. Tarkempi tarkastelu kertoi, että itse asiassa hampaita on kerralla tullut kaksi ja heti muutaman päivän jälkeen tuli jo kolmas. Odotan jo vähän seuraavaa neuvolakäyntiä, koska kaksi samaan aikaan läpi tullutta hammasta näyttää olevan niin kiinni toisissaan, että näyttää jopa siltä kuin ne olisivat yksi ja sama hammas. Haluan näyttää tuota ihmetystä terkkarille ja kysyä hänen mielipiteensä asiaan. Kaikki kolme hammasta ovat alahampaita. Pojat ei ole koskaan olleet moksiskaan hampaiden tulosta ja niitä on heille putkahdellut hyvinkin yllätyksellisesti. Likka taitaa olla tässäkin asiassa toista maata veljiensä kanssa ja häntä hampaiden tulo on harmittanut paljon.

kääpiösnautserilla tennispallo suussa

Ääntä tässä talossa on aina ollut paljon ja olenkin jo aikoinaan O:sta sanonut, että sen jälkeen, kun hän oppi puhumaan vähän reilu yksivuotiaana, ei hän ole hiljaa ollut. Samanlainen papupata on D. Likan on pakko saada myöskin oma äänensä kuuluviin tässä mölyhuushollissa ja hän onkin todennut kiljumisen, karjumisen ja murisemisen olevan oiva keino. Ja jos kukaan ei huomaa häntä, hän vain muina naisina nostaa äänensä vieläkin korkeammalle tasolle.

Nyt selvästi huomaa, että A on alkanut vierastamaan. Vieraammat ihmiset ovat hänen mielestään ihan mukavia, kunhan heidän syliin ei joudu. Ja jos taas sylissä olo vielä menettelee niin huuto alkaa viimeistään siinä vaiheessa kun äiti häviää näköpiiristä. Dänistäkään (meidän koirasta) likka ei ole aivan varma. Hän tykkäisi kovastikin ottaa koiran karvoista kiinni ja tuo otus on hyvin mielenkiintoinen, mutta jos Däni hyppii ja leikkii hänen lähellään alkaa tytöstä kuulua epävarma huuto.

Kummankin veljensä tuo tyttö on kietonut täysin pauloihinsa. Pojat lähes tappelevat siitä, kumpi saa olla milloinkin tuomassa jotain tarvittavaa asiaa tai ottaa hänet syliin. Kumman vuoro olikaan nyt riisua hänet tai mennä herättämään päiväunilta. Ihme kyllä tämä poikien innostus ei kuitenkaan jaksa riittää vaipanvaihtoon asti, hahahhahaah!

Ps. alkuvuoden sairastelut ovat takanapäin ja olemme olleet jo kolme viikkoa terveenä, jee!