sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Hän lukee jo!

Niin se vain tapahtui. Meidän eskarilainen lukee jo! Hassua kuinka lukutaitoa ei ihan oikeasti ole tullut ajatelleeksi aikuisiällä kunnolla, kuin vasta nyt, kun esikoinen oppii lukemaan. Lukemisen ja kirjoittamisen taito (joka on toki toisilla vielä enemmän hyppysissä, kuin toisilla) on oikeasti - jos tästä nyt ei maailmanlaajuista asiaa tehdä, niin meille suomalaisille aika itsestäänselvyys. Kaikkihan osaa lukea ja kirjoittaa ja se ei ole mitenkään omituista.

Kirjaimia ovat eskarissa harjoitelleet paljon ja O onkin ollut jo koko syksyn halukas kirjoittamaan. Ongelma on vain ollut se, ettei poika ole osannut. Olemme usein ratkaisseet tämän sillä, että hän sanoo mitä haluaa kirjoittaa ja me vanhemmat luettelemme hänelle kirjaimia. Poika on jo pitkään tunnistanut kirjaimet ja kirjoittaminen tällä tavalla on ollut mahdollista.

Joululoman jälkeen O alkoi selvästi enemmän kirjoittamaan itse. Siis kokeilemaan mikä kirjain tulisi minkäkin jälkeen tavaamalla sanaa ääneen ja usein hän saikin sanan, kaksi tai kolme kirjoitettua. Kaksoiskonsonantit ja -vokaalit ovat toki niitä, mitkä aiheuttavat vielä haasteita ja usein minun nimeni onkin kirjoitettu tuttavallisesti HANA. Ehkä viikko sitten poika alkoi tavata ruokapöydässä maitopurkkia ja kertoi: "äiti, tossa lukee maito". Ja niinhän siinä luki. Pyysin poikaa lukemaan sen, mitä maidon yläpuolella lukee ja hän luki. Kevyt. Tämän jälkeen asia unohtui muutamaksi päiväksi. Pari päivää sitten kävimme keskustelua lukemisesta ja O väitti osaavansa jo lukea. Epäilin taas pojan taitoja ja ajattelin, että se, että tunnistaa oivariini-purkista sanan Oivariini ei kerro sitä osaako oikeasti lukea. Kävin hakemassa poikien huoneesta Onni-Poika kirjan, koska se taitaa olla ainoa tikkukirjaimin kirjoitettu kirjamme ja pyysin O:ta lukemaan.

onni-poika jännittäviä aikoja minerva kustannus

onni-poika jännittäviä aikoja minerva kustannus

Ja niin vaan tuo luki! Hitaasti, mutta kuitenkin niin, että hän ymmärsi sanomaansa ja me kuulijat ymmärsimme myös. Nyt vasta omien lasteni myötä tajuan, millainen lahja lukemisen taito oikeasti onkaan. Lasten maailmahan avartuu aivan mielettömästi, kun oppii lukemaan. Ja meidän vanhempien maailma taas hankaloituu, kun enää ei voikaan mitä tahansa asioita kirjoittaa paperille ja jättää sitä jonnekin lojumaan - kuten esimerkiksi joululahjalistat.

Tiedän, että silloin kun minä olin nuori - tai no lapsi oli harvinaista, että osattiin jo lukea kouluun mennessä. Pohdin tätä hetken ja mietin, onko tässä yksi selvä muutos lasten välillä, kun kuilua on se kolmisenkymmentä vuotta ja nykyajan lapset käyttävät jo kehdossaan älylaitteita. Selaavat Youtubea ja "kirjoittavat" hakukenttään toiveitaan. He ovat väkisinkin jo varhaisemmassa vaiheessa kiinnostuneempia kirjaimista ja kirjoittamisesta kuin mitä ehkä minun sukupolveni oli silloin 1980-luvulla.

Ps. Vinkkejä otetaan vastaan tikkukirjaimin kirjoitetuista lastenkirjoista!

2 kommenttia:

  1. Tosi hienoa! <3 Meillä on ihan sama tilanne. Minusta on hauskaa kun tuo meidän esikoinen esimerkiksi liikenteessä lukee tiekylttejä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on tullut myös muutama ihan vahinkosana, kun poika koittaa tosissaan lukea. :D Täytyykin ehkä kirjoittaa siitäkin ;)

      Poista

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!