torstai 22. helmikuuta 2018

DIY Gugguu baby beanie.

Olen himoinnut Gugguun pipoja jo pidempään ja varsinkin nyt nuorimman synnyttyä olen näitä pipoja kuolannut oikein urakalla. Jossain se minunkin kipurajani kuitenkin kulkee, ja vaikka himoitsenkin sitä ehtaa ja oikeaa, ei järkeni anna periksi ostaa sellaista (ainakaan) uutena. Ajattelin, että tämä on pakko voida tehdä ainakin lähestulkoon itse ja ryhdyin tuumasta toimeen. Olen aikoinaan (lue: useita vuosia sitten) useammankin pipon virkannut ja päättelin ettei tämä nyt niin vaikeaa voi olla. Tein yhden version ja purin sen lähes alkuun asti. Piposta kun tuli ensimmäisellä yrittämällä vähän turhan nafti. Toisella yrittämällä piposta tuli sellainen, että se meni läpi oman kriittisyyssuotimeni ja tällainen siitä tuli. Lankana käytin Novitan 7 veljestä kaksinkertaisena ja pipon virkkasin vitosen koukulla. Alla olevalla ohjeella tuli sopiva pipo meidän seitsenkuiselle A:lle, jonka päänympärys on nyt 44,5cm. Leuan alle sidottavat nauhat jätin vielä pois. Lisään ne pipoon, jos tuntuu siltä, että ne ovatkin tarpeelliset.

nallen päässä virkattu vaaleanpunainen pipo kahdella tupsulla ja korvaläpillä

vaaleanpunainen lankatupsu

virkattu pipo kahdella tupsulla ja korvaläpillä

Pipo
1. Tee lankalenkki ja virkkaa lankalenkkiin yksi kahdeksan kiinteää silmukkaa (ks). (8)
Pipo virkataan ns. spiraalina eli älä sulje kerroksia, vaan siirry seuraavalle kerrokselle suoraan edellisen päätyttyä. Tästä eteenpäin kerrokset virkataan puolipylväillä (pp), ellei toisin mainita.
2. virkkaa jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan kaksi puolipylvästä. (16)
3. virkkaa joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan kaksi puolipylvästä, muihin yksi. (24)
4. virkkaa joka kolmanteen edellisen kerroksen silmukkaan kaksi puolipylvästä, muihin yksi. (32)
5. virkkaa joka neljänteen edellisen kerroksen silmukkaan kaksi puolipylvästä, muihin yksi. (40)
6. virkkaa joka viidenteen edellisen kerroksen silmukkaan kaksi puolipylvästä, muihin yksi. (48)
7. virkkaa joka kuudenteen edellisen kerroksen silmukkaan kaksi puolipylvästä, muihin yksi. (56)
8. virkkaa joka neljänteentoista edellisen kerroksen silmukkaan kaksi puolipylvästä, muihin yksi. (60)
9-17. virkkaa jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan yksi puolipylväs. Älä katkaise lankaa, sillä vasen korvaläppä jatketaan suoraan tästä.

Vasen korvaläppä
1. virkkaa 14pp, 1kjs, käännä.
2. virkkaa kaksi pp yhteen, 10 pp, kaksi pp yhteen, kjs, käännä.
3. virkkaa kaksi pp yhteen, 8 pp, kaksi pp yhteen, kjs, käännä.
4. virkkaa kaksi pp yhteen, 6 pp, kaksi pp yhteen, kjs, käännä.
5. virkkaa kaksi pp yhteen, 4 pp, kaksi pp yhteen, kjs, käännä.
6. virkkaa kaksi pp yhteen, 2 pp, kaksi pp yhteen, kjs, käännä.
7. virkkaa kaksi kertaa kaksi pp yhteen, katkaise lanka ja päättele.

Oikea korvaläppä
Laske vasemmasta korvaläpästä pipon takaa 11 silmukkaa ja aloita oikea korvaläppä kahdennestatoista silmukasta.
1. virkkaa kjs, kaksi pp yhteen, 10 pp, kaksi pp yhteen, kjs, käännä.
2. virkkaa kaksi pp yhteen, 8 pp, kaksi pp yhteen, kjs, käännä.
3. virkkaa kaksi pp yhteen, 6 pp, kaksi pp yhteen, kjs, käännä.
4. virkkaa kaksi pp yhteen, 4 pp, kaksi pp yhteen, kjs, käännä.
5. virkkaa kaksi pp yhteen, 2 pp, kaksi pp yhteen, kjs, käännä.
6. virkkaa kaksi kertaa kaksi pp yhteen. Älä katkaise lankaa, vaan virkkaa kiinteitä silmukoita koko pipon reunan ympäri. Katkaise lanka ja päättele.

Tee samasta langasta kaksi tupsua ja kiinnitä ne pipon päälaelle. Ostin Lidlistä ehkä viikko sitten tupsukehikon ja testasin sitä. Ei toiminut. Paljon helpompaa on tehdä tupsut vanhalla hyvällä tavalla ja leikata pahvista kehikko tupsujen tekoa varten. Tämä taisi olla ensimmäinen virkkausohje, minkä olen koskaan kirjoittanut, joten antakaahan palautetta reilusti, jos huomaatte omituisuuksia ohjeissani.

virkattu pipo lähikuva tupsusta

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Äiti ei sitten pelästy.

Meidän pojat ovat aina olleet aikamoisia menijöitä. Vauhtia ja vaaratilanteita löytyy lähes jokaisesta päivästä, joten on ehkä suoranainen ihme ettemme ole päivystyksen vakioasiakkaita. Emme oikeastaan ole asiakkaita ollenkaan, sillä emme kaikesta vauhdista huolimatta ole joutuneet kertaakaan lähtemään lääkäriin yllättäen. Varsinkin O on kova menijä laskettelurinteissä ja vaikka vauhtia pojalla piisaa, hän ei ole pahasti kaatunut. Nytkään ei ollut pahasta tilanteesta kyse, mutta ehtihän sitä äidillä käydä sydän kurkussa, kun isä ja poika tulivat rinteestä kotiin ja isä ensimmäisenä sanoi, ettei äiti saa sitten pelästyä. Myönnän - ensimmäinen mielikuva päässäni oli tuosta lähes seitsemän vuotiaasta jalka kipsattuna. Kuitenkin tajusin saman tien, että olisin varmasti saanut puhelun jo asiasta, jos näin vakavasti olisi käynyt.

laskettelija kotirinteessä

Poika oli laskenut liian lujaa hyppyriin, laskeutunut vielä ihan hyvinkin, mutta tainnut pelästyä hurjaa ilmalentoaan ja menettänyt suksien hallinnan sekä tasapainon. Siitä sitten mentiin kuulemmas suoraan naama edellä kovaan rinteeseen. O:n toinen puoli kasvoista on aika hurjan näköinen, mutta onneksi se on pääasiassa vain pintanaarmua - sellaista asfaltti-ihottuman tapaista. Silmänympärys otti kuitenkin hieman enemmän iskua ja luomet ovat aika turvoksissa, mutta muutaman päivän päästä tämäkin taitaa olla vain muisto eletystä elämästä. Kipeä naama ei kuulemma ole ja heti seuraavana päivänä poika laski suksilla jo mökin pihasta järven suuntaan puita väistellen, kun vanhemmat olivat sitä mieltä, että pidetään nyt yksi välipäivä rinteistä.

Jos pienen toiveen saisin esittää: "joko nyt se itsesuojeluvaisto hieman heräisi?"

perjantai 16. helmikuuta 2018

Törkeän hyvä avokadopasta.

Kävin siskolla kahvilla yhtenä arki-iltana ja saavuin heille sen verran aikaisin, että heillä oli vielä päivällinen kesken. Minultakin kysyivät, haluanko vähän heidän avokadopastaansa ja hyvän ruoan ystävänä totesin juuri syöneeni kotona, mutta mielelläni maista vähän. Avokadopasta on ollut minulle aika tuntematon ruoka siinä mielessä, että olen siitä kuullut puhuttavan kyllä, mutten ole tainnut aiemmin maistaa sitä. Ruoka vei kielen mennessään ja oli pakko ottaa ihan maistamisen vuoksi vielä santsikierros.. sellaisen kahden haarukallisen verran.

Siinä sitten kehiteltiin syönnin lomassa siskon kanssa reseptiä omaan makuumme vielä sopivammaksi ja nyt kokeilin tätä helppoa, nopeaa ja aivan törkeän hyvää avokadopastaa tehdä itse. Voin kertoa, että onnistuin! Intoilen niin paljon tästä onnistumisesta, että olisi suorastaan huutava vääryys olla kertomatta teille minun reseptiäni. Avokadopastan ideahan on varmaankin olla lihaton, mutta tällaisena 100 prosenttisena lihansyöjänä minun avokadopastani sisältää myös pekonia.

avokadopasta pekonilla

4 annosta
Reseptin pohjana olen käyttänyt Alexander ja Hanna Gullichsenin avokadopastan ohjetta.

3-4 valkosipulinkynttä
6 avokadoa
2 limen mehu
Mustapippuria
Suolaa
1 paketillinen pekonia
Reilu kourallinen persiljaa
Reilu kourallinen basilikaa
Reilu dl pecorinojuustoa
Reilu dl parmesanjuustoa
1dl oliiviöljyä
350g pastaa

Vihreää pestoa

Kasaa kastikeainekset kulhoon missä tarjoilet pastan. Pilko valkosipulit suuhun sopiviksi paloiksi ja lisää niiden joukkoon limejen mehu. Halkaise avokadot, poista kivet, paloittele ne kuoriinsa ja koverra sisus limen ja valkosipulin sekaan lusikalla. Kun avokado on tarpeeksi pehmeä sen saa melkein puristettua kuorestaan ulos paloittelun jälkeen. Hienonna basilika ja persilja ja lisää ne, sekä mausteet, että raastetut juustot kulhoon. Lisää joukkoon vielä oliiviöljy ja sekoita. Keitä pasta - jätä se napakaksi ja paista pieneksi leikattu pekoni pannulla rapeaksi. Kun pasta on valmista nosta se kastikkeen sekaan, lisää koko komeuteen myös pekonit ja sekoita kunnolla. Maista suolan määrä, sillä suola todella saa tämän ruoan maistumaan ja tarjoile välittömästi. Lisää lautasella annokseesi oman maun mukaan vihreää pestoa ja vastaraastettua parmesania.

Ihania herkutteluhetkiä!

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ne oikeat arkikuvat.

Lapsiparkki -blogin Såfin julkaisi muutama päivä sitten niitä tavallisia arkikuvia, mitä todella monen tulee otettua paljon. Minäkin kuulun siihen porukkaan, jotka ottaa ehkä välillä vähän turhankin tarkasti näitä blogikuvia, mutta toisaalta valokuvauksesta on tullut minulle rakas harrastus ja  valokuvaan paljon. Kamerana minulla on Canon EOS600D, ja rungossa on aina kiinni luottolinssin paikan ottanut objektiivi. Mietin pitkään Sigman 18-35mm F1.8 objektiivin ostoa. Halusin sen, koska tiesin sen olevan sopivan valovoimainen ja objektiivin polttoväli olisi minun käyttööni hyvä, mutta aikailin tietenkin, koska hinta. Pitkän pohdinnan jälkeen kannoin kamerakauppaan kittilinssini (Canon 18-55mm f/3.5-5.6), annoin sen vaihdossa ja lähdin kotiin uuden parhaan ystäväni kanssa. Tästä vaihdosta on vierähtänyt jo aikaa kaksi vuotta - mutta tuntui kuin olisin ollut kaupassa vasta eilen. Voin kertoa, että hankintaani en ole kertaakaan katunut ja vaikka minulla on muutama muukin objektiivi en ole tuota luottolinssiäni ottanut kertaakaan irti sen jälkeen, kun sen kotona runkoon kiinnitin.

Mutta siis, Såfin haastoi muutaman bloggaajan julkaisemaan seitsemän arkista kuvaa, jotka eivät ole niitä niin tarkkaan otettuja otoksia - joissa näkyy se eletty elämä. Tämä haaste on sellainen mitä olen ehkä eniten "pelännyt" blogiurani aikana. Tämä johtuu siitä, että voitte kuvitella kuinka minunkin puhelimeni galleria täyttyy joka päivä kolmen lapsen touhukuvista, mutta niistä yhtäkään, te ette koskaan pääse näkemään. Ja kun nämä kolme lasta nyt on tällä hetkellä se minun täysi arkeni, niin joudun ehkä hieman venyttämään haasteen rajoja, jotta saan seitsemän kuvaa valittua.

arkikuva kaitaliina pöytäliina pöytä

yrtit ikkulaudalla

lämmin katkarupuvoileipä

hanna oma kuva kommammaa

kauniit lumihiutaleet hanskalla

hanna oma kuva kommammaa kääpiösnautseri mustavalkoinen selfietikku

lepohetki sängyllä

1. Herra D pohti tässä yksi päivä sitä, miksi matto on pöydällä. 2. Mökillä ei sattuneesta syystä koskaan ole huonekasveja ja kukkiakin hyvin harvoin. Jotenkin niitä ei viitsi ostaa, joten asetin nyt yrtit kauniisti keittiön ikkunalaudalle. 3. Katkarapuvoileipä on jo muutaman viikon takaa. Olin iltaa yksin lasten kanssa ja kun olin saanut lapset nukkumaan alkoi minun aikani. Söin paahtoleipää katkarapuvalkosipulihöystöllä, join olutta ja katsoin Netflixiä. 4. Snapchat on hauska lelu ja sen filttereillä leikitään usein lastenkin kanssa. 5. Taivaalta satoi aivan mielettömän hienoja lumihiutaleita ja jokainen oli erilainen. Istuin maassa ja annoin hiutaleiden laskeutua mustille housuilleni, koska siitä niitä oli helppo tutkia. 6. En ole tainnutkaan kertoa tästä lelusta, minkä joulupukki minulle toi :) Selfietikku! Hauska vempain, jolla saa vähän erilaisuutta kuviin. 7. Lepohetki kukkakimppuhousuissa.

Millaisia sinun seitsemän arkikuvaasi olisi?

tiistai 6. helmikuuta 2018

Viime viikonloppuna.

Leffailta.. pojat pyysivät perjantain päivällisellä leffailtaa ja sehän oli mitä parhain idea. Tosin en ole varma pyysivätkö he sitä enemmän elokuvan vai popparin vuoksi. Katsoimme Netflixistä animaation, jonka O jaksoi katsoa loppuun asti ja D oli kiinnostunut juuri niin kauan kun popparia oli jäljellä.

Vanhempien saunahetki.. pitkästä aikaa alamme saada taas normaalirytmistä kiinni myös A:n kanssa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pääsimme miehen kanssa kahdestaan saunaan perjantaina.

Napue.. olen jo pitkään haaveillut Gin Tonicista, joka on sekoitettu Napue Ginistä ja Fever Tree tonicista. Jäitä lasiin ja rosmariinin oksa antamaan tuoksua, makua ja kauneutta juomaan. Karpaloita ei tällä kertaa pakkasesta löytynyt, joten punaiset pisteet jäivät lasista uupumaan.

napue gin tonic rosmariini

Pitkä aamiainen.. monesti viikonloppuaamut ovat meillä aika vilkkaita, mutta viime viikonloppuna meillä ei ollut kumpanakaan päivänä suuria suunnitelmia heti aamupäiväksi. Saimme siis nauttia aamiaisen pidemmän kaavan mukaan ja aloittaa aamut hitaasti, ihanaa!

Osaka sushi.. sushi, sushi, sushi. Siitä olen haaveillut siitä lähtien kun sain tietää odottavani kuopusta. Muutaman kerran on sushia tullut syötyä kyllä viimeisen puolen vuoden sisään, mutta ne on aina olleet jotenkin nopeita lounaspyrähdyksiä. Luin suosituksia sushibuffeteista ja Kehä III:n varrella oleva Osaka sushi sai monelta hyvän maininnan. Päätimme lähteä testaamaan tämän lauantailounaaksi ja kyllä kannatti.

Kahviseura.. olemme kahvitelleet useammankin ystävän kanssa tänä viikonloppuna.

Lepohetki x 2.. minä en oikein osaa nukkua päiväunia, joten se on suuri saavutus, että olen kumpanakin päivänä maannut sängyllä (tai sohvalla) keskellä päivää ja levännyt.

Kermakakku.. veljeni vaimo oli kerman pursotuskurssilla lauantaina ja kävimme samana päivänä auttamassa tuon kauniin kakun tuhoamisessa.

Aurinko.. auringolla on tuo ihan mielettömän ihana ja ihmeellinen voima vetää suupielet hymyyn. Ainoa miinuspuoli oli se, että näki vähän liiankin hyvin kaikki pölyt.

Pakkaslukemat.. pakkasta oli nyt ehkä omaan makuuni vähän liikaa, mutta parempi reilu kymmenen astetta kuin muutama aste plussaa. Ihanaa kun on valkoista ja kuivaa.

Synttärijuhlat.. pojat oli kutsuttu D:n tarhakaverin synttäreille ja meillä oli harvinaista aikaa, kun pojat olivat siellä ja me loput suuntasimme nokkamme kolmistaan asuntonäytölle.

Asuntonäyttö.. me ei nyt ihan vielä olla muuttamassa, mutta ollaan kuitenkin jo pidemmän aikaa katsastettu lähialueiden omakotitalotarjontaa. Nykyinen kotimme riittää meille ainakin vielä, eikä siis meillä tosiaan ole kiire muuttaa, mutta kun mieli halajaa enemmän omaa rauhaa ja mahdollisuutta olla kysymättä sen suuremmin lupia remonttien tekoon. Nyt siis asumme rivitalossa.

Wienerleikkeet.. viikonloppuna oli pitkästä aikaa enemmänkin, joten päätimme myöskin laittaa ruokaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Tai no ei ne wienerleikkeet nyt niin kovasti enempää ota aikaa kuin joku muu ruoka, mutta niitä joutuu koko sen ajan kuitenkin valmistamaan, eikä sellaista luppoaikaa (uuniaikaa) valmistuksessa ole.

Likka syö taas.. tässä ehti olla viime viikolla jo muutama päivä, kun A ei suostunut syömään. Mikään kiinteä ruoka ei päässyt suuhun asti ja maitoakin meni todella vähän. Olin jo hieman huolissani tytön nesteensaannista, mutta sitten lauantai toi helpotusta. Likka alkoi taas syödä, joten tiesin flunssan olevan nyt nitistetty.

Uno.. Uno-pelistä on tullut meidän uusi suosikki. Sitä pelattiin sunnuntaina koko perheen voimin.

Lakanoiden vaihto.. uuden alkavan viikon kunniaksi vaihdettiin vielä kaikille puhtaat lakanat. Puhtaisiin lakanoihin pujahtaminen on yksi parhaimpia juttuja iltaisin.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Hän lukee jo!

Niin se vain tapahtui. Meidän eskarilainen lukee jo! Hassua kuinka lukutaitoa ei ihan oikeasti ole tullut ajatelleeksi aikuisiällä kunnolla, kuin vasta nyt, kun esikoinen oppii lukemaan. Lukemisen ja kirjoittamisen taito (joka on toki toisilla vielä enemmän hyppysissä, kuin toisilla) on oikeasti - jos tästä nyt ei maailmanlaajuista asiaa tehdä, niin meille suomalaisille aika itsestäänselvyys. Kaikkihan osaa lukea ja kirjoittaa ja se ei ole mitenkään omituista.

Kirjaimia ovat eskarissa harjoitelleet paljon ja O onkin ollut jo koko syksyn halukas kirjoittamaan. Ongelma on vain ollut se, ettei poika ole osannut. Olemme usein ratkaisseet tämän sillä, että hän sanoo mitä haluaa kirjoittaa ja me vanhemmat luettelemme hänelle kirjaimia. Poika on jo pitkään tunnistanut kirjaimet ja kirjoittaminen tällä tavalla on ollut mahdollista.

Joululoman jälkeen O alkoi selvästi enemmän kirjoittamaan itse. Siis kokeilemaan mikä kirjain tulisi minkäkin jälkeen tavaamalla sanaa ääneen ja usein hän saikin sanan, kaksi tai kolme kirjoitettua. Kaksoiskonsonantit ja -vokaalit ovat toki niitä, mitkä aiheuttavat vielä haasteita ja usein minun nimeni onkin kirjoitettu tuttavallisesti HANA. Ehkä viikko sitten poika alkoi tavata ruokapöydässä maitopurkkia ja kertoi: "äiti, tossa lukee maito". Ja niinhän siinä luki. Pyysin poikaa lukemaan sen, mitä maidon yläpuolella lukee ja hän luki. Kevyt. Tämän jälkeen asia unohtui muutamaksi päiväksi. Pari päivää sitten kävimme keskustelua lukemisesta ja O väitti osaavansa jo lukea. Epäilin taas pojan taitoja ja ajattelin, että se, että tunnistaa oivariini-purkista sanan Oivariini ei kerro sitä osaako oikeasti lukea. Kävin hakemassa poikien huoneesta Onni-Poika kirjan, koska se taitaa olla ainoa tikkukirjaimin kirjoitettu kirjamme ja pyysin O:ta lukemaan.

onni-poika jännittäviä aikoja minerva kustannus

onni-poika jännittäviä aikoja minerva kustannus

Ja niin vaan tuo luki! Hitaasti, mutta kuitenkin niin, että hän ymmärsi sanomaansa ja me kuulijat ymmärsimme myös. Nyt vasta omien lasteni myötä tajuan, millainen lahja lukemisen taito oikeasti onkaan. Lasten maailmahan avartuu aivan mielettömästi, kun oppii lukemaan. Ja meidän vanhempien maailma taas hankaloituu, kun enää ei voikaan mitä tahansa asioita kirjoittaa paperille ja jättää sitä jonnekin lojumaan - kuten esimerkiksi joululahjalistat.

Tiedän, että silloin kun minä olin nuori - tai no lapsi oli harvinaista, että osattiin jo lukea kouluun mennessä. Pohdin tätä hetken ja mietin, onko tässä yksi selvä muutos lasten välillä, kun kuilua on se kolmisenkymmentä vuotta ja nykyajan lapset käyttävät jo kehdossaan älylaitteita. Selaavat Youtubea ja "kirjoittavat" hakukenttään toiveitaan. He ovat väkisinkin jo varhaisemmassa vaiheessa kiinnostuneempia kirjaimista ja kirjoittamisesta kuin mitä ehkä minun sukupolveni oli silloin 1980-luvulla.

Ps. Vinkkejä otetaan vastaan tikkukirjaimin kirjoitetuista lastenkirjoista!

torstai 1. helmikuuta 2018

Ostitko sinäkin liian isoja lautasia?

Olen jo pitkään tuskaillut sitä, kun meillä on liian vähän lautasia ja varsinkin niitä isoja ruokalautasia. Ne mitä meillä on ovat Iittalan Origo sarjaa ja olemme saaneet tuon astiaston jo mooonta vuotta sitten. Lautasia on aina ollut vain kuusi ja jo reilun vuoden ajan niitä on ollut itse asiassa vain viisi, sillä yksi putosi ja meni rikki. Pelkkää piheyttä on se, etten ole hankkinut samaa sarjaa meille lisää ja voitte kuvitella, että kattaus on ollut aikamoista sillisalaattia, jos muutamakin ihminen on tullut meille syömään.

Koska emme ole tässä vuosien saatossa kokeneet äkkirikastumista aloin selata Ikean astiastoja. Tiesin millaista en ainakaan halua ja ainoa toiveeni (halvan hinnan lisäksi) olikin, että astiat olisivat kokovalkoisia. Ikean 365+ sarja vaikutti sopivalta ajatukseeni ja sitäpä myytiin vielä 18 kappaleen settinä. 6 kulhoa, 6 pientä lautasta ja 6 isoa lautasta. Päätin, että tämä saa olla nyt passeli ja kotiutin kaksi 18 kappaleen pakettia.

astiat tiski pixabay

Olin tyytyväinen hankintaani ja latasin astiat esipesua varten astianpesukoneeseen, vain huomatakseni, että juuri ostamani isommat lautaset ovat muuten vähän vajaa sentin isompia kuin vanhat lautasemme, jotka mahtuivat rimaa hipoen tiskarin alatasolle. No olihan se nyt ehkä vähän turhan paljon odotettu, että tämä olisikin näin yksinkertaisesti mennyt. Lautaset ovat nyt sitten seisseet keittiön tasollamme viikkotolkulla ja odottaneet loppusijoituspaikkaansa. Olen tarjonnut niitä usealle ja kertonut tämän surkuhupaisan tarinan siitä, kuinka en todellakaan ostoa tehdessäni tullut ajatelleeksi tiskarin kokoa.

Kunnes mieheni eilen ratkaisi lautasten ongelman. Hän (omien sanojensa mukaan) selasi nettiä etsimättä sen kummemmin tietoa ja löysi jutun, missä joku mies oli tiskannut lautasia monta vuotta käsin, kun lautaset eivät mahtuneet koneeseen. Mies oli googlettanut muusta syystä koneen käyttöohjetta ja oppi siitä, että tiskarin yläkori voidaan asettaa ainakin kahdelle eri tasolle. Opimme tästä, että myös meidän koneen yläkorin paikan voi valita ja nostimme sen korkeammalle. Nosto antaa alakorille juuri tarvittavan verran lisätilaa ja nyt nuo uudet lautaset ovat koneessa.