lauantai 20. tammikuuta 2018

Huonosti nukkuva kuusikuinen.

Se on jälleen se hetki kuukaudesta. Ei, kun ei siis SE aika kuukaudesta vaan se neuvola-aika. Nyt kuusikuisena likka on löytänyt varpaansa, oppinut pärisemään ja istunut jo muutamia kertoja pöytäseurueessa mukana omassa tuolissaan. Nukkumisasento on myös vaihtunut ja nykyään joka yö A kääntyy hirveällä ähinällä mahalleen nukkumaan.

Olin päättänyt, etten juurikaan lähde neuvolaan "valittamaan" tilannettamme. Huonosti nukkuvalle vauvalle kun ei oikein voi tehdä mitään. Varsinkin kun A on ollut flunssassa viimeisen neljä viikkoa ja se on ollut varmasti suurin syy huonoon yöuneen. Faktana voin kuitenkin todeta, että univelkaa on kertynyt viimeisen kuukauden aikana enemmän, kuin mitä niitä nukuttuja tunteja on plakkarissa. Tällä hetkellä suurin haaveeni olisi saada nukkua yli kolme tuntia putkeen. Uskoisin ettei mikään peitevoide tai ihmeaine tällä hetkellä riitä peittämään tummia silmänalusiani.

Joulun jälkeisenä torstaina se kaikki alkoi. Olimme mökillä ja A:lla oli kuumetta puolisentoista vuorokautta. Kuume tuli ilman mitään muita oireita, laski lääkkeellä eikä ollut kovinkaan korkea (max 38,5). Olin hieman ihmeissäni, mutta koska likka noin muuten oli ihan hyväntuulinen, niin annoin olla. Uudenvuoden aattona kävimme kuitenkin hakemassa vastauksia Rukan Lääkäriasemalta, koska A oli kärttyinen ja nukkui todella huonosti. Nenäkin oli selvästi tukossa, mutta nuhainen tyttö ei kuitenkaan ollut. Kuivaa yskää lukuun ottamatta ei varsinaisia flunssan oireitakaan ollut. Lääkäri tutki tytön, katsoi korvat ja kuunteli keuhkot. Keuhkoputkessa oli limaisuutta, korvat puhtaat ja pika-crp alle 5. Kaikki viittasi siis virustautiin. Muutaman päivän ajan tauti kehittyi selvästi ja yskä muuttui pahaksi, sellaiseksi tukehduttavaksi ja limaiseksi. Usein A:n yskänkohtaukset päättyivätkin limaoksennukseen ja huutoon. Kävimme uudestaan lääkärissä muutaman päivän päästä edellisestä. Crp oli edelleen alle 5 ja korvat puhtaat, mutta rohina keuhkoputkessa oli pahentunut - ja sen kyllä kuuli ihan paljaalla korvallakin. Sitkeää limaa vaikutti olevan todella paljon. Edelleen kuitenkin kaikki viittasi virustautiin ja kuten me tiedämme, niihin ei ole lääkkeitä. Oloa helpottamaan saimme Ventoline-inhalaattorin, vaikkakin ei ollut täysin varmaa onko siitä apua näin pienelle lapselle. Voihan se olla mentaalistakin, mutta minusta tuntui, että se auttoi ainakin silloin kun tauti oli huipussaan.

muurikello sininen

Tilanne pysyi samana pitkään ja tauti ei tuntunut parantuvan tai pahentuvan. Vasta noin puolitoistaviikkoa sitten taudissa alkoi nuhavaihe. Nenä meni tukkoon ja se on koko ajan täynnä paksua ja venyvää, mutta kirkasta limaa. Sanomattakin on selvää, että likan nenään on suihkuteltu pullo tolkulla Physiomer Babya ja nenäimuri on ollut ahkerassa käytössä. Yöunissa tapahtui käänne parempaan viime viikonloppuna, kun A nukkui jo kaksi parempaa yötä, mutta sitten kaikki meni taas ihan päin pyllyä ja tuttua korvalääkäriä oli pakko lähteä moikkaamaan. Korvatulehdus löytyi toisesta korvasta - onneksi! Minä niin toivoinkin, että vihdoinkin olisi jotain minkä voisi lääkitä ja sitä kautta saataisiin oikeasti vointiin helpotusta. Nyt on antibioottia syötetty likalle tiistaista lähtien ja vihdoinkin tauti alkaa talttua.

A pyörii napansa ympäri. Kohottautuu suorille käsivarsille ja istuu selkä suorana. Varaa jalkoihin. Sävyjä ääntelyssä.

6kk kasvut: paino 8650g, pituus 66,6cm ja päänympärys 42,4cm


Ollaanko teillä pysytty terveenä?

2 kommenttia:

  1. Hyvä, että siellä vihdoin alkaisi tauti olla voiton puolella. Tsemppiä sinne.♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Niin toivon, että ennen seuraavaa flunssaa ehdittäisiin näkemään useampi terve viikko :D

      Poista

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!