keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Autoin, koska on ihana auttaa.

Minulla on tässä jo muutaman vuoden ollut tapana tehdä ainakin kerran vuodessa jotain jonkun toisen hyväksi. Osallistua siis hyväntekeväisyyteen ja aina hyvän tekemiseni on jostain syystä liittynyt jotenkin jouluun. Muutaman kerran olen ostanut lahjan tai pari lahjoitettavaksi jollekin tuntemattomalle lapselle ja tänä vuonna meidän perhe osti Vennerin jouluruokakassin lahjoitettavaksi jollekin Hope ry:n kautta ruoka-apua hakeneelle perheelle.

Vennerin kautta pystyi nyt joulun alla ostamaan jouluruokakassin tai vaikka vain osan siitä ja oli hienoa huomata, että muutkin olivat mukana talkoissa. Vennerin jouluruokakassit myytiin onnellisesti loppuun ja he yhdessä Hopen kanssa pystyivät auttamaan jouluruokakassilla jokaista tuhatta pääkaupunkiseudulla ruoka-apua hakenutta perhettä.

Autoin, koska on ihana auttaa ja meillä oli siihen mahdollisuus.

venner autoin koska on ihana auttaa

lauantai 15. joulukuuta 2018

Vaniljainen joulutorttu.

Yhdessä leivontaryhmässä tuli vastaani valkosuklainen joulutorttu, jossa oli luumuinen tähtitorttu tehty muuten ihan perinteisellä tavalla, mutta paiston jälkeen luumun päälle oli laitettu muutama pala sulatettua Pandan valkosuklaata. Joulutorttu näytti taivaalliselta ja siitä se ajatus sitten lähti - miltähän maistuisi vaniljainen joulutorttu? Ostin tähtitorttuainekset ja otinpa samalla koriin vaniljakreemijauhetta torttujen paistoa varten. Kasasin tortut ihan normaalisti ja lopuksi vielä ennen paistoa pursotin vaniljakreemin hillon ympärille.

Tämä pieni twisti perinteiseen joulutorttuun oli oikein maukas, vaikkakin ehkä hieman vähämakuinen.

perinteinen tähtitorttu vaniljakreemilisällä

perinteinen tähtitorttu vaniljakreemilisällä

perinteinen tähtitorttu vaniljakreemilisällä

perinteinen tähtitorttu vaniljakreemilisällä

perinteinen tähtitorttu vaniljakreemilisällä

perjantai 14. joulukuuta 2018

7-vuotiaan joululahjatoiveet.

Meidän seitsemän vuotiaan ehkä hartain toive tänä vuonna, olisi saada joulupukilta Rubikin kuutio (5.). Kanarialla ollessamme tein kauppoja kolutessa erittäin extempore hankinnan. Ostin pojille kummallekin Rubikin käärmeet kauppatuliaisiksi ja ne ovat olleet aivan hittituote. D osaa tehdä siitä vain muutaman helpon kuvion, mutta O:n palava halu onnistua on ajanut pojan opettelemaan esim. ohjevideoiden avulla käärmeestä erilaisten kuvioiden taittelua. Hän esimerkiksi muistaa niin hyvin ulkoa, miten pallo taitellaan, että pystyy tekemään sen, vaikka silmät sidottuna - ihan oikeasti!

Muita leluja hänen toivelistallaan on: 1. Perinteisten (tammi, shakki yms.) pelien laatikko, jossa kuusi peliä yhdessä 2. Fingerlings apina 3. värikäs (tärkeä ominaisuus) superpallo 4. limalaboratorio 6. Hyper Gamer 3.0 pelikonsoli 7. limaa 8. Mio the Robot 2.0 9. Robo Alive hahmo

7-vuotiaan joululahjatoiveet

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Joulukortti matkaan netistä.

Käykö sinullekin niin, että joulu tulee joka vuosi vähän edellistä nopeammin? Minulle käy, hahahah! Ehkä marraskuun puolivälissä mietin ensimmäisen kerran joulukorttien lähettämistä ja aina silloin huokaan helpotuksesta, sillä siihen on vielä reilusti aikaa. Seuraavaksi havahdun asiaan itsenäisyyspäivän tietämissä ja totean ettei joulukorttimme ole vielä oikeastaan edes ajatuksen asteella. Muutama päivä sitten olin jo täysin luovuttanut tämän suhteen, sillä ajattelin etten millään enää ehdi ottamaan jouluista kuvaa, tilata kortteja ja vielä lähettämäänkin niitä ajoissa. Kunnes muistin Postin postikortti netistä palvelun. Ryhdyin saman tien tuumasta toimeen ja pyysin (lue: käskytin) lapset kameran eteen. Otin kuvat, avasin Postin sivut, valitsin korttipohjan, kirjoitin tervehdyksen ja klikkasin vastaanottajat - helppoa ja nopeaa! Tosin vastaanottajat pitää olla jo valmiiksi tallennettuna omassa osoitekirjassa, jotta ne voi vain klikata, muuten ne joutuu lisäämään sinne erikseen. Niin ja vinkkinä voin kertoa, että siinä vaiheessa, kun tämän kaiken on tehnyt ja siirtänyt kortin vastaanottajineen ostoskoriin, pitää olla täysin varma, että kortti on juuri halutunlainen.

Nimimerkillä: päätin siinä vaiheessa vielä vaihtaa kortin kuvaa ja sehän ei enää onnistunutkaan muuten, kuin aloittamalla tietenkin alusta. Saattaa olla, että pääsi pieni ärräpää livahtamaan suusta ;)

joulukoristeet kuusessa

sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Kun mikään ei mennyt lomalla putkeen.

Instaa seuranneet ovat huomanneet, että me olemme olleet lomalla. Se mitä instassa taas ei ole näkynyt tulee ilmi nyt tästä postauksesta. Tämä loma, kun ei mennyt ihan putkeen. Ensimmäinen vastoinkäyminen iski noin viikko ennen lomamme alkua, kun huomasimme kaiken kiireen keskellä, että mieheni passi oli mennyt vanhaksi. Eli kävi niin sanotusti klassiset. Pikapassinhan saa nopeastikin, mutta koska mieheni ei ole suomen kansalainen tuli passin hankinnasta astetta vaikeampaa. Hänen oli pakko matkustaa kotimaahansa hakemaan passia ja toivoa, että passin saisi nopeasti. Virallisesti passin saisi kahdessa päivässä, mutta kuulimme, että jotkut olivat saaneet sen vain tunneissa ja toivoimme todella, että tämä onni osuisi meidänkin kohdalle. Onni potkaisi ja vuorokausi siitä, kun mieheni lähti matkaan, hän oli jo takaisin Suomessa - passi taskussaan.

gran canaria bahia feliz hanna kommammaa

gran canaria bahia feliz

gran canaria bahia feliz

Loma alkoi meille perinteisesti, eli kaksi päivää ennen lähtöä käytin nuorimmaisen lapsen lääkärissä silmätulehduksen vuoksi. Silmätulehduksen syy löytyikin korvasta ja soimasin itseäni hetken siitä, miten en meidän korvatulehdushistorialla tullut ajatelleeksi korvia. Noh, mitä sitä pohtimaan sen enempiä. Lennolle lähdettiin antibiootin, kipulääkearsenaalin, puuduttavan korvasuihkeen ja silmätippojen kera. Jotta A ei olisi ainoa sairastaja, oli O valittanut maanantaista lähtien vatsakipua ja söi hieman huonommin. Koska muita oireita ei ollut, laitoimme hänen oireilunsa matkakuumeen ja jännityksen piikkiin. A:n silmät paranivat ja selvästi antibioottikin tehosi, mutta jostain syystä koneen laskeutuessa Las Palmasiin nousi likalle kuume. Buranalla kuume laski ja tyttö oli oma itsensä. O:n vatsakipu jatkoi mukana, joten nyt tiesimme, ettei se ollutkaan vain jännitystä. Muutaman päivän jälkeen poika alkoi taas syödä paremmin ja kertoikin, ettei vatsa ole enää kipeä, joten se "tauti" tuli selätettyä. Seuraavan kerran A:lle nousi kuume perjantaina ja käytimme hänet hotellin lääkärillä. Epäilin ettei antibiootti tehoa, mutta lääkärin mukaan korvat olivat jo selvästi paranemaan päin ja saimme ohjeeksi jatkaa antibioottia sekä kipulääkitystä ja käydä uudella tsekkauksella sunnuntaina.

Lauantai taisi olla lomamme paras päivä, sillä silloin kaikki voivat hyvin, nauttivat auringosta ja uivat. Sunnuntaina lääkäri totesi korvan olevan jo lähes terve, mutta iltaa kohden tytön kehon täytti selittämätön punapilkullinen ihottuma, joka ei kuitenkaan onneksi vaikuttanut häiritsevän tyttöä itseään. Kuumekin nousi taas, mutta jälleen kerran laski lääkkeellä ja pysyi poissa. Maanantaikin taisi olla hyvä päivä. Tiistai toi taas sekä Kanarian, että lomamme ylle synkkiä pilviä, A:n kuume nousi taas ja nyt tyttö kieltäytyi myös syömästä! Lääkärin vastaanotolle lähdettiin heti. Lääkäri totesi korvien edelleen olevan hyvät, mutta ei osannut sanoa ihottumasta mitään varmaa ja antoi lähetteen sairaalaan lastenlääkärille. Sairaalassa likkaa ei juurikaan tutkittu ja todettiin, että todennäköisesti kyseessä on jokin virustauti. Yleiskunto tytöllä kuitenkin oli hyvä. Kuume ei oikeastaan enää laskenut lääkkeelläkään kuin muutamaksi tunniksi, joten odotin keskiviikkoista kotiin paluuta jo todella paljon.

Matkassahan meitä oli muitakin, kuin vain meidän perhe. Mukaan saimme houkuteltua sekä veljeni, että siskoni perheineen ja jotta kaikki huonot kortit eivät olisi osuneet meille, saivat hekin osansa synkistä pilvistä. Yksi lapsista oksensi yhtenä yönä useammankin kerran, mutta oli heti seuraavana aamuna jo lähes normaali. Kävimme tarkkaan läpi mitä kukakin oli syönyt edellisenä iltana ja tulimme siihen tulokseen, että kyseessä saattoi olla ruokamyrkytys. Päivää ennen kotimatkaa kävi seurueemme toinenkin yksivuotias lääkärissä silmätulehduksen vuoksi ja sai diagnoosiksi korvatulehduksen. Lääkäri ei myöskään ollut yhtään varma siitä, onko heidän hyvä lentää seuraavana päivänä tuon tulehtuneen korvan kanssa. He aloittivat antibiootin ja kävivät taisteluun aikaa vastaan. Lähtöpäivän aamuna lääkäri katsoi uudestaan korvan, totesi antibiootin purevan hyvin ja antoi lentoluvan, vaikkakin epäili, että antibiootista oli tullut lapselle allerginen reaktio (näppylöitä iholla) ja määräsi ettei sitä tulisi enää ottaa.

gran canaria bahia feliz playa feliz hotel orquidea

gran canaria bahia feliz playa feliz

gran canaria bahia feliz

gran canaria bahia feliz playa feliz

A:n syömättömyys lisättynä kipu- ja kuumelääkkeeseen sekä kuumeeseen sai tytön myös voimaan pahoin ja kun olimme matkalla hotellilta lentokentälle, hän oksensi bussissa päällensä. Ehdin jo miettimään siinä likkaa putsatessa, että mitähän vielä voin odottaa tältä matkalta, kun kuului aivan järkyttävän kova pamahdus. Olimme moottoritiellä matkalla lentokentälle, joten arvaatteko jo mitä nyt kävi? Rengashan siitä bussista puhkesi! Kuskin toiminta oli kuitenkin todella ripeää, hän pysäytti auton tienlaitaan ja soitti uuden auton hakemaan meitä. Siinä sitten motarin laidassa koko bussillinen ihmisiä ja matkatavaroita siirtyi autosta toiseen ja matka jatkui.

Lento lähti ajoissa ja asiakaspalvelu lennolla oli ensiluokkaista. Helsinki-Vantaalle laskeuduttiin muutama minuutti ennen keskiyötä ja mikä parasta, meidän matkalaukut tulivat hihnalle ensimmäisten joukossa.

Kaikesta huolimatta loma oli ihana. Saimme nauttia auringosta ja lämmöstä, mutta kyllä kuulkaa kotona on nyt mukava olla, hahahhahahah!

torstai 8. marraskuuta 2018

Irtokarkeilla koristeltu synttärikakku.

Viisivuotiasta kummityttöäni juhlittiin viime viikonloppuna. Lahjatoiveista ei juurikaan puhuttu etukäteen, mutta kakkutoive tuolla pienellä tytöllä oli kirkkaana mielessään. Lähes vuosi sitten tein hänen siskolleen tikkarikakun ja kummityttöni toivoi saavansa samanlaisen nyt omille synttäreilleen. En tahtonut tehdä ihan samanlaista, joten sovimme että saan tehdä vähän erilaisen, mutta kuitenkin sellaisen, mihin tulee karkkeja koristeeksi. Tämä onneksi sopi ja sain suhteellisen vapaat kädet kakun toteuttamiseksi.

irtokarkeilla koristeltu täytekakku

irtokarkeilla koristeltu täytekakku

irtokarkeilla koristeltu täytekakku

Paistoin kakkuun äärettömän herkullisen suklaakakkupohjan Kinuskikissan ohjeella ja täytin kakun appelsiinirahka-mansikkamoussella. Juhlapäivänä kumosin kakun ja valmistin sokerikreemin. Jaoin kreemin kolmeen osaan ja värjäsin kaksi pinkillä - toisen tummemmaksi ja toisen vaaleammaksi ja kuorrutin näillä kakun. Viimeiseksi ladoin päälle vielä irtokarkit ja koko komeus oli valmis, kunhan itse synttärisankari oli saanut asetella kakun reunoille itse valitsemansa muutamat koristeet.

tiistai 6. marraskuuta 2018

Ommellen.

Vihdoinkin olen löytänyt muutaman ylimääräisen hetken päivistäni ja pystynyt herättämään eloon hieman uinuvaa ompeluharrastustani. Tein kaksi tunikaa A:lle ja tällä kertaa vain toisen tein lähes ohjeen mukaan. Kaivoin kaikki hyväksi todetut tunikakaavat esille ja pohdin, kun jokaisessa on se jokin mikä on kivempi kun toisessa. Päätinkin sitten yhdistellä kaavoja hieman ja koittaa saada näin aikaan sen toisen tunikan. Likan ruumiinrakenne on tällä hetkellä sellainen suloisen pyöreä, joten kokoa on aika haastavaa arvailla. Pituutta tytöllä on vajaa 80cm ja parhaiten päälle sopiva vaatekoko taitaa olla juuri nyt 86. Kaavoja piirtäessä tulin siihen tulokseen, että piirrän hihojen ja helman pituuden koon 86 mukaan, mutta väljyyttä laitan koon 92 mukaan. Pituudet menivät juuri nappiin tällä menetelmällä, vaikkakin väljyyttä olisi voinut olla enemmänkin. Frozentunika on tehty hyvin pitkälti Ottobren (1/2015) Birdie Birdie kaavalla. Siiri & Myyry tunikan kaava onkin sitten jo oikeastaan omaa käsialaani, sillä yhdistin sitä varten ainakin kolme kaavaa.

frozen tunika kaava ottobre 1/2015 birdie

tunika paapiin siiri ja myyrystä omalla kaavalla

torstai 25. lokakuuta 2018

Likan huone on valmis.

Likan huone valmistui meidän uuden kodin remontissa ensimmäisenä. Yhtä seinää siirrettiin heti alkuunsa ja oikeastaan sen jälkeen huone jätettiin tahallaan odottamaan vuoroaan. Remontoimme muut huoneet muuttovalmiiksi ja päätimme jatkaa sitten A:n huoneen remontin kanssa. Nyt on mennyt monta viikonloppua ja iltaa, kun mies on käytännössä katsoen asunut tuossa yhdessä huoneessa kaiken valveilla ja kotona olon ajan. A:kin oppi jo, että yhden huoneen ovi on koko ajan kiinni ja jos hän halusi isältään huomiota, hän paukutti avokämmenellä ovea. Hauskinta tässä oli se, että tyttö teki sitä silloinkin, vaikkei isä ollut edes kotona.

Seinät saivat uuden pinnan ja ne maalattiin. Olen viikkoja selannut nettiä läpi ja ihastunut todella monta kertaa erilaisiin maalattuihin seiniin. Yksi idea oli kuitenkin ylitse muiden ja sellainen seinä A:n huoneeseen tuli. Kaikista vaikeinta maalauksessa on mielestäni värien valinta, mutta väriliuskojen hakeminen kaupasta kotiin helpottaa tehtävää huomattavasti. Halusin toteuttaa seinän kolmella eri värillä ja jos yhden maalisävyn valitseminen on vaikeaa, niin kolmen on vielä vaikeampaa!

geometriset kuviot teipattuna seinään maalausta varten

geometriset kuviot teipattuna seinään maalausta varten

Suunnittelin kuvion ensin paperille. Piirsin ruutupaperille suunnilleen mittakaavassa olevan suorakulmion esittämään maalattavaa seinää ja sitten vetelin viivoja vähän sinne sun tänne. Yhdessä mieheni kanssa jäljensimme sitten tämän suunnitelman maalarinteipillä seinään ja niin seinä oli valmis maalattavaksi. Mietimme, kuinka toteutamme maalaamisen ja värin vaihdon, johon mieheni keksi hyvän tavan. Päätimme mikä maaleista oli 1, 2 ja 3 ja merkitsimme paperisuunnitelmaamme numerot kuhunkin kohtaan ja näin meidän oli helppo katsoa maalauksen lomassa suunnitelmasta millä värillä maalataan mistäkin.

Lopputulos on juuri sitä, mitä ajattelinkin sen olevan ja poikien huoneisiin tulee hyvin samalla idealla kolmea eri väriä. Kummankin pojan huoneeseen tulee kuitenkin yhteen seinään vain kolme isoa kolmiota. Me maalattiin Tikkurilan värikartan sävyillä Villiruusu (N338), Pioni (X337) ja Orkidea (Y421).

geometriset kuviot maalattuna seinässä

geometriset kuviot maalattuna seinässä

geometriset kuviot maalattuna seinässä

perjantai 19. lokakuuta 2018

Uusin lemmikkimme: Elli.

Elli taisi asua meidän uudessa kodissa jo silloin, kun me sinne muutimme - tai sitten se muutti meidän kanssamme. Alakerran vessassa, pöntön takana oli hämähäkin seitti ja seitissä itse hämähäkki. Pojat sitä kävivät kurkkimassa aina välillä ja sanoivat syöttävänsä sille muurahaisia (niitäkin sieltä vessasta löytyi). Jonain päivänä kuulin, kun pojat keskenään puhuivat menevänsä syöttämään Elliä ja kysyinkin heiltä, kukas tämä Elli oikein on. No Ellihän on meidän alakerran vessan alivuokralainen. Ellin annettiin pitää seittinsä, eikä vessaa imuroitu kunnolla juuri pöntön takaa. Harmittaa, etten oikeasti ottanut Ellistä kuvaa heti silloin ja sitten viikkojen päästä uudelleen, sillä väitän, että tuo otus kasvoi oikeasti varmaan kaksinkertaiseksi.


Araknofobiaa minulla ei ole, mutta en juurikaan välitä hämähäkeistä. Juurikin tästä syystä myöskin vältin alakerran vessassa käymistä, koska minua ehkä vähän hirvitti ajatus selkäni kääntämisestä tälle hurjalle olennolle, hhaahahhahaha!! Yhtenä päivänä seitti oli kuitenkin tyhjä. Tarkkailimme lasten kanssa tilannetta muutaman päivän, mutta tulimme siihen tulokseen, että Elli oli ottanut ja lähtenyt. Mikä ehkä omituisinta, samalla hävisivät myös muurahaiset.

Nyt me pohdimme poikien kanssa, tuleekohan Elli vielä vastaan jostain kolosta.

ps. kuva on kyllä ottamani, mutta siinä ei ole Elli. Tämän kuvan olen ottanut joskus vuosia sitten vanhempieni vierashuoneessa.

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

33 kysymystä ja vastausta.

Pupulandiasta lähti tämä hauska kysymyspatteri liikkeelle. 33 kysymystä ja minun vastaukseni niihin. Miten sinä vastaisit näihin samoihin kysymyksiin?

Avioliittoja: 1
Menimme naimisiin hieman yllärinä - esikoisen kastejuhlassa. Vain lähimmät tiesivät päivän erikoisuuden, mutta suurimmalle osalle kastejuhlaan tulleista vieraista juhla alkoikin yllätykseksi häämarssilla.

Kihloissa: Kerran
Kihlat oli lupaus avioliitosta ja siihen liittoon astuttiin reilu puoli vuotta kihlautumisen jälkeen.

Lapsia: 3
Eikä enempää enää tule. Näin on hyvä ja meidän perheemme on täydellinen.

Lemmikkejä tällä hetkellä: 1
Kääpiösnautserimme Däni on reilu kahdeksan vuotias touhottaja.

Leikkauksia: 3 varsinaista leikkausta,
vaikka kai kaikki luomenpoistot ja sun muutkin pienemmät operaatiot on leikkauksia. Kaikki kolme lasta ovat syntyneet keisarinleikkauksella, mutta muuten olen osannut pysyä poissa veitsen terän alta.

Tatuointeja: 0
Olen pitkään haaveillut tatuoinnista, mutta en uskalla ottaa sellaista. Pelkään, etten ehkä kuitenkaan ole halukas katsomaan sitä loppuelämääni ja vielä enemmän pelkään allergisoituvani tatuoinneissa käytettäville väriaineille.

Lävistyksiä: 2
jos korvikset lasketaan lävistyksiksi. Korvisten lisäksi minulla on ollut napakoru.

Muuttoja: 7
niitä taitaa olla kaiken kaikkiaan, kun laskin sellaiset kodit, jotka muistan. Lapsena muutimme Helsingin sisällä kahdesti ja viimeisimmässä vanhempani asuvat edelleen. Aikuisiällä olenkin sitten muuttanut paljon useammin.

Ampunut aseella: Kyllä
Kävimme muutama vuosi sitten testaamassa ihan oikeita aseita.

Ottanut lopputilin: Ainakin kolmesti
Useampiakin työpaikkoja minulla on ollut, mutta olen tainnut kolmesta irtisanoa itseni. Muutoin työsuhde on päättynyt määräaikaisuuden vuoksi tai minut on irtisanottu tuotannollisten ja/tai taloudellisten syiden saattelemana.

Ollut saaressa: Usein!
Isoissa ja pienissä. Saarielämä, saaristo, meri, kesä ja veneily on kaikki toisiinsa liittyviä juttuja ja ihania sellaisia.

Autosi: Toyota Auris.
Juuri sopiva pysäköitäväksi kaupungissa ja silti hyvin tilava sisältä.

Ollut lentokoneessa: Monta kertaa,
mutta en kovinkaan usein viimeisen 10 vuoden aikana. Matkustelen aika harvoin ja kotimaassa tulee vielä harvemmin lennettyä.

syksyinen luonto

Onko joku itkenyt vuoksesi: Uskoisin näin ja aiheita olen varmasti antanut monia.

Ollut rakastunut: Kyllä
Useammankin kerran sitä on kuvitellut olevansa rakastunut ja varmasti sillä hetkellä olen ollutkin. Se mistä tunnistin sen oikean rakkauden (mieheni kohdalla) oli se, että pystyin kuvittelemaan tulevaisuuteni hänen kanssaan - ihan sinne vanhuuteen asti, kun ollaan kumpikin jo ihan ryppysiä.

Ollut ambulanssissa: En
Teki mieli vastata kyllä, koska olenhan käynyt ambulanssissa, mutta en ole koskaan käynyt siellä potilaana tai ollut saattamassa ketään.

Luistellut: Kyllä
Alle kaksikymppisenä olin lähes koko ajan luistimet jalassa, sillä harrastin muodostelmaluistelua. Sitten se harrastus jäi, kun piti satsata koulunkäyntiin. Vieläkin pysyn pystyssä, piruetti onnistuu jotenkuten ja edelleen minulla on samat vanhat taitoluistimeni käytössä.

Surffannut: En
Jostain syystä surffaus ei ole koskaan juurikaan houkuttanut minua.

Ollut risteilyllä: Kyllä
En kovinkaan paljon, mutta silti sen verran, että Helsingistä lähtevät laivat on aika tuttuja.

Ajanut moottoripyörällä: En
Joskus olen saattanut kokeilla muutaman metrin matkan veljeni skootteria, mutta varsinaisesti en ole koskaan ajanut mitään moottorillista kaksipyöräistä. Yhteen aikaan haaveilin kyllä moottoripyöräkortin ajamisesta, mutta sekin sitten jäi. Kyydissä olen kuitenkin ollut useasti.

Ratsastanut hevosella: Kyllä
Tai niin minulle on kerrottu. Olin silloin niin pieni, etten muista itse siitä mitään.

Lähes kuollut: En onneksi koskaan.

Ollut sairaalassa: Olen
Joskus nuorempana olin sairaalassa ehkä pari päivää ja minun pituuskasvuni hidastumista tutkittiin. Mitään syytä ei löydetty, mutta jäin 152 senttiseksi. Sen jälkeen olen viettänyt sairaalassa aikaani vain lasten syntymien aikaan.

Suosikkihedelmä: mandariini, satsuma, klementiini - mitä näitä nyt on? Rakastan sitrushedelmiä!

Aamu vai ilta: Aamu
Kummassakin on puolensa, mutta ehkä kuitenkin olen enemmän aamuihminen. Lauantaiaamu on minun mielestäni ihan paras päivä ja ajankohta. Viikonloppu on juuri alkanut ja saa rauhassa juoda aamukahvin ja suunnitella päivän tekemisiä.

Lempiväri: Ei ole
Joskus nuorempana olisin heti vastannut sininen, mutta nykyään minulla ei ole lempiväriä. Lempivärini ovat määräytyneet jo pitkään vuodenaikojen mukaan. Kesäisin tykkään kirkkaista väreistä, syksyisin murretuista, talvisin tummista sävyistä ja keväisin varsinkin vaaleanpunaisen eri sävyt ovat ihania.

Viimeisin puhelu: Siskolleni
Siskon kanssa puhumme päivittäin puhelimessa ja puheluminuutteja kertyy muutamasta aina tunteihin asti. Puhun aivan varmasti kaikista eniten siskoni kanssa puhelimessa ja toisena on ehdottomasti äitini. Äidinkin kanssa tulee puhuttua lähes päivittäin.

Nähnyt jonkun kuolevan: En, mutta olen nähnyt kuolleen ihmisen.
Tosi kaukaa kylläkin ja vain selkäpuolen ko. henkilöstä. Vuosia sitten olin risteilyllä ja laivassa olleet ihmiset kerääntyivät ikkunoihin katsomaan. Uteliaana piti minunkin mennä ihmettelemään tilannetta. Tallinnan satama-altaassa (jossa laiva seisoi laiturissa) oli hukkunut ihminen noussut pintaan.

Kahvi vai tee: Kahvi! Ehdottomasti kahvi.

Paras piirakka: Äidin tekemä raparperipiirakka. Sen voittanutta ei ole tullut vielä vastaan.

Kissa vai koira: Koira

Paras vuodenaika: Kevät
Parasta on, kun saa seurata luonnon heräävän unestaan. Kevät on jotenkin uudestisyntymisen aikaa.

tiistai 2. lokakuuta 2018

Vauvarokko eli kolmen päivän kuume.

A:lle nousi ilman mitään muita oireita kuume. Kuume laski lääkkeellä, mutta nousi taas uudelleen ja kun kuumemittari näytti reilua 39 astetta, lähdin lääkäriin hänen kanssaan. Lääkärissä tutkittiin keuhkot, korvat, nielu ja otettiin veri- sekä pissanäyte. Pikaisesti katsottuna tulehdusarvot olivat normaalit ja pissastakaan ei outouksia löytynyt. Pissanäyte lähti vielä viljelyyn, joka valmistuu muutamassa päivässä. Tytön vointi oli suhteellisen hyvä, joten lähdimme kotiin. Diagnoosi oli sillä hetkellä selittämätön kuume ja ohjeeksi saimme antaa kipu- ja kuumelääkettä.

Vielä seuraavanakin aamuna likka heräsi kuumeisena. Jälleen kuume laski lääkkeellä, mutta nyt se ei enää tullut takaisin. Tyttö oli koko päivän todella kiukkuinen ja ärtyisä, eikä ruokakaan oikein maistunut. Jokainen asia oli hänen mielestään väärin päin ja vain sylissä oli kiva olla. Aika varhain maanantaina panin merkille A:n vatsassa ja jaloissa pieniä punaisia näppylöitä ja saman tien osasin tehdä taudin diagnoosinkin. Vauvarokko, eli kolmen päivän kuume! Sitä meillä ei ole ollutkaan vielä.

me&i meandi bobbo pants

Seuraavana päivänä lääkäri soittikin pissaviljelyn tuloksia ja kyseli ensin hieman A:n voinnista. Kerroin tytön olleen ärtyisä, mutta kuumeen jo laskeneen. Kerroin myöskin, että tein diagnoosin iho-oireiden ilmaannuttua ja saman diagnoosin olisi lääkärikin tehnyt. Hän myös kertoi, että on tehty tutkimuksia, joissa on pystytty toteamaan, että vauvarokon kuumeen jälkeinen tila aiheuttaa useille potilaille päänsärkyä ja siitä usein uskotaan ärtyneisyyden johtuvan. Nauroinkin lääkärille, että nyt kun sanot tuon, kehtaan myöntää, että pohdin, onkohan likalla pää kipeä ja hän yrittää sitä kovasti kertoa, sillä A piteli päätään useasti tai taputti ensin omaansa ja sitten minun päätäni. Diagnoosi siis vahvistui ja pissa oli (kuten oletinkin) puhdas.

tiistai 25. syyskuuta 2018

Pinkkiä paitaa ei voi enää käyttää.

Pinkkipaita pojalla oli aikoinaan sellainen tabu, että se sai ne ilkeimmät ihmiset avaamaan suunsa ja olemaan törkeitä toisia ihmisiä kohtaan. Nykyään pinkki paita pojan (tai vaikka miehen) päällä ei ole enää niin suuri ihmetyksen aihe ja olenkin pyrkinyt kannustamaan meidän lapsia tykkäämään justiinsa siitä väristä mistä tykkäävät. Toki kasvatan lapsistani poikia ja tyttöjä ja vaatekappaleista esimerkiksi hame on kyllä mielestäni tyttöjen vaate, mutta väreissä olen suopeampi. Tavallaan ymmärrän, että on "tyttöjen ja poikien värejä", mutta ei se mielestäni sano sitä, etteikö tyttö voisi pitää sinistä ihanana tai poika pinkkiä kauniina.

Ajattelin, ettei tämä asia olisi meillä vielä pitkään aikaan käsiteltävänä, mutta toisin kävi. Yhtenä aamuna olin ottamassa O:lle vaatteita valmiiksi ja tarjosin hänelle pinkin paidan. Tiedän, että poika tykkää paidasta ja se on hänelle kuin mikä tahansa muukin hänen paidoistaan. Poika ei edes ottanut paitaa vastaan, vaan sanoi saman tien ettei hän voi pukea sitä ylleen. Kysyin hölmistyneenä tähän syytä ja hän kertoi, että yksi luokkakavereista (tyttö) oli nauranut hänelle viimeksi, kun hänellä oli ollut tämä paita päällä. Selväksi oli kuulemma tullut juurikin se, että naurun aiheena oli ollut paita joka on pinkki ja se on pojan päällä. O oli selvästi harmistunut siitä, ettei voinut laittaa tuota paitaa päällensä, mutten tehnyt siitä sen suurempaa numeroa. Totesin pojalle, että hän voi pitää sitä päällään joskus muulloin, jos tahtoo. Kehotin myöskin poikaa kysymään tältä kyseiseltä luokkakaverilta, jos seuraava kerta vielä tulee, että onko tosiaan niin, ettei hänkään voi laittaa koskaan sinistä paitaa päällensä.

me&i haipaita pinkki

Tiedän, ettei tyttö kiusaamistarkoituksessa sanonut tuota, enkä missään nimessä pidä tällaista yhtä kertaa kiusaamisena. Enemmänkin harmistuin siitä, että vielä nykypäivänä on ihmisiä - lapsia ja aikuisia, jotka erottelee tämän väriasian näin jyrkästi. Ja kyllä, ymmärrän ja tiedän senkin, ettei tämä seitsenvuotias tyttö varmastikaan edes tajunnut mitä sanoi tai teki, mutta mietinpä silti, että jostain hänkin on moisen mallin saanut.

Miten sinä olet reagoinut vastaavissa tilanteissa, tai oletko tehnyt suunnitelman miten reagoit, jos vastaava tulee eteesi?

maanantai 10. syyskuuta 2018

Flunssan karkotusjuoma.

sitruuna inkivääri

"Nyt ei ole aikaa sairastaa!" parahdin, kun kurkussa tuntui karheutta. Ulkona kelit on vielä ihanan kesäiset, mutta syksyn tietää olevan ovella, kun flunssat alkaa taas kiertää päiväkodeissa, kouluissa ja työpaikoilla. Lapset on jokainen ollut jo tälle syyskaudella kukin ainakin pienen flunssan kourissa ja saihan tuo mieskin jo taudin. Olenkin jo naureskellen miettinyt kuinka outoa on, ettei tauti ole minuun iskenyt ollenkaan. Kunnes kurkussa alkoi tuntua karheutta ja olin lähes jo antautunut. Päätin kuitenkin, että nyt tätä ei kyllä päästetä valloilleen ja kokeiluun keitin paljon puhuttua flunssan karkotusjuomaa. Keitin puolisen litraa vettä ja raastoin inkiväärin sinne hautumaan reiluksi vartiksi. Siivilöin inkiväärin vedestä ja lisäsin veteen pullosta puristaen ihan näppituntumalta sekä sitruunaa, että hunajaa. Reilusti sai kumpaakin laittaa. Jäähdytin juoman ja olen nautin sitä reiluina shotteina useampaan otteeseen muutaman päivän ajan. En tiedä onko tällä oikeasti mitään vaikutusta, mutta ainakaan vielä tauti ei ole iskenyt ihan kunnolla päälle.

Mikä on sinun rohtosi flunssaa vastaan?

perjantai 7. syyskuuta 2018

1-vuotiaan ensimmäinen päiväkotiviikko.

Likan ensimmäinen päiväkotiviikko meni sellaisella tahdilla ohitse, että kyydissä en pysynyt. Olin ajatellut, että A aloittaa päiväkotitaipaleensa pehmeällä alulla eli lyhyemmillä päivillä. Hieman hammasta purren jouduin kuitenkin perumaan tämän suunnitelman ja ottamaan käyttöön B-version. Eli täysillä vaan samantien. Onnea on kuitenkin ollut se, että A meni samaan päiväkotiin, missä D jo on ja mistä O viime keväänä lähti eskarin käyneenä. Paikka on siis ollut jo pitkään tuttu likalle ja siellä on ollut monta tuttua aikuista kasvoa. Vielä suurempi onni on ollut se, ettei hoitajat ole vaihtuneet kesän aikana ja siellä todella oli nyt syksyllä meitä vastassa kaikki tutut ihmiset. Viime viikon maanantaina kävin A:n kanssa tutustumassa päiväkotiin. Olimme siellä leikkimässä aamupäivän ja A sai syödä lounaankin muiden päiväkotilaisten kanssa. Kaikki meni hyvin ja jo heti seuraavana päivänä vein tytön veljensä kanssa hoitoon koko päiväksi ja suuntasin kulkuni töihin. Keskiviikkona pidin vapaapäivän ja arvoin hetken pidänkö vapaapäivän myös A:lle. Ystävän kanssa keskusteltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että hyvää putkea ei ehkä kannata nyt katkaista yhdellä päivällä, vaan mennään viikko loppuun asti. Töihin jouduin taas torstaina ja perjantaina, joten yhtäkkiä olikin likalla kokonainen päiväkotiviikko jo takana.

skiphop kerhoreppu yksisarvinen

Muutamia pieniä itkuja lukuun ottamatta päiväkodin aloitus on mennyt paremmin kuin hyvin. Aamuisin A:lla on niin kiire leikkimään ja lukemaan kirjoja, että kenkiä ei ehdi aina riisumaan ja tossujen laitto unohtuu - käsien pesun muistamisesta puhumattakaan. A jaksaa hymyillä heti aamusta ja antaa äidillekin aina reippaasti halin. Itku totta kai tulee usein siinä vaiheessa iltapäivää, kun menen hakemaan likkaa ja hän näkee minut. Kotiin päästyään hän kuitenkin jaksaa taas olla oma aurinkoinen itsensä, eikä uusi päivärytmi ole edes vaikuttanut yöuniin - ainakaan vielä!

maanantai 20. elokuuta 2018

Kirjan päällystäminen kontaktimuovilla - näin minä teen sen.

Muutaman vuoden päästä saatan todeta, että taas on SE aika vuodesta, mutta nyt kun vasta esikoinen aloittelee koulutaivaltaan, nautin kirjojen päällystämisestä kontaktimuovilla. Sanoin tämän homman kertominen on niin kovin tylsää, niin kuvasin prosessin kokonaisuudessaan. Silloin, kun minä olin koululainen, oli sellaistakin kontaktimuovia, jossa oli kuvia tai kuvioita. Vieläkö sellaisia on jossain myynnissä? Kirjan päällystäminen kontaktimuovilla - näin minä teen sen.

kirjan päällystäminen kontaktimuovilla

kirjan päällystäminen kontaktimuovilla

kirjan päällystäminen kontaktimuovilla

kirjan päällystäminen kontaktimuovilla

kirjan päällystäminen kontaktimuovilla

kirjan päällystäminen kontaktimuovilla

kirjan päällystäminen kontaktimuovilla

kirjan päällystäminen kontaktimuovilla

kirjan päällystäminen kontaktimuovilla

kirjan päällystäminen kontaktimuovilla

kirjan päällystäminen kontaktimuovilla

kirjan päällystäminen kontaktimuovilla

perjantai 17. elokuuta 2018

Minä. Junassa.

Lupasinhan kertoa erikseen siitä, miten junamatkani Tikkurilasta Tampereelle meni viime lauantaina. Olen käyttänyt todella vähän junia elämäni aikana ja oikeastaan ainoa pidempi pätkä oli joskus, kun opiskelin ammattikorkeakoulussa Espoossa. Silloin kuljin ehkä vuoden verran junalla Helsingistä Leppävaaraan, mutta vaihdoin yksityisautoiluun ajallisesti pitkän matkan vuoksi.

En ollut koskaan aiemmin edes käynyt Tikkurilan juna-asemalla, joten halusin totta kai olla extra-ajoissa paikalla, etten varmasti myöhästy. Jostain olin saanut päähäni junan lähtevän raiteelta 1. Löysin raiteen ja ihmettelin opastekyltin tekstejä. "Ei, ei se juna voi mennä tästä", ajattelin ja tarkastin ehkä seitsemännen kerran matkalippuani. Vaunu 1, paikka 29. Ahhaa, jostain syystä ilmeisesti sekoitin vaunun ja raiteen. Takaisin sisälle tarkastamaan aikataulusta oikeaa raidetta ja lähdin kohti raide kakkosta. Katselin ympärilleni ja huomasin laiturilla näytön, jossa näytettiin kuinka pitkä tuleva juna on ja mihin kohtaan sen pää ja perä asettuvat. Ajattelin, että onpas tämä kätevää ja asetuin ensimmäisen vaunun oletettavaan tulo kohtaan odottamaan.

sokos hotel torni tampere

Juna tuli ja nousin kyytiin. Juna oli aika tyhjä ja sain rauhassa etsiä vaunusta oikeaa paikkaa - paikkaa numero 29, jota en millään kuitenkaan löytänyt. Paikkoja taisi olla aina numeroon 28 asti ja seuraava sitten olikin 30 tai 31. Alkoi tuntua todella koomiselta ja myönnän miettineeni piilokamera vaihtoehtoa, koska juuri minun paikkani puuttui. Avasin suuni ja ihmettelin paikkani puuttumista muille matkustajille, mutta eivätpä hekään mitään keksineet. Kehottivat istumaan ja odottamaan konduktööriä, sillä häneltähän voisin kysyä asiaa. Siinä odotellessa ehdin jo epäillä, olenko oikeassa junassa, mutta tiesin olevani. Seuraavaksi keksin vain sen, että minun on oltava väärässä vaunussa, mutta en millään keksinyt, että miten se olisi mahdollista. Olinhan noussut ensimmäiseen vaunuun. Konduktööri tuli ja näytin hänelle lippuani samalla sanoen, että olenkohan oikeassa paikassa, kun en löydä paikkaani. Hän vahvisti epäilykseni. Juna on oikea, mutta vaunu väärä. Ensimmäinen vaunu tai ykkösvaunu onkin ensimmäinen Helsingin päässä, joten nyt se on junan viimeisin vaunu. Enhän minä sitä tajunnut, hahahaa! Ei muuta kuin kävellen koko junan läpi sinne toiseen päähän. Junan läpi kävellessä huomasinkin, että jos olisinkin aiemmin kulkenut vaunujen välillä, olisin huomannut, että vaunun numero kerrotaan valotaulussa vaunun alkaessa.

Löysin oikean vaunun ja oikean paikan. Paikka vaan oli varattu. Herrasmies istui minun paikkani viereisellä paikalla, nukkui ja hänen tavaransa olivat minun paikallani. Vaunu oli hyvin tyhjä, niin en sitten kehdannut herraa herätellä vaan istuin vapaaseen tuoliin. Huomatkaa edelleen, että minä olen ollut hyvin harvoin junassa ja vasta hetken päästä istumaan päästyäni tajusin, etteihän tämä juna mene suoraan Tampereelle, vaan pysähtyy useammallakin pysäkillä. Siinä sitten jännitin aina kun juna pysähtyi, että tuleeko nyt kyytiin joku, jonka paikalla minä olen. Ei tullut, huh!!

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Tekevälle sattuu.

Nyt se sitten tapahtui. Ensimmäinen tapaturma, jossa tarvittiin lääkärin apua. Oikeastaan se on mielestäni ihan hyvä saavutus, että ensimmäinen tällainen tulee eteen vasta reilun seitsemän vuoden äitiyden jälkeen. Pojat ovat jo muutaman vuoden halunneet trampoliinin omalle pihalle. Vanhaan kotiin sitä ei tietenkään hankittu, kun pihalle ei mahtunut, mutta nyt kun muutettiin ja pihapiiri laajeni huomattavasti, niin hankittiin sellainen. D siellä hyppi eilen ihan niin kuin useana kertana jo aiemminkin, mutta tällä kertaa laskeutuminen tapahtui inhottavasti käden päälle. Sormet vääntyivät ja huutokonsertti oli valmis. Saman tien varasin ajan Itäkeskuksen Pikkujättiin ja isänsä lähti poikaa viemään näytille. Epäiltiin, että taidettiin selvitä venähdyksellä, kun ei poika suuresti aristanut kättään tutkiessamme, mutta löytyipä sieltä sitten kuitenkin pieni murtuma keskisormen tyvestä ja ehkä toinen vielä pienempi nimettömän tyvestä. Käsi lastoitettiin ja lastaa täytyy nyt käyttää viikon ajan, jotta sormet paranevat.

Äidin pieni mies on ihan rampa ja oli kyllä jotenkin lohdutonta kuunnella viime yönä, kun pojan ainoa toive oli, että lasta otettaisiin pois. Onneksi nyt kuitenkin on pienestä tapaturmasta kyse, joka lääkärin mukaan parantuu nopeasti.

oikea käsi paketissa

maanantai 13. elokuuta 2018

Erilainen lauantai - kuvaamassa me&i AW18 kick offia!

Vielä on lomaa jäljellä, mutta lauantaina herätyskelloni soi kukonlaulun aikaan. Yö meni enemmänkin pyöriessä ja kuunnellessa, joko se kello soi. En ole yli kahteen kuukauteen herännyt herätyskellon ääneen, joten kai sitä vähän panikoin, että heräänkö siihen vai olenkohan jo nukkunut pommiin. Kello soi viideltä ja kotoa lähdin puoli seitsemältä. Sain yhdeltä ihanista ystävistäni kyydin juna-asemalle, kiitin häntä ja lähdin suunnistamaan oikeaan junaan. Minä ja junat ei olla juurikaan tutustuttu aiemmin, joten perhosia oli vatsassa jo pelkästään siksi, etten ollut ollenkaan varma löydänkö itseni juuri siihen junaan, joka kohta porhaltaa Tikkurilan kautta Tampereelle. Muutama hassu juttu kävikin matkalla, mutta kerrotaan niistä ihan erikseen.

Pääsin Tampereelle ja löysin Tornista valtavan määrän iloisia naisia. Kaikki he olivat kerääntyneet me&i kick offiin. Olen tainnut aiemminkin kertoa, että yksi ystävistäni työskentelee me&i:lla ja hän kysyikin minulta jo keväällä, voisinko tulla kuvaamaan heidän syksyisen kick offinsa. Ihan siltä seisomalta en uskaltanut lupautua, mutta olihan se sellainen tarjous, etten voinut siitä kieltäytyäkään. Minähän en todellakaan ole mikään ammattivalokuvaaja ja jännitinkin, että osaisinko. Ystäväni vakuutti, että olisin varmasti hyvä ja heillä olisi tarve saada tapahtumasta muitakin kuvia, kuin kännykkäkuvia.

me&i meandi aw18

me&i meandi aw18

me&i meandi aw18

me&i meandi aw18

me&i meandi aw18

me&i meandi aw18

me&i meandi aw18

Päivä oli antoisa ja sain mielettömästi harjoitusta. Nyt tiedän myös monta pientä juttua, mitä seuraavalla kerralla tekisin toisin. Ihmisten kuvaamista olen aina pitänyt erittäin vaikeana ja sitä se oli nytkin, varsinkin kun tietysti aika oli hyvin rajallista ja piti suoriutua nopeasti. Sain myös huomata, että kun jotain tapahtumaa katsoo lähes pelkästään kameran linssin läpi ei todella ehdi huomaamaan ja rekisteröimään kaikkea, mikä silmien edessä tapahtuu. Ainoat asiat, mitkä päässä pyörivät on valot, valotukset, ISOt ja sun muut kameran asetukset. Ja kyllähän taisin muutaman kerran kirota itsekseni sitäkin, kun objektiivini zoomi olisi voinut olla pidempikin.

Parasta oli päästä todella haastamaan itseään ja oppimaan rakkaasta harrastuksesta - valokuvauksesta tekemisen kautta. Toisiksi parasta päivässäni oli päästä seuraamaan läheltä tuota mahtavaa me&i porukkaa. Naiset olivat hyvällä tuulella ja nauru raikasi. Kaikki tuntui odottavan näkevänsä syksyn malliston ja kuulevansa tarinoita vaatteiden synnyn takaa. Pystyisinpä edes hieman välittää teille sitä iloa, valoa, tunnelmaa, naurua ja riemua, jonka sain huomata ja kokea tässä porukassa olevan. Näin kun sitä "perhettä" on nähnyt vähän niin kuin kärpäsenä katossa, kävi jo mielessä, miksen minäkin olisi mukana tässä touhussa. Ihan varmasti olisin, jos minulla vaan olisi niitä kuuluisia tunteja päivissäni vähän enemmän kuin muilla, hahhhaha!!