torstai 21. kesäkuuta 2018

Kuukausi muuttoon.

Muuttoilmoitus Maistraattiin ja Postille on tehty. Olin ihan varma, että joudumme mieheni kanssa kummatkin tekemään omat ilmoituksemme, mutta kätevästihän sitä pystyi koko perheen ilmoittamaan yhdellä kertaa. Kotivakuutus on otettu, sähköt kilpailutettu ja lukkofirmoille lähetetty tarjouspyynnöt lukkojen uusimisesta. Ja mikä tärkeintä, remonttisuunnitelma alkaa olla valmis. Talossa on kaksi ulko-ovea ja toinen niistä on autotalli. Autotallista on myös käynti sisätiloihin (on muuten äärettömän suuri plussa!) ja tämäkin ovi on lukollinen. Talomme on rakennettu 80-luvun puolivälin tietämissä ja me olemme talon kolmannet omistajat. Edelliset asukkaat ovat asuneet talossa 90-luvun alkupuolelta asti, mutta kun lukot ja avaimet ovat alkuperäiset, niin ajattelimme ne päivittää heti nykyaikaan. Samallahan saamme myöskin sekä autotallin, että etuoven lukkoihin saman avaimen, kun nyt niihin käy eri avaimet. Eikä avaimia olisi edes tällä hetkellä meidän tarpeisiin tarpeeksi, ja joutuisimme joka tapauksessa tilaamaan uusia avaimia.

Laminaatti on valittu, ostettu ja viety talolle odottamaan meitä. Taas kerran olimme mieheni kanssa hieman eri mieltä laminaatin sävystä, mutta tällä kertaa oli minun vuoroni vetäistä se pidempi korsi ja sanoa viimeinen sana. Kahdeksan vuotta sitten roolit olivat toisin päin ja silloin mieheni valitsi lattian lopullisen värin. Onneksi olimme nyt kuitenkin samaa mieltä siitä kuinka tumma lattia saa olla, joten ihan ei tullut nyt tehtyä sellaista valintaa, että se iskee toisen silmään koko ajan. Laminaatin valinta oli oikeastaan helppo homma, mutta kas kummaa, kun se oli ostettu ja roudattu odottamaan asennusta, näinkin kahtena yönä unta siitä, että se on aivan väärän värinen! Loppusuoralla meillä oli kaksi eri laminaattia valittavana ja toinen oli sävyltään ruskeampi ja toinen harmaampi - kummatkin aika vaaleita kuitenkin. Minä valitsin rusehtavamman ja unissani olin varma siitä, että laminaatti oli lähes tumman ruskea tai hyvin keltainen. Kysyinkin puoliksi vitsillä mieheltäni "Onko ok vaihtaa mielipidettä ja palauttaa laminaatti"? Samalla, kun kävimme talolla tekemässä tarkistusmittauksia tulevaa remonttia varten, pyysin miestäni levittämään laminaattia muutaman palan olohuoneeseen, jotta näkisin sen livenä. Uneni oli todellakin ollut pelkkää mielikuvituksen tuotetta ja itse asiassa paikan päällä laminaatti oli yllättävän harmaa. Mikä ehkä omituisinta, tuntui se siinä tilassa nyt taittavan vähän siniseen!? Mielenkiinnolla odotan sitä, miltä se tulee oikeasti näyttämään.

Talo on siis perussiisti ja muuttovalmis. Nyt kuitenkin teemme pintaremonttia, jonka alkuun kai oli tarkoitus olla aika pienimuotoista, mutta niinhän se mopo taisi taas karata käsistä. Olemassa olevat kattopaneelit otetaan alas ja katto levytetään (tämä homma vähän jännittää, iiik!). Jokaiseen huoneeseen (pois lukien keittiö) asennetaan laminaatti, eteistä avarretaan ja kahden makuuhuoneen välistä seinää siirretään, jotta huoneiden neliöitä saadaan tasattua. Olohuoneessa oleva mosaiikkiparketti jätetään laminaatin alle, mutta muutamassa huoneessa oleva vanha laminaatti poistetaan. Osassa huoneista on lattialla myös muovimattoa ja koska asbestia ei tutkimuksissa niistä löytynyt, jätämme ne todennäköisesti uuden laminaatin alle. Seiniltä poistetaan tapetit ja ne maalataan, mutta se saattaa jäädä tehtäväksi sitten joskus myöhemmin. Ja tämä kaikki tapahtuu siis yläkerrassa ja alakertaan siirrytään sitten, kun yläkerran remppa on valmis. Mitäs luulette - moniko vuotinen projekti meillä on tässä suunnitteilla?

Minä en todellakaan ole  mikään pohjapiirrosten piirtäjä, mutta teinpä silti Photarilla havainnekuvan yläkerran muutoksista. Pohjakuva tuskin on mittakaavassa ;)
pohjapiirros ennen ja jälkeen remontin

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Virkattu apina lahjaksi.

virkattu apina crochet monkey

Sain pyynnön tehdä virkatun apinan lahjaksi veljeni pojalle. Viime aikoina on tullut tehtyä todella vähän käsitöitä ja tämän pyynnön myötä sain oikeasti hyvän syyn kaivaa virkkuukoukun taas esiin. Etsystä löytyi juuri toivotun apinan ohje, Cheeky Monkey (curtain tie-back crochet pattern) ja Novitalta sopivat langat (wool cotton). Ohje oli helposti seurattava ja osat sain tehtyä suurempia miettimättä. Mitä nyt koko ajan piti laskea kerroksia, koska eihän minulla mitään laskureita ole. Se täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että hännän virkkaus ei todellakaan ollut mikään helppo juttu ja kerran jo mietinkin tarvitseeko tuo apina koko häntää ollenkaan. Onneksi virkkasin aina iltaisin lasten mentyä nukkumaan, nimittäin häntää tehdessä taisi päästä suusta muutamakin ärräpää, heh! Hyvää syntymäpäivää pienelle pojalle.

virkattu apina crochet monkey

virkattu apina crochet monkey

virkattu apina crochet monkey

virkattu apina crochet monkey

virkattu apina crochet monkey

virkattu apina crochet monkey 

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Äidin irtiotto arjesta: 24h naisten kesken.

Ihan mahtava viikonloppu takana! Ja kun sanon mahtava, niin en siltikään voi välittää teille sitä tunnetta, kuinka mahtavaa se oikeasti oli. Vatsalihakset ovat kipeinä nauramisesta ja useampikin kommellus tähän vuorokauteemme on liittynyt. Taattua laatua näiden mimmien kanssa! Minulla on kaksi vanhaa koulukaveria, joiden kanssa ollaan pidetty aina yhteyttä. Nähty aika harvoin toisiamme, mutta viestejä laiteltu sitäkin enemmän. Viimeksi näimme itsenäisyyspäivän aattona ja jo heti tammikuussa sovimme päivän, joka on meidän kesänaloitus päivämme. Meistä kukaan ei ole käynyt siinä kuuluisassa Mummotunnelissa ja päätimme, että meidän kesämme alkaa tänä vuonna sitten sieltä. Kunnes tuli perjantai ja suunnitelmat muuttuivat lennosta ja täysin extempore. Ystäväni nimittäin ehdotti, että mitäs jos lähdettäisiinkin lauantaina jo vähän aiemmin liikenteeseen, mentäisiin heidän mökille Tammisaareen ja tultaisiin vasta sunnuntaina pois. Mahtava idea ja kun meillä muilla ei ollut juurikaan suunnitelmia sunnuntaille, päätimmekin lähteä kunnon mökkireissulle.

freixenet prosecco

ruuben australian paimenkoira aussie

ruuben australian paimenkoira aussie

merimaisema järnö

hämähäkinseitti bokeh

kolme naista rannalla

Pakkasimme autoon kolme naista ja koska jokaisella reissulla pitää kuitenkin olla kiintiömies mukana, otimme takakonttiin ystäväni koiran Ruubenin mukaan. Ajoimme Tammisaareen, parkkeerasimme auton ja hyppäsimme veneeseen. Suolainen meri-ilma vihmoi vasten kasvoja kun huristimme vastapäiseen saareen kohti mökkiä. Ensimmäinen kommelluksemme sattui jo siinä vaiheessa, kun saimme ensimmäisen kerran laskettua jalkamme Järnön maalle. "Missä on meidän kylmälaukku?" huudahti ystäväni. Kylmälaukussa oli meidän päivällinen, joten pakkohan se oli lähteä hakemaan. Onneksi kylmälaukku oli jäänyt vain muutaman minuutin venematkan päähän autoon, eikä esimerkiksi kotiin asti. Kaikilla kolmella oli aivan järkyttävä nälkä ja onneksi olimmekin valinneet tarkasti päivällisruokamme. Haimme matkalle mukaan susheja. Ensinnäkin sushit ovat tosi hyviä ja toisekseen aivan älyttömän helppo ruoka varsinkin, jos sen hakee valmiina mukaan. Asettelimme sushit tarjolle ja sekoittelimme hyvän boolin niiden kaveriksi. Booli oli muuten taivaallista ja se totta kai sekoitettiin aika näppituntumalla, joten määriä en osaa teille kertoa, mutta ainekset kysyn kyllä ystävältäni.

Ruoan jälkeen lähdimme seikkailemaan kallioille. Kuvaamaan, juttelemaan ja pitämään hauskaa! Ruuben päätti järjestää meille hieman actionia, sillä kun päästimme hänet vapaaksi, hän kirmasi edes takaisin kallioilla onnesta soikeana. Ei mennyt kuin hetki ja koira oli kadonnut näköpiiristä. Huhuilimme R:ää, mutta kun se ei tullut heti, lähdimme etsimään sitä. Se ei ollut kadoksissa varmaan edes minuuttia, mutta onneksi lähdimme etsimään sitä heti, sillä koira löytyi merestä. Ehkä se oli laskeutunut aika jyrkällä kallioilla liian lähelle vesirajaa ja liukastunut? Ja nyt se ei päässyt ylös. Siinä hetkessä tilanne tuntui vakavalta, mutta kyllähän meitä nauratti, kun olimme saaneet koiran hilattua merestä ylös. Palasimme mökille ja annoimme koiralle kepin järsittäväksi samalla kun kävimme juuri tapahtunutta läpi. R ehkä tajusi, että puhuimme hänestä, vai mitä luulette alla olevaa kuvaa katsoessanne? Nauroimme tälle kuvalle pitkään, vaikka näimme sen illalla vain kameran näytöltä. Selvä mielensäpahoittaja liikenteessä!

mielensäpahoittaja ruuben aussie australian paimenkoira

kaksi naista ja koira laiturilla

järnö pelastusrengas

kaislat ilta-auringossa

kolmen naisen varjot kalliossa

ilta-aurinko auringonlasku järnö

kivipatsas kalliolla

Istuimme iltaa yömyöhään. Saunoimme, vaihdoimme kuulumisia ja nautimme kesäisestä illasta. Aamulla nukuimme pitkään - eli ainakin yhdeksään. Söimme rauhallisen aamupalan ja kiersimme vielä saarta läpi. Olimme tilanneet venesatamasta kyydin takaisin mantereelle ja yhden aikaan odotimme laiturilla bensapoikaa saapuvaksi. Vesi oli todella matalalla ja niinhän siinä sitten kävi, että kun kyytimme saapui ja sai meidät sekä tavaramme (joita oikeasti oli jo tosi vähän) kyytiin, olikin veneemme meren pohjassa kiinni. Siinä sitten naurettiin kippurassa ja koitettiin keksiä, miten saisimme veneen irti ja kauemmas rannasta, mutta kuitenkin niin, että pääsemme vielä kyytiinkin. Loppujen lopuksi kevensimme taakkaa hyppäämällä viereiseen veneeseen ja antamalla työntöapua kuljetuksellemme.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Änkkäripuisto vaihtui Lasten kaupunkiin.

Lasten kaupunki Helsingin kaupunginmuseo

Lasten kaupunki Helsingin kaupunginmuseo

Lasten kaupunki Helsingin kaupunginmuseo

Lasten kaupunki Helsingin kaupunginmuseo

Tai oikeastaan ensimmäisenä ajatuksena oli kyllä mennä Kumpulan maauimalaan, mutta kun keli muuttuikin lähes jäätäväksi skippasimme tuon idean välittömästi. Sitten päätimme ystäväni kanssa, että otetaan ja lähdetään käymään Angry Birds -leikkipuistossa. Ilma oli kuitenkin vieläkin kamalampi kuin ajattelimme ennakkoon, eikä kumpaakaan aikuista innostanut lähteä ulos seisomaan ja värjöttelemään. Ystäväni ehdotti, että mitäs jos lähdetäänkin julkisilla Helsingin keskustaan ja mennään Lasten kaupunkiin. Ihan mahtava idea ja niin tehtiin. Lasten kaupunki on yksi niistä kohteista, missä minun on monesti pitänyt vierailla, mutta se on vain aina jäänyt. Toukokuussa 2016 avautui osana uutta Helsingin kaupunginmuseota pienimpien kaupunkilaisten oma Lasten kaupunki, jossa leikki-ikäiset ja heidän seuralaisensa pääsevät tutustumaan Helsingin historiaan itse kokeillen ja yhdessä puuhaillen. Lasten kaupungissa voi hypätä hevoskärryihin tai ohjata laivaa 1700-luvun tunnelmissa. Mummola oli ihana! Siellä sai tutkia 1970-luvun arjen esineitä ja katsoa televisiosta ajan suosikkiohjelmia. Kuulemma viikonloppuisin mummolassa on mummo tai vaari kotona!

Meidän perhe liikkuu aina joko autolla tai kävellen, joten jo pelkästään se, että hyppäsimme lähipysäkiltä bussiin ja ajoimme sillä metroasemalle, oli lasten mielestä ihan kingijuttu! Ystävälläni on kaksi O:n ikäistä tyttöä ja itse asiassa olemme siis eskarin kautta tutustuneetkin toisiimme. Tytöt olivat O:n kanssa samassa eskarissa ja menevät nyt ensi syksynä samaan kouluun. Tyttöjen lisäksi heillä on puolisen vuotta A:ta vanhempi poika, joten olemme olleet toistemme seurana viime elokuusta lähtien.

Loppujen lopuksi meillä vierähti kivasti lähes koko päivä näissä hommissa, sillä Lasten kaupungin jälkeen suuntasimme kulkumme hampparilounaalle. Lapset hihkuivat innosta soikeana "häpimiilejään" ja täydellä vatsalla olikin mukava matkustaa taas kotiin ensin metrolla ja sitten vielä bussilla.

Lasten kaupunki Helsingin kaupunginmuseo

Lasten kaupunki Helsingin kaupunginmuseo

Lasten kaupunki Helsingin kaupunginmuseo

Lasten kaupunki Helsingin kaupunginmuseo

Lasten kaupunki Helsingin kaupunginmuseo

Lasten kaupunki Helsingin kaupunginmuseo

Lasten kaupunki Helsingin kaupunginmuseo

Lasten kaupunki Helsingin kaupunginmuseo

Lasten kaupunki Helsingin kaupunginmuseo

torstai 7. kesäkuuta 2018

Varastin lapseni pyörän.

O on hävittänyt jo kahdesti polkupyöränsä lukon avaimen. Ensimmäisellä kerralla avainta ei löytynyt, mutta onneksi kotona oli vara-avain tallessa ja se otettiin käyttöön. Meni muutama viikko ja avain oli taas kadoksissa. Poika sai kunnon läksytyksen ja kävimme perinteiset asiat läpi siitä, kuinka avainta on pidettävä tallessa ja sitä ei voi laittaa esimerkiksi taskuun, jossa ei ole vetoketjua. Avain kuitenkin löytyi, kiitos tarkkasilmäisen naapurimme. Osui sitten vähän niin kuin omaan nilkkaan tätä äitiä tämä läksytys, sillä muutama viikko tästä onnistuin itse hävittämään D:n polkupyörän avaimen. Pojat pyöräilee joka aamu tarhalle ja jaksan aina heitä muistuttaa siitä, että avaimia ei säilytetä taskuissa vaan A:n rattaiden säilytystaskussa. Menin normaalisti hakemaan poikia tarhalta ja siellä tajusin, ettei rattaiden taskussa ollutkaan, kuin vain yksi avain ja kotoakaan ei vara-avainta löytynyt.

Olin käynyt sinä päivänä sekä Lidlissä, että Ikeassa ja päättelin, että avain olisi voinut pudota rattaista parkkipaikalla, kun olen taittanut kärryt kasaan ja nostanut autoon. Lähdin saman tien ajamaan kummatkin kaupat läpi, mutta onnea ei ollut matkassa yhtään mukana. Avainta ei näkynyt parkkiruuduissa tai niiden läheisyydessä, eikä kaupoissakaan ollut kukaan tuonut avainta löytötavaroihin. Pidin itselleni hiljaisen puhuttelun ja valmistuin vastaamaan O:n syytöksiin, sillä olinhan juuri muutamia viikkoja aiemmin antanut hänelle tiukan puhuttelun avainten säilyttämisestä.

Mies tuli iltapäivällä töistä kotiin ja lähdimme samana päivänä vielä O:n eskarin kevätjuhlaan. Sanoin miehelle, että ottaa sitten mukaansa rautasahan, jotta saamme "varastettua poikamme pyörän takaisin". Juhlan jälkeen kävelimmekin pyörätelineille ja sahasimme lukon rikki. Mietin vielä illalla mihin ihmeeseen tuo avain on voinut hävitä, mutta en keksinyt yhtään paikkaa mitä en olisi jo tutkinut. Seuraavana aamuna lähdin taas viemään poikia tarhalle ja matkalla ihmettelin missä välissä O on laittanut pyörän avaimen hupparitakkini taskuun. Edes siinä vaiheessa, kun käteni työnsin taskuuni en tajunnut virhettäni, mutta valkenihan se nopeastikin kun tunsin tutun avaimenperän sormissani. Siellähän se D:n hävinnyt pyörän avain olikin ollut - varmassa tallessa koko ajan! Oli muuten tosi tyhmä olo asiasta koko päivän ja jälleen ruoskin itseäni ja tällä kertaa myöskin mahdottoman huonoa muistiani.

polkupyörän avain

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Match made in heaven.

Meillä on tänään vuosipäivä. Tasan 10 vuotta sitten aloimme mieheni kanssa seurustella. En ihan tarkkaan muista kuinka kauan olemme tunteneet toisemme, mutta kauan - ehkä 20 vuotta. Tapasimme aikoinaan veljeni kautta ja muistan kuinka silloin kymmenen vuotta sitten mietimme uskallammeko ryhtyä suhteeseen. Kumpikin sitä tietysti halusi, mutta olimme myös hyviä ystäviä. Lähinnä se kai kuitenkin olin minä kun mietin sitä, että jos homma ei toimikaan, tärvelemmekö hyvän ystävyyden siinä samalla. Toisaalta myös mietimme sitä, mistä kaikesta voimme jäädä paitsi, jos emme uskalla hypätä yhdessä kohti tulevaisuutta. Päätimme lähteä katsomaan mitä meistä voisi tulla ja nyt ollaan tässä. Yhdessä ollaan oltu kymmenen, kihloissa kohta kahdeksan ja naimisissa seitsemän vuotta. Sitä aina sanotaan, että jotkut vaan on luotuja toisilleen. Meistä haluan ajatella juuri näin, vaikkakaan en osaa asiaa sen suuremmin perustella. Ehkä se oli se ensimmäinen tunne, kun jotenkin kaikki vain loksahti paikalleen. Ilman turhia selityksiä, oli hyvä olla - maailman paras tunne. Tänä päivänä meillä on kolme ihanaa lasta, joista ensimmäinen menee jo kouluun. Asumme nyt toisessa yhteisessä kodissamme ja ihan kohta muutamme kolmanteen yhteiseen osoitteeseen, sillä ostimme juuri erillistalon.

Meistä kumpikaan ei ole koskaan juurikaan uskonut niin sanottuihin henkimaailman juttuihin, mutta joskus jotkut asiat kuitenkin loksahtavat kohdalleen jotenkin extrahyvin. Kuten esimerkiksi se, että vuosi sitten kerrottiin tutkimuksesta, missä tutkittiin horoskooppimerkkejä ja laadittiin kolmen horoskoopin lista sekä rouvista, että herroista. Tutkimuksen mukaan tiettyjen eläinradan merkkien edustajat sopivat parhaiten avioliittoon sekä rouvan, että herran asemaan.

quote match made in heaven

Me ollaan selvästi myöskin astrologian mukaan kuin luodut toisillemme, sillä meidän kummankin horoskooppimerkki löytyy tuolta kolmen horoskoopin listalta. Minä olen leijona ja mieheni on vesimies.

Vesimies
Jos nainen etsii romanttista aviomiestä, jolla on myös pehmeä puolensa, kannattaa hänen katsoa sillä silmällä erityisesti vesimiehiä. Vesimies on täydellinen kumppani, koska hän haluaa keskittyä naisen tarpeisiin ja tekee kaikkensa niiden täyttämiseksi. Vesimies on avoin, rehellinen ja lojaali kaikissa tilanteissa. Ainoa heikko puoli heissä on, että itsepäisyys ja yliherkkyys voivat joskus nousta esiin.

Leijona
Naaraspuoliset leijonat ovat rohkeita soturinaisia, jotka omaavat uskomattoman sinnikkyyden. He vaativat rinnalleen miehen, joka on vähintään yhtä vahva. Leijonanaiset rakastuvat hyvin harvoin tavalliseen mieheen, mutta kun he rakastuvat, he rakastuvat täysillä. Leijonavaimoa lojaalimpaa olentoa saa hakea. Heidän rakkautensa on aitoa ja syvää. Leijonanaiset tekevät kaikkensa perheensä eteen.

perjantai 1. kesäkuuta 2018

Muuttoa pukkaa.

Asioilla on tapana järjestyä ja niinhän siinä sitten kävi, että saimme kuin saimmekin asuntoasiat onnistumaan. Olemme jo muutaman vuoden ajan katsoneet uutta kotia ja käyneet sekä etuoven, että oikotien tarjontaa läpi. Hakuvahdit on olleet käytössä pitkään ja tasaiseen tahtiin niitä hakuehtoihin sopivia kohteita onkin pudonnut sähköpostiini. Jotta varmasti välttäisi kahden asunnon loukun, olisi parasta myydä vanha koti ensin ja sitten vasta ostaa uusi. Tai no useinhan ne kuitenkin tapahtuvat hyvin samaan aikaan. Kuitenkin meidän hakuehtomme ovat olleet hyvin rajatut ja siksi emme ole uskaltaneet myydä nykyistä kotiamme liian aikaisin. Alkuvuodesta myyntiin tupsahti erillistalo meidän kotikadulta. Jo pelkkä myynti-ilmoitus lupasi aivan liian hyvää - 4 makuuhuonetta, olohuone, keittiö, 2 x wc, kodinhoitohuone, varastotilaa, sauna ja autotalli, joten lähdimme aika varovaisesti katsomaan kohdetta. Ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan olimme kummatkin sitä mieltä, että hei tässä kohteessa on potentiaalia. Kävimme katsomassa taloa uudestaan ja jännityksellä teimme tarjouksen. Päätimme, ettemme lähde juurikaan pelaamaan, vaan kerromme välittäjälle suoraan tilanteemme ja tarjoamme saman tien ns. "all in". Tarjouksessamme oli ehtona oman asunnon myynti kahdessa kuukaudessa ja kun tarjouksemme hyväksyttiin, alkoi ehkä se kaikkein jännittävin hetki.

huoneistoketju

Olen usein sanonut, että myisin asuntomme mieluiten itse, koska välittäjän palkkio on tosi iso osa myyntivoittoa. Tässä tilanteessa päätimme kuitenkin ostaa välittäjältä aikaa, koska jo muutenkin täydet päiväni ei ehkä olisi kestänyt enää enempää aikataulutusta. Otin kodistamme myyntikuvat itse (kuvat voit käydä katsomassa täältä) ja siivosimme hullun lailla ennen ensimmäistä näyttöä. Hermoilin, että mitäs jos ketään ei tulekaan paikalle ja kukaan ei ole kiinnostunut meidän kodista. Heti näytön jälkeen olin erittäin huojentunut, sillä porukkaa oli ollut paikalla runsaasti ja yksi oli niin kiinnostunut, että varasi heti yksityisnäytön. Yksityisnäyttö poiki tarjouksen, mutta ehkä hieman liian alhaisen. Teimme vastatarjouksen, johon ostajaehdokas ei koskaan tarttunut. Pidimme uusia näyttöjä ja tarkastimme hintaa hyvin nopeasti. Hinnan tarkistuksen jälkeen näyttöön tuli nyt jo vanhan kotimme (vaikka täällä vielä asummekin) uusi omistaja. He ihastuivat, tekivät tarjouksen ja me hyväksyimme sen. Käytännössä katsoen kuukaudessa asuntomme oli myyty ja virallisesti kauppakirjat allekirjoitettiin kummastakin kaupasta alle kahdessa kuukaudessa siitä, kun teimme oman ostotarjouksemme.

Uusi koti on hyväkuntoinen, muuttovalmis ja tilava koti meidän perheelle. Ei se tule olemaan meidän loppuelämän kotimme, mutta hyvin voin tässä vaiheessa nähdä, että asumme siellä esim. 15 vuotta, eli niin pitkään, että lapsemme ovat jo aikuisia. Uusi kotimme on siis muuttovalmis ja siisti, mutta kuitenkin sellainen, että saamme tehdä pintaremonttia paljon. Osaltaan siis tarpeeseen, mutta ehkä eniten siksi, että haluamme. Uusi kotimme vapautuu viimeistään 15.7. ja nykyinen meidän pitää luovuttaa 28.7., mutta pyrimme siihen, että saamme tavarat siirrettyä jo aiemmin.

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Savuporovoileipäkakku äidille.

Tämä kirjoitus kuuluu nyt sitten siihen kategoriaan, jonka deadline todellakin jo oli ja meni, mutta toisaalta puolet sisällöstä on ihan käyttökelpoista minä päivänä tahansa. Lahjoin siis äitini äitienpäivänä savuporovoileipäkakulla. Siinäpä se sitten tulikin, miksi tämä kirjoitus on jo niin vanhentunut, mutta enempää en enää palaa tuohon äitienpäivään. Sain vinkin tästä helposta ja nopeasta voileipäkakusta yhdestä facebookin leivontaryhmästä ja päätin samantien toteuttaa sen. Poro kun on aina ollut kestosuosikki, mutta silti aina kuitenkin se voileipäkakku tulee tehtyä joko lohesta tai sitten kinkusta. Ohje löytyy Kakkuviikarin blogista ja tämän kakun hauskuus on siinä, että se on leivottu kääretortun muotoon. Kakkuviikari pilkkoi täyteainekset leipien päälle, mutta minä oikaisin siinä kohtaa ja muussasin täytteen sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Minä olisin kaivannut kakkuun vielä enemmän makua ja syvyyttä, mutta muut kehuivat sitä erittäin hyväksi jo sellaisenaan.

savuporovoileipäkakku

savuporovoileipäkakku

maanantai 21. toukokuuta 2018

Itsenäisesti kohti uusia haasteita.

Ehkä huomasittekin jo, että minä ja blogini eivät olla enää osa Perheblogit blogiyhteisöä. Perheblogeissa on ollut äärettömän mukava olla ja ehkä vähän haikein mielin suljen sen oven, mutta samalla uskon ja luotan siihen, että uusia ovia avautuu varmasti. Meillä oli aivan mahtava porukka ja se porukka oikeastaan onkin se suurin asia mitä saatan jäädä kaipaamaan. Toisaalta kuitenkin olen jokaisen kanssa heistä tekemisissä muutenkin, joten sekään ei oikeastaan häviä mihinkään.

Tämä on kai yhden aikakauden loppu, mutta kuten sanottu myös seuraavan alku. Blogini ei ole enää mikään ihan nuorukainen ja itse asiassa bloggaamista on takana jo viisi vuotta tämän blogin parissa, siis VIISI! (Unohdin muuten juhlia synttäreitä viime kuussa.) Pitkään mietin sitä, millainen bloggaaja haluan olla ja mitkä ovat niitä minulle tärkeitä arvoja tässä rakkaassa harrastuksessani. Minulle ehdottomasti yksi homman kulmakivistä on se, että saan päättää miltä blogini ulkoasu näyttää ja siksi minua ei koskaan ole kiinnostanut isojen blogiportaalien alle kuuluminen. Haluan myös olla niin sanottu itsenäinen bloggaaja, jota ei ole velvoitettu mihinkään ja saan oikeasti olla oma itseni. Perheblogit oli juuri tällainen yhteisö ja edelleen muistan sen, miltä tuntui painaa sähköpostin lähetä-painiketta, kun laitoin hakemukseni menemään heille. Nyt se kaikki tuntuu vähän nololta, mutta silloin lähes puolitoista vuotta sitten se oli oikeasti todella jännää. Samaan aikaan, kun oli todella odottava ja positiivinen tunne, kävin myöskin läpi sen, että mitäs sitten, jos he eivät haluakaan minua, hahah!!

Voidaan kai sanoa, että Perheblogit vähän niin kuin lakkasi olemasta. Mitään isoa draamaa taustalta ei löydy, vaan tämä todella nyt vain oli yhden aikakauden loppu.

blogiystävät pöydän ääressä

Minulle tämä tuli oikeastaan todella hyvään hetkeen. Olette varmasti huomanneet sen, kuinka kirjoitustahtini tuntuu vain pitenevän ja venyvän. Rehellisesti painin todella suurien aikatauluhaasteiden kanssa tällä hetkellä ja blogi sekä bloggaaminen on se, mikä tässä ruuhkaisessa arjessani on ottanut eniten osumaa. En sano, että olisin valvonut öitä tämän takia, mutta myönnän että koen riittämättömyyden tunnetta, kun en ehdi ja minulla on huono omatunto. On hävettänyt, kun en saa aikaiseksi ja tuntuu, että muut ovat saaneet vetää minua perässään kuin kivirekeä.

Mutta, nyt mennään taas itsenäisesti kohti uusia haasteita ja kuka tietää, ehkä jotain uuttakin on tulossa ;)

Kiitos Lapsiparkki, Norudemu, Isifitness, Ihan vaan tavismutsi, Äiti on vähän väsynyt, Rakastu arkeen ja Tossavaisen toinen sukka. Ilman mahtavaa porukkaa en olisi viihtynyt. Ja erityiskiitos Sarille mahtavasta TiimLiidauksesta!

tiistai 15. toukokuuta 2018

Facebookin mustavalkohaaste.

Facebookissa kiertää aina aika ajoin erilaisia kuvahaasteita ja niitä silloin tällöin osuu omallekin kohdalle. Nyt kierrossa on mustavalkohaaste, jossa ideana on jakaa seitsemänä päivänä yhteensä seitsemän mustavalkoista kuvaa ilman selityksiä ja haastaa jokaisen kuvan yhteydessä joku kavereista osallistumaan myös. Kuvassa ei saa olla ihmisiä eikä eläimiä. Mustavalkohaaste on kiertänyt jo pitkään facebookissa ja tämä on jo ainakin toinen kerta kun minut on haastettu. Sitä en tiedä onko tällä kuvahaasteella jotain syvällisempääkin merkitystä. Minulla on tapana aina unohtaa nämä haasteet ja niin nytkin kävi, että menihän niiden seitsemän kuvan jakamiseen enemmän kuin se seitsemän päivää, mutta eihän se nyt ole niin justiinsa. Mustavalkokuvissa on usein kivaa mystiikkaa, sillä kuvan kohde tulee ihan toisella tavalla esiin silloin, kun värit riisutaan pois.

Tässä ovat minun seitsemän mustavalkoista kuvaa, joista muuten nyt vasta tajuan kahden olevan hyvin sääntöjen rajamailla. Yhdessä kuvassa on varpaat ja yhteen on eksynyt meidän koira.. hahahha! Millaisia sinun kuvasi olisivat?

mustavalkoinen kuva silja europa

mustavalkoinen kuva kasarmitori

mustavalkoinen kuva sakutuoppi

mustavalkoinen kuva katuliiduilla piirretty polkupyörä

mustavalkoinen kuva arabia iittala kahvikuppi factory visit

mustavalkoinen kuva laituri merimaisema

mustavalkoinen kuva ruusu ja varpaat

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Vaunukansan suosikki: Taaperotiistai Sellossa.

Taaperotiistai -kiertue on taas saanut vaunukansaa liikkeelle eri kauppakeskuksissa. Meidän oli alkujaan tarkoitus mennä tsekkaamaan kiertue Jumboon, mutta kun O alkoi oksentamaan tapahtumaa edeltävänä iltana, jäi sitten tapahtuma meiltä väliin. Onneksi kuitenkin kiertuepaikkoja oli vielä jäljellä ja päätimme lennosta vaihtaa Jumbon Selloon. A:han ei nyt oikein ymmärrä vielä mitään, mutta pojat olivat innolla mukana kun kerroin, että saavat yhden ylimääräisen päivän päivähoidosta ja lähdemme päiväreissulle Espoon Selloon. Sello tuli aikoinaan itselleni hyvin tutuksi, kun opiskelin siinä läheisessä Laureassa, mutta sen jälkeen ei juurikaan ole ollut asiaa Selloon.

taaperotiistai kauppakeskus Sellossa

taaperotiistai mehukatti luomu pillimehut

taaperotiistai mehukatti luomu pillimehut

taaperotiistai touhula päiväkodit

taaperotiistai bObles palikat

taaperotiistai bObles palikat

taaperotiistai bObles palikat

Taaperotiistai veti hyvin väkeä Selloon ja lapset olivat ihanan hyvällä tuulella - jopa ne omat. O:n mielestä ehkä parhainta oli Mehukatti-kissa ja D nautti selvästi bObles palikoista. Mehukatin pisteellä saimme maistaa uusia pillimehuja, jotka tuli todella tarpeeseen. Pojat alkoivatkin juuri valittaa janoa ja kiireisen lähdön vuoksi olin unohtanut poikien vesipullot kotiin. Pillimehutankkauksen jälkeen kävimme vaihtamassa kuulumisia ja päiväkotikuvioita Touhulan pisteellä. Touhulalla oli mukana hula-hulavanteita ja vaikka kuinka koitin poikia houkutella heiluttamaan peppua ja kokeilemaan kuinka vanne pysyy lanteilla, vei Touhulan ilmapallot poikien mielenkiinnon täysin. Saimme ilmapallot mukaamme ja siirryimme tutkimaan bObles palikoita. Kumpikin halusi järjestää palikat omaan järjestykseensä ja siitähän meinasi ihan riita tulla, kun pojat eivät meinanneet päästä yhteisymmärrykseen. Sain toimia hetken erotuomarina ja lyhyen keskustelun jälkeen pojat yhdessä rakensivat taiturointiradan ja jaksoivatkin hioa sitä pitkään. Pojat olisivat pysyneet varmaan loppupäivän palikoiden seurassa, ellei ihan lähellä olisi ollut jogurttia tarjolla. Arlan Luonto+ jogurtteja oli kahta erilaista tarjolla ja koska lounasaika alkoi kolkutella, olimme tyytyväisiä, kun saimme maistaa kumpaakin. O oli sitä mieltä, että parempaa oli vadelma-punajuuri ja D:n valinta oli mango. Minäkin maistoin jogurtteja ja täytyy sanoa, että kummatkin maistuivat niin hyvältä, etten olisi osannut valita toista paremmaksi. Ehkä pienoinen yllätys oli vadelma-punajuuri, sillä vaikka kuinka yritin etsiä punajuuren makua, en sitä siltikään löytänyt jogurtista.

taaperotiistai bObles palikat

taaperotiistai bObles palikat

taaperotiistai värikynät pöydällä

taaperotiistai arla luonto+ jogurtti

taaperotiistai arla luonto+ jogurtti

taaperotiistai tyynyt pinossa sohvalla

taaperotiistai nallesairaala

taaperotiistai gefilus d-vitamiini

Kuljimme pisteet juuri oikeassa järjestyksessä, sillä viimeisenä pääsimme maistamaan Gefiluksen maitohappobakteereja. Pojat eivät osanneet päättää kumpaa maistaisivat, päärynää vai mansikkaa, joten heille tarjottiin mahdollisuus maistaa kumpaakin. Siihenhän ei meidän pojat vastaan pistä, joten pastillit vedettiin tuplana. Maistelun tuloksena pojat olivat sitä mieltä, että päärynä oli selvästi parempi ja saimme kotiinkin yhden pakkauksen niitä. Vielä ennen kotiinlähtöä pojat ryhtyivät sairaanhoitajiksi. Gefiluksen pisteellä oli myös pieni nallesairaala ja siellä sai hoitaa nallejen pipit pois puhaltamalla ja laittamalla laastarit paikoilleen.

Hauska parituntinen tuli vietettyä Taaperotiistaissa. Käy sinäkin tutustumassa, sillä Ratina, Mylly ja Iso Omena on vielä tulossa!