sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Äiti ei sitten pelästy.

Meidän pojat ovat aina olleet aikamoisia menijöitä. Vauhtia ja vaaratilanteita löytyy lähes jokaisesta päivästä, joten on ehkä suoranainen ihme ettemme ole päivystyksen vakioasiakkaita. Emme oikeastaan ole asiakkaita ollenkaan, sillä emme kaikesta vauhdista huolimatta ole joutuneet kertaakaan lähtemään lääkäriin yllättäen. Varsinkin O on kova menijä laskettelurinteissä ja vaikka vauhtia pojalla piisaa, hän ei ole pahasti kaatunut. Nytkään ei ollut pahasta tilanteesta kyse, mutta ehtihän sitä äidillä käydä sydän kurkussa, kun isä ja poika tulivat rinteestä kotiin ja isä ensimmäisenä sanoi, ettei äiti saa sitten pelästyä. Myönnän - ensimmäinen mielikuva päässäni oli tuosta lähes seitsemän vuotiaasta jalka kipsattuna. Kuitenkin tajusin saman tien, että olisin varmasti saanut puhelun jo asiasta, jos näin vakavasti olisi käynyt.

laskettelija kotirinteessä

Poika oli laskenut liian lujaa hyppyriin, laskeutunut vielä ihan hyvinkin, mutta tainnut pelästyä hurjaa ilmalentoaan ja menettänyt suksien hallinnan sekä tasapainon. Siitä sitten mentiin kuulemmas suoraan naama edellä kovaan rinteeseen. O:n toinen puoli kasvoista on aika hurjan näköinen, mutta onneksi se on pääasiassa vain pintanaarmua - sellaista asfaltti-ihottuman tapaista. Silmänympärys otti kuitenkin hieman enemmän iskua ja luomet ovat aika turvoksissa, mutta muutaman päivän päästä tämäkin taitaa olla vain muisto eletystä elämästä. Kipeä naama ei kuulemma ole ja heti seuraavana päivänä poika laski suksilla jo mökin pihasta järven suuntaan puita väistellen, kun vanhemmat olivat sitä mieltä, että pidetään nyt yksi välipäivä rinteistä.

Jos pienen toiveen saisin esittää: "joko nyt se itsesuojeluvaisto hieman heräisi?"

perjantai 16. helmikuuta 2018

Törkeän hyvä avokadopasta.

Kävin siskolla kahvilla yhtenä arki-iltana ja saavuin heille sen verran aikaisin, että heillä oli vielä päivällinen kesken. Minultakin kysyivät, haluanko vähän heidän avokadopastaansa ja hyvän ruoan ystävänä totesin juuri syöneeni kotona, mutta mielelläni maista vähän. Avokadopasta on ollut minulle aika tuntematon ruoka siinä mielessä, että olen siitä kuullut puhuttavan kyllä, mutten ole tainnut aiemmin maistaa sitä. Ruoka vei kielen mennessään ja oli pakko ottaa ihan maistamisen vuoksi vielä santsikierros.. sellaisen kahden haarukallisen verran.

Siinä sitten kehiteltiin syönnin lomassa siskon kanssa reseptiä omaan makuumme vielä sopivammaksi ja nyt kokeilin tätä helppoa, nopeaa ja aivan törkeän hyvää avokadopastaa tehdä itse. Voin kertoa, että onnistuin! Intoilen niin paljon tästä onnistumisesta, että olisi suorastaan huutava vääryys olla kertomatta teille minun reseptiäni. Avokadopastan ideahan on varmaankin olla lihaton, mutta tällaisena 100 prosenttisena lihansyöjänä minun avokadopastani sisältää myös pekonia.

avokadopasta pekonilla

4 annosta
Reseptin pohjana olen käyttänyt Alexander ja Hanna Gullichsenin avokadopastan ohjetta.

3-4 valkosipulinkynttä
6 avokadoa
2 limen mehu
Mustapippuria
Suolaa
1 paketillinen pekonia
Reilu kourallinen persiljaa
Reilu kourallinen basilikaa
Reilu dl pecorinojuustoa
Reilu dl parmesanjuustoa
1dl oliiviöljyä
350g pastaa

Vihreää pestoa

Kasaa kastikeainekset kulhoon missä tarjoilet pastan. Pilko valkosipulit suuhun sopiviksi paloiksi ja lisää niiden joukkoon limejen mehu. Halkaise avokadot, poista kivet, paloittele ne kuoriinsa ja koverra sisus limen ja valkosipulin sekaan lusikalla. Kun avokado on tarpeeksi pehmeä sen saa melkein puristettua kuorestaan ulos paloittelun jälkeen. Hienonna basilika ja persilja ja lisää ne, sekä mausteet, että raastetut juustot kulhoon. Lisää joukkoon vielä oliiviöljy ja sekoita. Keitä pasta - jätä se napakaksi ja paista pieneksi leikattu pekoni pannulla rapeaksi. Kun pasta on valmista nosta se kastikkeen sekaan, lisää koko komeuteen myös pekonit ja sekoita kunnolla. Maista suolan määrä, sillä suola todella saa tämän ruoan maistumaan ja tarjoile välittömästi. Lisää lautasella annokseesi oman maun mukaan vihreää pestoa ja vastaraastettua parmesania.

Ihania herkutteluhetkiä!

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ne oikeat arkikuvat.

Lapsiparkki -blogin Såfin julkaisi muutama päivä sitten niitä tavallisia arkikuvia, mitä todella monen tulee otettua paljon. Minäkin kuulun siihen porukkaan, jotka ottaa ehkä välillä vähän turhankin tarkasti näitä blogikuvia, mutta toisaalta valokuvauksesta on tullut minulle rakas harrastus ja  valokuvaan paljon. Kamerana minulla on Canon EOS600D, ja rungossa on aina kiinni luottolinssin paikan ottanut objektiivi. Mietin pitkään Sigman 18-35mm F1.8 objektiivin ostoa. Halusin sen, koska tiesin sen olevan sopivan valovoimainen ja objektiivin polttoväli olisi minun käyttööni hyvä, mutta aikailin tietenkin, koska hinta. Pitkän pohdinnan jälkeen kannoin kamerakauppaan kittilinssini (Canon 18-55mm f/3.5-5.6), annoin sen vaihdossa ja lähdin kotiin uuden parhaan ystäväni kanssa. Tästä vaihdosta on vierähtänyt jo aikaa kaksi vuotta - mutta tuntui kuin olisin ollut kaupassa vasta eilen. Voin kertoa, että hankintaani en ole kertaakaan katunut ja vaikka minulla on muutama muukin objektiivi en ole tuota luottolinssiäni ottanut kertaakaan irti sen jälkeen, kun sen kotona runkoon kiinnitin.

Mutta siis, Såfin haastoi muutaman bloggaajan julkaisemaan seitsemän arkista kuvaa, jotka eivät ole niitä niin tarkkaan otettuja otoksia - joissa näkyy se eletty elämä. Tämä haaste on sellainen mitä olen ehkä eniten "pelännyt" blogiurani aikana. Tämä johtuu siitä, että voitte kuvitella kuinka minunkin puhelimeni galleria täyttyy joka päivä kolmen lapsen touhukuvista, mutta niistä yhtäkään, te ette koskaan pääse näkemään. Ja kun nämä kolme lasta nyt on tällä hetkellä se minun täysi arkeni, niin joudun ehkä hieman venyttämään haasteen rajoja, jotta saan seitsemän kuvaa valittua.

arkikuva kaitaliina pöytäliina pöytä

yrtit ikkulaudalla

lämmin katkarupuvoileipä

hanna oma kuva kommammaa

kauniit lumihiutaleet hanskalla

hanna oma kuva kommammaa kääpiösnautseri mustavalkoinen selfietikku

lepohetki sängyllä

1. Herra D pohti tässä yksi päivä sitä, miksi matto on pöydällä. 2. Mökillä ei sattuneesta syystä koskaan ole huonekasveja ja kukkiakin hyvin harvoin. Jotenkin niitä ei viitsi ostaa, joten asetin nyt yrtit kauniisti keittiön ikkunalaudalle. 3. Katkarapuvoileipä on jo muutaman viikon takaa. Olin iltaa yksin lasten kanssa ja kun olin saanut lapset nukkumaan alkoi minun aikani. Söin paahtoleipää katkarapuvalkosipulihöystöllä, join olutta ja katsoin Netflixiä. 4. Snapchat on hauska lelu ja sen filttereillä leikitään usein lastenkin kanssa. 5. Taivaalta satoi aivan mielettömän hienoja lumihiutaleita ja jokainen oli erilainen. Istuin maassa ja annoin hiutaleiden laskeutua mustille housuilleni, koska siitä niitä oli helppo tutkia. 6. En ole tainnutkaan kertoa tästä lelusta, minkä joulupukki minulle toi :) Selfietikku! Hauska vempain, jolla saa vähän erilaisuutta kuviin. 7. Lepohetki kukkakimppuhousuissa.

Millaisia sinun seitsemän arkikuvaasi olisi?

tiistai 6. helmikuuta 2018

Viime viikonloppuna.

Leffailta.. pojat pyysivät perjantain päivällisellä leffailtaa ja sehän oli mitä parhain idea. Tosin en ole varma pyysivätkö he sitä enemmän elokuvan vai popparin vuoksi. Katsoimme Netflixistä animaation, jonka O jaksoi katsoa loppuun asti ja D oli kiinnostunut juuri niin kauan kun popparia oli jäljellä.

Vanhempien saunahetki.. pitkästä aikaa alamme saada taas normaalirytmistä kiinni myös A:n kanssa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pääsimme miehen kanssa kahdestaan saunaan perjantaina.

Napue.. olen jo pitkään haaveillut Gin Tonicista, joka on sekoitettu Napue Ginistä ja Fever Tree tonicista. Jäitä lasiin ja rosmariinin oksa antamaan tuoksua, makua ja kauneutta juomaan. Karpaloita ei tällä kertaa pakkasesta löytynyt, joten punaiset pisteet jäivät lasista uupumaan.

napue gin tonic rosmariini

Pitkä aamiainen.. monesti viikonloppuaamut ovat meillä aika vilkkaita, mutta viime viikonloppuna meillä ei ollut kumpanakaan päivänä suuria suunnitelmia heti aamupäiväksi. Saimme siis nauttia aamiaisen pidemmän kaavan mukaan ja aloittaa aamut hitaasti, ihanaa!

Osaka sushi.. sushi, sushi, sushi. Siitä olen haaveillut siitä lähtien kun sain tietää odottavani kuopusta. Muutaman kerran on sushia tullut syötyä kyllä viimeisen puolen vuoden sisään, mutta ne on aina olleet jotenkin nopeita lounaspyrähdyksiä. Luin suosituksia sushibuffeteista ja Kehä III:n varrella oleva Osaka sushi sai monelta hyvän maininnan. Päätimme lähteä testaamaan tämän lauantailounaaksi ja kyllä kannatti.

Kahviseura.. olemme kahvitelleet useammankin ystävän kanssa tänä viikonloppuna.

Lepohetki x 2.. minä en oikein osaa nukkua päiväunia, joten se on suuri saavutus, että olen kumpanakin päivänä maannut sängyllä (tai sohvalla) keskellä päivää ja levännyt.

Kermakakku.. veljeni vaimo oli kerman pursotuskurssilla lauantaina ja kävimme samana päivänä auttamassa tuon kauniin kakun tuhoamisessa.

Aurinko.. auringolla on tuo ihan mielettömän ihana ja ihmeellinen voima vetää suupielet hymyyn. Ainoa miinuspuoli oli se, että näki vähän liiankin hyvin kaikki pölyt.

Pakkaslukemat.. pakkasta oli nyt ehkä omaan makuuni vähän liikaa, mutta parempi reilu kymmenen astetta kuin muutama aste plussaa. Ihanaa kun on valkoista ja kuivaa.

Synttärijuhlat.. pojat oli kutsuttu D:n tarhakaverin synttäreille ja meillä oli harvinaista aikaa, kun pojat olivat siellä ja me loput suuntasimme nokkamme kolmistaan asuntonäytölle.

Asuntonäyttö.. me ei nyt ihan vielä olla muuttamassa, mutta ollaan kuitenkin jo pidemmän aikaa katsastettu lähialueiden omakotitalotarjontaa. Nykyinen kotimme riittää meille ainakin vielä, eikä siis meillä tosiaan ole kiire muuttaa, mutta kun mieli halajaa enemmän omaa rauhaa ja mahdollisuutta olla kysymättä sen suuremmin lupia remonttien tekoon. Nyt siis asumme rivitalossa.

Wienerleikkeet.. viikonloppuna oli pitkästä aikaa enemmänkin, joten päätimme myöskin laittaa ruokaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Tai no ei ne wienerleikkeet nyt niin kovasti enempää ota aikaa kuin joku muu ruoka, mutta niitä joutuu koko sen ajan kuitenkin valmistamaan, eikä sellaista luppoaikaa (uuniaikaa) valmistuksessa ole.

Likka syö taas.. tässä ehti olla viime viikolla jo muutama päivä, kun A ei suostunut syömään. Mikään kiinteä ruoka ei päässyt suuhun asti ja maitoakin meni todella vähän. Olin jo hieman huolissani tytön nesteensaannista, mutta sitten lauantai toi helpotusta. Likka alkoi taas syödä, joten tiesin flunssan olevan nyt nitistetty.

Uno.. Uno-pelistä on tullut meidän uusi suosikki. Sitä pelattiin sunnuntaina koko perheen voimin.

Lakanoiden vaihto.. uuden alkavan viikon kunniaksi vaihdettiin vielä kaikille puhtaat lakanat. Puhtaisiin lakanoihin pujahtaminen on yksi parhaimpia juttuja iltaisin.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Hän lukee jo!

Niin se vain tapahtui. Meidän eskarilainen lukee jo! Hassua kuinka lukutaitoa ei ihan oikeasti ole tullut ajatelleeksi aikuisiällä kunnolla, kuin vasta nyt, kun esikoinen oppii lukemaan. Lukemisen ja kirjoittamisen taito (joka on toki toisilla vielä enemmän hyppysissä, kuin toisilla) on oikeasti - jos tästä nyt ei maailmanlaajuista asiaa tehdä, niin meille suomalaisille aika itsestäänselvyys. Kaikkihan osaa lukea ja kirjoittaa ja se ei ole mitenkään omituista.

Kirjaimia ovat eskarissa harjoitelleet paljon ja O onkin ollut jo koko syksyn halukas kirjoittamaan. Ongelma on vain ollut se, ettei poika ole osannut. Olemme usein ratkaisseet tämän sillä, että hän sanoo mitä haluaa kirjoittaa ja me vanhemmat luettelemme hänelle kirjaimia. Poika on jo pitkään tunnistanut kirjaimet ja kirjoittaminen tällä tavalla on ollut mahdollista.

Joululoman jälkeen O alkoi selvästi enemmän kirjoittamaan itse. Siis kokeilemaan mikä kirjain tulisi minkäkin jälkeen tavaamalla sanaa ääneen ja usein hän saikin sanan, kaksi tai kolme kirjoitettua. Kaksoiskonsonantit ja -vokaalit ovat toki niitä, mitkä aiheuttavat vielä haasteita ja usein minun nimeni onkin kirjoitettu tuttavallisesti HANA. Ehkä viikko sitten poika alkoi tavata ruokapöydässä maitopurkkia ja kertoi: "äiti, tossa lukee maito". Ja niinhän siinä luki. Pyysin poikaa lukemaan sen, mitä maidon yläpuolella lukee ja hän luki. Kevyt. Tämän jälkeen asia unohtui muutamaksi päiväksi. Pari päivää sitten kävimme keskustelua lukemisesta ja O väitti osaavansa jo lukea. Epäilin taas pojan taitoja ja ajattelin, että se, että tunnistaa oivariini-purkista sanan Oivariini ei kerro sitä osaako oikeasti lukea. Kävin hakemassa poikien huoneesta Onni-Poika kirjan, koska se taitaa olla ainoa tikkukirjaimin kirjoitettu kirjamme ja pyysin O:ta lukemaan.

onni-poika jännittäviä aikoja minerva kustannus

onni-poika jännittäviä aikoja minerva kustannus

Ja niin vaan tuo luki! Hitaasti, mutta kuitenkin niin, että hän ymmärsi sanomaansa ja me kuulijat ymmärsimme myös. Nyt vasta omien lasteni myötä tajuan, millainen lahja lukemisen taito oikeasti onkaan. Lasten maailmahan avartuu aivan mielettömästi, kun oppii lukemaan. Ja meidän vanhempien maailma taas hankaloituu, kun enää ei voikaan mitä tahansa asioita kirjoittaa paperille ja jättää sitä jonnekin lojumaan - kuten esimerkiksi joululahjalistat.

Tiedän, että silloin kun minä olin nuori - tai no lapsi oli harvinaista, että osattiin jo lukea kouluun mennessä. Pohdin tätä hetken ja mietin, onko tässä yksi selvä muutos lasten välillä, kun kuilua on se kolmisenkymmentä vuotta ja nykyajan lapset käyttävät jo kehdossaan älylaitteita. Selaavat Youtubea ja "kirjoittavat" hakukenttään toiveitaan. He ovat väkisinkin jo varhaisemmassa vaiheessa kiinnostuneempia kirjaimista ja kirjoittamisesta kuin mitä ehkä minun sukupolveni oli silloin 1980-luvulla.

Ps. Vinkkejä otetaan vastaan tikkukirjaimin kirjoitetuista lastenkirjoista!

torstai 1. helmikuuta 2018

Ostitko sinäkin liian isoja lautasia?

Olen jo pitkään tuskaillut sitä, kun meillä on liian vähän lautasia ja varsinkin niitä isoja ruokalautasia. Ne mitä meillä on ovat Iittalan Origo sarjaa ja olemme saaneet tuon astiaston jo mooonta vuotta sitten. Lautasia on aina ollut vain kuusi ja jo reilun vuoden ajan niitä on ollut itse asiassa vain viisi, sillä yksi putosi ja meni rikki. Pelkkää piheyttä on se, etten ole hankkinut samaa sarjaa meille lisää ja voitte kuvitella, että kattaus on ollut aikamoista sillisalaattia, jos muutamakin ihminen on tullut meille syömään.

Koska emme ole tässä vuosien saatossa kokeneet äkkirikastumista aloin selata Ikean astiastoja. Tiesin millaista en ainakaan halua ja ainoa toiveeni (halvan hinnan lisäksi) olikin, että astiat olisivat kokovalkoisia. Ikean 365+ sarja vaikutti sopivalta ajatukseeni ja sitäpä myytiin vielä 18 kappaleen settinä. 6 kulhoa, 6 pientä lautasta ja 6 isoa lautasta. Päätin, että tämä saa olla nyt passeli ja kotiutin kaksi 18 kappaleen pakettia.

astiat tiski pixabay

Olin tyytyväinen hankintaani ja latasin astiat esipesua varten astianpesukoneeseen, vain huomatakseni, että juuri ostamani isommat lautaset ovat muuten vähän vajaa sentin isompia kuin vanhat lautasemme, jotka mahtuivat rimaa hipoen tiskarin alatasolle. No olihan se nyt ehkä vähän turhan paljon odotettu, että tämä olisikin näin yksinkertaisesti mennyt. Lautaset ovat nyt sitten seisseet keittiön tasollamme viikkotolkulla ja odottaneet loppusijoituspaikkaansa. Olen tarjonnut niitä usealle ja kertonut tämän surkuhupaisan tarinan siitä, kuinka en todellakaan ostoa tehdessäni tullut ajatelleeksi tiskarin kokoa.

Kunnes mieheni eilen ratkaisi lautasten ongelman. Hän (omien sanojensa mukaan) selasi nettiä etsimättä sen kummemmin tietoa ja löysi jutun, missä joku mies oli tiskannut lautasia monta vuotta käsin, kun lautaset eivät mahtuneet koneeseen. Mies oli googlettanut muusta syystä koneen käyttöohjetta ja oppi siitä, että tiskarin yläkori voidaan asettaa ainakin kahdelle eri tasolle. Opimme tästä, että myös meidän koneen yläkorin paikan voi valita ja nostimme sen korkeammalle. Nosto antaa alakorille juuri tarvittavan verran lisätilaa ja nyt nuo uudet lautaset ovat koneessa.

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Tikkarikakku kuusivuotiaalle tytölle.

my little pony kakku tikkari suklaakreemi pinkki valkosuklaaganache

Siskoni vanhempi tyttö vietti synttäreitään muutama päivä sitten. Nykypäivän lapset ovat edistyksellisiä ja hän olikin jo hyvissä ajoin ennakkoon katsellut googlella kuvia erilaisista kakuista. Minullekin hän näytti monet niistä toiveenaan, että tekisin hänelle jonkun niistä. Tämän kakun idea on Kakkumonsterin My Little Pony -kakusta, jonka kuvan tämä neiti kuusivuotias minulle näytti. Ajattelin, että tässä koristelu on helppo ja kuitenkin saan jotain uutta kokeiltavaksi, sillä kreemit ja ganachet odottivat vielä testausta.

Kakkupohjat ostin taas valmiina - säästin näin aikaa, vaikka se sokerikakkupohjan paistokaan ei nyt kovinkaan kauaa ota. Täytteeksi halusin jotain yksinkertaista, koska ulkonäöstä oli tulossa.. noh sellainen karkkikimara. Meillä on vielä reilusti viime kesän mansikkaa pakkasessa ja päätin tehdä täytteeksi helpon mansikkamoussen. Tiedättekö muuten, että on todella vaikeaa tehdä jotain yksinkertaista? Koko ajan tuntuu siltä, että hommasta puuttuu jotain, vaikka tietää lopputuloksen olevan yksinkertaisenakin hyvä.

Täyte:
5dl vispikermaa
2prk maustettua rahkaa (nyt laitoin yhden Valion sitruunan ja yhden makean mansikan)
5rkl sokeria
400g mansikoita
8 liivatelehteä
tilkka vettä

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan ja vatkaa kerma. Sekoita kermavaahdon sekaan sekä rahkat, että sokeri. Soseuta mansikat ja lisää ne seokseen. Sulata liivatteet kuumaan vesitilkkaan ja lisää ne ohuena nauhana koko ajan sekoittaen vaahdon sekaan.

Kokoa kakku irtopohjavuokaan (halk. 25cm). Tästä täytemäärästä tulee vähän normaalia korkeampi kakku, joten reunakalvon käyttö on lähes välttämätöntä (tai sitten puolitat täytteen määrät) kakun kokoamisessa. Anna kakun hyytyä yön yli.

Tämän kakun kuorruttaminen jännitti minua aika paljon. Sokerimassakuorrutteet ovat jo aika tuttu juttu ja olen aina kokenut kreemit jotenkin todella vaikeiksi ja siksi olen sokerimassankin alle laittanut aina vaan kermavaahdon, vaikka tiedänkin ettei se ole paras eriste liivatteen ja sokerimassan väliin. Nyt olin kuitenkin päättänyt, että kreemiä on kokeiltav,a sillä halusin tuon valuvan ganachen kakun päälle. Katsoin monta eri videota eri kreemien valmistuksesta ja päädyin suklaakreemiin sen helppouden vuoksi. Siinä kun ei tarvitse räpeltää kananmunien tai lämpömittarin kanssa.

Suklaakreemin tein Kakkumonsterin ohjeella:
200g taloussuklaata
250g pehmeää voita (minä käytin leivontamargariinia)
4dl tomusokeria
1tl vanilja-aromia

Vaahdota pehmeä voi ja tomusokeri - lisää tomusokeri muutamassa erässä voihin. Lisää sulatettu ja jäähdytetty suklaa vaahdon sekaan, mausta vaniljalla ja sekoita. Tällä määrällä kuorrutin kakun helposti ja kreemiä jäi ylikin.

Suklaaganachen olen jättänyt useasti tekemättä, koska luulin sen olevan monimutkaista. Miksi, oi miksi en ikinä opi sitä, että tutki ensin ohje ja mieti vasta sitten onko homma haastavaa! Ganachen valmistus olikin nimittäin niinkin vaikeaa, kuin pilko suklaat kulhoon, kaada päälle lämmin kerma, sulata ja sekoita (ja värjää, jos tahdot) - hahahahahah!!

Vaaleanpunainen suklaaganache:
200g valkosuklaata
0,8dl kuohukermaa
pinkkiä pastaväriä

Oma ganacheni taisi jäädä vähän liian kylmäksi ja jähmettyi siksi todella nopeasti (tai sitten vispikerma olisi ollut parempi vaihtoehto), mikä vaikeutti kuorrutteen levittämistä kakun päälle, mutta ensiyrittämäksi olen todella tyytyväinen lopputulokseen. Lopuksi vielä ripottelin kakun päälle hieman elintarvikeglitteriä ja tökkäsin tikkarit kakkuun. Koska kakku oli kokonaisuutena lahja, niin halusin päälle "oikean" ponin. Tikkarit löysin Eastonin Karkkitorilta.

Mitäs tykkäätte?

my little pony kakku tikkari suklaakreemi pinkki valkosuklaaganache

my little pony kakku tikkari suklaakreemi pinkki valkosuklaaganache

my little pony kakku tikkari suklaaganache vaaleanpunainen

my little pony kakku tikkari

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Tällä kertaa enemmän äidille, kuin lapsille.

me&i ss18 naisten vaatteet striped wide pants striped boatneck tee cropped pants striped ruffled sleeves top

Nämä neljä kiinnitti huomioni eniten heti keskiviikkoaamuna, kun selasin me&i:n uutta mallistoa. Ihania värejä, raitoja ja mukavannäköisiä vaatteita. Raitahousut (striped wide pants) näyttivät ryhdikkäiltä ja sellaisilta mukavilta päällä, mutta ensimmäinen ajatus kuitenkin oli, sopiiko leveälahkeiset housut minun lyhyeen varteeni. Punavalkoraidallinen paita (striped ruffled sleeves top) oli vähän villi kortti. Se näytti kivalta isoine hihoineen ja olin varma, että tämä on yksi niistä paidoista mitä voin vain ihailla muiden päällä. Vaaleansiniraidallinen striped boatneck tee tuntui luonnolliselta valinnalta, sillä minulla on useita me&i:n boatneck toppeja. venepääntie on kiva lyhytkaulaiselle ja paidan toispuoleinen rypytys silottaa vatsanseutua. Tiesin viime kaudelta ettei cropped pantsit sovi minulle, mutta silti valitsin ne tähän. Josko vaikka värimuutos olisi tehnyt tarvittavan trikin.

Ei ollut tehnyt. Cropped pantsit on tarkoitettu nilkkapituisiksi housuiksi ja koska varteni on edelleen lyhyt, on nämä housut minulle normaalimittaiset. Tämä aiheuttaa sen, että housut ei istu, sillä esim. polven kohta sijaitsee näissä ehkä jossain puolessa välissä säärtäni. Raitahousut oli ihanat! Ihan mielettömän mukavat päällä ja pystyraitahan hoikentaa! ahahhahh.. Heti tuoreeltaanhan noita joudun reilusti lyhentämään, mutta onneksi se on pikkuhomma. Sitten se villikortti - punavalkoraidallinen paita. Sanalla sanoen, ihana! Punavalkoraidallisuus on raikas ja tuo nenääni tuulahduksen lämmintä meri-ilmaa. Ystäväni kanssa ryhdyimme villiksi tästä paidasta ja seilasimme puheissamme jo aavalla merellä. Päällämme oli nämä paidat, jossa on purjeiksikin sopivat hihat. Hetkessä tarinointimme siirtyi jo Titaniciin ja siihen, kuinka olemme ihan katewinslettinä laivan nokassa. No se siitä tarinoinnista. Striped boatneck tee oli ihanan värinen, mutta silti siitä jäi tällä kerralla jotain puuttumaan. Tai sitten se oli nuo hihat, jotka paita on saanut lisäksi toppiin verrattuna. Ihana väri, mutta tämä ei nyt toiminut yhtä hyvin kuin kuvittelin.

Kun näin orvokkipaidan (ja ne housutkin), ajattelin ettei ikinä. Tuon kun vetäisee päällensä niin näyttää varmasti kukkakimpulta! Vaikka kukkakimputkin usein ovatkin kauniita ja ihania ei se kuitenkaan ihan ihmisen päälle istu. Kokeilin sekä paitaa (pansies blouse), että housuja (pansies pants) ja sain huomata olleeni taas kovin ennakkoluuloinen ja rastitin kummatkin tilauslomakkeelta.

Lasten vaatteetkin olivat ihania ja mukava lisä me&i:n mallistossa oli heidän yhteistyönsä Babblarnan kanssa. Bobbo pantsit ei olleetkaan ihan niin haaremit, kuten toivoin, mutta hyvin lähellä niitä. Heijastin pipot oli pakko tilata ja pojat sai kummatkin valita yhdet paidat. Tällä kertaa löysin kuitenkin itselleni niin monta kivaa vaatetta, että oli pakko vähän rajoittaa lastenvaatteiden kanssa. Kauden aikana tulevia lisäyksiä odotellessa voikin miettiä mistä saisi lisätienestiä, jotta näihin kaikkiin ihanuuksiin olisi varaa, hahahahhah!

Mitkä oli sinun suosikkeja uunituoreesta mallistosta?

me&i ss18 bobbo pants

me&i ss18 pants with racoon

me&i ss18 pansies blouse babblarna babba sweatshirt

me&i ss18 bobbo pants babblarna  bodysuit

me&i ss18 pants with racoon racoon bodysuit

me&i ss18 roller skates dress

me&i ss18 babba and vovvo skirt

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

me&i SS18 - toiveeni on kuultu!

Tänään on THE päivä! Kuten tapoihin kuuluu näen nämä heti illalla ihan livenäkin, mutta pakkohan se oli heti tuoreeltaan täpätä ihanimmat ja koota niistä kollaasi. Muutamaan vuoteen ei me&i :n mallistossa ole ollut niitä minun mielestäni ihanimpia housuja, eli haaremeita ja nyt näyttää ihan siltä kuin nuo punaiset Bobbo pantsit olisivat haaremit. Odotan innolla iltaa!

Joko sinä olet korvamerkinnyt kaikki omat herkut?

me&i ss18 lapset mallisto bobbo pants one racetrack super hero doddo dress pants with racoon super hero hat bobbo hat

tiistai 23. tammikuuta 2018

Vadelmainen Daimjuustokakku (sis. ohje).

Meillä juhlittiin eilen. Miehellä oli synttärit ja jos jotain ylimääräistä kivaa voi äitiyslomasta keksiä on se sitä, että aamupäivästä on aikaa leipoa. Kävin aamulla viemässä pojat päiväkodille ja sen jälkeen kävelin likan kanssa lähikaupan kautta kotiin. Olin selannut Kakkumonsterin juustokakkuja läpi ja halusin tehdä päivällisen jälkkäriksi jonkun suklaisen juustokakun. Jonkun helpon liivakkokakun, mikä valmistuisi kuin itsestään jääkaapissa. Päädyin ostamaan vadelmatuorejuustoa, vispikermaa, tummaa suklaata ja Daimia. Koristelun halusin olla sellainen minkä pojat voivat toteuttaa, joten ostin Pätkiksiä, Snickersin, Marsin ja m&m-palloja.

vadelmainen daimjuustokakku

vadelmainen daimjuustokakku

vadelmainen daimjuustokakku

Pohja:
150g suklaakeksejä
40g voita

Täyte:
2,5dl vispikermaa
200g vadelmatuorejuustoa
100g tummaa suklaata
1,5pkt Daimia
4 liivatelehteä
tilkka kuumaa vettä

Laita liivatteet kylmään veteen likoamaan. Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita massaksi ja taputtele irtopohjavuoan pohjalle tasaiseksi. Minulla oli n. 22 senttinen vuoka johon tämä määrä pohjaa oli ehkä vähän liian vähän. 15 senttiseen vuokaan tämä olisi ollut passeli. Nosta pohja kylmään jähmettymään täytteen valmistuksen ajaksi.

Vispaa kerma ja sekoita siihen tuorejuusto, sulatettu ja jäähdytetty suklaa sekä murskatut Daimit. Sulata liivatelehdet kuumaan vesitilkkaan ja lisää ne täytteen sekaan ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Kaada täyte jähmettyneen pohjan päälle ja nosta kakku jääkaappiin hyytymään noin neljäksi tunniksi. Koristele haluamillasi karkeilla.

lauantai 20. tammikuuta 2018

Huonosti nukkuva kuusikuinen.

Se on jälleen se hetki kuukaudesta. Ei, kun ei siis SE aika kuukaudesta vaan se neuvola-aika. Nyt kuusikuisena likka on löytänyt varpaansa, oppinut pärisemään ja istunut jo muutamia kertoja pöytäseurueessa mukana omassa tuolissaan. Nukkumisasento on myös vaihtunut ja nykyään joka yö A kääntyy hirveällä ähinällä mahalleen nukkumaan.

Olin päättänyt, etten juurikaan lähde neuvolaan "valittamaan" tilannettamme. Huonosti nukkuvalle vauvalle kun ei oikein voi tehdä mitään. Varsinkin kun A on ollut flunssassa viimeisen neljä viikkoa ja se on ollut varmasti suurin syy huonoon yöuneen. Faktana voin kuitenkin todeta, että univelkaa on kertynyt viimeisen kuukauden aikana enemmän, kuin mitä niitä nukuttuja tunteja on plakkarissa. Tällä hetkellä suurin haaveeni olisi saada nukkua yli kolme tuntia putkeen. Uskoisin ettei mikään peitevoide tai ihmeaine tällä hetkellä riitä peittämään tummia silmänalusiani.

Joulun jälkeisenä torstaina se kaikki alkoi. Olimme mökillä ja A:lla oli kuumetta puolisentoista vuorokautta. Kuume tuli ilman mitään muita oireita, laski lääkkeellä eikä ollut kovinkaan korkea (max 38,5). Olin hieman ihmeissäni, mutta koska likka noin muuten oli ihan hyväntuulinen, niin annoin olla. Uudenvuoden aattona kävimme kuitenkin hakemassa vastauksia Rukan Lääkäriasemalta, koska A oli kärttyinen ja nukkui todella huonosti. Nenäkin oli selvästi tukossa, mutta nuhainen tyttö ei kuitenkaan ollut. Kuivaa yskää lukuun ottamatta ei varsinaisia flunssan oireitakaan ollut. Lääkäri tutki tytön, katsoi korvat ja kuunteli keuhkot. Keuhkoputkessa oli limaisuutta, korvat puhtaat ja pika-crp alle 5. Kaikki viittasi siis virustautiin. Muutaman päivän ajan tauti kehittyi selvästi ja yskä muuttui pahaksi, sellaiseksi tukehduttavaksi ja limaiseksi. Usein A:n yskänkohtaukset päättyivätkin limaoksennukseen ja huutoon. Kävimme uudestaan lääkärissä muutaman päivän päästä edellisestä. Crp oli edelleen alle 5 ja korvat puhtaat, mutta rohina keuhkoputkessa oli pahentunut - ja sen kyllä kuuli ihan paljaalla korvallakin. Sitkeää limaa vaikutti olevan todella paljon. Edelleen kuitenkin kaikki viittasi virustautiin ja kuten me tiedämme, niihin ei ole lääkkeitä. Oloa helpottamaan saimme Ventoline-inhalaattorin, vaikkakin ei ollut täysin varmaa onko siitä apua näin pienelle lapselle. Voihan se olla mentaalistakin, mutta minusta tuntui, että se auttoi ainakin silloin kun tauti oli huipussaan.

muurikello sininen

Tilanne pysyi samana pitkään ja tauti ei tuntunut parantuvan tai pahentuvan. Vasta noin puolitoistaviikkoa sitten taudissa alkoi nuhavaihe. Nenä meni tukkoon ja se on koko ajan täynnä paksua ja venyvää, mutta kirkasta limaa. Sanomattakin on selvää, että likan nenään on suihkuteltu pullo tolkulla Physiomer Babya ja nenäimuri on ollut ahkerassa käytössä. Yöunissa tapahtui käänne parempaan viime viikonloppuna, kun A nukkui jo kaksi parempaa yötä, mutta sitten kaikki meni taas ihan päin pyllyä ja tuttua korvalääkäriä oli pakko lähteä moikkaamaan. Korvatulehdus löytyi toisesta korvasta - onneksi! Minä niin toivoinkin, että vihdoinkin olisi jotain minkä voisi lääkitä ja sitä kautta saataisiin oikeasti vointiin helpotusta. Nyt on antibioottia syötetty likalle tiistaista lähtien ja vihdoinkin tauti alkaa talttua.

A pyörii napansa ympäri. Kohottautuu suorille käsivarsille ja istuu selkä suorana. Varaa jalkoihin. Sävyjä ääntelyssä.

6kk kasvut: paino 8650g, pituus 66,6cm ja päänympärys 42,4cm


Ollaanko teillä pysytty terveenä?

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Vauvat rakastavat lappuja ja rapinaa! Lelu lähes puolivuotiaalle.

lappulelu vauva rapinalelu diy purukulma silikoni helmi

Puolitoista vuotta sitten pyörittelin päässäni lappulelun tekemistä vauvalle ja sainkin sellaisen aikaiseksi. Vähän googlettelua ja siihen lisäksi mielikuvitusta, niin vauvojen rakastama rapina- ja lappulelu oli valmis. Tein leluja muutamankin pyynnöstä vielä, mutta sitten tuli aika, ettei lähipiirissä niitä enää tarvittu.

Hurahdin likan syntymän jälkeen silikonisista helmistä tehtyihin koruihin ja leluihin - ja tarkemmin sanottuna siis niiden tekemiseen. Helmien pujottaminen naruun on tarpeeksi "aivot narikkaan" -puuhaa ja nyt kun suurempiin käsitöihin ei millään ole aikaa, on tällaiset nopeasti valmistuvat hommat parhaita. Olen tehnyt lahjaksi muutaman tuttinauhan, A:lle purulelun ja imetyskoruja. Nettikauppoja selatessa löysin myöskin purukulmia ja siitähän se idea sitten taas lähti. Juuri ennen joulua sain A:n uusimman lelun valmiiksi. Kangas on ostettu Onni ja Ilonasta, purukulma, silikonihelmet, lelurengas ja klipsi ovat Nappikauppa Punahilkasta. Sisällä lelussa on kaksi kerrosta vanulevyä ja rapinana pala kinkun paistopussia. Lappuina on erilaisia nauhoja, mitkä löytyivät omista kätköistä.

Ps. kuvista saattaa huomata, että lelu on ollut jo käytössä ;)

lappulelu vauva rapinalelu diy purukulma silikoni helmi

lappulelu vauva rapinalelu diy purukulma silikoni helmi

lappulelu vauva rapinalelu diy purukulma silikoni helmi

lappulelu vauva rapinalelu diy purukulma silikoni helmi

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Virallista postia.

Palasimme kotiin viikonloppuna, joten joululoma on nyt virallisesti ohi. Naapurimme on toiminut talonvahtina ja käynyt tyhjentämässä postilaatikkoamme, sekä ruokkimassa kaloja. Harvoin varsinaisesti odotan postin mukana mitään, mutta silti aina pidemmältä reissulta kotiin palatessa yksi kivoista puuhista on käydä tulleet postit läpi ja tällä kerralla kaikkien virallisten postien joukossa oli extrakivaa postia meidän esikoiselle. Tai noh, hänen huoltajilleen - kuten kuoressa luki.

Tästä se koulutaival alkaa nyt ihan virallisesti meidän perheessä. Huomenna alkaa kouluun ilmoittautuminen ja täytyykin tehdä tämä sitten heti pois alta, niin ei pääse homma unohtumaan. Jo vuosi sitten eskariin ilmoittautuminen aiheutti pienen tunnepuuskaan, mutta onhan tämä nyt ihan oikeasti se isompi asia. Minun esikoiseni, tuo pieni poikani - ei olekaan enää niin pieni.

Oletko sinäkin siinä tilanteessa, että pääset tavallaan itsekin aloittamaan peruskoulun alusta?

kouluun ilmoittautuminen kirje oppivelvollisuus