torstai 16. marraskuuta 2017

Hyvä äiti synnyttää alateitse ja imettää vähintään vuoden.

Pandamaman blogissa oli intouduttu yhdestä uusimman Kaksplus -lehden haastattelusta. Itse en ole ko. lehteä tai edes haastattelua lukenut, mutta se oli kuulemani mukaan kirjoitettu väitteiden varaan. Pandamama sai idean ja intoutui itsekin vastaamaan haastatteluun ja minä taas sain kipinän häneltä.

Hyvä äiti synnyttää alateitse.

Hep, käsi ylös! Minä en ole hyvä äiti! Just näinhän se on. Hyvän äidin mittari alkaa - jos ei raskausajasta niin viimeistään synnytyksestä ja alateitsehän on se ainoa oikea tapa tai et ole synnyttänyt ollenkaan. Yritinhän minäkin sitä alatiehommaa, mutta kun fysiikka ei pelannut niin ei pelannut. Itse asiassahan mun kroppa toimi unelmasti siihen asti mihin sen kanssa päästiin, mutta pojat ei syntyneet alateitse vaikka se oli toive ja pyrkimys. Kumpikaan pojista ei olleet osanneet kääntää päätään oikeaan asentoon, vaikka pää edellä olivatkin tulossa. En ymmärrä sitä, miksi ketään kutkuttaa se sen enempää millä tavoin ja miksi naapurin Pirkko-Petteri on maailmaan tullut. Eikö se ole jokaisen äidin oma asia? Ja hei, oli se vauva sitten tullut läpi synnytyskanavan tai nostettu ulos vatsaan tehdyn viillon kautta niin syntynythän se joka tapauksessa on.

Hyvä äiti imettää vähintään vuoden.

Jos se tekee sekä äidin, että lapsen ja muunkin perheen onnelliseksi, niin sitten se varmaan on niin. Jokainen kuitenkin imettää justiinsa sen verran kun oikealta ja hyvältä tuntuu. Tämä on asia, missä antaisin jokaisen tehdä kuten itsestä hyvältä tuntuu (okei, ymmärrystä minulta ei kyllä löydy jos joku imettää esim. viisivuotiasta). Ehkä se kaikista tärkein pointti olisi se, että kunhan lapsi on tyytyväinen, niin sen pitäisi riittää. Hyvä äiti ruokkii lapsensa ja pitää hänet kylläisenä.

Kun lapsi syntyy, hän tulee osaksi meidän elämäämme. Meidän elämämme ei muutu.

Mä haluaisin nähdä sen kuka tähän pystyy. Ihan varmasti elämä muuttuu ja se kai on vähän niinkuin tarkoituskin. Mitä järkeä on edes haluta lasta, jos kuvittelee, että lapseton elämä on samanlaista kuin lapsellinen. Mutta toisaalta pystyn myöskin ymmärtämään sen, että ensimmäistä lastaan odottava saattaa kuvitella ettei se elämä juurikaan muutu - kunnes tietysti se kaikki tulee vasten kasvoja, niin hyvässä kuin pahassakin.

Aikoinaan esikoista odottaessani yksi perhetuttuni kuvasi elämän muuttumista hyvin. Hän sanoi vain yhden asian muuttuvan ja se olisi KAIKKI.

pelastuslaitos pelastusvene marraskuu helsinki kauppatori

Kunnon äiti tuntee syyllisyyttä, jos ei ole vauvansa kanssa.

Toinen tuntee ja toinen ei - kunnollista ei kumpikaan vaihtoehto tee kenestäkään. Piste.

Vanhemmuus ja sen askareet on mahdollista jakaa 50-50.

Kaunis ajatus ja teoriassa tämä ainakin onnistuu. Monesti varmasti myöskin käytännössä, mutta onhan se nyt ihan selvää, että suuremman palan kakkua "saa" se vanhempi, kumpi jää kotiin viettämään äitiyslomaa. En nyt ole täysin varma siitä, mitä vanhemmuuden askareilla tarkoitetaan, mutta oletan sen olevan neuvola- ja lääkärikäyntejä ynnä muita ja kyllä se nyt vaan on niin, että eihän sieltä töistä ole mitään järkeä lähteä käymään lapsen neuvolakäynnillä, kun kotona oleva voi sen hoitaa.

Hyvä äiti on kotona vähintään vuoden, mielellään kolme.

Näin on ja vielä parempi äiti on aina ja koko ajan kotona. Oikeesti, toiselle toimii se, että on vuoden kotona ja toiselle tosiaan se kolme. Mikä nyt on kenellekin mahdollista. Tuskin äiti, kuka on väkisin kotona on parempi äiti kun se joka on lähtenyt työelämään. Usein myöskin työelämään paluu ei ole täysin vanhemman oma päätös vaan taloudellinen tilanne "pakottaa" lähtemään töihin. Sillä vaikka tietysti kulut kasvaa kun tulee pivähoitomaksuja yms. mutta silti kuitenkin tulot kasvaa myöskin niin, että lopputuloksena viivan alle jää ainakin vähän enemmän.

Äidillä on isää tärkeämpi rooli lapsen tunne-elämän tukemisessa.

Siis että täh!? Ei ole.

Nainen voi saada kaiken: kunnianhimoisen uran, tasapainoisen perhe-elämän ja mielekästä omaa aikaa.

Tottakai voi, mutta se tarkoittaa sitten sitä, että mies ei niitä saa. En ole vielä koskaan nähnyt sitä, että kumpikin vanhempi voi keskittyä täysillä kaikkeen ja saada kaiken täysimääräisenä.

Vauva tuhoaa parisuhteen ja etenkin seksielämän.

Vielä puoli vuotta sitten olisin väittänyt vastaan. Pojat nukkui aina hyvin ja meni aikaisin nukkumaan. Nyt kuitenkin A:n syntymän jälkeen voin samaistua ajatukseen. En kuitenkaan ole sitä mieltä, ettäkö vauva tuhoaisi parisuhteen - se muuttaa sitä varmasti ja parisuhteen osapuolista on kiinni se, onko muutos kuinka hyvästä tai pahasta. Mutta sen voin sanoa, että (ainakin tämä meidän) vauva tappaa seksielämän. Hyväkin parisuhde tarvitsee hoitoa ja se ainakin meiltä on jäänyt ihan unholaan. Me ollaan äiti ja isä, tuki toinen toisellemme, mutta mies ja nainen meistä on kai hävinnyt. Ainakaan toisillemme ei oikein osata nyt just olla sellaisia. Meidän ainakin on pakko alkaa oikeasti ottamaan aikaa vain toisillemme. Mennä vaikka ulos syömään ja olemaan vain kahdestaan. Tähän mennessä ollaan tehty sitä ehkä kerran vuodessa esikoisen syntymän jälkeen.

Hyvä äiti jaksaa leikkiä nukeilla.

Olikohan väite spesifioitu juuri tytön äidille? Miksi? Miksi ei vaan voi väittää, että hyvä äiti jaksaa leikkiä.. Minä jaksaisin leikkiä, mutta en osaa ottaa aikaa siihen. Jokaisena päivänä minulla on niin hirvittävä kiire, että harvoin ehdin (osaan ottaa aikaa) pelkästään leikkimään. Aina teen jotain muuta samaan aikaan - laitan pyykkejä, siivoan, istun tietokoneella (töitä), syötän A:ta, laitan ruokaa.

Äitiys tekee tytöstä naisen.

Toivottavasti tytöstä on kuoriutunut nainen ennen äidiksi tuloa. Äitiys ja naiseus kun eivät todellakaan ole sama asia - eihän kaikki naisetkaan ole äitejä. Äitiys tekee naisesta äidin.

Kaksi lasta on täydellinen perhekoko.

Tämä nyt on joku yleinen käsitys perhekoosta. Kaksi lasta (mielellään tyttö ja poika), kultainennoutaja, farmarivolvo, omakotitalo.. senhän sen väitetään olevan se ainoa oikea tapa. Yhtälailla väitetään, ettei kolmatta tarvitse tehdä jos kaksi ekaa on tyttö ja poika. Olen kuullut myös sanottavan, että kolme on uusi kaksi.

Mitä ajatuksia sinulle herää näistä väitteistä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat ihania - jätäthän viestin!