Moni pidempään seurannut varmasti huomasi tämän naisen hiljaisuuden, kun marraskuu vaihtui joulukuuksi. Julkaisutahtini on keskimäärin ollut joka toinen päivä ja sitten tuli hetki, että uutta tekstiä sain julkaisuun asti ehkä kerran viikossa.
Hirvittävä väsymys yhdistettynä jäätävään päänsärkyyn vei voimat. Särkylääkkeet eivät tehonneet, ruoka ei maistunut, tuli huono olo ja mikään uni ei riittänyt. Ja toisaalta päänsärky vei ruokahalua ja syömättömyys taas aiheutti päänsärkyä. Aikamoisen oranapyörän sain ystäväkseni heti joulukuun alkupuolella. Tarvitsisin 10 tuntia yössä unta ja arkena saan juuri ja juuri kahdeksan, niin voitte kuvitella millaista univelkaa kuron kasaan viikonloppuisin. Syy äkilliselle kunnon romahtamiselle löytyi ja pikkuhiljaa alan löytää itseni takaisin niihin kuuluisiin elävien kirjoihin. Univelkaa ei ole enää niin paljon ja päänsärytkin alkavat selvästi hellittää. Syömisen kanssa on vähän niin ja näin, mutta kunhan edes jotain saan alas, niin jaksan kyllä.
Mitä nämä vaivat nyt sitten ovat ja mistä ne johtuvat - nämähän on niitä hyvinkin perinteisiä alkuraskauden olotiloja :D Kaikesta tapahtuneesta ja täälläkin kertomistani vanhempien välisistä ristiriidoista huolimatta täällä siis odotellaan vauva numero kolmosta. Raskaustesti näytti positiivista marraskuun viimeisenä viikonloppuna, juuri sopivasti viikkoa ennen aikuisten pikkujouluja joita olin rehellisesti sanoen odottanut myös muutaman viinilasillisen vuoksi. Sanotaan, että raskauden toiselle kolmannekselle siirryttäessä kohtu on noin greipin kokoinen ja tavalliset housut alkavat useaa odottajaa viimeistään tässä vaiheessa puristaa. Minä olen nyt siellä toisella kolmanneksella.
Olen kahdella aiemmallakin kerralla voinut huonosti alkuraskauden ajan, mutta tuntuu, että se taitaa pahentua aina kerta kerralta. Esikoisen odotus aiheutti vain muutaman viikon etovaa oloa ja loppuraskauden sain olla aika rauhassa - jopa päänsärkyni loppuivat kun raskaaksi tulin. Kuopuksesta voin huonosti lähes yhdeksän viikkoa. En oksentanut, mutta etoi ja ällötti. Väsytti ja harva ruoka maistui, päänsäryt tuli takaisin ja vaivasivat aika ajoin. Närästyskin oli mukana lähes alusta lähtien pahentuen koko raskauden ajan ja päättyi vasta synnytykseen. Sen jälkeen ei ole närästänyt kertaakaan.
Nyt kolmannella kerralla pahoinvointi on ollut vieläkin rajumpaa, kuitenkin niin, ettei oksentamaan ole tarvinnut ruveta. Onneksi! Ruoka on maistunut vieläkin huonommin ja vain pieniä annoksia kerrallaan voi syödä. Lämmin ruoka ei ole houkuttanut kohta kahteen kuukauteen ja kun mikään lämpimäksi ruoaksi tarkoitettu ei ole hyvää kylmänä, niin olen tyytynyt lähinnä salaatteihin ja sen sellaisiin, jotka sopii syödä kylmänä. Tuntuu että huono syöminen yhdistettynä hirvittävään väsymykseen aiheuttaa sekä huonoa oloa, että päänsärkyä.
En uskalla vielä iloita, mutta nyt on jo useamman päivän ollut parempi ja pirteämpi olo. Unta tarvitsen edelleen paljon, mutta huonoa oloa ei ole enää oikeastaan matkassa mukana. Ruoka ei vieläkään uppoa samalla tahdilla ja jo nyt huomaan, etten pysty syömään läheskään yhtä suuria annoksia, kuin ennen raskautta. Tosin se voi olla vaan hyväkin asia ;)
Laskettu aika on heinäkuun lopulla, mutta koska kummatkin pojat ovat syntyneet sektiolla, niin sillä tavalla tämäkin tulee syntymään. Blogiin tulee varmasti nyt mukaan myöskin odotusaikaa ja vauva-asioita, mutta pyrin pyhästi siihen, ettei tämä pelkästään sellaiseksi muuttuisi. Haluan edelleen kirjoittaa ja keskittyä niihin asioihin millä tämä blogi on mennyt eteenpäin jo muutaman vuoden - perusperhe-elämää ja äidin harrastuksia.
Hirvittävä väsymys yhdistettynä jäätävään päänsärkyyn vei voimat. Särkylääkkeet eivät tehonneet, ruoka ei maistunut, tuli huono olo ja mikään uni ei riittänyt. Ja toisaalta päänsärky vei ruokahalua ja syömättömyys taas aiheutti päänsärkyä. Aikamoisen oranapyörän sain ystäväkseni heti joulukuun alkupuolella. Tarvitsisin 10 tuntia yössä unta ja arkena saan juuri ja juuri kahdeksan, niin voitte kuvitella millaista univelkaa kuron kasaan viikonloppuisin. Syy äkilliselle kunnon romahtamiselle löytyi ja pikkuhiljaa alan löytää itseni takaisin niihin kuuluisiin elävien kirjoihin. Univelkaa ei ole enää niin paljon ja päänsärytkin alkavat selvästi hellittää. Syömisen kanssa on vähän niin ja näin, mutta kunhan edes jotain saan alas, niin jaksan kyllä.
Mitä nämä vaivat nyt sitten ovat ja mistä ne johtuvat - nämähän on niitä hyvinkin perinteisiä alkuraskauden olotiloja :D Kaikesta tapahtuneesta ja täälläkin kertomistani vanhempien välisistä ristiriidoista huolimatta täällä siis odotellaan vauva numero kolmosta. Raskaustesti näytti positiivista marraskuun viimeisenä viikonloppuna, juuri sopivasti viikkoa ennen aikuisten pikkujouluja joita olin rehellisesti sanoen odottanut myös muutaman viinilasillisen vuoksi. Sanotaan, että raskauden toiselle kolmannekselle siirryttäessä kohtu on noin greipin kokoinen ja tavalliset housut alkavat useaa odottajaa viimeistään tässä vaiheessa puristaa. Minä olen nyt siellä toisella kolmanneksella.
Olen kahdella aiemmallakin kerralla voinut huonosti alkuraskauden ajan, mutta tuntuu, että se taitaa pahentua aina kerta kerralta. Esikoisen odotus aiheutti vain muutaman viikon etovaa oloa ja loppuraskauden sain olla aika rauhassa - jopa päänsärkyni loppuivat kun raskaaksi tulin. Kuopuksesta voin huonosti lähes yhdeksän viikkoa. En oksentanut, mutta etoi ja ällötti. Väsytti ja harva ruoka maistui, päänsäryt tuli takaisin ja vaivasivat aika ajoin. Närästyskin oli mukana lähes alusta lähtien pahentuen koko raskauden ajan ja päättyi vasta synnytykseen. Sen jälkeen ei ole närästänyt kertaakaan.
Nyt kolmannella kerralla pahoinvointi on ollut vieläkin rajumpaa, kuitenkin niin, ettei oksentamaan ole tarvinnut ruveta. Onneksi! Ruoka on maistunut vieläkin huonommin ja vain pieniä annoksia kerrallaan voi syödä. Lämmin ruoka ei ole houkuttanut kohta kahteen kuukauteen ja kun mikään lämpimäksi ruoaksi tarkoitettu ei ole hyvää kylmänä, niin olen tyytynyt lähinnä salaatteihin ja sen sellaisiin, jotka sopii syödä kylmänä. Tuntuu että huono syöminen yhdistettynä hirvittävään väsymykseen aiheuttaa sekä huonoa oloa, että päänsärkyä.
En uskalla vielä iloita, mutta nyt on jo useamman päivän ollut parempi ja pirteämpi olo. Unta tarvitsen edelleen paljon, mutta huonoa oloa ei ole enää oikeastaan matkassa mukana. Ruoka ei vieläkään uppoa samalla tahdilla ja jo nyt huomaan, etten pysty syömään läheskään yhtä suuria annoksia, kuin ennen raskautta. Tosin se voi olla vaan hyväkin asia ;)
Laskettu aika on heinäkuun lopulla, mutta koska kummatkin pojat ovat syntyneet sektiolla, niin sillä tavalla tämäkin tulee syntymään. Blogiin tulee varmasti nyt mukaan myöskin odotusaikaa ja vauva-asioita, mutta pyrin pyhästi siihen, ettei tämä pelkästään sellaiseksi muuttuisi. Haluan edelleen kirjoittaa ja keskittyä niihin asioihin millä tämä blogi on mennyt eteenpäin jo muutaman vuoden - perusperhe-elämää ja äidin harrastuksia.
