Mihin se aika häviää.

Herään aamulla kukonlaulun aikaan ja kuitenkin joka päivä mietin kahden aikaan, että kello on jo noin paljon. Harvoin olen mitään saanut aikaiseksi. Esimerkiksi jokaisena aamuna mietin: "tänään päivitän blogin". Ihan mahdotonta! Aika vaan häviää, enkä ehdi mitään.

Jos kirjoittaisin ToDo -listan olisi se varmasti tosi pitkä. Ehkä se on kirjoitettava niin muistaisin paremmin kaiken.

Eihän sitä äitiysloman arkea päässytkään sitten kunnolla viettämään. Mies pyöriny jaloissa jo pari viikkoa ja pyöriikin varmaan vielä melkein marraskuun loppuun asti. Odotettavissahan se oli, mutta hiukan kuitenkin yllätyksenä tuli. Mies irtisanottiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä johtuen. Onneksi talous on kuitenkin turvattu joksikin aikaa ja ainakin oletamme hänen löytävän pian uusia hommia - on tässä jo kaikenlaista viritelmää kehitteilläkin.

Hyvänä puolena voi kuitenkin todeta, että nyt meidän eteisen laajennusprojekti etenee huomattavasti suunniteltua nopeammin ;)

O:n pipot.

Uusista kankaista olen saanut pipoja aikaiseksi. Sinivalkoraidallinen on itse asiassa tehty vanhasta paidasta. Pakko oli päästä kokeilemaan hyötykäyttöä. Parit collegetakitkin olen ehtinyt ompelemaan, toisen siskon tytölle ja toisen O:lle. Seuraavaksi pitäisi varmastikin saada aikaiseksi parit tilauspipot (ehkä pipo omaankin päähän), sitten voisi keskittyä tekemään jotain spesiaalia siskon tulevalle vauvalle.