keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Kaksi paitaa, mekko ja muutamat housut.

Vihdoinkin sain tehtyä jotain myös pojille ja kumpikin sai paidan. Pojista kumpikaan ei ole pitkään aikaan pyytänyt mitään, mutta silti joka kerta kun he kysyvät mitä ompelen, tunnen piston omassatunnossani, kun vastaan "mekkoa siskollesi". Paitojen lisäksi on viime aikoina valmistunut myös muutamat ihan pienet housut ja mekkokin - taas totta kai!

harmaa pupumekko söpis design kuosi ottobre blå blomma kaava

harmaa pupumekko söpis design kuosi ottobre blå blomma kaava

Tämä Söpis Designin pupukuosi on I H A N A ja rakastuin siihen aivan täysin heti ensisilmäyksellä. Jos en ihan väärin muista, saattoi tämä kuosi olla ihan niitä ensimmäisiä Söpis Designin kuoseja ja heti kun se tuli Nappinjan valikoimaan tilasin sitä itselleni. Puolisen vuotta pidin kangasta pestynä ompelunurkkauksessani ja mietin tarkkaan mitä teen siitä. Mekko ihan varmasti, mutta millainen? Tätä mekkoa varten harjoittelin ensin yhden toisen version (löytyy täältä). Tein Ottobren Blå Blomman yksinkertaisena ja jätin taskut pois. Kaavassa hihojen pituus on sellainen 3/4, joten pidensin ihan näppituntumalla hihoja. Aiemman tekemäni mekon hihat olisi voineet olla vieläkin pidemmät ja helmaresorista tuli ehkä hieman liian kireä (resorin pituus 0,7 x helman ympärys). Tähän mekkoon lisäsin jälleen hihapituutta ja tein helmasta vähän löysemmän, nyt käytin kertoimena 0,8.

tiikerikuosinen mintunvihreä paita pojalle

raitapaita pojalle tiikerikuvioitu hiha

raitapaita pojalle tiikerikuvioitu hiha

Tässä nämä poikien paidat nyt sitten ovat. Kaava on Ottobren vähän vanhemmasta lehdestä (6/2015). Kaava taitaa olla pääosin tehty ns. päällyspaidan kaavaksi, mutta minä tein siitä pitkähihaiset t-paidat. Kädentie on hauskan erilainen ja jostain kuulin tätä sanottavan satulakädentieksi. Samalla kaavalla olen tehnyt paitoja useamman aiemminkin, ja nekin ovat olleet joskus blogissa näytillä. Esikoiselleni olen tehnyt viisivuotispaidan, silloiselle kuopukselleni kolmevuotispaidan, ja veljenpojalle lähti  aikoinaan bussipaita samalla kaavalla synttärilahjaksi.

Hypistelin tuota tiikerikangasta käsissäni ja mietin, mitä teen sille pienelle palalle mikä näiden kahden paidan jälkeen jäljelle jäi. Kankaan korkeus ei juurikaan riittänyt muuhun kuin ehkä taskun tai muun vastaavan tehosteen tekoon ja harkitsin jopa tilkun poisheittämistä. Mieleeni muistui muutaman vuoden takainen raskauden loppuvaihe ja se kuinka pesänrakennusviettini selvästi purkautui ompeluintona. Koon 56 housut on oikeasti tosi pienet ja niihin ei mene kangasta juuri nimeksikään. Mieheni serkun perhe kasvoi yhdellä pienellä pojalla vähän aikaa sitten ja tästä yhdistelmästä se ajatus sitten lähti. Tein kahdet housut Noshin baggyhousujen kaavalla, pakkasin ne hyvin ja kiikutin housut kortin kera postiin. Paketin lähetin perheelle yllärinä ja jännitin aivan mielettömästi sitä, onko housut oikeankokoiset. Oli ne!

raidalliset Noshin baggyhousut vastasyntyneelle

tiikerikuvioiset mintunvihreät Noshin baggyhousut vastasyntyneelle

maanantai 4. marraskuuta 2019

Olohuoneen tehosteseinä.

Olohuoneen päätyseinään halusin värin lisäksi jotain muutakin. Ei mitään suurta ja jälleen kerran uppouduin etsimään netistä erilaisia tapoja tehdä tehosteseinä. Löysin monta kivaa, mutta oikeastaan päätöksen lopullisesta tekniikasta tein vasta maalikaupassa. K-Raudassa oli muutamia Tikkurilan tekniikoita esiteltynä ja sieltä se tekniikkakin sitten valikoitui. Ostimme maaliksi Tikkurilan Tunto Hienoa ja sävytimme sen V484 (ajopuu) sävyllä.

tikkurilan tunto hieno struktuuriseinä

tikkurilan tunto hieno struktuuriseinä

tikkurilan tunto hieno struktuuriseinä

tikkurilan tunto hieno struktuuriseinä

tikkurilan tunto hieno struktuuriseinä olohuone tehosteseinä

Maalaustekniikka oli yksinkertainen ja oikeastaan hyvinkin helppo. Maalia levitettiin noin neliömetrin verran kerrallaan seinään, jonka jälkeen juuri levitettyyn maaliin piirrettiin pyöreitä kuvioita tapettiharjalla. Opastevideoita tai muita ei juurikaan tullut katsottua ennen työhön ryhtymistä ja nyt jälkeenpäin voidaan todeta, että samansävyistä normiseinämaalia olisi kannattanut olla alla edes yksi kerros. Silloin struktuurimaalia ei olisi tarvinnyt levittää joihinkin kohtiin kahta kerrosta.

tiistai 29. lokakuuta 2019

Pikku professori.

Esikoisemme on nyt tokaluokkalainen ja matematiikassa he ovat edenneet kertotaulujen opiskeluun. O on aina ollut vaativa itselleen ja hän turhautuu helposti. Eskarivuosi pari vuotta sitten oli uuden oppimisen kannalta jotenkin todella haastavaa, sillä poika oli päässään vakuuttunut taidoistaan tehdä jotain ja kun hän oikeasti ei siihen ihan pystynytkään, hän turhautui ja menetti usein hermonsa. Esikoisemme usein yrittää kerran ja jos hän ei heti onnistu hän toteaa, ettei osaa ja on täysin sitä mieltä, ettei hän opikaan, vaikka kuinka opettelisi. Ekalla luokalla suurin oppimisen kompastuskivi oli lukunopeus. Kukaan ei patistanut poikaa lukemaan yhtään nopeammin, kuin hän luki (sillä hän luki), mutta O:n omasta mielestä hänen olisi pitänyt lukea yhtä nopeasti kuin muutkin. Tai yhtä nopeasti, kuin ehkä muutama hänen luokallaan ja O oli sitä mieltä, ettei hän ikinä opi lukemaan yhtä nopeasti. Nyt tokalla luokalla on taas uusia haasteita edessä. Matematiikka on tähän asti ollut pojalle se vahvempi ja miellyttävämpi oppiaine, mutta nyt kertotaulujen opettelu on alkanut ja ne aiheuttavat päänvaivaa.

Opettajaltakin tuli jo viestiä meille vanhemmille, että esikoisemme tunneskaala on valtava ja se menee usein laidasta laitaan, kun kyseessä on kertotaulut. Poika ei vain millään muka opi. Tai siis niin hän itse ajattelee. Poika. Ei opettaja. Ja oikeammin O ei millään suostu ymmärtämään sitä, ettei ne kertotaulut vain pomppaa sinne pääkoppaan yhdessä yössä, vaan niitä pitää ihan oikeasti opetella, luetella, kerrata ja toistaa. Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen kerta (tuskin viimeinenkään), kun tuskailen kotona sitä, miten opetan tämänkin asian lapselleni niin, että hän oivaltaa jutun juonen, mutta en kerro vastausta.

Olen yrittänyt selittää, ettei kertotaulujen opettelu oikeastaan ole laskemista ollenkaan, vaan se on niiden ulkoa opettelua. Sitä, että vielä kymmenienkin vuosien jälkeen tiedät heti vastauksen, kun joku sanoo sinulle kuusi kertaa kolme. Opetin poikaa luettelemaan esim. kolmen kertotaulun vastauksia. Hän oppi luvut kolmosesta kolmeen kymppiin nopeastikin, mutta meni taas aivan lukkoon, kun kysyinkin yhtäkkiä vastausta laskuun kolme kertaa neljä. En tiedä onko seuraava tapa oikein vai väärin, mutta sen opetin lapselleni. Sanoin hänelle, että hän voi luetella edelleen kolmen kertotaulun vastaukset mielessään ja nostaa aina yhden sormen pystyy sen merkiksi millä kerrotaan. Näin hän löytää tavallaan laskematta oikean vastauksen.


Ja sitten siihen Pikku proffaan. Hämärästi muistan, kuinka itsellänikin oli haasteita kertotaulujen opettelussa ja vanhempani hankkivat minulle Pikku proffa -laskimen harjoituksen tueksi. Laskimessa voi valita, mitä kertotaulua laskin kysyy ja itse siihen sitten näppäillään vain tulos. Laskin tuli mieleeni viikonloppuna ja muistelin, että se löytyisi yhdestä muistojeni laatikosta varastostamme ja etsin sen käsiini. Löysin laskimen, painoin sen päälle ja annoin laskimen esikoiselleni. Parinkymmenen vuoden seisomisen jälkeen laskin meni päälle ilman patterin vaihtoa ja toimii moitteettomasti. Kertotaulun opettelu nousikin tällä laitteella aivan uusiin sfääreihin ja nyt se tuntuu O:sta olevan jopa kivaa.