lauantai 15. helmikuuta 2020

Pionimekko.




Tässä on taas yksi esimerkki siitä, kuinka kaikki ei aina näissä minunkaan hommissani mene putkeen. Tampereen käsityömessuilta ostin LillaLumin Julia-mekon kaavan ja Nappinjan pionitrikoota. Olen huono tekemään niin sanottuja esivalmisteluita ommellessani ja tälläkin kerralla jätin ne täysin omaan arvoonsa. Olisi ehkä pitänyt tajuta jo kaavaa piirtäessäni, ettei mekon yläosan ympärys millään riitä meidän likalle. Julia-mekko on ns. suoraa mallia ja meidän likka taas vartaloltaan pyöreä. Taisin piirtää kaavan koossa 98. Koko olikin muuten hyvä, paitsi leveyttä olisi voinut mekossa olla 104:n verran ja tämänhän tajusin vasta siinä vaiheessa, kun mekko oli jo koottu.

Sapetti aivan älyttömästi oma huolimattomuuteni ja vieläkin enemmän se, että nyt meni ihanaa kangasta aivan hukkaan. Luonteeseeni kuuluu tässä kohtaa viskata tekele roskiin (tai ainakin hyvin kauas kaapin perälle) ja aloittaa alusta, sillä en halua nähdä lopullisessa versiossa kompromissejä. Puhaltelin ilmaa jonkin aikaa, kirkastin mieleni, madalsin vaatimustasoani ja pyrin ajattelemaan positiivisesti - saisin korjattua tämän vielä varmasti niin, että vaate olisi käyttökelpoinen. Ratkoin sivusaumoja helmasauman molemminpuolin ja liitin sekä helmaosaan, että yläosaan pienet kolmiot, jolloin sain juuri tarvittavan määrän tilaa mekkoon ja nyt se on käyttökelpoinen.

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Ruokailun numeropeli.

O: "Mikä numero sulla on, mulla on viiskytkolme".
D: "Mulla on ykstoista".
O: "Jee, mä voitin"!!

Pelataanko teilläkin tätä ruokapöydän numeropeliä jokaisella aterialla, vai oletko kenties siitä onnellisessa asemassa, ettet edes tiedä mistä puhun? Peli on kaikessa yksinkertaisuudessaan pelkästään tuuria, eikä sillä ole oikeasti mitään tekemistä pelaamisen kanssa. Jokaisella ruokailijalla on lasi ja lasin pohjassa on numero ja tämä numero merkkaa sijoituksesi. Mitä pienempi numero on, sen parempi sijoituksesi on. Onnihan on ainoa asia, mikä vaikuttaa kunkin pelaajan sijoitukseen, mutta meidänpä pojat ovat ovelia. He pyrkivät vaikuttamaan sijoitukseensa sillä, että valitsevat itse kaapista lasinsa. Ensin ihmettelin suurta intoa laittaa laseja ruokapöytään, mutta sitten tajusin, että käyvät samalla lasien pohjassa olevia numeroita läpi.

En tiedä, mistä tämä rantautui meille jo aikaa sitten, mutta hämärästi muistan kyllä, että samaa nnumeroleikkiä leikin omien sisarusteni kanssa pienenä.

ikean juomalasin pohja

maanantai 10. helmikuuta 2020

Tunika luottokaavalla.

Kun tekee samalla kaavalla useamman kuin kolme vaatetta, voidaan jo puhua ompelupiireissä hyvin tunnetusta LUOTTOKAAVA -termistä. Ottobren Blå Blommasta (1/2016) on tullut minulle luottokaava. Palaan aina ja uudestaan tekemään tällä samalla kaavalla tunikaa tyttärelleni. Milloin teen sen normaalimittaisilla hihoilla, milloin lyhyemmillä, toisinaan resorilla ja toisinaan kantilla. Taskuilla ja ilman, pidemmällä ja lyhyemmällä helmalla - kireämmällä tai löysemmällä helmakantilla. Tämä on juuri oikein mallinen A:lle ja hän valitsee usein juuri tällä kaavalla tehdyn tunikan päällensä. Sen on siis pakko olla myös mukava päällä!

Siskoni esikoinen täytti tammikuun loppupuolella kahdeksan ja juhlia edeltävän päivän yönä näin unta, kuinka hänellä oli päällään tällä kaavalla tehty tunika. Unessa näin myös kankaan, mistä tunika oli tehty. Kankaassa oli vaaleanpunaisia ja harmaita lyhyitä leveän siveltimen vetoja ja kun muistin minulla olevan hyvin samannäköistä kangasta jemmassa, tiesin unen olleen merkki siitä, että tänään minun täytyy ommella. Olen joskus aiemminkin kertonut, kuinka usein unissani ratkon pulmia. Minulla saattaa olla esimerkiksi ompelullinen ongelma, joku juttu, johon kuumeisesti etsin toisenlaista tapaa tehdä toteutuksen. Silloin tällöin tosiaan keksin näihin pulmiin ratkaisun unissani ja toisinaan taas unessa nähdyt ratkaisut ei millään toimisi oikeassa elämässä. Nykyään näitä ei enää käy niin usein, mutta joitakin vuosia sitten, olin varma, että minun pitää ottaa muistiinpanovälineet valmiiksi yöpöydälle, jotta voin uuden idean raapustaa talteen heti tuoreeltaan.

Takaisin tähän tiettyyn tunikaan. Piirsin kaavan, leikkasin kankaat ja ompelin. Pari tuntia ja olin jo levittänyt tunikan keittiömme pöydälle valokuvausta varten. Ompeluvaiheessa A oli apulaisenani ja ojenteli minulle nuppineuloja. "Tässä on äiti sulle naula", hän sanoi. A:n lempipuuhaa on saada järjestää nuppineulatyynyni nuppineuloja. Välillä ne pitää saada värijärjestykseen ja toisinaan ne on vaan hyvä painaa niin alas, kuin ne vain menevät.

Kankaan alkuperää en muista, mutta mitäs tykkäätte, eikö olekin aika kiva?

ottobre blå blomma tunika

ottobre blå blomma tunika

ottobre blå blomma tunika

ottobre blå blomma tunika