maanantai 21. toukokuuta 2018

Itsenäisesti kohti uusia haasteita.

Ehkä huomasittekin jo, että minä ja blogini eivät olla enää osa Perheblogit blogiyhteisöä. Perheblogeissa on ollut äärettömän mukava olla ja ehkä vähän haikein mielin suljen sen oven, mutta samalla uskon ja luotan siihen, että uusia ovia avautuu varmasti. Meillä oli aivan mahtava porukka ja se porukka oikeastaan onkin se suurin asia mitä saatan jäädä kaipaamaan. Toisaalta kuitenkin olen jokaisen kanssa heistä tekemisissä muutenkin, joten sekään ei oikeastaan häviä mihinkään.

Tämä on kai yhden aikakauden loppu, mutta kuten sanottu myös seuraavan alku. Blogini ei ole enää mikään ihan nuorukainen ja itse asiassa bloggaamista on takana jo viisi vuotta tämän blogin parissa, siis VIISI! (Unohdin muuten juhlia synttäreitä viime kuussa.) Pitkään mietin sitä, millainen bloggaaja haluan olla ja mitkä ovat niitä minulle tärkeitä arvoja tässä rakkaassa harrastuksessani. Minulle ehdottomasti yksi homman kulmakivistä on se, että saan päättää miltä blogini ulkoasu näyttää ja siksi minua ei koskaan ole kiinnostanut isojen blogiportaalien alle kuuluminen. Haluan myös olla niin sanottu itsenäinen bloggaaja, jota ei ole velvoitettu mihinkään ja saan oikeasti olla oma itseni. Perheblogit oli juuri tällainen yhteisö ja edelleen muistan sen, miltä tuntui painaa sähköpostin lähetä-painiketta, kun laitoin hakemukseni menemään heille. Nyt se kaikki tuntuu vähän nololta, mutta silloin lähes puolitoista vuotta sitten se oli oikeasti todella jännää. Samaan aikaan, kun oli todella odottava ja positiivinen tunne, kävin myöskin läpi sen, että mitäs sitten, jos he eivät haluakaan minua, hahah!!

Voidaan kai sanoa, että Perheblogit vähän niin kuin lakkasi olemasta. Mitään isoa draamaa taustalta ei löydy, vaan tämä todella nyt vain oli yhden aikakauden loppu.

blogiystävät pöydän ääressä

Minulle tämä tuli oikeastaan todella hyvään hetkeen. Olette varmasti huomanneet sen, kuinka kirjoitustahtini tuntuu vain pitenevän ja venyvän. Rehellisesti painin todella suurien aikatauluhaasteiden kanssa tällä hetkellä ja blogi sekä bloggaaminen on se, mikä tässä ruuhkaisessa arjessani on ottanut eniten osumaa. En sano, että olisin valvonut öitä tämän takia, mutta myönnän että koen riittämättömyyden tunnetta, kun en ehdi ja minulla on huono omatunto. On hävettänyt, kun en saa aikaiseksi ja tuntuu, että muut ovat saaneet vetää minua perässään kuin kivirekeä.

Mutta, nyt mennään taas itsenäisesti kohti uusia haasteita ja kuka tietää, ehkä jotain uuttakin on tulossa ;)

Kiitos Lapsiparkki, Norudemu, Isifitness, Ihan vaan tavismutsi, Äiti on vähän väsynyt, Rakastu arkeen ja Tossavaisen toinen sukka. Ilman mahtavaa porukkaa en olisi viihtynyt. Ja erityiskiitos Sarille mahtavasta TiimLiidauksesta!

tiistai 15. toukokuuta 2018

Facebookin mustavalkohaaste.

Facebookissa kiertää aina aika ajoin erilaisia kuvahaasteita ja niitä silloin tällöin osuu omallekin kohdalle. Nyt kierrossa on mustavalkohaaste, jossa ideana on jakaa seitsemänä päivänä yhteensä seitsemän mustavalkoista kuvaa ilman selityksiä ja haastaa jokaisen kuvan yhteydessä joku kavereista osallistumaan myös. Kuvassa ei saa olla ihmisiä eikä eläimiä. Mustavalkohaaste on kiertänyt jo pitkään facebookissa ja tämä on jo ainakin toinen kerta kun minut on haastettu. Sitä en tiedä onko tällä kuvahaasteella jotain syvällisempääkin merkitystä. Minulla on tapana aina unohtaa nämä haasteet ja niin nytkin kävi, että menihän niiden seitsemän kuvan jakamiseen enemmän kuin se seitsemän päivää, mutta eihän se nyt ole niin justiinsa. Mustavalkokuvissa on usein kivaa mystiikkaa, sillä kuvan kohde tulee ihan toisella tavalla esiin silloin, kun värit riisutaan pois.

Tässä ovat minun seitsemän mustavalkoista kuvaa, joista muuten nyt vasta tajuan kahden olevan hyvin sääntöjen rajamailla. Yhdessä kuvassa on varpaat ja yhteen on eksynyt meidän koira.. hahahha! Millaisia sinun kuvasi olisivat?

mustavalkoinen kuva silja europa

mustavalkoinen kuva kasarmitori

mustavalkoinen kuva sakutuoppi

mustavalkoinen kuva katuliiduilla piirretty polkupyörä

mustavalkoinen kuva arabia iittala kahvikuppi factory visit

mustavalkoinen kuva laituri merimaisema

mustavalkoinen kuva ruusu ja varpaat

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Vaunukansan suosikki: Taaperotiistai Sellossa.

Taaperotiistai -kiertue on taas saanut vaunukansaa liikkeelle eri kauppakeskuksissa. Meidän oli alkujaan tarkoitus mennä tsekkaamaan kiertue Jumboon, mutta kun O alkoi oksentamaan tapahtumaa edeltävänä iltana, jäi sitten tapahtuma meiltä väliin. Onneksi kuitenkin kiertuepaikkoja oli vielä jäljellä ja päätimme lennosta vaihtaa Jumbon Selloon. A:han ei nyt oikein ymmärrä vielä mitään, mutta pojat olivat innolla mukana kun kerroin, että saavat yhden ylimääräisen päivän päivähoidosta ja lähdemme päiväreissulle Espoon Selloon. Sello tuli aikoinaan itselleni hyvin tutuksi, kun opiskelin siinä läheisessä Laureassa, mutta sen jälkeen ei juurikaan ole ollut asiaa Selloon.

taaperotiistai kauppakeskus Sellossa

taaperotiistai mehukatti luomu pillimehut

taaperotiistai mehukatti luomu pillimehut

taaperotiistai touhula päiväkodit

taaperotiistai bObles palikat

taaperotiistai bObles palikat

taaperotiistai bObles palikat

Taaperotiistai veti hyvin väkeä Selloon ja lapset olivat ihanan hyvällä tuulella - jopa ne omat. O:n mielestä ehkä parhainta oli Mehukatti-kissa ja D nautti selvästi bObles palikoista. Mehukatin pisteellä saimme maistaa uusia pillimehuja, jotka tuli todella tarpeeseen. Pojat alkoivatkin juuri valittaa janoa ja kiireisen lähdön vuoksi olin unohtanut poikien vesipullot kotiin. Pillimehutankkauksen jälkeen kävimme vaihtamassa kuulumisia ja päiväkotikuvioita Touhulan pisteellä. Touhulalla oli mukana hula-hulavanteita ja vaikka kuinka koitin poikia houkutella heiluttamaan peppua ja kokeilemaan kuinka vanne pysyy lanteilla, vei Touhulan ilmapallot poikien mielenkiinnon täysin. Saimme ilmapallot mukaamme ja siirryimme tutkimaan bObles palikoita. Kumpikin halusi järjestää palikat omaan järjestykseensä ja siitähän meinasi ihan riita tulla, kun pojat eivät meinanneet päästä yhteisymmärrykseen. Sain toimia hetken erotuomarina ja lyhyen keskustelun jälkeen pojat yhdessä rakensivat taiturointiradan ja jaksoivatkin hioa sitä pitkään. Pojat olisivat pysyneet varmaan loppupäivän palikoiden seurassa, ellei ihan lähellä olisi ollut jogurttia tarjolla. Arlan Luonto+ jogurtteja oli kahta erilaista tarjolla ja koska lounasaika alkoi kolkutella, olimme tyytyväisiä, kun saimme maistaa kumpaakin. O oli sitä mieltä, että parempaa oli vadelma-punajuuri ja D:n valinta oli mango. Minäkin maistoin jogurtteja ja täytyy sanoa, että kummatkin maistuivat niin hyvältä, etten olisi osannut valita toista paremmaksi. Ehkä pienoinen yllätys oli vadelma-punajuuri, sillä vaikka kuinka yritin etsiä punajuuren makua, en sitä siltikään löytänyt jogurtista.

taaperotiistai bObles palikat

taaperotiistai bObles palikat

taaperotiistai värikynät pöydällä

taaperotiistai arla luonto+ jogurtti

taaperotiistai arla luonto+ jogurtti

taaperotiistai tyynyt pinossa sohvalla

taaperotiistai nallesairaala

taaperotiistai gefilus d-vitamiini

Kuljimme pisteet juuri oikeassa järjestyksessä, sillä viimeisenä pääsimme maistamaan Gefiluksen maitohappobakteereja. Pojat eivät osanneet päättää kumpaa maistaisivat, päärynää vai mansikkaa, joten heille tarjottiin mahdollisuus maistaa kumpaakin. Siihenhän ei meidän pojat vastaan pistä, joten pastillit vedettiin tuplana. Maistelun tuloksena pojat olivat sitä mieltä, että päärynä oli selvästi parempi ja saimme kotiinkin yhden pakkauksen niitä. Vielä ennen kotiinlähtöä pojat ryhtyivät sairaanhoitajiksi. Gefiluksen pisteellä oli myös pieni nallesairaala ja siellä sai hoitaa nallejen pipit pois puhaltamalla ja laittamalla laastarit paikoilleen.

Hauska parituntinen tuli vietettyä Taaperotiistaissa. Käy sinäkin tutustumassa, sillä Ratina, Mylly ja Iso Omena on vielä tulossa!