torstai 21. kesäkuuta 2018

Kuukausi muuttoon.

Muuttoilmoitus Maistraattiin ja Postille on tehty. Olin ihan varma, että joudumme mieheni kanssa kummatkin tekemään omat ilmoituksemme, mutta kätevästihän sitä pystyi koko perheen ilmoittamaan yhdellä kertaa. Kotivakuutus on otettu, sähköt kilpailutettu ja lukkofirmoille lähetetty tarjouspyynnöt lukkojen uusimisesta. Ja mikä tärkeintä, remonttisuunnitelma alkaa olla valmis. Talossa on kaksi ulko-ovea ja toinen niistä on autotalli. Autotallista on myös käynti sisätiloihin (on muuten äärettömän suuri plussa!) ja tämäkin ovi on lukollinen. Talomme on rakennettu 80-luvun puolivälin tietämissä ja me olemme talon kolmannet omistajat. Edelliset asukkaat ovat asuneet talossa 90-luvun alkupuolelta asti, mutta kun lukot ja avaimet ovat alkuperäiset, niin ajattelimme ne päivittää heti nykyaikaan. Samallahan saamme myöskin sekä autotallin, että etuoven lukkoihin saman avaimen, kun nyt niihin käy eri avaimet. Eikä avaimia olisi edes tällä hetkellä meidän tarpeisiin tarpeeksi, ja joutuisimme joka tapauksessa tilaamaan uusia avaimia.

Laminaatti on valittu, ostettu ja viety talolle odottamaan meitä. Taas kerran olimme mieheni kanssa hieman eri mieltä laminaatin sävystä, mutta tällä kertaa oli minun vuoroni vetäistä se pidempi korsi ja sanoa viimeinen sana. Kahdeksan vuotta sitten roolit olivat toisin päin ja silloin mieheni valitsi lattian lopullisen värin. Onneksi olimme nyt kuitenkin samaa mieltä siitä kuinka tumma lattia saa olla, joten ihan ei tullut nyt tehtyä sellaista valintaa, että se iskee toisen silmään koko ajan. Laminaatin valinta oli oikeastaan helppo homma, mutta kas kummaa, kun se oli ostettu ja roudattu odottamaan asennusta, näinkin kahtena yönä unta siitä, että se on aivan väärän värinen! Loppusuoralla meillä oli kaksi eri laminaattia valittavana ja toinen oli sävyltään ruskeampi ja toinen harmaampi - kummatkin aika vaaleita kuitenkin. Minä valitsin rusehtavamman ja unissani olin varma siitä, että laminaatti oli lähes tumman ruskea tai hyvin keltainen. Kysyinkin puoliksi vitsillä mieheltäni "Onko ok vaihtaa mielipidettä ja palauttaa laminaatti"? Samalla, kun kävimme talolla tekemässä tarkistusmittauksia tulevaa remonttia varten, pyysin miestäni levittämään laminaattia muutaman palan olohuoneeseen, jotta näkisin sen livenä. Uneni oli todellakin ollut pelkkää mielikuvituksen tuotetta ja itse asiassa paikan päällä laminaatti oli yllättävän harmaa. Mikä ehkä omituisinta, tuntui se siinä tilassa nyt taittavan vähän siniseen!? Mielenkiinnolla odotan sitä, miltä se tulee oikeasti näyttämään.

Talo on siis perussiisti ja muuttovalmis. Nyt kuitenkin teemme pintaremonttia, jonka alkuun kai oli tarkoitus olla aika pienimuotoista, mutta niinhän se mopo taisi taas karata käsistä. Olemassa olevat kattopaneelit otetaan alas ja katto levytetään (tämä homma vähän jännittää, iiik!). Jokaiseen huoneeseen (pois lukien keittiö) asennetaan laminaatti, eteistä avarretaan ja kahden makuuhuoneen välistä seinää siirretään, jotta huoneiden neliöitä saadaan tasattua. Olohuoneessa oleva mosaiikkiparketti jätetään laminaatin alle, mutta muutamassa huoneessa oleva vanha laminaatti poistetaan. Osassa huoneista on lattialla myös muovimattoa ja koska asbestia ei tutkimuksissa niistä löytynyt, jätämme ne todennäköisesti uuden laminaatin alle. Seiniltä poistetaan tapetit ja ne maalataan, mutta se saattaa jäädä tehtäväksi sitten joskus myöhemmin. Ja tämä kaikki tapahtuu siis yläkerrassa ja alakertaan siirrytään sitten, kun yläkerran remppa on valmis. Mitäs luulette - moniko vuotinen projekti meillä on tässä suunnitteilla?

Minä en todellakaan ole  mikään pohjapiirrosten piirtäjä, mutta teinpä silti Photarilla havainnekuvan yläkerran muutoksista. Pohjakuva tuskin on mittakaavassa ;)
pohjapiirros ennen ja jälkeen remontin

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Virkattu apina lahjaksi.

virkattu apina crochet monkey

Sain pyynnön tehdä virkatun apinan lahjaksi veljeni pojalle. Viime aikoina on tullut tehtyä todella vähän käsitöitä ja tämän pyynnön myötä sain oikeasti hyvän syyn kaivaa virkkuukoukun taas esiin. Etsystä löytyi juuri toivotun apinan ohje, Cheeky Monkey (curtain tie-back crochet pattern) ja Novitalta sopivat langat (wool cotton). Ohje oli helposti seurattava ja osat sain tehtyä suurempia miettimättä. Mitä nyt koko ajan piti laskea kerroksia, koska eihän minulla mitään laskureita ole. Se täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että hännän virkkaus ei todellakaan ollut mikään helppo juttu ja kerran jo mietinkin tarvitseeko tuo apina koko häntää ollenkaan. Onneksi virkkasin aina iltaisin lasten mentyä nukkumaan, nimittäin häntää tehdessä taisi päästä suusta muutamakin ärräpää, heh! Hyvää syntymäpäivää pienelle pojalle.

virkattu apina crochet monkey

virkattu apina crochet monkey

virkattu apina crochet monkey

virkattu apina crochet monkey

virkattu apina crochet monkey

virkattu apina crochet monkey 

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Äidin irtiotto arjesta: 24h naisten kesken.

Ihan mahtava viikonloppu takana! Ja kun sanon mahtava, niin en siltikään voi välittää teille sitä tunnetta, kuinka mahtavaa se oikeasti oli. Vatsalihakset ovat kipeinä nauramisesta ja useampikin kommellus tähän vuorokauteemme on liittynyt. Taattua laatua näiden mimmien kanssa! Minulla on kaksi vanhaa koulukaveria, joiden kanssa ollaan pidetty aina yhteyttä. Nähty aika harvoin toisiamme, mutta viestejä laiteltu sitäkin enemmän. Viimeksi näimme itsenäisyyspäivän aattona ja jo heti tammikuussa sovimme päivän, joka on meidän kesänaloitus päivämme. Meistä kukaan ei ole käynyt siinä kuuluisassa Mummotunnelissa ja päätimme, että meidän kesämme alkaa tänä vuonna sitten sieltä. Kunnes tuli perjantai ja suunnitelmat muuttuivat lennosta ja täysin extempore. Ystäväni nimittäin ehdotti, että mitäs jos lähdettäisiinkin lauantaina jo vähän aiemmin liikenteeseen, mentäisiin heidän mökille Tammisaareen ja tultaisiin vasta sunnuntaina pois. Mahtava idea ja kun meillä muilla ei ollut juurikaan suunnitelmia sunnuntaille, päätimmekin lähteä kunnon mökkireissulle.

freixenet prosecco

ruuben australian paimenkoira aussie

ruuben australian paimenkoira aussie

merimaisema järnö

hämähäkinseitti bokeh

kolme naista rannalla

Pakkasimme autoon kolme naista ja koska jokaisella reissulla pitää kuitenkin olla kiintiömies mukana, otimme takakonttiin ystäväni koiran Ruubenin mukaan. Ajoimme Tammisaareen, parkkeerasimme auton ja hyppäsimme veneeseen. Suolainen meri-ilma vihmoi vasten kasvoja kun huristimme vastapäiseen saareen kohti mökkiä. Ensimmäinen kommelluksemme sattui jo siinä vaiheessa, kun saimme ensimmäisen kerran laskettua jalkamme Järnön maalle. "Missä on meidän kylmälaukku?" huudahti ystäväni. Kylmälaukussa oli meidän päivällinen, joten pakkohan se oli lähteä hakemaan. Onneksi kylmälaukku oli jäänyt vain muutaman minuutin venematkan päähän autoon, eikä esimerkiksi kotiin asti. Kaikilla kolmella oli aivan järkyttävä nälkä ja onneksi olimmekin valinneet tarkasti päivällisruokamme. Haimme matkalle mukaan susheja. Ensinnäkin sushit ovat tosi hyviä ja toisekseen aivan älyttömän helppo ruoka varsinkin, jos sen hakee valmiina mukaan. Asettelimme sushit tarjolle ja sekoittelimme hyvän boolin niiden kaveriksi. Booli oli muuten taivaallista ja se totta kai sekoitettiin aika näppituntumalla, joten määriä en osaa teille kertoa, mutta ainekset kysyn kyllä ystävältäni.

Ruoan jälkeen lähdimme seikkailemaan kallioille. Kuvaamaan, juttelemaan ja pitämään hauskaa! Ruuben päätti järjestää meille hieman actionia, sillä kun päästimme hänet vapaaksi, hän kirmasi edes takaisin kallioilla onnesta soikeana. Ei mennyt kuin hetki ja koira oli kadonnut näköpiiristä. Huhuilimme R:ää, mutta kun se ei tullut heti, lähdimme etsimään sitä. Se ei ollut kadoksissa varmaan edes minuuttia, mutta onneksi lähdimme etsimään sitä heti, sillä koira löytyi merestä. Ehkä se oli laskeutunut aika jyrkällä kallioilla liian lähelle vesirajaa ja liukastunut? Ja nyt se ei päässyt ylös. Siinä hetkessä tilanne tuntui vakavalta, mutta kyllähän meitä nauratti, kun olimme saaneet koiran hilattua merestä ylös. Palasimme mökille ja annoimme koiralle kepin järsittäväksi samalla kun kävimme juuri tapahtunutta läpi. R ehkä tajusi, että puhuimme hänestä, vai mitä luulette alla olevaa kuvaa katsoessanne? Nauroimme tälle kuvalle pitkään, vaikka näimme sen illalla vain kameran näytöltä. Selvä mielensäpahoittaja liikenteessä!

mielensäpahoittaja ruuben aussie australian paimenkoira

kaksi naista ja koira laiturilla

järnö pelastusrengas

kaislat ilta-auringossa

kolmen naisen varjot kalliossa

ilta-aurinko auringonlasku järnö

kivipatsas kalliolla

Istuimme iltaa yömyöhään. Saunoimme, vaihdoimme kuulumisia ja nautimme kesäisestä illasta. Aamulla nukuimme pitkään - eli ainakin yhdeksään. Söimme rauhallisen aamupalan ja kiersimme vielä saarta läpi. Olimme tilanneet venesatamasta kyydin takaisin mantereelle ja yhden aikaan odotimme laiturilla bensapoikaa saapuvaksi. Vesi oli todella matalalla ja niinhän siinä sitten kävi, että kun kyytimme saapui ja sai meidät sekä tavaramme (joita oikeasti oli jo tosi vähän) kyytiin, olikin veneemme meren pohjassa kiinni. Siinä sitten naurettiin kippurassa ja koitettiin keksiä, miten saisimme veneen irti ja kauemmas rannasta, mutta kuitenkin niin, että pääsemme vielä kyytiinkin. Loppujen lopuksi kevensimme taakkaa hyppäämällä viereiseen veneeseen ja antamalla työntöapua kuljetuksellemme.