tiistai 20. elokuuta 2019

4 päivää merellä.

purjeveneen heijastus tyynestä merenpinnasta

Meillä ei ollut suuria suunnitelmia kesälomamme ajalle. Ajattelimme, että mennään vähän kuin virran mukana, eikä sekään oikeastaan huono asia olisi, jos olisimme vain kotona. Muutimme nykyiseen kotiimme viime kesänä. Vuosi on tehty hikihatussa remonttia ja mennyt vuosi onkin vierähtänyt ohitsemme aivan älyttömän nopeasti. Meistä vanhemmista alkoi jo tuntua siltä, ettemme ole ollenkaan pysähtynyt olemaan kotona. Pysähtynyt nauttimaan meidän uudesta kodista ja tästä syystä olimme enemmän kuin valmiita olemaan lomalla vain kotimaisemissa. Pieniä reissuja toki tehtiin, mutta muuten oltiin kotona ja nautittiin. Aloitettiin vähän uusia projekteja ja vietiin vanhoja maaliin.

Vanhempieni kesäsuunnitelmat muuttuivat aika viime tipassa ja vähän kuin tämän ansiosta meillekin tarjoutui mahdollisuus lähteä heidän mukaansa merelle. Sääennuste lupasi lähes pelkkää aurinkoa, joten pääsimme pakkaamisessa helpolla. Lapsille otin mukaan vain yhdet pitkät housut ja eihän niitäkään edes tarvittu.

Tuntuu, että on ihan mahdotonta sanoin kuvailla tuota neljän päivän reissuamme. Myönnän, että alkuun mietin olikohan ihan virhe lähteä kolmen lapsen kanssa veneeseen asumaan neljäksi päiväksi. Uskon, että isolta osin sää helpotti olemistamme. Kaikesta ympärillä olevasta tuli vähän kuin omaa jatkettua reviiriä. Piti vain muistaa teroittaa lapsille, ettei ilman pelastusliivejä kuljeta. Jos vettä olisi tullut yhdenkin kokonaisen päivän, uskon, että mieleni olisi aivan toinen.

Tiedättekö, kun usein kuvan takana oleva tarina, tai mitä juuri sillä hetkellä on oikeasti tapahtunut, on jotain aivan muuta, kuin miltä kuva näyttää tai mitä se viestii katsojalleen? Instagramissa julkaisin yhden tällaisen kuvan meidän venereissultamme. Kauniissa kuvassa purjeveneen masto nousi korkeuksiin vasten sinistä taivasta. Kuva oli oikeastaan aika hieno ja sen kuvan tarina olisi voinut mennä näin:
"Makaat selälläsi veneen etukannella. Silmäsi ovat kiinni. Laineiden pehmeä liplatus kuulostaa ihanan rauhalliselta. Lämpömittari näyttää lähes kolmeakymmentä plusastetta, ja paahtava kuumuus polttaisi ihoasi, ellei rauhallinen merituuli vilvoittaisi juuri sopivasti (tosin nahka palaa nopeasti, jos korkeaa suojakerrointa on unohtunut levittää iholle). Avaat silmäsi ja otat tämän kuvan. Ihanan rauhallista!"

Todellisuudessa tarina meni näin:
"Veneesi on "ankkuroitu" meressä kelluvaan ulostetankin tyhjennyslauttaan. Yksi pitelee letkua paikallaan ja toinen pumppaa paskasäiliötä tyhjäksi. Sitä itseään ryöpsähtää kannelle ja kolmas pitelee lapsia kauempana heitä kovasti kiinnostavasta puuhasta. Nostat merivettä kannelle ämpärillä ja peset kantta. Toisella nostokerralla ämpärin kiinnityskoukku irtoaa ja ämpäri vajoaa syvyyksiin. Hetken mietit, kuinkahan syvää tässä on ja pohdit sukeltavasi hakemaan ämpärin. Äh, antaa olla! Asetut selällesi etukannelle makaamaan, vain ottaaksesi tämän kuvan. Kauniin kuvan, jonka takaa ei löydy ihan yhtä kaunista tarinaa, hahhahahaha!!!"

saaristomaisema högsårassa

purjevene kalliokiinnityksessä

purjevene ankkuroituna

selfie aurinkolasien heijastuksesta

auringonlasku venesatamassa

auringonlasku suomen saaristossa

sunnuntai 4. elokuuta 2019

Project Leikkimökki.

Viime talvena pojat ilmoittivat, että kunhan kesä tulee, he rakentavat pihallemme leikkimökin. Poikien ehkä hieman turhan korkealentoinen ajatus oli rakentaa koko leikkimökki jokaista laudan sahausta ja ruuvin ruuvausta myöden itse, mutta myönsivät, että tarvitsevat isänsä kertomaan, mitä milloinkin tehdään. Isä innostui. Tarkoitus oli tehdä mökki kierrätystavarasta ja ostaa vain välttämättömimmät. Mies keräsi koko alkuvuoden jämäpuutavaraa työmaaltaan ja ainoastaan ulkoverhouspaneeli on ostettu. Kattopellit ovat jämäpaloja oman talomme helmikuisesta kattoremontista.

Project Leikkimökki alkoi, kun loma alkoi. Esikoinen on koulussa ja hänen lomansahan on kaksi ja puoli kuukautta. Päiväkotilaiset jätimme kahden kuukauden lomalle miehen käyttämättömien vanhempainvapaiden turvin. Käyttämättömät reilut 20 päivää piti käyttää ennen heinäkuun puoltaväliä, jolloin likka täytti kaksi, tai ne olisivat jääneet käyttämättä. Mies aloitti lomansa vanhempainvapaalla ja jatkoi kesälomalla.

Instagramissa on vilahdellut aina silloin tällöin vaihekuvia tästä projektista ja nyt tämä projekti pääsee tänne blogiinkin. Alkuun pojat jaksoivat olla ihan kiitettävästi mukana touhussa, mutta rehellisyyden nimissä se uutuuden viehätys tästäkin hommasta katosi aika pian - ehkä noin vuorokauden jälkeen, hahahahaha!! Sen jälkeen projekti on ollut isän projekti. Pojat ovat silloin tällöin auttaneet jossain puuhassa hetken ja jatkaneet taas omia juttujaan. O on auttanut varmasti eniten, mutta hänelläkin auttaminen on tarkoittanut lähinnä läsnäoloa. Poika on suunnitellut ja rakentanut jämälaudoista esim. rappusia ja hyllyjä (hyllyt kuulemma tulee kiinnittää hänen huoneensa seinälle).

Nyt mökki on valmis ja ulkokuori on viimeistelty. Sisäpuoli kaipaa vielä vähän puuhaa.

Leikkimökin rakennus

Leikkimökin rakennus

Leikkimökin rakennus

Leikkimökin rakennus

Leikkimökin rakennus

Leikkimökin rakennus

Leikkimökin rakennus

Leikkimökin rakennus

sunnuntai 28. heinäkuuta 2019

Pikavisiitti Viroon.

Rakvere Linnus

Olen tainnut muutamaan kertaan ohimennen mainita, ettei mieheni ole suomalainen, mutten ehkä ole koskaan kertonut hänen olevan virolainen. Olemme käyneet Virossa vain harvakseltaan ja nyt vasta kävimme ensimmäistä kertaa mieheni kotikaupungissa, Rakveressa. Hänellä asuu siellä muutamia sukulaisia ja heitä kävimme nyt moikkaamassa koko perheen voimin. Minulle ja ehkä lapsillekin reissu oli vähän raskaampi, sillä me emme puhu viroa. Opastin miestäni tulkkaamaan keskustelua, jos hän toivoo minun osallistuvan, sillä muuten en pysy mukana ja reissukin saattaa kääntyä tylsänpuoleiseksi. Mieheni on asunut Suomessa lähes koko ikänsä ja vaikkakin hän toki sukulaistensa kanssa puhuukin kotikieltään, ei hän ole sitä koskaan osannut puhua meillä kotona. Kahdeksan vuotta sitten, kun esikoisemme syntyi, ajattelimme, että isän olisi hyvä opettaa pojalle äidinkielensä puhumalla sitä, mutta ei se koskaan onnistunut. Mieheni sanojen mukaan, hän ei vaan osaa, kun luontevammin suomi tulee suusta.

Vuosien varrella olen kuunnellut viroa kai sen verran paljon, että ymmärrän sitä itse asiassa yllättävänkin paljon, mutta "sanaakaan" en tuota Suomen sukulaiskieltä puhu. Veikkaan, että esikoistamme häiritsi enemmän kielimuuri, kuin keskimmäistämme. O oli levoton ja selvästi vähän "hukassa" silloin, kun seurassamme oli muita. D taas leikki täysillä pikkuserkkunsa kanssa, vaikkei heillä ollut sanaakaan yhteistä kieltä. Elekieli auttoi heitä ja toisaalta uskon, että he ymmärsivät toistensa puhetta sanan sieltä, toisen täältä ja se riitti heille.

Parin päivän pikavisiitillämme sukuloimisen lisäksi kävimme tutustumassa myös Rakveren Linnan raunioihin.

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus


Rakvere Linnus

Rakvere Linnus

Rakvere Linnus